Ystävänpäivää vietetään Suomessa ja maailmalla helmikuun 14. päivä. Sen juuret ulottuvat aina antiikin Roomaan asti, ja Suomessa päivää on vietetty vuodesta 1987 lähtien. Suomessa ystävänpäivänä juhlitaan yleisemmin ystävyyttä ja muistetaan ystäviä, kun taas maailmalla vastaava Valentine’s Day on ennemmin rakastavaisten romanttinen päivä.Suunniteltaessa tätä juttua ehdotukseksi ystävyksistä nousevat esiin Juha Utala ja Susanna Packalén, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Kun jutun suunnitelma on tehty, soitan haastateltaville, ja kerron pääpiirteittäin jutun idean. Idea saa haastateltavilta hyvän vastaanoton.”Ihanaa! Nyt varmasti saa aitoa materiaalia ystävyydestä. Onpa hienoa, että juuri me saadaan olla tässä jutussa mukana, ei olisi voinut osua paremmin kohdilleen jutun aihe ja henkilöt”, Packalén vastaa. Tiedän soittaneeni oikeille ihmisille..YstävänpäiväVietetään perjantaina 14. helmikuuta.Utalan ja Packalénin keskustelusta huomaa heidän välittömyytensä ja aitoutensa. Yhteishaastattelussa on havaittavissa heidän huumorintajunsa ja leikkisyytensä. Pitkä ystävyys käy ilmi yhteisistä tarinoista, joita tulee hyvin luonnostaan. Toinen jatkaa toisen juttuja eikä hiljaista hetkeä pääse syntymään. Keskustelujen lomassa kuuluu myös jatkuvasti iloinen nauru.Ystävykset ovat tunteneet lapsuudesta saakka, kun Packalénin Tapio-isä osti Kiikun ja he muuttivat Hollolaan. Siitä on kulunut aikaa lähelle 50 vuotta.”Täällä ei ollut oikein mitään tekemistä, ja olin vähän villi ja keksin kaikkea muiden harmiksi. Onneksi Sussu tuli sitten pelastamaan tilanteen. Loppujen lopuksi me pistimme vähän niin kuin koko kylän sekaisin”, Utala muistelee.Silloin Utalan perhe asui muutaman sadan metrin päästä Kiikusta.”Me olimme silloin ainoat kaverukset tässä, ja kyllä me vaikka mitä tehtiin ja keksittiin. Milloin meillä oli jousipyssyt, milloin touhuttiin hevosten kanssa ja milloin mitäkin. Utala on vähän koijari, ja hän aina yritti huijata minua jotenkin, ja sen jälkeen käkätti nauraa jossakin”, Packalén jatkaa.Tutustumisen jälkeen Utala ja Packalén ovat pitäneet yhteyttä käytännössä koko ajan. Välillä yhteydenpito on kiireiden takia voinut olla maltillisempaa, mutta isoja taukoja siihen ei kuitenkaan mahdu. Utala on lisäksi Packalénin tyttären Christan kummi.”Silloin kun muutin takaisin Hollolan kirkolle, meidän yhteydenpitomme taas lisääntyi. Sussu on ystävystynyt myös vaimoni Sannan kanssa, niin välillä minä olen joutunut siirtymään vähän enemmän takavasemmalle”, Utala selittää.Kysyttäessä, miten ystävykset kuvailevat toisiaan, ei tarvitse kauaa odottaa vastausta. Kumpikin tuntee toisensa niin hyvin, että toisen kuvaileminen on helppoa.”Minulle ainakin Utala on niin luotettava ystävä”, Packalén sanoo. ”Minulla ei ole ikinä sellaista tunnetta, että en voisi mennä hänen luokseen tai heidän kotiinsa. Minä voin aina mennä sinne, ja tunnen aina olevani myös tervetullut. Jos minulla on ikinä mikään hätä, voin aina kertoa Utalalle, ja hän ainakin yrittää auttaa parhaansa mukaan minua siinä. Se on ystävyyden merkki, eikä hän koskaan jätä minua. Utala on tosi luotettava hyvässä, pahassa ja kaikessa. Minä voin kertoa hänelle ihan kaikki asiani, ja hän on minun ihan aito, oikea ystävä.”Utala kokee, että yksi tärkeimpiä asioita ystävyydessä on juuri se, että asioista pääsee puhumaan jollekin.”Kaikille ei voi samanlailla puhua. Tai voi puhua, mutta ne samat jutut voi kuulla myös jostain muualta ja yleensä ne ovat myös kasvaneet silloin. Sussun kanssa aina voi purkaa juttuja, mikä vain ikinä vaivaakaan päätä. Kyllä me aina autoimme ja autetaan vieläkin toisiamme”, Utala sanoo..Kaverin ja ystävän erottaa luottamuksesta. Jokaisella voi olla paljonkin kavereita, mutta aitoja ystäviä yleensä vähemmän. Varsinkin aikuisiällä oikean ystävän löytyminen ei välttämättä myöskään ole ihan helppoa.”Se on juuri se juttu, että mitä pystyy juttelemaan kenellekin, mikä erottaa ystävän ja kaverin”, Utala vahvistaa. ”Jos vaikka jossain illanistujaisissa vastapäätä istuu tosi hyvä jätkä, ei sille siltikään tule kerrottua kaikkea elämästään. Luottamus rakennetaan kuitenkin vuosien aikana, eikä se yleensä synny saman tien. Kavereita on minullakin paljon, mutta oikeat ystävät rupeavat olemaan melko vähissä. Onhan se tietynlainen voimavara, kun on ystäviä.”Packalén toteaa, että kaverin luo ei myöskään voi mennä noin vain kylään.”Sen sijaan ystävälle voi vaikka keskellä yötä soittaa, että minulla on ongelma ja minun tarvitsee tulla nyt sinun luoksesi. Minä ainakin tiedän, että Utala eikä Sannakaan heittäisi minua koskaan pois sieltä. Minä ainakin olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla on tuollainen ystävä. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.”Keskusteluja kuunnellessa mieleen tulee väkisin kysymys, miten ystävykset riitelevät vai riitelevätkö he ollenkaan.”Sussu on niin pirun sähäkkä, että minä en oikein edes kerkeä mukaan siihen hänen riitelyynsä”, Utala sanoo. ”Kun hän saa raivarin, minä vielä mietin, mistä tämä nyt tuli, ja sitten hän onkin ruvennut jo leppymään. Sussu on heti siellä 110 lasissa, mutta leppyy kyllä myös ihan yhtä nopeasti. Emme ole koskaan riidelleet mistään isommista jutuista. Ne ovat olleet enemmän sellaisia mielipideasioita, joista toinen on toista mieltä ja toinen toista. Jos minä sanon vaikka, että miehet ovat luomakunnan kruunu, siitä saadaan sitten väittely aikaiseksi.””Kyllä minä muistan, että tällainenkin keskustelu on käyty”, Packalén myhähtää.Utala sanoo, että ennen ei voinut mitään tällaista mennä puhumaan.”Sussu kuumui tietyistä asioista, ja se oli niin hauskaa, kun hänet sai raivostumaan. Sillä lailla aina tiesin, mistä naruista nykäisee”, Utala naurahtaa.Packalén tuntee myös Utalan toisen puolen.”Silloin kun Utala on vakavamielinen, niin sen osasi väistää ja jättää rauhaan. Silloin ei nimittäin kannata mennä härkkimään, kun hän on sellainen määrätyn lainen. Silloin minä olen ollut ihan nöyränä. Tällaista on tosin tapahtunut vain harvoin, mutta silloin hän ei jaksa yhtään minun säätämistäni.””Niin joo”, Utala kuittaa..Emme osaa teeskennellä, ja se helpottaa myös omaa elämää, kun voi olla vain oma itsensä.Juha Utala.Vaikka ystävyys on käytännössä vain iloinen ja positiivinen asia, löytyy toisesta myös ärsyttäviä piirteitä.”Utala on niin tosi rauhallinen! Se on sekä hyvä että huono ominaisuus”, Packalén toteaa.”Sussulla puolestaan on niin vilkas ajatuksenjuoksu, että jos hänelle puhuu jotakin, samaan aikaan hän voi puhua montaa eri juttua siinä myös. Hän ei aina kuuntele, ja siitä joutuu välillä muistuttamaankin”, Utala naureskelee.Packalén pitää Utalaa hyvin huumorintajuisena ihmisenä, jonka seurassa on aina hauskaa. Packalénin mukaan häntä ja Utalaa yhdistää se, että kumikipin ovat luonnonlapsia.”Me ollaan sellaisia, että meitä ei paljon paina, mitä muut meistä tai meidän tekemisistämme ajattelevat, ja me vain teemme omia juttujamme. Emme osaa teeskennellä, ja se helpottaa myös omaa elämää, kun voi olla vain oma itsensä. Välillä on ehkä ollut sellaisia tilanteita, että olisi pitänyt osata teeskennellä, mutta kun ei vaan osaa”, Utala puolestaan luonnehtii.Ystävykset keksivät aina myös puhuttavaa, eikä hiljaista hetkeä pääse syntymään. Se on myös hyvin helppo uskoa haastattelua tehtäessä.”Saatetaan me välillä kahvihuoneessa olla minuutti hiljaa”, Packalén miettii.”No ei varmasti olla minuuttia hiljaa!” Utala vastaa takaisin.”No okei, ehkä puoli minuuttia voidaan olla hiljaa. Ei me olla yhtään hiljaa, ja höpötellään rauhassa koko ajan.””Jostain sitä vaan ihmeellisesti tulee koko ajan asiaa, eikä tarvitse ruveta ilmoista puhumaan. Paljonko teillä oli sitä pakkasta?” Utala vitsailee..Utalan ja Packalénin elämään hevoset ovat kuuluneet aina. Lapsuudessa he viettivät paljon aikaa tallissa hevosten kanssa.”Hevosten kanssa toiminta ei ollut pelkkää leikkimistä, sillä Sussun isä opetti meille heti, että esimerkiksi tunnin polttopuiden viemisen jälkeen saimme ratsastaa tunnin. Sussulla on sen verran isänsä piirteitä, että ensin oli kaksi hevosta ja sitten niitä on parhaimmillaan ollut aika paljon enemmän”, Utala kertoo.”Sitten meille oli myös hoitohevoset, joita me sitten trimmattiin ja laiteltiin. Meillä oli aina myös valtavat kilpailut, ja vedettiin kiitoa, kuka on ensimmäisenä tallilla. Välillä hevoset tulivat ratsastajien kanssa, ja välillä ilman takaisin tallille.”Raviurheilussa ystävyyttä ja samanhenkisiä ihmisiä painotetaan aina eri ihmisten kommenteissa, eikä tämäkään haastattelu tee siinä asiassa poikkeusta. Utala ja Packalén ovat auttaneet toisiaan huomattavasti myös lajin saralla.”Utala on auttanut minua tosi paljon, ja aina on voinut kysyä, mitä vain mieleen tulee. Niin tyhmää asiaa ei ole koskaan ollutkaan, mitä ei olisi voinut kysyä. Utala on ollut aina valmis auttamaan, aina”, Packalén kertoo.”Niinhän sinäkin olet. Jos olen tarvinnut esimerkiksi kulkuneuvoa, että olen päässyt raveihin, kun oma auto on ollut rikki, aina olen saanut auton lainaan. Välillä Sussu on ollut ajamassa hevosia ja muuta, mitä sitä aina on tarvinnutkaan”, Utala vastaa.”Yhdessä tehdään, kun toinen tarvitsee toista, ja aina autetaan toisiamme, kun vain pystyy auttamaan. Ja uskalletaan myös pyytää apua toisiltamme. Sekään ei aina jokaiselle ole välttämättä itsestäänselvyys”, Packalén jatkaa..Raveista on kertynyt paljon myös yhteisiä kokemuksia. Niistä henkilökohtaisesti liikuttavin hetki Packalénille oli Kiikku’s Chancen Arvid Åvallin Tammaderbyn voitto.”Silloin, kun kävelimme voittajaesittelyyn Christa valmentajana, Utala ohjastajana ja minä kasvattajaomistajana tuli todellakin itku, ja meinaa vieläkin tulla, kun sitä muistelee. Kuinka hieno olikaan tuntea, että me kaikki olimme osallisina siinä yhdessä. Se oli suurta”, Packalén tunnelmoi.”Ja vielä Kiikku-kasvatilla”, Utala komppaa.”Joo vielä sekin. Siinä oli silloin kaikki elementit kohdillaan, ja siitä jäi sydämeen aika syvä tunne. Vaikka olemme pärjänneet myös muilla hevosilla ja saavutettu paljon, kyllä tämä Chance on ollut kaikista kovin juttu”, Packalén jatkaa.Utalan ja Packalénin keskustelua kuunnellessa tulee hirmu hyvälle mielelle. Heillä on omia juttujaan, joita he kuitenkin kertovat mielellään ja mielikuvitusta säästämättä. Tarinaa olisi riittänyt toisellekin aukeamalle.Juuri tällaisen ystävyyden juhlistamista varten ystävänpäivä on varmasti aikoinaan kehitetty.
Ystävänpäivää vietetään Suomessa ja maailmalla helmikuun 14. päivä. Sen juuret ulottuvat aina antiikin Roomaan asti, ja Suomessa päivää on vietetty vuodesta 1987 lähtien. Suomessa ystävänpäivänä juhlitaan yleisemmin ystävyyttä ja muistetaan ystäviä, kun taas maailmalla vastaava Valentine’s Day on ennemmin rakastavaisten romanttinen päivä.Suunniteltaessa tätä juttua ehdotukseksi ystävyksistä nousevat esiin Juha Utala ja Susanna Packalén, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Kun jutun suunnitelma on tehty, soitan haastateltaville, ja kerron pääpiirteittäin jutun idean. Idea saa haastateltavilta hyvän vastaanoton.”Ihanaa! Nyt varmasti saa aitoa materiaalia ystävyydestä. Onpa hienoa, että juuri me saadaan olla tässä jutussa mukana, ei olisi voinut osua paremmin kohdilleen jutun aihe ja henkilöt”, Packalén vastaa. Tiedän soittaneeni oikeille ihmisille..YstävänpäiväVietetään perjantaina 14. helmikuuta.Utalan ja Packalénin keskustelusta huomaa heidän välittömyytensä ja aitoutensa. Yhteishaastattelussa on havaittavissa heidän huumorintajunsa ja leikkisyytensä. Pitkä ystävyys käy ilmi yhteisistä tarinoista, joita tulee hyvin luonnostaan. Toinen jatkaa toisen juttuja eikä hiljaista hetkeä pääse syntymään. Keskustelujen lomassa kuuluu myös jatkuvasti iloinen nauru.Ystävykset ovat tunteneet lapsuudesta saakka, kun Packalénin Tapio-isä osti Kiikun ja he muuttivat Hollolaan. Siitä on kulunut aikaa lähelle 50 vuotta.”Täällä ei ollut oikein mitään tekemistä, ja olin vähän villi ja keksin kaikkea muiden harmiksi. Onneksi Sussu tuli sitten pelastamaan tilanteen. Loppujen lopuksi me pistimme vähän niin kuin koko kylän sekaisin”, Utala muistelee.Silloin Utalan perhe asui muutaman sadan metrin päästä Kiikusta.”Me olimme silloin ainoat kaverukset tässä, ja kyllä me vaikka mitä tehtiin ja keksittiin. Milloin meillä oli jousipyssyt, milloin touhuttiin hevosten kanssa ja milloin mitäkin. Utala on vähän koijari, ja hän aina yritti huijata minua jotenkin, ja sen jälkeen käkätti nauraa jossakin”, Packalén jatkaa.Tutustumisen jälkeen Utala ja Packalén ovat pitäneet yhteyttä käytännössä koko ajan. Välillä yhteydenpito on kiireiden takia voinut olla maltillisempaa, mutta isoja taukoja siihen ei kuitenkaan mahdu. Utala on lisäksi Packalénin tyttären Christan kummi.”Silloin kun muutin takaisin Hollolan kirkolle, meidän yhteydenpitomme taas lisääntyi. Sussu on ystävystynyt myös vaimoni Sannan kanssa, niin välillä minä olen joutunut siirtymään vähän enemmän takavasemmalle”, Utala selittää.Kysyttäessä, miten ystävykset kuvailevat toisiaan, ei tarvitse kauaa odottaa vastausta. Kumpikin tuntee toisensa niin hyvin, että toisen kuvaileminen on helppoa.”Minulle ainakin Utala on niin luotettava ystävä”, Packalén sanoo. ”Minulla ei ole ikinä sellaista tunnetta, että en voisi mennä hänen luokseen tai heidän kotiinsa. Minä voin aina mennä sinne, ja tunnen aina olevani myös tervetullut. Jos minulla on ikinä mikään hätä, voin aina kertoa Utalalle, ja hän ainakin yrittää auttaa parhaansa mukaan minua siinä. Se on ystävyyden merkki, eikä hän koskaan jätä minua. Utala on tosi luotettava hyvässä, pahassa ja kaikessa. Minä voin kertoa hänelle ihan kaikki asiani, ja hän on minun ihan aito, oikea ystävä.”Utala kokee, että yksi tärkeimpiä asioita ystävyydessä on juuri se, että asioista pääsee puhumaan jollekin.”Kaikille ei voi samanlailla puhua. Tai voi puhua, mutta ne samat jutut voi kuulla myös jostain muualta ja yleensä ne ovat myös kasvaneet silloin. Sussun kanssa aina voi purkaa juttuja, mikä vain ikinä vaivaakaan päätä. Kyllä me aina autoimme ja autetaan vieläkin toisiamme”, Utala sanoo..Kaverin ja ystävän erottaa luottamuksesta. Jokaisella voi olla paljonkin kavereita, mutta aitoja ystäviä yleensä vähemmän. Varsinkin aikuisiällä oikean ystävän löytyminen ei välttämättä myöskään ole ihan helppoa.”Se on juuri se juttu, että mitä pystyy juttelemaan kenellekin, mikä erottaa ystävän ja kaverin”, Utala vahvistaa. ”Jos vaikka jossain illanistujaisissa vastapäätä istuu tosi hyvä jätkä, ei sille siltikään tule kerrottua kaikkea elämästään. Luottamus rakennetaan kuitenkin vuosien aikana, eikä se yleensä synny saman tien. Kavereita on minullakin paljon, mutta oikeat ystävät rupeavat olemaan melko vähissä. Onhan se tietynlainen voimavara, kun on ystäviä.”Packalén toteaa, että kaverin luo ei myöskään voi mennä noin vain kylään.”Sen sijaan ystävälle voi vaikka keskellä yötä soittaa, että minulla on ongelma ja minun tarvitsee tulla nyt sinun luoksesi. Minä ainakin tiedän, että Utala eikä Sannakaan heittäisi minua koskaan pois sieltä. Minä ainakin olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla on tuollainen ystävä. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.”Keskusteluja kuunnellessa mieleen tulee väkisin kysymys, miten ystävykset riitelevät vai riitelevätkö he ollenkaan.”Sussu on niin pirun sähäkkä, että minä en oikein edes kerkeä mukaan siihen hänen riitelyynsä”, Utala sanoo. ”Kun hän saa raivarin, minä vielä mietin, mistä tämä nyt tuli, ja sitten hän onkin ruvennut jo leppymään. Sussu on heti siellä 110 lasissa, mutta leppyy kyllä myös ihan yhtä nopeasti. Emme ole koskaan riidelleet mistään isommista jutuista. Ne ovat olleet enemmän sellaisia mielipideasioita, joista toinen on toista mieltä ja toinen toista. Jos minä sanon vaikka, että miehet ovat luomakunnan kruunu, siitä saadaan sitten väittely aikaiseksi.””Kyllä minä muistan, että tällainenkin keskustelu on käyty”, Packalén myhähtää.Utala sanoo, että ennen ei voinut mitään tällaista mennä puhumaan.”Sussu kuumui tietyistä asioista, ja se oli niin hauskaa, kun hänet sai raivostumaan. Sillä lailla aina tiesin, mistä naruista nykäisee”, Utala naurahtaa.Packalén tuntee myös Utalan toisen puolen.”Silloin kun Utala on vakavamielinen, niin sen osasi väistää ja jättää rauhaan. Silloin ei nimittäin kannata mennä härkkimään, kun hän on sellainen määrätyn lainen. Silloin minä olen ollut ihan nöyränä. Tällaista on tosin tapahtunut vain harvoin, mutta silloin hän ei jaksa yhtään minun säätämistäni.””Niin joo”, Utala kuittaa..Emme osaa teeskennellä, ja se helpottaa myös omaa elämää, kun voi olla vain oma itsensä.Juha Utala.Vaikka ystävyys on käytännössä vain iloinen ja positiivinen asia, löytyy toisesta myös ärsyttäviä piirteitä.”Utala on niin tosi rauhallinen! Se on sekä hyvä että huono ominaisuus”, Packalén toteaa.”Sussulla puolestaan on niin vilkas ajatuksenjuoksu, että jos hänelle puhuu jotakin, samaan aikaan hän voi puhua montaa eri juttua siinä myös. Hän ei aina kuuntele, ja siitä joutuu välillä muistuttamaankin”, Utala naureskelee.Packalén pitää Utalaa hyvin huumorintajuisena ihmisenä, jonka seurassa on aina hauskaa. Packalénin mukaan häntä ja Utalaa yhdistää se, että kumikipin ovat luonnonlapsia.”Me ollaan sellaisia, että meitä ei paljon paina, mitä muut meistä tai meidän tekemisistämme ajattelevat, ja me vain teemme omia juttujamme. Emme osaa teeskennellä, ja se helpottaa myös omaa elämää, kun voi olla vain oma itsensä. Välillä on ehkä ollut sellaisia tilanteita, että olisi pitänyt osata teeskennellä, mutta kun ei vaan osaa”, Utala puolestaan luonnehtii.Ystävykset keksivät aina myös puhuttavaa, eikä hiljaista hetkeä pääse syntymään. Se on myös hyvin helppo uskoa haastattelua tehtäessä.”Saatetaan me välillä kahvihuoneessa olla minuutti hiljaa”, Packalén miettii.”No ei varmasti olla minuuttia hiljaa!” Utala vastaa takaisin.”No okei, ehkä puoli minuuttia voidaan olla hiljaa. Ei me olla yhtään hiljaa, ja höpötellään rauhassa koko ajan.””Jostain sitä vaan ihmeellisesti tulee koko ajan asiaa, eikä tarvitse ruveta ilmoista puhumaan. Paljonko teillä oli sitä pakkasta?” Utala vitsailee..Utalan ja Packalénin elämään hevoset ovat kuuluneet aina. Lapsuudessa he viettivät paljon aikaa tallissa hevosten kanssa.”Hevosten kanssa toiminta ei ollut pelkkää leikkimistä, sillä Sussun isä opetti meille heti, että esimerkiksi tunnin polttopuiden viemisen jälkeen saimme ratsastaa tunnin. Sussulla on sen verran isänsä piirteitä, että ensin oli kaksi hevosta ja sitten niitä on parhaimmillaan ollut aika paljon enemmän”, Utala kertoo.”Sitten meille oli myös hoitohevoset, joita me sitten trimmattiin ja laiteltiin. Meillä oli aina myös valtavat kilpailut, ja vedettiin kiitoa, kuka on ensimmäisenä tallilla. Välillä hevoset tulivat ratsastajien kanssa, ja välillä ilman takaisin tallille.”Raviurheilussa ystävyyttä ja samanhenkisiä ihmisiä painotetaan aina eri ihmisten kommenteissa, eikä tämäkään haastattelu tee siinä asiassa poikkeusta. Utala ja Packalén ovat auttaneet toisiaan huomattavasti myös lajin saralla.”Utala on auttanut minua tosi paljon, ja aina on voinut kysyä, mitä vain mieleen tulee. Niin tyhmää asiaa ei ole koskaan ollutkaan, mitä ei olisi voinut kysyä. Utala on ollut aina valmis auttamaan, aina”, Packalén kertoo.”Niinhän sinäkin olet. Jos olen tarvinnut esimerkiksi kulkuneuvoa, että olen päässyt raveihin, kun oma auto on ollut rikki, aina olen saanut auton lainaan. Välillä Sussu on ollut ajamassa hevosia ja muuta, mitä sitä aina on tarvinnutkaan”, Utala vastaa.”Yhdessä tehdään, kun toinen tarvitsee toista, ja aina autetaan toisiamme, kun vain pystyy auttamaan. Ja uskalletaan myös pyytää apua toisiltamme. Sekään ei aina jokaiselle ole välttämättä itsestäänselvyys”, Packalén jatkaa..Raveista on kertynyt paljon myös yhteisiä kokemuksia. Niistä henkilökohtaisesti liikuttavin hetki Packalénille oli Kiikku’s Chancen Arvid Åvallin Tammaderbyn voitto.”Silloin, kun kävelimme voittajaesittelyyn Christa valmentajana, Utala ohjastajana ja minä kasvattajaomistajana tuli todellakin itku, ja meinaa vieläkin tulla, kun sitä muistelee. Kuinka hieno olikaan tuntea, että me kaikki olimme osallisina siinä yhdessä. Se oli suurta”, Packalén tunnelmoi.”Ja vielä Kiikku-kasvatilla”, Utala komppaa.”Joo vielä sekin. Siinä oli silloin kaikki elementit kohdillaan, ja siitä jäi sydämeen aika syvä tunne. Vaikka olemme pärjänneet myös muilla hevosilla ja saavutettu paljon, kyllä tämä Chance on ollut kaikista kovin juttu”, Packalén jatkaa.Utalan ja Packalénin keskustelua kuunnellessa tulee hirmu hyvälle mielelle. Heillä on omia juttujaan, joita he kuitenkin kertovat mielellään ja mielikuvitusta säästämättä. Tarinaa olisi riittänyt toisellekin aukeamalle.Juuri tällaisen ystävyyden juhlistamista varten ystävänpäivä on varmasti aikoinaan kehitetty.
