Näkökulma: Artistille maksetaan – "Palkinnot eivät siirry hevosenomistajan tilille ennen kuin rata on tehnyt paljon työtä ravitapahtuman järjestämiseksi"
Sami Ketola kritisoi (HU 15.1.2025) ravikilpailuiden nousseita osallistumis- ja katosmaksuja näkökulmassaan Artsti maksaa. Hän vertasi ravihevosta artistiin, jolle aiemmin on maksettu esiintymisestä, mutta joka yhtäkkiä joutuukin maksamaan päästäkseen esiintymään.
Vertaus onnahtaa, sillä ravihevosille tarjottavat palkinnot pysyvät vuonna 2025 lähes samalla tasolla kuin viime vuonna. Mikäli artisti esiintyy hyvin, sitä odottaa maalipaalulla jopa useiden tuhansien eurojen palkintoraha. Kelpo sijoitus 20 euron panokselle!
Entä mitä vastaa ravirata, joka tuon 20 euron maksun veloittaa? Hevosille maksettavista palkinnoista 95 prosenttia on maa- ja metsätalousministeriön maksamaa palkintotukea, järjestävä ravirata maksaa viiden prosentin omavastuuosuuden. Otan esimerkiksi edustamani Ylivieskan raviradan. Viime vuonna maksoimme palkintoja 397 750 euroa, josta radan maksama omavastuuosuus oli 23 680 euroa.
Mistä rata saa tuon omavastuurahan? Esimerkiksi osallistumismaksuista. Viime vuonna ansaitsimme osallistumis- ja katosmaksuilla 9 602 euroa.
Ravitapahtuman järjestäminen on kallista. Nyt en edes puhu mitään yleisötiloista, sillä jättimäiset, 40 vuotta vanhat energiaa haaskaavat lasikatsomot saavat radan talousasioita hoitavan hiukset nousemaan pystyyn, aivan riippumatta siitä onko paikalle saatu houkuteltua 100 vai 400 ihmistä maksamaan viiden euron pääsymaksua. Puhun siitä, mikä näkyy kilpailijoille.
Kaviouran hoidon kulut kasvavat jatkuvasti, samoin vaatimukset radan kunnosta. Ja totta kai meille on kunnia-asia vastata näihin vaatimuksiin ja taata kilpailijoille turvalliset ja hevosystävälliset olosuhteet. Varikko pitää pitää kunnossa, kivet kerätä ja liukkaus poistaa. Valjastuskatokset pitää siivota ja aika ajoin maalata ja korjata, ja karsinallisiin katoksiin pitää huolehtia kuivikkeet. Nurkat on mukava pitää siisteinä, nurmikot ajettuina ja aidat suorassa. Huoltorakennuksia, pukuhuoneita, hevosten pesupaikkoja, traktoreita, lanoja, kasteluvaunuja ja lumilinkoja pitää huoltaa ja kunnostaa. Ehkä myös lyhentää niiden hankintaan otettuja pankkilainoja.
Toimihenkilöitä tarvitaan yhteen ravitapahtumaan noin sata. Tuomareiden, maalikameran käyttäjän, sihteereiden, valokuvaajan, kuuluttajan, varikkoihmisten, lähettäjien, lähtöautonkuljettajan, kengittäjän, ratamestareiden, liikenteenohjaajien, sisäänkirjoittajan, voilokkien jakajan, puhalluttajan ja ensiapuhenkilökunnan lisäksi haluamme panostaa myös tallikahvioon. On ilo tarjota hevosihmisille ruuat ja leivät, kahvit ja pullat viihtyisissä tiloissa.
Tosin tallikahviorakennuksemme on vanha ja kulunut, eivätkä kahvion myyntitulot riitä sen ylläpitokuluihin. Niin, ja onhan jonkun pitänyt laatia sarjat, ottaa ilmoittautumiset vastaan, tehdä katoslistat, ladata sirulukijat, alkometrit ja puhelimet, tilata lääkeainetestipakkaukset ja kahvion tarjottavat ennen kuin ravipäivä pääsee alkamaan.
Kyllä, saamme maa- ja metsätalousministeriön myöntämää toimintatukea kaikkeen tähän. Mutta tuki ei riitä aivan kaikkeen, ja toisin kuin palkintotuki, toimintatuen määrä laskee tänä vuonna reilusti. Siksi radoilta vaaditaan kovaa myyntityötä yhteistyökumppaneiden saamiseksi. Tosin nykyinen tukipolitiikka rankaisee ratoja liian ahkerasta yhteistyökumppaneiden hankinnasta vähentämällä vastaavasti tukia.
Pyydänkin osallistumismaksujen nostosta tuohtuneilta pientä ymmärrystä ratojen talousahdinkoa kohtaan. Jonkun ne miljoonat palkintoeurot pitää jakaa hevosenomistajille, ja toistaiseksi se tapa on juosta fyysisesti kilpaa raviradoilla. Palkinnot eivät siirry hevosenomistajan tilille ennen kuin rata on tehnyt paljon työtä ravitapahtuman järjestämiseksi. Artistien on hyvä tulla komealle estradille, jonka jännitykseen olennaisena osana kuuluu se, että keikkapalkkiota ei makseta ennen kuin ravilähtö on juostu.
Katri Helminen
Pohjanmaan ravi ry:n puheenjohtaja
