Joni-Petteri Irri panostaa treenaamiseen kilvanajon sijaan: "Lainakuskimarkkinat ovat aika tukossa, on paljon kavereita, jotka haluavat ajaa kilpaa, mutta eivät välttämättä päivääkään valmentaa”

Joni-Petteri Irri oli 2010-luvun puolivälissä nuori ohjastajalupaus, joka ajoi parhaana vuonna 52 voittoa ja 170 000 euroa rahaa. Menestyksestä iso osa tuli hänen äitinsä Tuija Irrin valmennuslistoilla olevilla hevosilla, mutta Joni-Petteri oli myös kysytty lainaohjastaja.Sen verran on vesi vaeltanut Nokianvirtaa (tosin tässä on kirjoittajalla sen verran taiteellista vapautta, että Irrin valmennustalli sijaitsee itseasiassa Nokialta puoli kilometriä Sastamalan puolella), että nyt mies käy neljättäkymmenettään ja on yhä enenevissä määrin profiloitunut nimenomaan valmentajaksi. ”Se on ollut tietoinen valinta”, Joni-Petteri Irri toteaa. ”Lainakuskimarkkinat ovat aika tukossa, on paljon kavereita, jotka haluavat ajaa kilpaa, mutta eivät välttämättä päivääkään valmentaa.”Hänen lainaohjastettavansa olivat usein lähinnä arjen sankareita.”Sain ajaa paljon kilpaa, mutta hyviä ajettavia ei riittänyt oikein kuin omasta tallista. Oli aika kyseenalaista lähteä kahta, kolmea johonkin ajamaan, jos lähtökohtaisesti odotettavissa oli lähinnä penkkirahat.”.Joni-Petteri IrriSyntynyt 24.7.1991Sastamalalainen ravivalmentajaPerhe elämänkumppani Jenni Kaija ja tytär JannaSisko Jonna Irri ravivalmentajana RuotsissaHarrastaa dartsia ja golfiaVuoden 2024 valmentajastatistiikka (tilanne 18.10): 296 starttia, 51-36-35, 170 790 euroa.Kun omat lainaohjastukset ovat jääneet, hän on puolestaan alkanut käyttää lainaohjastajia omilla valmennettavillaan.”Se valehtelee, joka väittää, ettei se vaikuta mitään, ettet aja koko ajan aktiivisesti kilpaa. Voit tuntea omat hevosesi hyvin, ehkä paremmin kuin lainakuski, mutta ravilähdöissä ajavat paljolti samat miehet, jotka tuntevat toistensa ratkaisut. Vähemmän ajavan ratkaisuja ei välttämättä kunnioiteta samalla tavalla.”Irri sanoo myös mielellään suovansa hevosenomistajilleen sananvaltaa kuskipäätöksissä.”He kuitenkin maksavat reilun summan valmennusmaksua.”Oli kuitenkin vielä yksi todella iso asia, joka sai hänet tekemään tämän tietoisen valinnan puoli vuosikymmentä sitten. Perustava asia ihmiselossa.”Viimeinen niitti oli, kun tyttö syntyi. En halunnut enää niin kiertää raveja.” .Isäksi tuleminen tuossa vaiheessa ei ollut suunniteltu juttu.”Kun kuulin, että näin käy, piti ottaa muutama puhelu kavereille, että mitä he luulee, onko meikäläisestä siihen. Oli se aika sokki. Sitten, kun Janna syntyi, niin sen sai heti huomata, että ihmisessä on vanhemmuuden vietti. Oli se elämäni mahtavin hetki.”Pian viisi vuotta täyttävän Jannan äiti on Irrin elämänkumppani, huippumontéohjastajakin tuttu Jenni Kaija. Pariskunta on tuntenut toisensa ”aina”. .”En edes muista kuinka kauan on tunnettu, ponikuningattaruuskin ajettiin kimpassa jo vuonna 2007”, Joni-Petteri Irri muistaa.Jenni Kaijalla oli tuolloin lauantaina ohittamaton meno ja Irri ajoi ensimmäisen osalähdön, sunnuntaina Kaija palasi vakio-ohjastettavansa Sonatan kärryille.”Ajoi perhana vielä kovempaa sillä kuin minä.”Eivät he toki sieltä lähtien ole pariskunta olleet. He törmäsivät kahdeksan vuotta sitten lahtelaisessa yökerhossa.”Siitä se lähti.”. Kaija työskentelee nyt tallilla hevosenhoitajana ja tiivis yhteiselo työelämässä ja sen ulkopuolella asettaa omia haasteitaan. Tai ainakin voi asettaa.”Kun koko lapsuuteni vierestä seurasin vastaavaa tilannetta, niin ainakin siihen verraten meillä Jennin kanssa menee hyvin. Onhan se joskus rankkaa. Iltasella saattaa olla jostain päivän asiasta hermot kireällä, mutta ei me mitään isompia riitoja olla saatu aikaiseksi, vaikka kumpikin ollaan sähäkkäluontoisia, kun hermostutaan.”Pariskunnalla on selkeä työnjako, Kaija keskittyy vastaamaan, että tallilla homma toimii, Irri keskittyy ennen kaikkea treenaamiseen. Kaisa Rehula ja Alina Kauttoon ovat tallin muut hevosenhoitajat. .”Lisäksi Keväänrannan Tino ja Salmen Jari käyvät täällä ajomiehinä.”Janna on päivät päiväkodissa ja myös sukulaisista löytyy tarvittaessa halukkaita hoitajia tytölle.”Meillä on hieno tilanne, että auttavia käsiä on lähellä. Yritetään Jenninkin kanssa katsoa, ettei käydä samaan aikaan raveissa.”Kummallakin on vahva poniravitausta, Kaijalla on 41 ykköstä – 2005 hän oli vuoden voitokkain poniohjastaja – ja Irrillä 23. Ei liene aivan kauhean yllättävää, jos puolenkymmenen vuoden päästä kaviourilla nähdään seuraava sukupolvi. Siihen oli jo ensiaskelia, kun yksi Teivon Ravikoulun poni vietti kesänsä Irrin tallilla. ”Sillä ajeltiin ja ratsasteltiin. Jannalla oli vaan kovempi meno. Kun hän oppi imutuksen, minua rupesi kyydissä pelottamaan. Piti pitää kauhukahvasta kovaa kiinni. Kyllä se kipinä näkyy, on ne kotileikitkin aika pitkälle hevosaiheisten lelujen kanssa. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, hevospiirit olivat itsellenikin hyvä paikka kasvaa ja pitivät pahoilta teiltä pois.”Hän muistuttaa myös, kuinka tärkeää poniraviurheilu on koko lajille.”Aika kova prosentti nykyään tilastojen kärjessä olevista on tullut sitä kautta. Poni opettaa ottamaan vastuuta. Raveissa toimitaan ihan samalla tavalla kuin hevosenkin kanssa. Asiat tehdään samalla tapaa ja rutiineihin oppii. Sama se on kuin junnulätkä tai mikä muu vastaava tahansa, kyllä siitä saa oppia aikuisuralle.”Joni-Petteri Irri valmentaa synnyinkotinsa mailla, mutta asuu Jenni Kaijan kanssa viiden kilometrin päässä tallilta. Äiti Tuija Irri on pitkän linjan ammattivalmentaja ja isä Kari Irri koneyrittäjä sekä kokenut hevosmies. Kun Joni-Petteri otti vastuun tallitoiminnasta, paikkoja samalla myös kehitettiin. Tärkeimpänä on 1040 metrin rata.”Isän kanssa katsottiin umpimetsään, että jos tästä se vedettäisiin”, Joni-Petteri Irri hymähtää. ”Isää siitä pitää kiittää, hän se sinne puhkaisi. Ajattelin ensin suoraa, mutta ympyrä on parempi. Ei tarvi varsoja käännellä edestakaisin.”Hän korostaa treenialustan kunnon tärkeyttä.”Pidän sitä oikein pehmeänä, siinä on kivituhkaa ja Säkylästä tuotua punaista hiekkaa.Rata lanataan jokaisen valmennusryhmän välissä. .”Minulla menee kymmenen minuuttia, kun hyppään traktorin hyttiin, vedän kaksi kertaa radan ympäri ja tulen pois. Se pitää laskea ajankäytön budjettiin, mutta se maksaa vaivan. Tietysti on poikkeuskelejä, jolloin ei ihan pääse pitämään niin pehmeänä kuin haluaa. Se pitää sitten ottaa treeneissä huomioon.”Radan lisäksi voi ajaa metsätiellä, jotakin sitäkin pidetään kunnossa hevosen valmennusta ajatellen.”Martti Hämäläisen pihaan pääsee ajamaan suoraan, siitä tulee toistakymmentä kilometriä, kun siellä käy kääntymässä. Siinä on mukavat metsänomistajat, eivät ole estäneet meitä ajamasta. Tietysti se on heidänkin etunsa, kun pidetään tietä kunnossa, ja talvella lingotaan ja aurataan.”.Tulossa olevaa talvea Irri suorastaan odottaa. ”Olen ehkä sillä tavalla vielä vanhan koulukunnan miehiä, että meillä pyritään ajamaan hevosille pohjakunto talvella. Talvi pitää tehdä kovasti töitä ja hevosen pitää saada reilusti kilometrejä.”Hän tekee valmennuspaikoille polanteet heti, kun se vain on mahdollista.”Kun teet ne kerralla kunnolla, ei treenipaikkojen hoitoon mene niin paljon aikaa. Me ollaan opittu omanlainen systeemi tähän, mutta en sano, että kehitys on vieläkään valmis, aina pitää olla avoin uusille jutuille. Perusideahan on, että valmennus on tarpeeksi tehokasta, mutta hevoset pysyvät terveenä.”.Hän sanoo olevansa tyytyväinen siihen, miten tässä on onnistuttu ja on syytäkin. Hän on tätä kirjoitettaessa vuoden valmentajatilastoissa seitsemäs, kun otetaan voitot huomioon ja 15. voittosummaan perustuen.”Olen pyrkinyt ajamaan siellä, missä hevosella pärjää. Voittojen ja voitetun rahan suhde ei siksi ehkä ole ihan oikea, mutta realistinen pitää olla. Hevoset ovat olleet terveen ja freessin tuntuisia, ja niillä on päästy ajamaan paljon kilpaa.”Tietenkin eläinlääkäripalvelujakin silti joskus tarvitaan.”Tampereen Hevosklinikka on Suomen ykkösklinikka ja tuossa lähellä. Lintulan Valtteri on ystäväni pitemmältä ajalta ja hän käy tässä kotonakin. Häneltä saa apua myös, jos jokin mietityttää. Vastaa puhelimeenkin.”Joni-Petteri Irrin valmennuslistalta löytyy tällä hetkellä 56 hevosta. Niistä parikymmentä on puolitoistavuotiaita ja ne on sijoitettu hänen Kokemäen radalta vuokraamaansa talliin, 60 kilometrin päähän. Aiemmin hänellä oli Teivossa toinen talli..”Sen suljin toukokuun lopussa”, hän kertoo. ”Sitten Loulan Timolta tuli tarjous vuokrata Kokemäeltä talli. Tiesin paikat, siellä on kiva ja rauhallinen ympäristö, tosi hyvä varsoille.”Jos on hyvät paikat varsoille, on niiden ympärillä toimivat ihmisetkin sitä.”Käsnäsen Oiva suostui lähtemään sinne. Sitten kävi vielä niin hienosti, että sain Marja Karlssonin ja Mikko Aron sinne lisäksi. Huippuporukka pyörittämään varsatoimintaa. Minua ei siellä juuri tarvita.”Nyt Irri on joutunut myymään jo eioota, vaikka muutama kuukausi sitten ei ihan siltä näyttänyt.”Kesällä jo hetken mietin, että tästähän tuli ihan farssi, kun oli viisi–kuusi varsaa vain tulossa. Elokuussa alkoi puhelin jossain kohtaa soimaan ja nyt varsoja olisi jonossakin. Opettajista on vajetta, osaavalle riittäisi varmasti töitä. Varsinkin nyt vielä, kun Kamppurin Hannu lopetti ja Vianderin Ari lähti ulkomaille.”Varsat jatkavat muutamaa opetuksen jälkeen kotiin lähtevää yksilöä lukuun ottamatta Kokemäellä ensi syksyyn saakka.”Sitten pikkuhiljaa, kun seuraavaa ikäluokkaa tulee, tehdään vaihtoa.”Irri panostaa nuoriin hevosiin vakaalla tarkoituksella ja pitemmän tähtäimen ajatuksella.”Meillä on vielä tosi kovia ja menestyviä vanhan polven huippuvarsavalmentajia, joita on vaikea kärjestä kammeta. He ovat paikkansa sinne jo kauan sitten ansainneet. Jossain kohtaa heidänkin on laitettava pillejä pussiin ja siinä aukeaa aika isokin markkinarako.”.Irri näkee, että raviurheilun päällä lepäävän harmaan pilvenlongan seasta voi saada esiin sinitaivaan vilahdusta panostamalla nuoriin hevosiin.”Uutiset eivät ole hyviä, mutta en usko, että alalla hetkessä tapahtuu mitään kauhean radikaalia. Jos jotain tapahtuu, pitää vaan keksiä sopivia toimintamalleja siihen tilanteeseen ja se on selvä, että nuorten hevosten palkinnot pysyvät aina ainakin jonkinlaisella tasolla.”Positiivinen Joni-Petteri Irri pyrkii hoitamaan oman tonttinsa raviurheilussa parhaan taitonsa mukaan. Hyvin tehty työ antaa itselle huomenuskoa myös koko alaan. ”Ei voi muuta kuin toivoa, että ihmisillä riittää uskoa suomalaiseen raviurheiluun. Sitä tarvitaan ihan kaikilta, ei saa luopua toivosta.”Niinhän se on. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, sanoi jo luutnantti Ville Autio eräässä kohtalaisen tunnetussa teoksessa..Kovien miesten opissa Nuoren Joni-Petteri Irrin työnantajat olivat miehiä ravimaailman huipulta.Hevosala on ollut Joni-Petteri Irrille ainoa, mitä hän on koskaan ajatellut työurakseen.”Ajauduin yläasteella vähän vääriin porukoihin ja koulunkäynnistä tuli vähän hulttiotouhua”, hän hymähtää. ”Hevoshommat ovat jollakin tasolla olleet elämän pelastuskin.”Peruskoulun jälkeen, kuudentoista ikäisenä, hän lähti Pekka Korvelle töihin, aluksi oppisopimuksella.”Siihen lopahti nopeasti into, kun kävin muutamilla kursseilla, jossa opetettiin, miten hevosta harjataan ja haavasuihketta käytetään. Ei tuntunut viisaalta pyöriä aina kahta viikkoa tekemässä siellä perusasioita. Se hyöty niistä oli, että kun hain ammattivalmentajalisenssiä, oli jo pari kurssia suoritettuna.”.Korvella vierähti lähes kolme vuotta. ”Heti ekoina viikkoina opin niin paljon hevosista, etten ole sen jälkeenkään yhtä paljon lisäoppia kerralla saanut. Oli se sellainen pläjäys ja monipuolinen. Ei se ollut pelkkää treenaamista, olit välillä siittola-apulainen tai eläinlääkärin avustaja.”Hän näkee, että Pekka Korven asema ravi-ikonina on ansaittu.”Kaikki arvostaa Pekkaa treenarina, mutta kyllä minä arvostan vielä erikseen, kuinka hän on ollut ravijalostuksessa muita edellä. Älynnyt panostaa siihen, jossa muut ovat antaneet siimaa. Ei ole sattumaa, että Arctic, Duo tai Combo -hevoset klaaraa ikäluokkalähdöissä. Se on pitkän työn tulos.”Timo Nurmoksella Joni-Petteri Irri työskenteli kahteenkin otteeseen.”Siellä näki oikeaa isoa touhua, miten sellainen saadaan toimimaan.”Readly Expressillä hiitinajo on hänelle jälkikäteen muistelemisen arvoista, mutta siltä se ei tuntunut juuri sillä hetkellä.”Se opetti sen, ettei ole väliä, miltä hevonen tuntuu kolmevuotiskeväänä, kun se syksyllä voittaa Kriteriumin. Ei se ollut mikään supertähden tuntuinen. Se opetti, että jokaisen varsan kanssa pitää vaan jaksaa tehdä työtä ja ne sitten näyttävät, mihin niistä on, kun aika on kypsä.”.Huoli kotimaisesta kasvatuksestaJoni-Petteri Irri kaipaa varsoihin sijoittajia.Se minua eniten huolettaa tässä lajissa, että liian vähän on enää halua sijoittaa ja nähdä vaivaa hankkia varsa ja viedä sitä eteenpäin”, Joni-Petteri Irri pahoittelee. ”Tyydytään helpompaan tiehen, sellaiseen Travera-kauppaan, jossa ostetaan valmis starttari.”Hän kokee, että se on kuin pakkasella housuihinsa laskeminen: lämmittää hetken, mutta kohta on kaksin verroin kylmempi.”Se ei ikävä kyllä vie kokonaisuutta eteenpäin, jos homma vielä kääntyy enemmän siihen suuntaan. Jalostus ja kasvatus kuihtuu. Tuolla on nytkin paljon hyväsukuisia varsoja, joille ei löydy ostajaa ja se huolettaa suuresti. ”Kimppaomistaminen on ollut apu tilanteeseen. Suurkimpat ovat madaltaneet hevosenomistamisen kynnystä.”On meilläkin nyt Midas Match, tuhannen kimppa, jota Viena Kauppi vetää. Isot kimpat ovat hyviä, mutta nekin markkinat alkavat varmasti kohta olla tukossa. Ne ovat pikainen lääke, mutta pitemmässä juoksussa se ei voi olla ratkaisu.”Hän myöntää, ettei yhtälön ratkaisu ole helppo.”Kimppaomistaminen on varmasti tämän päivän juttu, mutta ehdottomasti tarvitaan heitä, jotka sijoittavat omaan hevoseen tai pienempään, muutaman henkilön kimppaan. Mistä sellaisia satsaajia löytyy, siihen minulla ei ole lääkettä.”Häneltä tulee kuitenkin heitto, jonka päälle hän naurahtaa.”Pitäisikö ammattivalmentajalisenssiin liittää vaatimus, että kerran vuodessa pitää jostain hommata yksi Suomessa syntynyt varsa treeniin.”Hän on kokeillut pienissä määrin myös kasvattajan roolia. Kaveriporukka Märkä Tallilla oli kadabralainen Hunters Queen. Paras kasvatti Märkä Tallille tuli T65-voittaja Gyro Gealoosesta 14,6ake. ”Se oli enemmän porukan humoristinen juttu, että teetetäänpä tammalla varsoja, mutta ihan kohtuullisia siitä saatiin.”Nyt hänellä on vakavampi yritys Sari Sillanpään ja Juha Lehtolan kanssa. Ready Cash–Muscles Yankee yhdistelmää oleva Zara Avenger 14,1ake on tiine Maharajahista.”Kun Zara oli kesän täällä, niin kyllä kunnioitus kasvattajia kohtaan kasvoi entisestään. Kun viidettä reissua vein tammaa ultrattavaksi, tuli siinä mieleen, että joku tekee tätä tosissaan ja tammoja on se kuusi – seitsemänkin. Yhtäkään euroa ei pidä kadehtia, jonka kasvattaja saa. Kovaa hommaa.”

Joni-Petteri Irri panostaa treenaamiseen kilvanajon sijaan: "Lainakuskimarkkinat ovat aika tukossa, on paljon kavereita, jotka haluavat ajaa kilpaa, mutta eivät välttämättä päivääkään valmentaa”

Aiheeseen liittyvää