Kuukauden henkilö: Vuosikymmenet ja hevoset vaihtuvat, Pertti Rantalan pärjääminen pysyy

Vuoden 1990 Kriterium-voittaja Hilpertti, vuoden 1991 ravikuningatar Totina ja vuoden 2001 Derby-voittaja Totemi Rok. Huippuhevosten kolmikko, joita yhdistää mies nimeltä Pertti Rantala.”Muuten olen melkein kaiken suomenhevosrintamalta saanut, mutta kuninkuus puuttuu ja taitaa jäädä puuttumaankin”, hän naurahtaa.Hilpertti ja Totina syntyivät hänen silloisen puolisonsa Anja Rantalan nimiin. Pertti Rantalan ja hänen nykyisen puolisonsa Kirsti Kyläkosken Rok-Talli Ky on omistanut koko kolmikon ja myös kasvattanut Totemi Rokin.Rantala myös valmensi Hilpertin ja Totemi Rokin suurkilpailuvoittajiksi, ja teki suurimman työn myös Totinaan, mutta se oli kotivalmennuksesta siirtynyt Aki Antti-Roikolle viimeisteltäväksi kuningatarkilpailuun.Vastaavilla saavutuksilla löytyvät raviurheilijat on laskettavissa huolimattoman sahurin sormilla. Eikä Rantalan vauhti ole tyssääntymässä vielä 83-vuotiaanakaan. Jälleen tallista löytyy suurkilpailuvoittaja, Villinmiehen Tammakilpailun ykkönen, SE-tamma Cajsa Rok.”Oli monta vuotta, ettei maksettu varsoja ollenkaan ikäluokkakilpailuihin. Kun Hilpertti, Totina ja Totemi olivat nuoria, ne menivät hiostamatta. On tuntunut, että nykyään pitää ruuvi laittaa tosi lujille, että pärjää ikäluokkalähdöissä ja sen seuraukset taas näkee, kun hevonen seitsemänvuotias.”Cajsa Rokin kanssa hän teki todellisen täsmäiskun.”Kerran tulin ajamasta Cajsaa, kun se oli kaksivuotias ja sanoin Kirstille, että nyt meillä on hevonen Villinmiehen Tammakilpailuun. Sinne maksetaan ja sinne tähdätään. Mihinkään muualle sitä ei maksettu.”.Pertti Rantalas.16.4.1941 YlivieskassaKoulutukseltaan juustomestariAsunut vuodesta 1989 Kaustisella puolisonsa Kirsti Kyläkosken kanssaTallinimi Rok-Talli kyRavihevosten kasvattaja, omistaja, valmentaja ja ohjastajaHevoset voittaneet muun muassa Kriteriumin, Derbyn ja ravikuningattaruudenTuorein menestyjä Villinmiehen Tammakilpailun voittaja, SE-tam-ma Cajsa Rok.Rantala treenasi tammaa aina tämän vuoden helmikuuhun saakka, sen jälkeen se siirtyi Teemu Okkolinille Orimattilaan.”Olisin vienyt vielä vähän myöhempään, mutta pääsin silloin jonotuslistalta kaihileikkaukseen. Teemu on pitkään pistänyt silmään, että on suomenhevosmiehiä ja se oli tärkeää, että siellä ajetaan viittä, kuutta hevosta laumassa. Täällä on vaikea saada radalle edes yhtä kaveriksi.”Kun starttaamatonta Cajsa Rokia lastattiin Pasi Korkalan autoon Orimattilaan meneväksi, antoi Rantala evästeet, että Villinmiehen Tammakilpailun voittajaesittelyssä tavataan. Hänellä oli siitä jo kokemusta Totinan kanssa.”Pasi tuli Lappeenrannassa onnittelemaan ja kertoi ajatelleensa, että on Pertillä leveät jutut. Ehkä niissä jutuissani kieltämättä oli mukana hieman sellaista riman nostamisen makua.” .Cajsa Rok rikkoi lokakuussa 50 vuotta kestäneen Viluman viisivuotiaiden tammojen 3000 metriä ja yli ryhmälähetyksen suomenennätyksen. Sen jälkeen tamma palasi talvikaudeksi kotiin Kaustiselle, Perhonjoen rannalle osoitteeseen Hilpertinkuja 41 – Kriterium-voittajalla on nimikkotie.”Kunnasta tuli syksyllä 1990 ilmoitus, että tämä meidän liittymä on niin pitkä, että se on tie ja sille pitäisi olla nimi”, Rantala kertoo. Hän laittoi osoite-ehdotukseksi Hilpertinkuja 41.”Kunnasta soitettiin, että nimihän on oikein hyvä, mutta meidän mittaustemme mukaan numeron pitäisi olla 47. Sanoin, että kohta en enää muista syntymävuottani, siitä voin sen tarkistaa.”Cajsa Rok ei ole kotiinpaluunsa jälkeen ollut kertaakaan aisoissa, mutta juuri tämän lehden ilmestyessä sen on tarkoitus palata työhön ja toimeen.”Pikku hiljaa rupean ajamaan ja joulun jälkeen lenkkiä pidennetään. Tammi – helmikuu treenataan tosissaan ja sitten takaisin Okkolinillle.”Kuusivuotiaaksi kääntyvällä tammalla on kahdeksan startin kokemukseensa nähden kertynyt jo paljon rahaa, 35 660 euroa.”Lähtökynnys on aika korkea, tammadivisioonan 20 metriäkin menee juuri 35 000 eurosta poikki.”Se on tietenkin sinänsä miellyttävä ongelma, että hevonen on tienannut rahaa, eikä Rantala lähde Cajsa Rokin ensi kauteenkaan pelkästä kilpailemisen riemusta..”Se on lahjakas hevonen, eikä olisi ihan ensimmäinen tamma, joka kuusivuotiaana olisi kuningatarkilpailussa mukana.”Hän miettii, että riman voi asettaa sille korkeudelle, mutta väkipakolla ei ylitystä lähdetä yrittämään.”Ei sillä hoppua ole, eikä sinne mentäisi sillä mielin, että on kiva päästä mukaan. Pitäisi olla myös järkeä lähteä mukaan.”Kuninkuusravien pääsarjojen nykyisestä pistelaskusysteemistä Rantala ei pidä. Hän kokee, että se pakottaa hevoset kilpailemaan liian varhain keväällä ja liian tiheästi.”Se taas johtaa joidenkin kohdalla siihen, että hevonen on väärään aikaan kunnossa tai joku paikka pettää ennen elokuuta. Se vaara on, jos niitä aletaan virittää jo niitä pistelähtöjä varten. Ei voi täsmäajatella tavoitetta.”Hän myöntää, että Cajsa Rokin kohdalla asia on kaksipiippuinen juttu.”Pitää pitää mielessä, ettei tavoite ole nuorelle hevoselle liian suuri, mutta toisaalta jos hevosella on kykyjä, niin miksi pantata niitä. Minäkin olen sen verran vanha mies, etten enää loputtoman monta vuotta raveja näe tai tamma voi yksi kaunis päivä loukata itsensä ja se on siinä.”.Ylivieskasta lähtöisin olevan Pertti Rantalan raviurheilijan tarina lähti liikkeelle tavallaan jo ennen syntymää. Hänen isänsä Kustaa Rantalan eno oli kuulu alahärmäläinen raviurheilija Kustaa Orrenmaa, joka muistetaan eritoten tähtijuoksijaoriista Murti. Ori oli kuninkuusnelonen ja vuonna 1941 se löi Helsingissä Eri-Aaronin ja teki samalla jääratojen maailmanennätyksen 33,7. Murti elää myös suuressa osassa nykysuomenhevosista, eikä vähiten pojantyttären Mutrin-Lennon takia.”Isä ja äiti vihittiin vuonna 1937 ja Kustaa Orrenmaa antoi häälahjaksi ilmaisen astutuksen Murtilla”, Rantala kertoo. ”Isä lastasi Reeta-tamman Ylivieskassa junaan, se meni Alahärmään ja oli siellä niin kauan, ettei tullut toista kertaa kiimaan. Niin syntyi Muisto, Armottaren emä.”E.A. Armotar, kilpailurekisterissä pelkkä Armotar, oli puolestaan 1960-luvun lopun ykköstammoja Suomessa. Tamma kävi monet kovat kilpailut Rantalan enon, Lauri Kokon ravikuningatar Helättimen kanssa. Armotar kävi viidet kuningatarkilpailut ja oli parhaimmillaan kokonaiskilpailun viides, ja voitti kerran avausmatkan.”Veljeni Pentti sai minua kolme vuotta vanhempana kunnian ajaa sillä kilpaa ja vähän kateellisena minulle syntyi ajatus, että jos minulla joskus on rahaa, käytän sen hevosen ostoon.”.Kun juustomestariksi opiskellut Pertti Rantala työskenteli vuonna 1968 Ranuan Meijerin toimitusjohtajana, oli ylimääräistä rahaa jo riittävästi, että hevosen osto hoitui. Kohteeksi osui kaksivuotias kimo venäläissukuinen K.A. Plommi, josta tuli valiojuoksija ja Pohjois-Suomen parhaita lämminverisiä.”Ivalon kaksipäiväiset pääsiäisravit olivat aina mahtavia reissuja. Plommi voitti siellä parhaimmillaan kaikki neljä sallittua lähtöä.”Vuonna 1975 Rantalasta tuli myös Tornion ajaliigan voittaja seitsemällä ykkösellä, joita sieltä kävi K.A. Plommin lisäksi noukkimassa kova viisivuotias Murtin-Peli ja Miss Afraid.. Hippoksen vuodesta 1977 alkava tilastointi kertoo hänelle 68 voittoa, mutta jokseenkin huoletta siihen voi lisätä toisen mokoman päälle. Pelkästään tuona vuonna 1975 hän ajoi 22 ykköstä.Välillä ajamista esti kaksi kilpailukieltoa alkoholin vaikutuksen alaisena esiintymisestä. Ensin vuonna 1999 ja toinen 20 vuotta myöhemmin. Rantala myöntää rehdisti tehneensä väärin.”Ne olivat omia töppäyksiä ja tulivat tarpeettomasti hankittua, mutta onneksi ne ovat nyt muisto menneestä.”Nyt viimeisin kilpaohjastus on kolmen vuoden takaa.”Oma kunto alkaa olla jo sellainen, ettei kilpaa ajaminen kauheasti kiinnosta, mutta kai minä ainakin koelähdön tuolla nelivuotiaalla (Cajsa Rokin vuotta nuorempi veli Landen Paukusta) ajan kevään mittaan.”.Pertti Rantala vietti välillä pari täysin hevosetonta vuotta, mutta sitten kohdalle tuli tamma, joka mullisti hänen raviurheilunsa, vaikka sen oma ennätys jäi numeroihin 57,7. Kyseessä on Hilpertin ja Totinan emä Ilppa – ja Totemi Rok on puolestaan Totinan varsa.”Ilppa ei vaan päässyt, se oli lyhytjalkainen ja isorunkoinen”, Rantala kuvailee.Ilpan emä oli Suomen ensimmäinen valiojuoksijatamma Vilppa, jonka Rantala on nähnyt muun muassa lyövän aikansa parhaita hevosia Suviyön Suurraveissa.”Vilppa jäi mieleen ja sitten kuulin, että sen varsa Ilppa oli kulkeutunut Salojensaaren Arvolle. Se ei ollut ravurin näköinenkään, mutta halusin sen. Maksoin itseni vielä kipeäksi, 35 000 markkaa vuonna 1978 oli paljon.”Vaikka yleistäminen on aina vaarallista, tekisi mieli sanoa, että Rantalan valmentamat hevoset ovat sellaisia, jotka jaksavat. Tuleeko se sitten Ilpan esiintymisestä suvuissa vai valmennussysteemeistä, sitä ei Rantalakaan osaa sanoa.”Ajan aika paljon rauhallista, riittävän pitkäkestoista, happihakuista treeniä. Kun hevosella on hyvä pohjakunto ja hapenottokyky, se kyllä herkistyy yllättävänkin äkkiä.”Hänellä on selkeä käsitys, millainen hevonen on mieluinen.”Sen verran vireä, että mieluummin saa toppuutella kuin antaa mennä sitä, mitä se itse haluaa. Ei kuitenkaan ryöhää turhan päiten, mikä on iso ero sellaiseen mieluisan vireään.”.Vaikka kasvateissa on huippuja tässä jutussa jo mainittujen lisäksi muun muassa kuninkuuskilpailutason Petrus Rok ja vielä muutama muukin valiojuoksija, ei Rantala anna aivan puhtaita papereita itselleen orivalinnoista.”En ole koskaan ollut oikein viimeisen päälle sukututkija. Ehkä orivalintojakin olisi voinut vähän toisella lailla tehdä. Totta kai tietyt kriteerit oriin pitää täyttää, mutta rehellisesti sanottuna, kyllähän Cajsankin isäksi siitosvalinta oli ennen kaikkea Mäkelä.”Totemi Rok ja Mika Mäkelän edellinen huippuori Sipori olivat samaa ikäluokkaa ja muun muassa Derbyn ykkönen ja kakkonen.”Tultiin Mikan kanssa silloin tutuiksi. Siinä talossa on niin valtavan hyvä ja toimiva palvelu, yhteistyö on ollut joustavaa. Sitten kun siellä on ollut tuollaiset oriit kuin Sipori ja Caijus, niin ei ole tarvinnut paljon miettiä.”Cajsa Rok edustaa Caijuksen ensimmäistä ikäluokkaa.”Minulla on ollut aina sen verran urheiluhenkeä, etten ole koskaan vieroksunut käyttää oria sen ensimmäisellä siitoskaudella. Ei jälkeläisiä tule, ellei joku aloita sen orin käyttöä.”Rantala korostaa, että heillä kasvaneet hevoset ovat aina olleet myös hyviä käsitellä.”Kyllä sillä on suuri merkitys, miten niitä varsana käsitellään. Minä puhun hevosille ja elän niiden kanssa. Joku voi ajatella, että kurilla viedään varsaa eteenpäin. Sitä meillä ei tehdä, en ole ikinä lyönyt kotioloissa hevosta raipalla. Enkä radallakaan kuin naputtanut.”Tämä on helppo uskoa, kun Pertti Rantala käy valokuvia varten hevostensa tarhoissa. Näkee, että ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus on miehen ja hevosten välillä voimassa.”Sitä on vaikea selittää, jotkut vaan osaavat olla hevosen kanssa luontaisesti. Joku osaa laulaa, eikä hänkään varmaan osaa selittää miksi. Minäkin laulan mielelläni, mutta ei sitä kukaan viitsi kuunnella.”Rouheaääninen Pertti Rantala ei anna solistista näytettä, mutta näytteet hevosmiestaidoista ovat ensiluokkaisia..Huoli harrastajistaPertti Rantala muistuttaa laajan harrastajapohjan tärkeydestä raviurheilulle.Raviurheilua voidaan tehdä Pertti Rantalan muistutuksen mukaan monella tasolla. Hän kokee, että alemmalta tasolta lajiin ponnistavat on unohdettu.”Harrastajapohja on kadonnut ja sillä on ehditty jo tuhoamaan paljon”, hän jyrähtää. ”Sanoin jo 20 vuotta sitten, että suomenhevosille pitää olla joka raveissa sarja, joka on 1.45 paalulta. Puhtaita nollasarjoja pitää olla joka raveissa kautta Suomen, vaikka siellä ei olisi kuin se viisi – kuusi hevosta.”Hän kokee, että nimenomaan kova kynnys hevosen tuomiseen radalle on ollut tämän pohjan vuotamisen syynä.”Se joukko, joka aivan huvikseen harrastuksenaan haluaa ajaa kilpaa, sitä ei enää ole. Rahamiehiä ja -naisia on harvemmassa, jotka pystyvät ostamaan niitä kalleimpia vaikka Ruotsista. Heidän varassaan ei raviurheilua pidetä pitkään yllä. Pitää olla hyvätuloinen, jos pystyy pitämään ammattivalmentajalla puoli vuotta hevosta, joka ei juokse penniäkään.”Rantala on vuosiensa varrella nähnyt, kuinka sieltä huvikseen kilpaa ajelusta on noustu hyvinkin korkealle tasolle.”Joku päivä sellaisellekin harrastajalle voi osua hyvä hevonen, mutta silloin sitä hyvää hevosta ei varmasti osu, kun hän ei ole enää koko lajissa mukana.”Pertti Rantala muistuttaa, miten kilpailutettua ihmisten vapaa-aika nykyään on.”Meillä on väestöpohja on kuitenkin pieni. Realiteetti on, ettei 5,5 miljoonasta asukkaasta riitä ihmisiä ihan joka lajiin ja harrastukseen. Silloin ainuttakaan raviharrastajaa ei saisi kadottaa.”Kustannusten nousu on hänen mukaansa ollut toinen syy harrastajapohjan kaventumiseen.”Kustannustaso on aivan jotain muuta kuin 20–30 vuotta sitten, 1980- ja 1990-luku oli raviurheilun kulta-aikaa ja tuntui, että eihän tämä kuin vain paranee tästä.”Kulta-ajoista on tultu kauas.”Ollaan vähän kuin liukkaalla jäällä oltu jo pari vuotta, oikein kukaan ei tiedä, miten tässä käy. Taso ja kustannukset ovat kovat. Täältä kun lähdet Vermoon, pitää olla neljäs, että saa kustannukset peitettyä, eikä se nykytasolla ole huono hevonen, joka on neljäs. Ei siellä niin vaan pärjätä.”.Harrastajapohja on kadonnut ja sillä on ehditty jo tuhoamaan paljon.Pertti Rantala.Jatka lausetta...Suomenhevosen… takana tuntuu olevan vahva henki, mutta onko se vain sitä henkeä, jota ei olla valmis toteuttamaan käytännössä.Ravipäivien… valtakunnallisesta kattavuudesta ei saa vähentää enää yhtään, muuten loppukin harrastuspohja häviää. Hyvällä sarjajärjestelyllä pystytään kyllä ruokkimaan raveja niin, että hevosia riittää.Kilpahevosta… en ole koskaan valmiina ostanut, itse ne on pitänyt tehdä ja se on aina vissi työmaa, kun varsasta alkaa haaveilemaan.Ranskaan… oli Totemi Rokin kanssa hieno reissu. Tiiti (Kirsti Kyläkosken tytär Johanna Kyläkoski) oli hevosen mukana, me lennettiin torstaina. Torstain startissa ori ei ollut hyvä, kengitin sen sunnuntaiksi uudelleen ja senhän se sitten voitti. Viisastelin muille lauantaina, että mitä te hummailette kaupungilla ilman aikojanne, minä kengitin hevosen, eikä sille huomenna pärjää kukaan.Suku… ja rakenne totta kai merkitsevät hevosella, kun halutaan hyvää hevosta, mutta sellainen superhevonen on aina aivan arpaonnea.

Kuukauden henkilö: Vuosikymmenet ja hevoset vaihtuvat, Pertti Rantalan pärjääminen pysyy

Aiheeseen liittyvää