Tiedolla tai tuurilla

Huippuhevosen kasvattaminen on onnenkauppaa, vaikka tiedon puutteesta menestyminen ei jää kiinni. Internetin tietokannoissa on loputtomasti tietoa jalostusvalintojen tueksi, ja Jalostuskuvasto luetaan monen pöydän ääressä keväisin hiirenkorville.

Hevosurheilussa kerrotaan myös kasvattajien menestystarinoista, ja hyvä niin, niistä voivat muutkin ottaa oppia. Turhauttava puoli tarinoissa on se, että onnistumisen reseptit ovat eri kasvattajilla vähintäänkin ristiriitaisia.

Hevosurheilussa (HU 2.4.) oli sukuspesialisti Norman Hallin laaja katsaus Face Time Bourbonin perimään. Artikkelin perusteella aikamme superhevosen suvussa ei ole mitään sattumanvaraista. Oriin emälinja jatkuu 1750-luvulle saakka, ja sisältää useita merkittäviä nimiä ja X-faktorilähteitä. Face Time Bourbonin kasvattaja Rainer Engelken kerrotaan artikkelissa valinneen emä Etta Extran siitostammakseen erityisesti sen suvussa ”oikeilla paikoilla” esiintyneiden Florestanin ja Speedy Crownin takia.

Tässä kohtaa pienkasvattajan silmät hakeutuvat keittiön ikkunan alla räntäsateessa seisovaan tammapahaan, jolta ei löydy kumpaakaan, eikä varsinkaan oikeilta paikoilta. Ei toisaalta ole kasvateissakaan Face Time Bourbonia.

Lohdullisempaa on avata edeltävän viikon Hevosurheilu (HU 27.3.), ja sieltä lähikuva SE-tamma Selene Lunesta. Selene Lunen emää ei valittu siksi, että kasvattajaa erityisesti kiinnostaisi Durvalo emänisänä. Itse asiassa tamman omalla perimällä ei pitänyt olla minkäänlaista merkitystä, sillä se oli alun perin ostettu kantamaan estehevosen alkionsiirtovarsaa. Kun sitä ei sitten loppujen lopuksi siihen hommaan tarvittu, ei eläinrakas hevosihminen voinut nuorta tammaa hukkaankaan heittää. Tuttu ravikasvattaja kannusti teettämään ravivarsan, ja antoi käteen Hevosurheilun Jalostuskuvaston.

Orivalinnan tuleva kasvattaja teki mainokseen perustuen. Ori oli aika arvokas, ja päättelyketju meni jotakuinkin niin, että koska hyvät periyttäjät ovat usein hintaviakin, niin varmemmin saa ravurin, kun käyttää hintavaa oria.

Ei puhettakaan Speedy Crownista, kultaisista yhdistelmistä tai X-faktoreista. Ei minkäänlaista kokemusta ravihevosten kasvattamisesta. Tuloksena SE-tamma.

Face Time Bourbon on toki kansainvälinen superhevonen, johon on epäreilua verrata kansallista tähteä Selene Lunea tai mitään muutakaan hevosta, mutta ei sen väliä. Pienkasvattajan sydämessä läikähtää. Oma tamma näyttää hetken aikaa hohdokkaammalta.

Pienkasvattaja muistaa toisen arvostetun sukuspesialistin sanoneen, että oikeasti hyviä hevosia ei tehdä, ne syntyvät.

Lopun viimein ihminen päättää ainoastaan, mitkä hevoset pariutetaan keskenään. Sen jälkeen kaikki on sattuman sanelemaa. Geenit järjestäytyvät hedelmöittymisen hetkellä juuri niin kuin niitä sattuu huvittamaan. Huolellisilla jalostusvalinnoilla voidaan parantaa mahdollisuuksia saada toivotut ominaisuudet jälkeläisessä esiin, mutta takeita ei ole. 11 kuukautta myöhemmin syntyy varsa, ja vasta 4­–5 vuotta jalostuspäätöksen teosta katsotaan, oliko se niin hyvä, kuin valintaa tehdessä ajateltiin.

Suurin osa ei ole, ja nekin, jotka olisivat, saattavat kohdata vastoinkäymisiä. Pienkasvattajat, joihin allekirjoittanutkin 1–2 varsaa satunnaisin välivuosin kasvattavana kuuluu, ovat silti uskossaan väkeviä. Ja onneksi ovat, koska hyvin suuri osa tämän maan hevoskasvatuksesta lepää heidän hartioillaan.

Tänäkin keväänä saa alkunsa derbyvoittaja joka rodulla. Se, minkälaisin jalostusvalinnoin sen syntymiseen päädytään, tulee aikanaan tarinaksi Hevosurheilun sivuille. Joko opiksi, tai unelmien polttoaineeksi.

Johanna Heinonen

Kirjoittaja on Hevosurheilun toimitussihteeri