Henna Halme on harpannut vauhdilla valmentajien kärkikaartiin – "Tykkään, että silloin kun hevosta treenataan, sitä treenataan"

Henna Halme on ilahduttava ilmiö suomalaisessa ravikartassa. Moni alan ihminen kantaa huolta, missä uudet, nuoret valmentajat ovat. Huoli ei ole turha. Heitä ei kovin monta ole ja heitä, jotka pystyvät todella lyömään läpi, on jo hälyttävän harvassa.Henna Halme on ainoa alle kolmekymppinen – tosin täyttää pyöreitä elokuussa – valmentajatilaston 50 parhaan joukossa. Perinteisesti valmentajatilasto arvioidaan voitetun rahan mukaan, siinä Halme on juuri tällä hetkellä 15., voitoissa laskettuna hän on seitsemäs.Eikä siinä vielä kaikki. Halme edustaa myös katoavaa kansanperinnettä, jossa valmentaja pääasiassa itse ohjastaa kilpailuissa valmennettaviaan. Maestrot Pekka Korpi ja Tapio Perttunen ovat parhaat esimerkit heistä, jotka tällä tavalla yhä menestyvät.Tietenkin tähän halutessaan voisi korostaa vielä sitä, että Henna Halme on harvinainen naisravivalmentaja, joka on pystynyt nousemaan korkealle hyvin miesvaltaisella alalla. Se tuntuisi kuitenkin epäreilulta, jopa väheksyvältä. Hän ei ole naisravivalmentaja. Hän on ravivalmentaja, joka on nainen."Ehkä joillakin on ennakkoasenne, ettei tällainen ole mahdollista naiselle", Halme pohtii. "Varmasti moni mietti, että kuinkahan käy, kun aloin itse vastaamaan valmennuksesta. Kollegojen kanssa ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitään sinne päinkään, jostain muualta se epäily on tullut, kun on tullut.".Halme on nyt toiminut valmentajana Vermossa omiin nimiinsä vuoden. Hevosten valmentaminen on hänen intohimonsa, mutta se ei tänä päivänä ole kaikki, mitä ammattiin kuuluu."Välillä ajattelee, että olisi niin paljon helpompaa ollut olla vaan vieraalla töissä. Ei kaikki paperihommat niin herkkua ole."Erinomainen menestys tietenkin hälventää tällaisia ajatuksia."Olen tosi tyytyväinen, pärjääminen on antanut virtaa koko meidän porukalle. Kuitenkin näin vähän aikaa omaa touhua ja hevoset ovat noinkin hyvin menneet. Laji on ylä- ja alamäkeä, pitää ottaa nyt näistä menestyksistä ilo irti.".Henna HalmeSyntynyt 21.8.1994 KouvolassaEspoolainen ravivalmentajaValmentaa Vermossa 25 hevostaTällä hetkellä valmentajatilaston 15., ohjastajatilaston 16.Vuoden ravinainen 2015Valmentajastatistiikka 2023-24, 258 starttia: 49-32-23. Voittosumma 175 162 euroa.Kouvolasta lähtöisin oleva Henna Halme muutti Orimattilaan seitsemänvuotiaana, kun hänen äitinsä Mari Halme ja Teemu Okkolin löysivät toisensa. Raviponiharrastus oli alkanut jo Kouvolassa ja vain lisääntyi uudessa kodissa. Poneista ei ollut iso harppaus hevosiin."Pienestä pitäen sain tosi paljon vastuuta ja pääsin ajamaan niitä kaikenlaisia hevosia, mitä siinä oli", Henna Halme kertoo. "Teemulta opin sen, että töitä pitää tehdä, jos meinaa pärjätä. Mitään ei saa ilmaiseksi. Se oppi on pysynyt päässä, että kaikki pitää tehdä huolella ja kunnolla."Peruskoulun päätyttyä Halme jäi oppisopimuksella töihin Okkolinin tallille. "En muuta tehnyt, enkä muusta tiennyt. Enkä halunnutkaan, kun hevoshommasta tykkäsi niin paljon. En ikinä ajatellut, että voisin tehdä jotain muuta."Ensimmäistä ravivoittoa ei tarvinnut kauaa odotella, pari kuukautta 16-vuotispäivien jälkeen, uransa kolmannessa startissa hän ohjasti Linda Windin ykköseksi Jokimaalla. "Teemulle tosi iso kiitos, että pääsin ajamaan kilpaa. Hän on ollut iso apu siinä, että olen tähänkin asti päässyt, enkä jäänyt pelkäksi ponitytöksi."Erityisellä lämmöllä hän muistaa Vincennesissä ajettuja kylmäveriotteluita. Teemu Okkolinin tallista löytyi usein osallistuja."Ne oli ihan mielettömiä matkoja. Niitä on vieläkin ikävä. Pari viikkoa itsekseen aika nuorena ja hevonen vastuuna. Oli se makeata Grosboisissa suomenhevosilla ajella. Viisi kertaa taisin käydä ja ne oli sellaisia reissuja, jotka toivat paljon kontakteja. Uusia ystäviä ruotsalaisistakin hevosenhoitajista, joiden kanssa ollaan yhteydessä vieläkin."Okkolinin talli oli ja on tunnettu suomenhevosistaan. Niitä Halmeella ei ole treenissä tällä hetkellä yhtään ja vastauksen kysymytkseen onko niitä ikävä, hän aloittaa pitkällä henkäyksellä."Noooh...itse asiassa en ihan hirveästi niitä kaipaa, on ne niin oma rotunsa, että minun järkeni loppuu kesken. Kaikki eivät valitettavasti ole Yllin Kyllineitä. Se oli tosi hieno hevonen luonteeltaan ja tosi hyvä ajaa. Sen kanssa oli mukava toimia ja antoi se varmasti ponnistuslautaa ohjastusurallekin. Siinä oli lisäksi tosi kiva kimppa takana ja sehän on raviurheilun parhaita puolia, että porukalla tehdään ja touhutaan."Halme ajoi hoitamallaan kuningatarkakkonen Yllin Kyllinillä jonkin verran kilpaa ja isoin voitto tuli vuonna 2011 huippudivisioonafinaalissa..Cityravit Kaivopuistossa ajettiin kesällä 2017."Siellä näin Veijon (Heiskanen) eka kerran ja kyselin, että olisiko kesätyöntekijälle tarvetta", Henna Halme muistelee. "Olin ollut pelkästään siinä kotona ja ajattelin, että olisi tosi hyvä nähdä vähän maailmaa. Saada oppia ja nähdä, miten muualla toimitaan. Suomi ei oikein innostanut, eikä toisaalta ollut mitään estettä, etten voisi lähteä maailmalle."Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä Esa Lahtiselle Kanadaan."Siitä oli vähäni puhetta, mutta se tuntui siinä vaiheessa vähän liian kaukaiselta pikkutytölle, joten en uskaltanut lähteä. Ruotsi tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ei ollut kauhean kaukana, eikä niin vieras maa. Ruotsin kieltä en silloin osannut, koulussa ei aine natsannut ja ajattelin, että kuinkahan siellä pärjää. Englantia osasin jonkun verran ja kaikkihan ruotsalaiset puhuvat englantia, niin sillä pärjäsi ihan hyvin."Kuten niin monelle muullekin paikallinen televisio ja Travronden olivat parhaita kielen opettajia."Opin ruotsia, mutta voittajahaastattelut vedin englanniksi, kun ei ollut uskallusta puhua ruotsia, vaikka ymmärsin sitä kyllä. Melkein olen puhunut Ruotsista palattuani täällä Suomessa enemmän ruotsia kuin siellä. Sitähän on itse asiassa ihan kiva puhua.".Työsuhde Veijo Heiskasen kanssa muuttui parisuhteeksi."Huomattiin, että meillä sattui jutut hyvin yhteen ja oltiin asioista samoilla aaltopituuksilla. Aika pian muutettiin saman katon alle. Meillä oli iso ikäero, mutta ei siitä ainakaan kasvotusten kukaan huomautellut ja hirmu hyvin molempien lähipiiritkin ottivat asian vastaan."Halme halusi toisia näkökulmia ravivalmennukseen ja niitä myös sai."Veijolla oli kaikki treenihommat erilaisia, mihin oli tottunut. Se tuli minulle uutena, miten kovilla sykkeillä hevosia voi treenata. Kun oli suomenhevosia kotitallilla aiemmin treenannut, niin kyllähän se oli aika jolkottelua niihin kovatasoisiin lämminverisiin verraten."Orimattilan Hevoskylässä, jossa Halme oli oppinut valmentamaan, on mainiot olosuhteet, mutta nyt pantiin vielä paremmaksi."Puitteet valmennukseen olivat siellä ihan mielettömät. Siellä oli valtavasti mahdollisuuksia valmentaa erilaisia hevosia eri lailla. Oli erilaisia mäkiä, pehmeä suora ja tavallinen suora, treenirata, jossa oli nousua ja tietysti Åbyn ravirata vieressä."Halme sai luottoa myös ohjastajana."Ruotsissa pääsin ajamaan niinkin paljon kilpaa ja niinkin kovissa lähdöissä Örjaneita ja Gooppeja vastaan, niin kilvanajoon tuli kova nälkä ja halu oppia siitä lisää. Edelleen ajattelen kuitenkin itseäni ehkä enemmän nimenomaan valmentajana. Jo hyvin varhain ajattelin, että kuskiurasta viis, mutta valmentaa haluan. Se tuntui heti silloin jopa enemmän omalta jutulta kuin ohjastaminen."Menestyskin oli erinomaista, voittoja tuli V75-lähtöjä myöten. Vuonna 2021 hän oli kotirata Åbyn ajajaliigan kolmonen. Lisäksi hänet muun muassa palkittiin Åbyn Vuoden oppilasohjastajana ja Mantorpin Helen Ann Johansson -ajajakilpailun hän voitti kahteen kertaan."Se oli kuitenkin itselle uran toistaiseksi hienoimpia juttuja, kun olin Ruotsin Ravigaalassa ehdolla Vuoden oppilaaksi. Se oli tosi iso juttu ja tuli ihan puskista. Kun kutsu tuli postista, se oli makea hetki.".Pari vuotta sitten Henna Halme ja Veijo Heiskanen muuttivat Suomeen."Valmennuskeskus, jossa oltiin, lakkautettiin ja tallit purettiin", Halme pahoittelee. "Useampaa paikkaa käytiin Ruotsissakin katsomassa. Siinä oli kuitenkin sellainen tilanne, että moni hevonen oli ollut jo pitkään ja joillain tuntui, että tilikin alkaa olla täynnä. Olisi pitänyt saada uusia hevosia ja uusia hevosenomistajia. Ajateltiin, että Suomessa siihen voisi olla parempi sauma.". Pariskunta sai käyttöönsä 20 karsinaa Vermosta."Jokimaa minua kiinnosta jopa Vermoa enemmän, mutta sieltä ei saatu tallia."Tällä hetkellä hän on kuitenkin hyvin tyytyväinen valintaan."Kun oppi käyttämään kaikkia treenipaikkoja, kyllä täällä hevosta pystyy monipuolisesti treenaamaan. Rantalenkki on 1,3 kilometriä 500 metrin hiittisuoran kanssa. Moni luulee, ettei täällä ole kuin rata, mutta varsinaisia ratahiittejä tulee ajettua aika vähän ja enemmän intervallia sielläkin."Vuosi sitten Veijo Heiskanen päätti luopua valmennustoiminnasta ja Halme jatkoi siitä omiin nimiinsä. Myös parisuhde tuli tiensä päätökseen, mutta välit ovat pysyneet hyvinä."Veijo käy joskus ajelemassa meille hevosia ja kyllä minä häneltä edelleen kysyn tarvittaessa neuvoja. Hänellähän on vielä Callela Ikaros treenissä ja se on tässä.". Halme on hionut kaikesta oppimastaan oman tyylin valmentaa. "Tykkään, että silloin kun hevosta treenataan, sitä treenataan. Että ne saavat liikettä ja kilometrejä, mutta vauhdit eivät ole niin kovia. Hiittisuora on mukavan pehmeä, sykkeet saa siinä nousemaan, vaikka ei aja niin kovaakaan. Sykkeitä seuraan tarkkaan, ne mitataan 12 minuuttia treenin jälkeen."Hänellä on selkeät raamit, miten hevosia valmennetaan, mutta niiden sisällä mennään hevosen mukaan."Ei tehdä kaavoihin kangistuneesti, että aina vedetään noin ja noin, vaan aika fiilispohjalta. Paljon ajetaan porukassa ja koitan miettiä tarkkaan mahdollisimman keskenään sopivat hevoset siihen, ettei yksi mene ihan pökerryksiin ja toinen ei saa paljon mitään treeniä. Palautusta ja lepoa pidän hirmu tärkeinä kilpailujen ja hiittien välissä."Hevosten hoitoon hän haluaa panostaa."Joka hevonen katsotaan joka päivä käytävällä läpi. Huolletaan ja hoidetaan niin hyvin kuin osataan, ei vain treenipäivinä, vaan joka päivä. Laser on käytössä, jalkoja kylmätään ja kääritään, hevosia hierotaan ja tehdään kaikki, mitä osataan ja pystytään.".Niin hyvin kuin Henna Halmeella tällä hetkellä meneekin, on hän myös varautunut tulevaisuudessa mahdollisiin uusiin tuuliin."Tällä hetkellä pitää olla tyytyväinen, keskiviikon ja lauantain palkinnothan ovat tosi hyvät. Miten kauan tätä sitten jatkuu, nyt ollaan aika pimennossa, mitä tapahtuu ja mitä tuleman pitää. Se kai tiedetään, että tuskin tämä näin hyvin jatkuu. Vähän on pelko perseessä, mennäänkö kuinka paljon huonompaan suuntaan."Muutto takaisin länsinaapuriin ei ole hänelle vieras ajatus."Avoimin mielin pitää olla. Niin mukava kuin täällä olisikin olla, on Ruotsissa vaan kaikki paremmin. Hyvät palkinnot ja paljon satsaavia hevosenomistajia. Jos toimeen meinaa tällä alalla tulla, kyllä se voi jossakin kohtaa olla vakava vaihtoehto."Juuri nyt Henna Halme kuitenkin nauttii olostaan juuri siellä missä on ja siitä, mitä juuri nyt tekee."En minä tiedä mitään parempaa duunia kuin tuolla ajella hevosella pitkin merenrantaa.".Ponien valmentaminen antoi pohjanHenna Halme korostaa poniraviurheilun merkitystä urallaan.Henna Halme kuuluu siihen ikäluokkansa laajaan joukkoon, jotka aloittivat raviurheilunsa poneilla. Lista on pitkä ja vakuuttava: Santtu Raitala, Iikka Nurmonen, Olli Koivunen ja Christa Packalén vain muutamia mainiten."Iso merkitys sillä nykyiselle uralle oli", Halme korostaa. "Poneista tuli rutiini kilpailemiseen ja oppi, miten kilpailemaan päästään. Piti treenata, miettiä balansseja ja katsoa, että kaikki on mallillaan, ennen kuin sinne raveihin lähdetään. Tosi paljon siitä oppi vastuuntuntoa, että kaikki pitää tehdä tunnollisesti niin hyvin kuin osaa, eikä voi mennä sieltä, missä aita on matalin."Halmeen innostus oli palavaa ja se kesti pitkäksi venähtäneen odotuksen."Olin neljän ikäinen, kun sain ensimmäisen ponini. Se oli Kouvolan ratatallilla ja äidin (Mari Halme) kanssa rupesin siellä pyörimään. Laskeskelin vuosia, että pääsen kilpaa ajamaan, mikään muu ei ollut mielessä kuin, että täyttäisi kymmenen, pääsisi korttikurssille ja sitten kilpaa ajamaan."Peruskoulun ensimmäisen luokan hän kävi Kouvolassa, mutta toisella hän asui jo Orimattilassa. Ponit olivat isäpuoli Teemu Okkolinin tallissa."Siellä ponien määrä kasvoi kuin vahingossa. Yhdeksän treenattavaa, kun olin vielä ala-asteella. Itse vein aamuisin ulos, siivoilin karsinoita, kannoin vesiä ja sitten koulussa pyörähtämään, että pääsi poneja ajamaan iltapäiväksi. Ekat lähdöt jännitti ihan hirvittävästi, muistan vieläkin kuinka paniikki oli päällä, mutta kun tuli rutiini, kaikkosi kilpailujännityskin.".Hän on kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta harrastaa."Äiti teki aikamoisia reissuja, kun peräkopin kanssa lähdettiin ympäri Suomen. Kävin kilpailemassa Jägersrossa asti. Siellä oli Hugo Åbergs Memorialin päivänä B-ponilähtö, johon Trogen kutsuttiin. Aika mieletön kokemus sekin, Korvenojan ja Niemisen hevosten kanssa kimppakyydillä. Olihan se ponitytön hienoa päästä sellaisten ihmisten ja hevosten matkaan.".Hänen yhdeksän vuotta nuorempi siskonsa Oona Halme on seurannut pitkälti sisarensa jälkiä. Menestyvä poniohjastaja menestyy nyt jo hevosilla."Pienestä pitäen Oonakin rupesi tallilla pyörimään. Vaipat oli vielä jalassa, kun yritti touhuta ja auttaa. Tosi pienenä hän oli mukanani koppakärryissä ja talvella reessä, kun treenasin poneja."

Henna Halme on harpannut vauhdilla valmentajien kärkikaartiin – "Tykkään, että silloin kun hevosta treenataan, sitä treenataan"

Aiheeseen liittyvää