Samaan aikaan ratsastuskouluissa

Kyllähän Suomessa on ratsastuskouluja, joissa opettaja huutaa kyllästyneenä ja puisevat hevoset juoksevat masentuneina uraa pitkin kulmissa onnahdellen. Se on se syy, miksi yhä edelleen joka toisessa yksityisen laittamassa myynti-ilmoituksessa lukee, että ei myydä ratsastuskoulukäyttöön.

Sitä monet vanhan ajan syväharrastajat eivät ehkä tiedä, että on paljon myös todella hyviä kouluja, joissa jokaista ratsastajaa käytännössä valmennetaan henkilökohtaisen suunnitelman mukaan. Sillä erotuksella muuhun harrastekilparatsastukseen, että vastuu hevosen terveydestä on yrittäjällä. Hevoset näyttävät ammattilaisesta kadehdittavan yksinkertaisilta ratsastaa.

Ratsastuskouluscenessä on tapahtunut paljon muutakin muutosta. Kuten Katja Ståhl Hevosurheilussa ansiokkaasti kirjoittikin, tallilla hengaileminen on siirtynyt lapsilta ja teineiltä tätien hommaksi. Jos joku nykyään on itsenäisesti auttaakseen lakaissut tallin käytävän, hän on poikkeuksetta iältään 30 ja 65 ikävuoden välillä. Teini, jos hän nyt edes on tallilla, värkkää My Day'ta.

Yksi hankalimmista muutoksista ovat ratsastajien ylisuuret odotukset. He haluavat, että hevoset liikkuvat tasaisella kuolaintuntumalla, tahdissa ja pehmeästi. Se on hyvä tavoite, mutta usein se on hieman liikaa ratsastajan taitotasoon nähden: moni tuntiratsastaja voisi olla harrastustaan kohtaan armollisempi. Sanokaa mitä sanotte, mutta laji on vaikea, ja jokatuntisessa flow'ssa on kerran tai pari viikossa ratsastavalle vähän liikaa tavoitetta. Maailmalla hypätään 140-luokkia hevosilla, jotka tulevat enemmän sisäpohjetta vasten kuin useimmat tuntsarit.

Vanhemmat tai isovanhemmat, jotka ovat harrastuksesta innostuneempia kuin sitä suorittava lapsi, on toinen kasvanut ryhmä. Tuki on hyvästä, mutta ratsastus on vaikea laji, joka onnistuakseen vaatii ratsastajan oman rohkeuden ja innostuksen. Kun ne on, kaikki muut esteet ovat vain hidasteita.

Pikkulasten säännöllinen ratsastuttaminen on hämmentävää. Kyllä, kovapäisimmät vinkuvat hepan selkään siitä asti, kun oppivat puhumaan. Mutta jos ratsastajalla on takana 4 harrastusvuotta jo ennen kuin hän osaa oikean ja vasemman, ei ehkä olla aivan oikeilla jäljillä. Lapsi kyllästyy, harrastuksessa ylitetään nykyaikaisen turvallisuuden rajat tai vaaditaan lapselta enemmän kuin hänen ikäiseltään sopii odottaa.

Asiakkaiden vaatimukset hevosia kohtaan ovat suuret, mutta nykyiset hyvin hoidetut ja elämäänsä tyytyväisen oloiset hevoset pystyvät ne yllättävän usein tyydyttämään. Tulevien ammattilaisten ja kilparatsastajien kasvattamista ajatellen hevoset ovat liiankin yksinkertaisia. Me tarvitsemme turva- ja stressinpoistoratsut, mutta toivoa sopii, että jatkossa ratsastajia löytyy myös eteenratsastettaville, säikyille, hermoileville ja jäykille hevosille.

Ratsastuksen taiasta iso osa tulee nimenomaan hyvän työskentelyn ja ajan käytön kautta. Alan ammattilaisten suuri haaste on motivoida ja antaa oppilaille fiilis siihen.

Miia Lahtinen
Toimittaja
miia.lahtinen@hevosurheilu.fi