Yleisömääräkö kuninkaallisuuden mitta?

Ravikuningas ja -kuningatartittelit jätetään vuonna 2020 jakamatta. Seinäjoella järjestetään ravit 31.7.–2.8. ja suunnitellut palkinnot jaetaan, mikä on toki hyvä asia. Mutta ei titteleitä. Sen sijaan ”suomenhevosille valmistellaan kyseiselle viikonlopulle kilpailuvaliokunnan johdolla oma suurkilpailukokonaisuus”.

Eli tilanteessa, jossa esimerkiksi ravien televisionäkyvyysmahdollisuudet ovat aivan eri tasolla kuin normaalisti muun urheilutarjonnan loistaessa poissaolollaan, päätettiin koko raviurheilun kruununjalokivi ja tunnetuin tavaramerkki jättää hyödyntämättä. Vaikka tiedetään, että käytännössä kyseessä on ainoa brändi, jonka raveja muuten tuntematon ihminen tunnistaa.

Mitäpä luulette, jos naapurin Ritvalta kysytään, katsotaanko telkkarista kuninkuusravit vai joku random-kisakokonaisuus, kumpi kiinnostaa enemmän?

Seinäjoen ilmoitus siitä, että kuninkuusraveja ei totutussa muodossaan lakeudella elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ajeta, on täysin ymmärrettävä. Kyseessä on sen kokoluokan tapahtuma, että päätöstä ei voi venyttää kovin pitkälle. Kulut juoksevat koko ajan. Yhteistyökumppaneihin liittynee suurin epävarmuus. Kun kukaan ei tiedä, millä mallilla maailma makaa syksyllä, ei yrityksiä ole helppo neuvotella mukaan, ainakaan toivotuilla summilla.

Hyvin suuri osa järjestävän radan kuluista liittyy yleisöön. Pelkästään turvallisuuteen saadaan upotettua kuusinumeroinen summa euroja. Vaikka elokuussa yleisötapahtuman järjestäminen olisi sallittua, on täysin perusteltua pelätä, että osa katsojista jää kotisohville varmuuden vuoksi. Järjestäjä olisi voinut löytää itsensä tilanteesta, jossa palvelut on mitoitettu 50 000 vierailijalle, mutta paikalle saapuu 20 000. Se saattaisi tietää jopa konkurssia. Käsijarrua oli vedettävä ajoissa.

”Yleisöllisten kunkkareiden” siirtäminen vuodella eteenpäin oli siis varmasti tämän hetkisen tilanteen valossa oikea päätös. Mutta miksi titteleitä ei voi jakaa ilman yleisöä, kuten muun muassa Suur-Hollolassa ja Elitloppetissa tehdään?

Hippoksen perjantainen tiedote perusteli päätöstä kahdella syyllä: kuninkuusravien kiertävä perinne ja suurtapahtuman luonne.

Jos joku itseään hevosihmiseksi kutsuva vastustaa titteleiden jakamista kahdesti peräkkäin Seinäjoella kuninkuusravien kiertävän perinteen takia, suosittelen menemään itseensä ja lukemaan sen jälkeen kunkkarien historiaa. Lahdessa ajettiin peräkkäin peräti seitsemän kertaa kilpailun alkuvuosina. Totta kai kiertäminen on kunkkareille tärkeä asia, mutta onko kiertämisen perinne oikeasti tärkeämpi kuin itse kilpailu? Hevosväki osaa kyllä puhaltaa sen verran yhteen hiileen, että pystyisimme hyväksymään poikkeukselliset järjestelyt yhteisen hyvän nimissä.

Entäpä suurtapahtuman luonne? Katsotaan hetkeksi naapuriin. Elitloppetin slogan kuuluu: Världens bästa publik. Elitloppet, jos mikä, on profiloitunut yleisönsä kautta. Henkilökohtaisesti uskoin vielä maaliskuussa, että missään tapauksessa Elitloppetia ei tulla ajamaan ilman yleisöä. Ennemmin peruvat koko karkelot. Mutta Elitloppet ajetaan, ja sen voittaja saa nimensä kunniatauluun, vaikka yleisö ei pääse paikalle.

Miksi meidän ravikuninkaallisemme eivät ansaitse samaa? Ansaitseeko hevonen kunniaa siis suorituksensa vai yleisön takia?

Yleisö kuuluu luonnollisesti kuninkuusraveihin yhtä lailla kuin Elitloppetiinkin. Hevosten suoritusten arvoa ei kuitenkaan mitata yleisön määrällä. Poikkeusoloissa joudutaan poikkeusratkaisuihin.

Tässä ilmainen vinkki: Perukaa huono päätös ja tehkää parempi. Antakaa meille meidän ravikuninkaallisemme!

Johanna Heinonen
kirjoittaja työskenteli viime kesänä Lahden kuninkuusravien tiedottajana

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi