Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Suuria esteitä, suuria asioita

 

Kuva Horse Show -torstailta vuodelta 2015.

“On hyvä, että Helsinki Horse Show Jumps Green. Ei kun ei! Ei mikään internationaali hevosshow voi hypätä vihreäksi”, kirjoittaa toimittaja Miia Lahtinen.

Ensi viikolla starttaa ”Oma ekotekoni” -kilpailu Helsinki International Horse Show’n Facebookissa ja Instagramissa. Se on oikein. Tällä viikolla on julkaistu globaali ilmastoraportti, joka on huolestuttanut laajalti. On hyvä, että Helsinki Horse Show Jumps Green.

Ei kun ei! Ei mikään internationaali hevosshow voi hypätä vihreäksi. Siinä oli jotain vihreää, kun Pentti Linkola ajeli hevosellaan Valkeakoskelle myymään ihmisille talvella pyytämiään kaloja. Siinä ei oikein ole, kun kilpahevosia kuljetellaan maasta toiseen, niiden ratsastajat kiitävät lentokoneillaan perässä ja tuhannet ihmiset matkustavat paikalle ihmettelemään sitä hyppimistä.

Lentäminen on kansainvälisen hevosihmisen suurimpia paheita. Ahkeran kilparatsastaja-valmentajan vuosittaisilla päästökompensaatiorahoilla ostaisi jo vuodessa kivan varsan. Antakaa minun veikata: ainakin yhdeksän kymmenestä valitsee sen varsan.

Ei ole toimittaja sen parempi. Rakastaa kaikkein kovinta kilpaurheilua, vaikka parempi olisi kirjoittaa Vihreään Lankaan, kuinka lapset koulussa tekivät taidetta vessapaperirullista ja keltaisista vaahteranlehdistä.

Kilpailuun kannattaa silti osallistua, sillä juuri kilpailullisuus on nostanut ihmiskunnan nykyiseen loistoonsa, vai tuhoonsa, mitä tämä onkaan.

Oma Ekotekoni 1, torstai. En tilaa viikonlopuksi lentolippua Venetsiaan, jossa voisin katsastaa mereen hukkuvan kaupungin viimeisiä vuosikymmeniä. Lähden sen sijaan Jäähallille.

Oma Ekotekoni 2, perjantai. Syön Jäähallilla maittavaa kasvisruokaa trendikkäässä ekohenkisessä kuppilassa. Ei kun en syökään, vedän tuplajuustohampparin ja heittelen ympärilleni muovilautasia, mukeja ja haarukoita sekä tarjotinpaperin, joka kertoo pikaruokapaikan ajattelevan ihan käsittämättömän paljon ympäristöä. Kysyn kyllä myyjältä, onko pihveissä eettistä hevosenlihavaihtoehtoa, mutta työntekijän silmät laajenevat kuin jälkkäridonitsit ja hän kertoo kutsuvansa kohta vartijat.

Oma Ekotekoni 3, lauantai. Kun kävelen Jäähallille, ohitan niskojani nakellen pihan Horse Show Jumps Maybe a Little Bit Carbon Dioxide -pisteen. En lähde jyristämään nelivetomaasturilla sille laadittua vuoristorataa. En osta lainkaan nelivetomaasturia, niin kuin en ostanut Ainosta mersuakaan. Minä 90-luvun pajeroineni olen sellaisen yläpuolella.

Oma Ekotekoni 4, sunnuntai. Koen huonoa omaatuntoa. Siinä länsimainen ihminen on hyvä. Jaan aamulla Facebookissa muutamia ilmastokolumneja. Lähden vielä kerran Horse Show’hun. Voin pahoin, kun ajan parkkihalliin, mutta iltaisin julkisilla liikkuessa joutuu miettimään liikaa avohoidon tilaa maassamme, ja kuitenkin kansalaisella on velvollisuus kokea kerrallaan huolta vain yhdestä asiasta, ja tämän kuun se on ilmastonmuutos. Piristän itseäni ajatuksella, että minulla on digitaalinen lippu ja että Jäähalli lämpenee hevosenpaskalla. Seuraan maailmancupin osakilpailun. Mahtavaa urheilua! Esteet 165-senttiä! Noita kasvattamani varsakin hyppää vuonna 2028, ja liiton ylierityisasiantuntija Fred Sundwall taputtaa sitä voittajakehässä. Niin parasta! Mitkä fiilikset!

Mieleni masentuu vasta tuntia myöhemmin parkkihallin sinisessä savussa. Illalla en saa unta. Kenelle ratsastajalle varsa kannattaisi laittaa sisäänratsastukseen?

Miia Lahtinen
Toimittaja
miia.lahtinen@hevosurheilu.fi

Piditkö blogista? Kaikki Pesupaikka-blogin vanhemmat tekstit löydät täältä!

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista