Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Tuhannen yötä kanssasi valvon

“Kun tammaa on vahtinut jo viikon verran, alkaa kertyä univelkaa. Ja siinä kohtaa alkaa toivoa, että varsa todella syntyisi, ennen kuin järki lähtee”, Veera Ahlgrén kirjoittaa.

Olen empiirisellä tutkimuksellani osoittanut, että lähestyvän varsomisen oireet ovat tamman omistajan päässä. Ne ovat mielentila, jolla on vähäisesti mitään tekemistä tamman fysiologian kanssa.

Minulla oli iänikuisen vanha varsomiskamera, jonka kuva alkoi käydä vuosi vuodelta rakeisemmaksi. Sen hädintuskin tikkuaskia isompaa ruutua tihrustaessa ei viime keväänä enää kunnolla erottanut, missä oli ponin pää ja missä se pää, josta varsa syntyy.

Kuva muistutti jatkuvasti muuttuvaa mustetahratestiä, ja aina kun katsoin ruutua, näin siinä mielestäni jotain varsomiseen viittaavaa. Kuten sen, että tamma liikkui. Tai sen, ettei se liikkunut. Tai että se katseli kylkiään, vai oliko se sittenkin häntä, joka huiski puolelta toiselle? Varsomisen merkki, yhtälailla.

Tätä kirjoittaessani on erään tulevaisuuden menestyshevosen laskennallinen syntymisen päivä. Koska en enää halunnut ajaa itseäni vainoharhoihin ja hulluuteen varsomiskameravanhuksen kanssa, virittelin talliin vanhasta puhelimesta Alfred-nimisen sovelluksen avulla valvontajärjestelmän. Alfredin takia meillä on muuten nyt tallissa Wi-Fi, niin kuin paremmissa kahviloissa.

Alfred lähettää minulle suoraan kännykkään ihan kelvollisen laatuista kuvaa, jonka saan myös halutessani näkymään tietokoneen ruudulla. Sanomattakin selvää, että olen tätä kirjoittaessani käynyt kurkkaamassa tamman kuulumiset noin kaksitoista kertaa. Se näyttää aivan siltä, että se alkaa pian varsomaan. On näyttänyt jo puolitoista viikkoa, itse asiassa. Enkä silti usko, että se varsoo tänä yönä.

Hevosen vakoilemiseen kameran kautta vaan yksinkertaisesti jää koukkuun. Ja koska on vaikea selittää kenellekään, saati itselleen, miksi katsoo livelähetystä siitä, kun hevonen syö karsinassa heinää, voi aina uskotella, että se alkaa kohta varsomaan. Ja jostain syystä ihminen assosioituu niin, että kun hevosta katsoo varsomiskameran kautta, se näyttää varsovalta. Luulen, että vaikka karsinaan vaihtaisi salavihkaa vanhan ruunan, saisi senkin ennen puolta yötä näyttämään siltä, että nyt sillä on kauheat poltot päällä.

Jos kamera olisi vain tallin valvontakamera, piilokamera tai ähkyoirekamera, varsomisen oireita ei olisi. Mutta koska se on varsomiskamera, niin siinä varsotaan koko ajan tai vähintään hetkellä millä hyvänsä.

Kun tammaa on vahtinut jo viikon verran, alkaa kertyä univelkaa. Ja siinä kohtaa alkaa toivoa, että varsa todella syntyisi, ennen kuin järki lähtee.

Jossain kohtaa lasketun ajan tuolla puolen häämöttää yleensä jokin pakollinen meno tai vuosisadan juhlat, joita ei millään haluaisi jättää väliin. Alat laskea öitä. Jos se varsoisi tänä yönä, tai ensi yönä tai seuraavana, niin voisin vielä mennä menoihini suunnitellusti.

Jokainen tamman karsinassaan kävelemä ympyrä herättää toiveen siitä, että pienokainen saapuu ihan kohta ja ehdit vielä mahdollisesti nukkua univelkaakin vähemmäksi ennen odotettua tapahtumaa. Niin onnellisesti ei koskaan käy. Tamma vain kävelee.

Jos sen sijaan ehdottomasti haluat, että tamma ei varso, hehkuta kaikille, ketä kiinnostaa, ja myös muutamalle, joita ei kiinnosta (näitä viattomia sivullisia on aina), että ensi yönä se syntyy. Olet nähnyt niin varmat merkit ja maitoakin tulee jo. Tamma on kovin levoton, lämmittäkää vettä ja tuokaa pyyhkeitä, onko kellään tuttipulloon vellituttia? Seuratkaa tähteä ja löydätte tulevan raviratojen messiaan makaamassa kapaloituna karsinassa!

Kannattaa myös mainita, että olet nähnyt niin paljon varsomisia, että tästä ei voi erehtyä. Varsa pysyy sen yön visusti kohdussaan. Kokeiltu.

Täytyy lopettaa. Tamma vaihtoi painoa takajalalta toiselle.

 

Veera Ahlgrén

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista