Tulevaisuutta miettimään

Hei taas! Lauantaina mietitään SRL:n koolle kutsumassa paneelissa hevosen tulevaisuutta ratsastuksessa. Ehkä muutama neuvo ratsastustoimitukselta?

Annamme pisteet alulle. Hevosen tulevaisuus on nimenomaan ratsastuksessa, ei tingitä siitä. Lihantuotantoon panostaminen tässä maailman tilassa olisikin yllättävä valinta.

Eläinsuojelu on paneelissa vahvasti edustettuna, tietenkin. Eihän enää voi puhua eläimistä, ainakaan tuotantoeläimistä ja kilpaeläimistä ilman #suojelua. Toivottavasti kuitenkaan ei nähdä sitä päivää, jona vastaus kysymykseen, mitä tulee mieleen sanasta ”hevonen”, on ”eläinsuojelu”.

Oikeastihan hevosen parhaita suojelijoita ovat sen käsittelijät. Hyvä käsittelijä antaa hevoselle turvan. Niin kuin laulussa lauletaan, minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, oli se sitten peto, nälkä tai postilaatikko.

Koska tätä kaikki eivät ymmärrä, nyt on juuri oikea aika miettiä, missä on hevosen tulevaisuus. Onko se lemmikkinä ja oloneuvoksena jonkun pihalla?

Tuskin. Siihen hevonen on vääränkokoinen ja vääräntapainen. Hankala pitää ja hoitaa, herkkä sairastelemaan. Lihoo liikaa ja kerää vääränlaista energiaa ja voi olla sen jälkeen vaarallinen. Ohikulkijat tekevät valituksia, kun ruuna roikottelee vehjettään.

Vielä toistaiseksi ensimmäiset mielleyhtymät sanasta ”hevonen” ovatkin ”ratsastus” ja ”urheilu”. Ehkä ”naisten laji”. Näin on hyvä. Me Hevosurheilu-lehdestä ehdotamme, että pidetään tämä! Pelkkään seuranpitoon ja temppuiluun villakoira on paljon fiksumpi valinta.

Miten me onnistumme?

Kertomalla ympäröivälle yhteiskunnalle väsymättömästi, minkälainen eläin hevonen on ja mitä se tarvitsee. Ja myös, mitä se ei tarvitse, vaikka me ihmiset ehkä tarvitsemmekin. Vaikeaa?

Varmaan. Yleistä mielipidettä on hankala miellyttää. Hevonen on liikaa ulkona tai se on liikaa sisällä, sillä on liikaa peittoja tai liian vähän peittoja. Kun hevonen on ryhdissä ja silmät auki, se on jonkun mielestä stressaantunut ja ahdistunut. Jos se taas nuokkuu, se on masentunut ja kaipaa virikkeitä, kun ei se rakas hamsterikaan siellä häkissään seiso apaattisena toinen takajalka koukussa.

Ihmisiä on vaikea saada tänä päivänä kuuntelemaan puhetta, mutta vaihtoehtoakaan ei ole.

Kukaan ei tiedä hevosten hyvinvoinnista enempää, kuin me itse, hevosihmiset. Ei luovuteta. Ratsastajainliitto on ratsastajien liitto. Kentaurien liitto, ei sauvakävelijöiden tai vain maasta käsin yhteyttä hevoseen hakijoiden liitto.

Oli ratsastus terapiakävelyä, siirtymisiä maneesissa tai kansainvälistä maastorataa, se on parhaimmillaan nautinto satulan yllä ja myös sen alla. Olemme täällä toimituksessa ajatelleet taistella sen ajatuksen puolesta #yhdessä liiton rinnalla vielä ainakin sata vuotta.

Leena Alérini & Miia Lahtinen

Molemmat kirjoittajat ovat toimittajia.