Blogi – Reipin pehtoorin ploki Reipin pehtoorin ploki

Hevosnaisten anonyymit uhrit ry- Kuningatarkiertäjä

Ammoisina aikoina kiersivät romanit talosta taloon myyden ja ostaen hevosia. Ne ajat ovat menneet. Hevoset myydään netissä, mutta jokin on pysynyt. Hevoskaupoilla käydään edelleen. Nyt myytävien hevosten perässä kiertävät hevosnaiset. Sillä erotuksella tosin, että he eivät osta. Tätä hevosnaisten alalajia kutsutaan kiertäjiksi. 

Tarinoiden mukaan romaneilla on kuningas,  niin totta kai kiertäjilläkin on sellainen. Tapasin kerran tarunhohtoisen Kuningatarkiertäjän, jota en uskonut olevan olemassakaan.

Minulle oli erinäisten sattumien johdosta jäänyt tallinperälle erittäin laadukas suomenhevosratsu. Olin aiemmin myynyt  ja ostanut muutaman hevosen ravimiesten kanssa. Kun rahasta päästiin sopuun, pistettiin nimet kauppakirjoihin. Jotenkin kuvittelin tällaisen laadukkaan ratsun myymisen olevan yhtä helppoa ja yksinkertaista. Voi kuinka väärässä olinkaan!

Kuningatarkiertäjä

Kuningattaressa on ylväyttä kuin hevosessa.

Sain esimakua haasteista jo ensimmäisessä puhelinsoitossa. Nainen  soitti ja lupasi tulla käymään ja testiratsastamaan hevosta kahden viikon kuluttua.
– Kaksi viikkoa on aika pitkä aika, hevonen saattaa mennä ennen sitä, sanoin.
– Jos niin on tapahtuu, meitä ei ollut sitten tarkoitettu toisillemme, vastasi nainen.

Tämän hindulaisen karmanlakiuskovaisen jälkeen soitti toinen nainen.
-Onko hevosta  tulossa jo joku katsomaan?
– juuri soitti eräs joka tulisi kahden viikon päästä.
– Ai jaa, no en minä sitten siihen teidän väliin viitsi tunkea, ja sitten kun ihastun siihen ja joku muu ostaakin sen… se olisi kauheaa.
– Ei tässä ole mitään väliin tunkemista. Tulet vaan, ja jos päätät ostaa, niin ostat, vastasin.
– En halua sellaista kilpailutilannetta, kyseessä on kuitenkin teidän perheenjäsen.
– Ei ole perheenjäsen. Ihan hevonen vaan, toki hyvä sellainen. Ja voit vaikka tänään tulla ja ostaa hevosen pois.

Jotenkin naisesta kuului pieni pettymys, ja epäilys, kun en puhunut hevosesta ”hänenä” ja perheenjäsenenä. Tuntui siltä, että hän piti minua kylmänä kauppamiehenä. Hän taisi myös epäillä, että hevonen ei voi olla hyvä, jos sitä ei myy ”raskain sydämin vain hyvään kotiin”.
Mutta ei taida luojakaan ymmärtää hevosnaisten järjenjuoksua. Heille hyvin harvoin, jos koskaan mikään suoraviivainen, yksinkertainen ja toimiva lähestymistapa käy. 
Miehet, jos joskus rationaaliseen toimintaan kykenevän hevosnaisen löydätte, älkää vaihtako. Ei salama voi iskeä kahdesti. Mutta palataanpa takaisin hevoskauppoihin.

Puhelin soi ja hento, hieman epävarman oloinen naisääni kysyi.

– Onko sinulla ratsuhevonen myynnissä?
– On kyllä.
– Hevonen kuulosti ilmoituksessa täydelliseltä. Olen jo kaksi vuotta etsinyt itselleni sopivaa hevosta, mutta en ole löytänyt.
– Ai jaa, no ei niitä toki kovin usein ole tarjolla, mutta tämä on kyllä sellainen. Osaava ja tosi kiva.
– Kuulostaa hyvältä, saisinko siitä videoita.
– Totta kai.

Lähetin videolinkit naiselle ja ajattelin, ettei tästä ihmisestä kuulu enempää. Mutta nainen soitti uudestaan.

– Voisin tulla käymään viikonloppuna, haluaisin ottaa myös omaa videota kun testiratsastan hevosen. Lähetän videot sitten ratsastuksenopettajalleni. Hän voi arvioida, miten hevonen sopisi minulle.
– Selvä homma. Tervetuloa vaan.

Ja niin tuli viikonloppu ja valkoinen asuntoauto kurvasi pihaan. Auto pysähtyi ja ovi aukesi. Ikkunoissa oli verhot kiinni ja hento nainen astui ulos autosta. Nainen kätteli ja selvästi mittaili minua katseella. Minä taas kiinnitin huomioni naisen mukana tulleeseen seurueeseen. Kuskin penkillä näkyi väsynein koskaan näkemäni mies, mustat silmänaluset ja kumara selkä. Lapset olivat kalpeita ja ilottomia. Mies käänsi katseensa pois ja lapset menivät takaisin asuntoauton perälle. 

Minä lähdin naisen kanssa talliin. Nainen esitti jatkuvalla virralla kysymyksiä. 

Onko kesäihottumaa tai muita sairauksia, onko kuvattu jalkoja, selkää, hampaita, vatsaa? Onko ollut sairauksia, ähkyä, ruokatorventukoksia, kaviokuumetta selittämättömiä ontumia? Onko hevonen ollut ruokahaluton, alakuloinen, kipuilmeinen, yliaktiivinen, passiivinen, tai onko jollakin tavalla tavallisuudesta poikkeavaa käytöstä?
Kerroin, että ei ole ollut, myymme vain koska emme tarvi näin hyvää hevosta. Nainen tarkkaili kehonkieltäni ja mikroilmeitäni koko ajan, ja minulle tuli hieman epämukava olo. Sanoin naiselle, että minun täytyy käydä sisällä pirtissä, hän voi jäädä satuloimaan hevosta ja tuoda sen kentälle testiratsastukseen.
Lähdin ulos tallista ja nurkan takaa kuului kuiskaus. Asuntoautoa ajanut väsyneen näköinen mies viittilöi minut luokseen.

– Tiedän kuka olet, olen lukenut juttujasi hevosnaisten uhreista. Oletko koskaan kuullut kiertäjistä?
– En ole.
– Vaimoni on legendaarinen kuningatarkiertäjä ja olemme koko perhe hänen uhrejaan. Teen raskasta työtä viikot ja olemme kaikki viikonloput kiertämässä ympäri Suomea hevoskaupoilla etsimässä vaimolleni hevosta, jota hän ei tule koskaan ostamaan. Mikään hevonen ei ole hänelle, täydelliselle ihmiselle tarpeeksi hyvä. Toivon sydämestäni, että kaupat tulee, mutta uskoni on jo mennyt… anteeksi, pitää mennä virittämään videolaitteet.

Nainen talutti hevosta tallista ja suuntasi kentälle. Nainen teki matkan varrella hevosen kanssa ratsunaisten maastakäsittely- ja kuuliaisuusharjoituksia. Näytti ainakin minun silmääni siltä, että hevonen läpäisi testit.

Mies tuli autosta kentän laidalle ja viritti tv-kameran korkealla jalustalla käyttövalmiiksi. Nainen nousi hevosen selkään ja vinkkasi miehelleen kädellään. Mies haki autosta agregaatin ja lisää valaistusta. Nainen alkoi alkuverryttelemään hevosta.

– Kaikki testiratsastettavat kuvataan samassa valaistuksessa, jotta ne saavat tasa-arvoisen analyysin, huokaisi mies.
-Ahaa, mielenkiintoista, vastasin.
– Arki-illat ja yöt menee näitä videoita editoidessa, mutta mitäpä sitä ei mies tekisi rakkaan vaimonsa hyväksi, mies sanoi ja ruuvasi jalustaa korkeammalle.

Vilkaisin asuntoautolle ja näin lasten kurkkivan verhojen takaa. Oli kammottavaa, että viattomien lastenkin piti kärsiä äidin pakkomielteisestä ja utopistisesta unelmasta löytää täydellinen hevonen. Menin videokameran takana olevan miehen luo ja kuiskasin:

– Pitäisikö laskea hintaa, jotta saataisiin kaupat?
– Ei missään tapauksessa!  mies parahti. Halpa hinta herättäisi epäilykset, onko hevosessa jotakin vikaa.
 – Mutta tämä hevonen on täydellinen, ei kertakaikkiaan mitään vikaa, sanoin itsevarmasti.

– Kuule, googlaapa netistä hakusanalla ”kuningatarkiertäjä” ja puhu sitten lisää. Tuolla hän nyt on, kentällä ratsastamassa hevostasi.

Nopealla googlevilkaisulla kävi ilmi, että kuningatarkiertäjä on legenda hevosmarkkinapalstoilla. Tämä hento nainen on koeratsastanut ja hänen miehensä videoinut satoja myytäviä hevosia päätymättä yhteenkään kauppaan! Tajusin, että nyt vain jännitetään ainoastaan sitä, minkä perusteen kuningatarkiertäjä löytää kulkeakseen tämänkin kultakimpaleen ohitse.

Kuningatarkiertäjä lopetti ratsastuksen ja laskeutui hevosen selästä. Nainen hymyili.
– No, oliko toimiva peli? kysyin.
– Olihan se, aivan ihana. Onko tälle muita ostajia tulossa katsomaan?
– On tulossa, mutta ei tänä viikonloppuna, vastasin.
– Onko hinnassa tinkimisen varaa?
– Ei ole. Hinta on valmiiksi tingitty hinta. En tiedä, kuinka hyvin olet perillä myytävien hevosten tasosta, mutta tämä on täydellinen. En ole hevoshuijari, minulla ei ole mitään syytä valehdella. Jos haluat kivan harrastuskaverin, tässä se nyt on.
– Niin, täytyy vähän miettiä. Katsoa nuo videot rauhassa ratsastuksenopettajani kanssa ja sitten…

Mies katseli muualle, alkoi pakkaamaan videokameraa laukkuun ja pistämään jalustaa kasaan. Mies raahusti selkä kumarassa autoon lasten luokse, eikä katsonut enää taakseen.  Mies kai tiesi, mitä tuleman pitää.

Ilta alkoi painumaan mailleen. Nainen talutti hevosen talliin ja minä menin mukaan. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja hieman painostaa naista kauppoihin,  jotta hänen perheensä pääsisi elämään normaalia elämää.

– Kuinka montaa hevosta olet käynyt katsomassa?
– Kuinka niin?, nainen säpsähti.
– Joskus vain pitää tehdä päätös, jos hyvä tulee kohdalle. Mitä enemmän kiertää, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Ja mitä useamman hyvän ohi kulkee, sitä vaikeampi on tehdä päätöstä. Kun jokainen hyvä, jota ei ole ottanut, on tavallaan tappio, jos viimeinkin päättää ottaa jonkun ja tuleekin se fiilis tämä ei välttämättä kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin ne keiden ohi on jo kulkenut… vähän samoin kuin parinvalinnassakin…

Hento nainen katsoi minuun suoraan silmiin. Katse porautui takaraivooni. Nyt tajusin miksi hän oli kuningatarkiertäjä. Menin aivan veltoksi, ja kurkku kuivui. Suoraan sanottuna virtsat tuli housuun. Kertakaikkiaan,  kuningatarkiertäjälle ei ostohousuja väkisin pueta.

– Palaan asiaan, jos tulemme ratsastuksenopettajani kanssa siihen tulokseen, että hevonen voisi sopia minulle. Kiitos, että saimme käydä.
– Olkaa hyvä vain, vastasin nieleskellen ja kiirehdin sisälle.

Niin lähti myös legendaarinen kuningatarkiertäjä vankkureineen tummenevaan yöhön. Samaan tapaan kuin jo ammoisina aikoina kiersivät romaniperheet Suomea kauppaa tehden. Kylästä kylään, talosta taloon.

Uhrien tukisivusto facebookissa

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista