Sekopäinen kevät

Aina välillä on lähdettävä tallilta pois. Esimerkiksi lääkäriin. Hevosurheilu pääsi seuraamaan tyypillisen hevoskasvattajanaisen vierailua paikallisessa terveyskeskuksessa muutaman valvotun kuukauden jälkeen.

”Hyvää huomenta, rouva! Teillä oli monenlaista vaivaa. Selkäkö oli pahin?”

”Kyllä. Tästä pakaran yläpuolelta juilii. Isälläni oli samaa ongelmaa, ja hänellä oli vino lantio. Minulla lienee sama. Olisi pitänyt laittaa pohjalliset jo lapsena, mutta kun ei huolehdittu. Pakko sanoa sekin, että kun äidilläni vielä oli pitkä selkä, ei yhdistelmässä ollut mitään mieltä.”

”Oletteko yrittäneet venytellä?”

”Kyllä. Nukahdan usein pöydän ääreen läppärin päälle, jolloin koko ylälinja venyy. Mutta ei se mitään auta, koska rakenteeni ei ole optimaalinen suorittamiseen.”

”Niin, tämä nukahtelu oli toinen ongelmanne. Rouva! Torkutteko te!”

Hevoskasvattaja hätkähtää hereille.

”4/6 ulkona! Nupulla vuorokausia 345. Nabab de Reve, Chacco Blue ja Balou! Blup, blup, blup!”

”Rouva te puhutte kielillä. Oletteko ollut pitkään näin sekava? Onko teillä muita mielenterveyden ongelmia?”

”Ei minulla ole ongelmia. Vaikka rakenteessani on sanomista, minulla on vahva takapuoli ja halu mennä. Se vie pitkälle.”

”Pitkälle tai Pitkäniemeen”, lääkäri huokaa hiljaa.

Hevoskasvattaja suuttuu.

”Kuulkaahan lääkäri. Älkää neuvoko minua. Te olette vielä nuori, eikä teillä ole käytännössä mitään omia saavutuksia. Äitinne on tehnyt keskitason kansainvälisen tutkijan uran, mutta toisaalta sekä isänne äidin puolella, että äitinne isän puolella löytyy ihan nollasuorittajaa. Tuolla taustalla minun on hyvin vaikea luottaa teihin. Miksi edes olen täällä? Kotimaassa hyväksytyn jolpin vastaanotolla, vaikka viereisellä yksityisellä asemalla seisoo toinen toistaan kyvykkäämpiä maailmanluokan lääkäreitä?”

”Ok. Katsotaan vielä se näyte, niin pääsette lähtemään. Laboratoriosta kiittelivät ensin hyvästä pakkaamisesta, mutta sitten he alkoivat epäillä, että virtsanäytteenne on sekoittunut naapurin hedelmöitysklinikan kanssa. Näytteenne oli spermaa.”

”Ei voi olla totta, ei saa olla totta! Olen sekoittanut purkit! Se oli Suomen viimeinen Mr Blue -annos ikinä! Se oli minun matkalippuni Espanjaan, se olisi vienyt vain kahdeksan vuotta, kahdeksan tällaista pitkää sekopäistä kevättä! Sitä paitsi Safemate hälyyttää. Minun on mentävä. Tästä ei ollut minulle mitään apua. Kukaan ei voi auttaa minua, ei terveydenhuolto, ei MAVI eikä RJL eli FWBY.”

”Rouva, puhutte taas kielillä. Lähtekää ulos kevääseen. Katsokaa varsoja. Hengittäkää syvään. Olkaa vain hetki siinä. Te elätte nyt parasta aikaanne.”

Hevoskasvattaja ryntää halaamaan lääkäriä.

”Kiitos! Olette niin oikeassa. Olen hieman väsyneenä aina sentimentaalinen ja ailahteleva, niin kuin täyssisareni kaikki lapset. Mutta ymmärränhän minä sen. Jos haluaa päästä eteenpäin, on annettava nuorille kyvyille mahdollisuus.”

Hevoskasvattaja juoksee ulos aurinkoon, eikä hänen selkäänsä satu.

Miia Lahtinen
Toimittaja
miia.lahtinen@hevosurheilu.fi