Jukka-Pekka Kauhanen: "Kun pääset kehittämään sitä mitä ollaan tekemässä, se on paras vaikuttamiskeino"

Dahlia-Tallin pihaan saavuttaessa ensimmäisenä tervehtimään tulee Santeri Dahlia. Kolminkertainen ravikuningas vuosilta 2001, 2002 ja 2005 on ikäisekseen hämmästyttävän hyvässä kunnossa.Muutenkin tila huokuu suomalaista ravihistoriaa. Täällä ovat Santeri Dahlian lisäksi syntyneet, kasvaneet ja astuneet UET Grand Prix -voittaja Jexpress Dahlia ja Suur-Hollola-ajon voittaja Josef Dahlia, ja täältä ravasi ravikuningattareksi Mokomani. Calle Dahlia voitti Derbyn ja Leevi Dahlia Kriteriumin..Santeri on silti ykkönen. Se näkyy, kun Jukka-Pekka poseeraa ylpeänä sen kanssa kansikuvaa varten.”Olihan se erikoinen hevonen, voitti kaikki osamatkat kolmesti ja pystyi tekemään sen vielä kahden välivuoden jälkeenkin. Isoin merkitys meille oli ehkä kuitenkin, että se ohjasi suunnan voimakkaasti suomenhevoseen. Se on onni nykypäivän raviurheilussa”, Kauhanen näkee.”Silloin oli omaa lämminverikasvatustakin, ja pärjäsihän nekin hyvin, mutta jos miettii tämän päivän lämpöisten sukuja, niin ei me olisi siinä kilpailussa pärjätty.”Lämminveripuolen onnistumiset oli pohjustanut Kauko Kauhasen tammalöytö Jane Dalia, Jexpress Dahlian ja Josef Dahlian emä.”Se oli kullanarvoinen tamma, se olisi jättänyt hyvän hevosen vaikka aasista”, Jukka-Pekka naurahtaa.”Ne millä Jane Dahlian jälkeläisten jälkeen onnistuttiin oli Jexpress Dahlian jälkeläisiä ja tuotettu halvalla. Isä osti tammoja, ja ne toimi Jexin kanssa sen päivän urheilussa vielä hyvin. Sitten tuli arkirealismi ja olisi pitänyt ruveta käyttämään kalliita oreja, eikä haluttu siihen leikkiin lähteä. Tammat alkoi olla jo vanhoja, eikä uskottu niihin enää niin paljon, kun alkoi jälki omistakin oreista hiipua.”.Dahlioita tilalla on kasvatettu ja valmennettu yli 40 vuotta. Jukka-Pekan isä Kauko Kauhanen osti tilan vuonna 1981.”Tämä talli oli silloin aika paljon pienempi: kaksi karsinaa ja toisella puolella mullikarsinat. Siitä se lähti silloin laajenemaan pätkä kerrallaan”, Jukka-Pekka esittelee vanhaa tallia..”Uudempi betonitalli rakennettiin 1993–94, siitä ajetaan kaikki ajot. Vanha talli on puhdas asumistalli. Me asutaan tässä vieressä, muutettiin tähän kun isä ja äiti rakensi vähän matkan päähän talon vuonna 2000. Se on nyt myyty, mutta siellä on vielä pellot ja hevosia laitumella. Isä ja äiti asuu jo kaupungissa.”Moni moittii, jos työpaikka on kodin yhteydessä, muttei Kauhanen.”Tähän on kasvanut, oudolta tuntuisi jos talli olisi jossain muualla. Me käydään 9–10:n aikaan illalla viimeisen kerran katsomassa, että asiat on hyvin. Silloin saa nukkua itse yönsä rauhallisemmin.””Sitovaahan hevoshomma ilman muuta on. 24/7 pitää huolehtia hevosista, varsinkin kun on vieraita hevosia ja me vastataan omistajille niistä. Meidän pitää järjestellä asiat niin, että ne on silmän alla koko ajan”, Jukka-Pekka edellyttää itseltään.Talleilta ja tarhoilta esittelykierros jatkuu järvenrantaan, missä siitostammat ja varsat laiduntavat. Talvella järvi valjastetaan valmennuskäyttöön.. ”Jääsuora on kullanarvoinen. Pari–kolme talvea meni välissä niin, ettei jäälle päässyt ajamaan, ja kun sen jälkeen taas pääsi, tuntui kuin olisi kotiin palannut”, Kauhanen kuvailee.Lopuksi käydään ajamassa 1600 metrin harjoitusrata autolla ympäri.”600 metrin suorat pystyy ajamaan molemmilla puolilla kovaa, tämä puoli on pehmeämpi ja toinen kovempi.” .Erityisen ajankohtaisen elokuun Kuukauden henkilöstä tekevät hänen vuoden sisään saamansa kaksi poikkeuksellista huomionosoitusta. Jukka-Pekka Kauhanen oli yksi kahdeksasta raviurheilijasta, joille tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi viime itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Killerin Kuninkuusraveissa hän sai vastaanottaa Suomen Hippoksen raviurheilijan kultaisen ansiomerkin, joita oli aikaisemmin jaettu vain 11.Kauhanen on otettu molemmista huomionosoituksista.”Hippoksen ansiomerkistä tietysti sillä lailla, että se on niin harvinainen. Valtiollinen merkki oli sillä lailla hieno, että niitä ei ollut aikaisemmin raviurheilijoille myönnetty. Nyt meidän urheilu pääsi sellaiseen joukkoon, johon sitä ei ennen ollut nostettu”, hän kiittää.”Ansiomerkit on sellaisia, että niitä ei anomalla saa, ne on jonkun toisen esittämiä. Totta kai se tuntuu hyvältä, että jotkut ihmiset on sitä mieltä, että olet ansiomerkin ansainnut."Pelkästään urheilusaavutusten johdosta Kauhanen ei usko ansiomerkkien tulleen vaan myös panoksesta järjestystoimintaan ja lajin eteen tehdystä työstä. Luottamustehtäviä on ollut vuosien saatossa paljon, ja on vieläkin.. Kauhanen toimi pitkään Hippoksen lisenssi- ja sääntövaliokunnassa. Hän on C-ajolupavalvojien ja Ravivalmentajien yhdistyksen puheenjohtaja sekä muutoksenhakulautakunnan ja Ylä-Savon Hippoksen johtokunnan pitkäaikainen jäsen. Lisäksi hän on ollut mukana opetuspuolen asioissa ja kuului mm. opetusministeriön työryhmään, jossa päivitettiin hevosenhoitajan perustutkinnon opetussuunnitelma.”Hippoksen hallitukseen en ole halunnut, vaikka joskus on kysyttykin. Koen, että mulla on niin hyvät kanavat joka paikkaan, että hallitustyöskentely voisi vaan haitata ja häiritä sitä. Valmentajayhdistyksellä on hirmu hyvä hallitus, ja nyt kun Timo (Korvenheimo) pääsi Hippoksen hallitukseenkin, niin koen että meillä on tällä hetkellä ihan riittävästi vaikuttamismahdollisuuksia.”Moni kiireinen ravivalmentaja vierastaa edunvalvontatehtäviä, mutta Jukka-Pekka Kauhaselle ne ovat olleet luontaisia jo opiskeluajoista lähtien.”Olen aina kokenut, että kun pääset kehittämään sitä mitä ollaan tekemässä, se on paras vaikuttamiskeino. Se antaa myös sopivaa irtiottoa arjen työhön ja syvyyttä ymmärtää asioita – ei joudu tässä hevosmaailmassakaan katsomaan asioita pelkästään valmennuksen näkökulmasta. Enkä koe missään nimessä, että se on pois valmennustoiminnasta.””Ajankäytöllisesti joutuu totta kai hetkittäin tasapainoilemaan, mutta kun on aina ollut hyvä organisaatio takana, ei ole tullut sitä tuntua, että miksi olet aina poissa”, Jukka-Pekka lisää.. Merkittävimmäksi uudistukseksi, jota hän on saanut olla Ravivalmentajien yhdistyksen edustajana tekemässä, hän nimeää ajotapauudistuksen. Sen suunnittelussa ja käyttöönotossa yhdistyksellä oli iso rooli. Toinen tärkeä uudistus on ollut Kelan kustantamat valmentajien kuntoutusjaksot, jotka yhdistys sai jäsenilleen neuvoteltua.”Tuomaripäivillä olen käynyt paljon puhumassa. Usein moraalista, ei vain yksittäisten virheiden kyttäämisestä”, Kauhanen mainitsee.”Sen on oppinut, kun on ollut monessa mukana, että mikään ei tapahdu päivässä. Mutta kun jaksat nostaa asioita esille ja pöydälle ja ne on edes kerran esitelty, silloin on mahdollisuus, että ne joku päivä menee eteenpäin.”Kun näin käy, työ palkitsee tekijänsä.”Mulle ei ole tärkeää se, kuka asian vie eteenpäin, vaan että asia tapahtuu. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja asioiden esillä pitämistä. Joskus tuntuu kivalta, kun näkee, että joku asia, josta on pitkään puhuttu, alkaa mennä uomiin. Tulee fiilis, että työ kannatti.”Seuraavaa uudistusta, jota Jukka-Pekka haluaisi olla tekemässä, hänen ei tarvitse kauan miettiä.”Nyt kun karmeita lukuja (esitetyt leikkaukset) tuli esille ja tiedetään alan tulevaisuutta vähäksi aikaa eteenpäin, niin kyllä mä haluaisin sitä alan rakennemuutosta, josta on puhuttu tosi kauan”, hän vastaa kysyttäessä.”Mun mielestä tämän urheilun on pakko tehdä se, jos meinaa pärjätä siellä niukkuudessa ja säilyä elinvoimaisena ja isona. Ei leikattaisi juustohöyläleikkurilla kaikesta mahdollisesta jotain ja lähdettäisi niukkuuden tielle. Silloin on mahdollisuus joskus kasvaa, mutta jos urheilu ajetaan alas, nousu on kymmenien vuosien päässä.”.Valtionavustusjärjestelmään siirtyminen vuoden 2017 alussa ajoi raviradat tukalaan tilanteeseen kannustusloukkuineen ja muine kankeuksineen, mutta raviurheilijoille järjestelmä toi mukanaan vakautta.”Kun ennen tuli taloudellisesti huonoja vuosia, leikattiin ensimmäisenä palkinnoista. Nyt on ollut meidän urheilijoiden onni, ja siitä pitää olla kiitollinen, että palkinnot ovat tarkasti ministeriön määrittelemiä ja tulevatkin olemaan ainakin niin kauan, kunnes peliuudistus tapahtuu. Ministeriö määrittelee, mikä raha menee palkintoihin ja mikä minnekin, ei ala itse.”Kauhanen tiedostaa, että valtionavustusjärjestelmä pysyy ennallaan nykyisen EU-notifikaatiokauden eli vuoden 2028 loppuun asti, mutta edessä olevat akuutit valtiontalouden säästöt tuskin jäävät ulottumatta palkintoihin.”Luvut on niin suuret, että ilman muuta joudutaan joka sektoria miettimään, mutta toivoisin, että ministeriön näkökanta palkintoihin säilyisi samana. Palkinnot on kaiken A ja O. Niillä pyörii koko ala: kasvatus, kauppa, koulutus, työpaikat.””Palkinnot on kasvaneet tietyllä tavalla hyvin, mutteivät ole todellisuudessa tänä päivänä lähelläkään sitä kuin 7 vuotta sitten. Indeksikorotuksia olisi pitänyt tulla vaikka kuinka paljon”, Kauhanen näkee.Isoimmat säästöt hän kohdistaisi rakenteiden uudistamiseen.”Tämä on todennäköisesti jatkossa pysyvä taso, millä tukieuroilla mennään, ei vain tämän vuoden leikkaus. Onko raviurheilun rakenteet rakennettu niin, että pärjätään ilman palkintoleikkauksia?””Jos palkintoleikkauksia tulee, niin tietynlaisilla järjestelyillä niiden ei tarvitse kohdistua kaikkiin palkintoihin. Onko kilpailupäivien määrä esimerkiksi oikea? Jos se pienenee, sitä kautta tulee säästöjä kokonaispalkintopottiin, vaikka yksittäisiin palkintoihin ei koskettaisikaan.” Suomen Ravivalmentajat ry on kannanotoissaan puoltanut hevospelien siirtymistä lisenssimarkkinaan ja oman peliyhtiön perustamista.”Sen hevosala on lausunut, mitään muuta ei ole lausuttu. Edelleen minä ja kollegat, mitä asiasta on juteltu, ollaan sitä mieltä, että jos me meinataan joskus päästä kasvun tielle, se on ykkösvaihtoehto. Luvut on niin laskevat, että jos ei pystytä lupaamaan mitään parempaa, laji kuihtuu pois”, hän pelkää.Edessä olevia säästöjä Jukka-Pekka Kauhanen ei haluaisi nivoa peliyhtiöratkaisuun.”Ensin on käsiteltävä, miten säästöt kohdistetaan niin että pärjätään, ja sen jälkeen, millä rahalla ja miten.”Vaikka monen usko tulevaisuuteen horjuu, Kauhasella sitä riittää.”Suomalainen raviurheilu on mennyt 90-luvun lamankin läpi, silloin ajettiin tuhannen markan palkinnoista. Ja nyt on ministeriönkin suunnasta kuultu jo useampia kommentteja siitä, että kyllä meistä huoli halutaan pitää ja että hevostalouden merkitys Suomelle ymmärretään.””Kun perjantaina tuli leikkausluvut, lauantaina ostettiin uusi kesällinen suomenhevonen”, Kauhanen virnistää. .”Alan rakenteiden on aika uudistua”Näin otsikoivat Suomen Ravivalmentajat ry:n nokkamiehet Jukka-Pekka Kauhanen ja Antti Karhila Näkökulma-kirjoituksensa Hevosurheilussa 24.7.Rakenteilla he viittasivat ensisijaisesti Suomen Hippoksen päätöksentekojärjestelmään ja ympärivuotisesti tuettuun ravirataverkostoon. Onko se liian laaja nykytodellisuudessa, jossa kilpailupäivien määrä on pudonnut useilla sadoilla hevosmäärän pienenemisen seurauksena? kysymys kuului.”Suomessa on huomattavasti isompi ravirataverkosto kuin Ruotsissa. Urheilu ehkä pystyisi toimimaan suppeammallakin maakuntarataverkolla, kunhan palkinnot säilyttävät riittävän tason”, Jukka-Pekka Kauhanen pohtii.”Kuljetaan sitä nytkin, varsinkin tältä korkeudelta. Totta kai, jos joku on oppinut, ettei tarvitse lähteä yli sataa kilometriä kauemmas, sitä on vaikea äkkiä muuttaa. Mutta pakon edessä senkin joutuu tekemään. Se on puhtaasti yrittäjän näkökulmaa.”.Useimpien raviratojen tilanne tällä hetkellä tiukka, joidenkin jopa kriittinen. Kauhasella löytyy ratoja kohtaan ymmärrystä.”Ratojen tiukkaan tilanteeseen on jouduttu ministeriön avustusten jakoperusteista johtuen. Mutta ne ovat olleet ihan oikeat hevostalouden säilyttämiseksi edes näissä luvuissa”, hän toisaalta näkee.Hevostaloudella edessä olevat säästöt eivät lupaa helpotusta ratojen tilanteeseen, mutta palkintojen kustannuksella helpotusta ei voi Kauhasen mukaan hakea.”Palkinnot eivät ole radoille kulueriä, joten niiden leikkaaminen ei euroja tuo ratojen kassaan”, hän muistuttaa.Kauhanen korostaa, ettei tunne tarkasti maakuntaratojen kulu- ja tukirakennetta ja ottaa siksi kantaa niiden asioihin vain yleisellä tasolla.”Me valmentajat ollaan yrittäjiä ja joudutaan toimimaan sen rahan edessä, mitä saadaan tai ei saada. Investoinnit ja toiminta pitää mitoittaa sen mukaan”, Jukka-Pekka Kauhanen alustaa.”Raviradoilla on tietysti korjausvelkaa hirveästi, ja olisi halua investoida. Nyt täytyy kysyä, onko puitteet liian suuret nykyisiin toimintoihin ja mistä voidaan pudottaa tai tinkiä, jos toimintatuki pienenee ja investointitukea ei enää saa.”.Tampereen Ravirata Oy:n puheenjohtaja Asko Koskinen vastikään ratojen tilannetta Hevosurheilun verkkosivuilla julkaistussa esseessä ”Ravit ja rahapelaaminen”.”Teivossa säästettiin tietynlaisilla työpaikkajärjestelyillä 5,5 miestyövuotta. Ihmistyö raviratojen sisällä on, sitä missä oikeaa säästöä pystytään saamaan ilman, että toiminnan laatu välttämättä heikkenee ollenkaan.””Palkkakulut on suurimmaksi osaksi olleet toimintatukikelpoisia, ja sen takia tähän asti raviratojen ei ole tarvinnut niitä hirveästi miettiä. Jos panet toimintatukikelpoisen työntekijän pois, niin ensi vuonna saat vähemmän rahaa. Koskisen kirjoituksessa avattiin sitä raviradan vinkkeliä”, Kauhanen kiittää.Hän näkisi mielellään muiden raviratojen ottavan mallia Lännen ratojen yhteistyöstä kilpailutoimen ja markkinoinnin saralla.”Tietynlainen liittoutuma antaa jonkinlaisen ratkaisun yhteishyötyjen hankkimiseen. Monet raviradat haluaa kuitenkin itsepintaisesti jatkaa omin voimin kuten tähän asti, ei halutakaan muutosta”, Kauhanen haastaa.”Ratojen osavuotisuus oli hyvä ajatus, mutta toteutus jäi puolitiehen. Kävi vielä niin, että niille jotka joutui talvella ajamaan tuli lisää kuluja, kun sattui vaikea talvi ja tuli pakkasperuutuksia. Niille olisi pitänyt pystyä osoittamaan lisää resursseja, jotka ajoi vaikeana aikana, kun tulot eivät ainakaan kasvaneet.”Mahdollisia vähennyksiä ravipäiviin Jukka-Pekka Kauhanen kohdistaisi ensisijaisesti talvisunnuntaihin.”Meidän (Suomen Ravivalmentajat ry) laskelmien mukaan talvella on 3 tai 4 kuukautta, jolloin kilpailupäivien tarve on meillä 25. Talvisunnuntait on usein kalliita järjestää. Ne voisivat antaa mahdollisuuden elvyttää paikallisravitoimintaa, joka on hiipunut melkein kokonaan.””Jossain ajettiin juuri paikallisraveissa lähtöjä jopa 400 euron ykköspalkinnoilla. Siihen himppu lisää, niin kiinnostusta voisi olla”, Jukka-Pekka vinkkaa..Hevosenomistajan salkunhoitajaDahlia-Tallin toiminta on kehittynyt viime vuosina entistä tavoitteellisempaan suuntaan.Jukka-Pekka Kauhasen valmennuslistalla on 22 hevosta ja tallissa enemmänkin, kun siitostammat, varsat ja eläkeläiset lasketaan mukaan.”Kun kesä alkaa loppua, pitää oikein laskea, että paljonko hevosia on. Kesällä niitä on helppo ottaa, mutta talveksi pitää tietysti kaikille olla karsinat.”Pääpaino on nykyään voimakkaasti nuorissa hevosissa. 3-vuotiaita tai nuorempia on 13. Kyseessä on harkittu trendi.”Tarkoituksenmukaisista olisi, että starttihevoset olisi semmoisia, että me kilpailisi vähintään Nuorten tai Tammasarja-tasolla. Näillä etäisyyksillä homma kaatuu muuten kuluihin”, Jukka-Pekka perustelee.”Mä oon kokenut itseni aina jonkinlaiseksi omistajan salkunhoitajaksi, jonka tehtävä on harkita kilpailuttamista niin, että se on järkevää. Mutta aina kun uusi hevonen tulee, pitää aistia, mitä asiakas hakee. Jos tavoite on, että ajetaan paljon kilpaa, niin ajetaanhan me.”.Entistä useammin tavoitteena on ikäluokkalähdöt – sekä vierailla että omilla hevosilla.”Meidän asiakasryhmän tavoitteet on pääsääntöisesti olleet aina korkeat, ja silloin on omaakin ideologiaa ollut helppo viedä eteenpäin. Panostetaan nuoriin suomenhevosiin sillä mielellä, että ne pärjää ikäluokkalähdöissä, ja jos ne ei sinne kanna, mietitään muuta. Se filosofia meillä oli jo aikanaan, kun oli omia hevosia. Ei niitä niin vain vaihdeltu, niiden kanssa piti pärjätä. Tavoitteet oli korkeat, mutta usein niitä piti tiputtaa.””Meidän suomenhevosilla on hyviä omistajia. Ne antaa vapaat kädet mennä kohti ikäluokkalähtöjä, mutta hevosen ehdoilla. Menestys ikäluokkalähdöissä ei saa olla mikään itsetarkoitus.”Ohran Prinssi voitti vuoden ensimmäisen 3-vuotislähdön St Michel -raveissa. Kauhanen pitää sen kanssa kuitenkin vielä jalat maassa..”Lahjakas se on, mutta hyvyyden se saa itse näyttää. Se tuli vuosi sitten aika lailla opettamattomana, mutta on kehittynyt nopeasti – itsestään ja luontaisesti. Hyvä fysiikka oli valmiina. Sillä on äärettömän hyvä ravitekniikka ja rytminvaihtokyky, mikä ei ole ihan tyypillistä 3-vuotiaalle suomenhevoselle.””Ejnar aloitti myös Killerin Kuninkuusravien 3-vuotislähdössä, 37 kahdella laukalla läpi ja 32 viimeinen tuhat. Olen kaikkiin muihinkin 3-vuotiaisiin tyytyväinen. Koelähdöt ajettiin jo touko-kesäkuussa kaikilla paitsi Einillä, joka tuli vasta muutama viikko sitten.”Hyvissä vauhdeissa ovat myös 2-vuotiaat.”Kaikki liikkuu hyvin. Niitä ei ole vielä varsinaisesti treenattu, mutta nopeasti niistäkin aistii, millä on juoksutekniikan puolesta mahdollisuuksia ikäluokkalähtöihin”, Kauhanen sanoo.Viime vuonna 3-vuotiaista aloittivat lupaavasti Uskotoivo ja tänä keväänä tallin kaupan myötä jättänyt Himman Komeetta. Sattumaa vai määrätietoisen työn tulosta?”Kyllä me ollaan aikaistettu valmennusta melkein vuodella. Osittain siksi, että 3-vuotiaille on tullut lisää rahaa ja lähtöjä, ja osittain siksi, että on vieraita omistajia. Omistajan toiveiden mukaan mennään.””Nykyään tosi moni vuosikas on jo laitumelle mennessä opetettu. Jalostuskin on mennyt tietysti eteenpäin, mutta on myös ruvettu tekemään aikaisemmin töitä”, Jukka-Pekka Kauhanen sanoo.

Jukka-Pekka Kauhanen: "Kun pääset kehittämään sitä mitä ollaan tekemässä, se on paras vaikuttamiskeino"

Aiheeseen liittyvää