Ammattitaitoa ja maalaisjärkeä – "On hyvä, että haetaan tutkittua tietoa, mutta ei saa unohtaa vahvaa kokemusta"

Kuukauden henkilö eläinlääkäri Tiina Eskonen on Laukaan Hevosklinikan vetäjä ja tämän vuoden kuninkuusraviradan puheenjohtaja.Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Tiina Eskonen touhuaa Laukaan Hevosklinikalla. Sitä on mukava seurata. Sana luonteva nousee väistämättä mieleen. Nykysuomen sanakirja määrittelee tuon adjektiivi määritteillä luonnollinen ja teeskentelemätön. Sillä tyylillä Eskonen tuntuu toimivan hevosten, niiden taustajoukkojen ja oman henkilökunnan kanssa. Se herättää positiivista vastakaikua niin hoidettavissa hevosissa kuin niitä ympäröivissä ihmisissäkin, varsinkin kun siihen lisätään selkeästi näkyvä ammattimaisuus. Homma toimii ja koko tilanne on...no, se on luonteva.”Olen tosi tyytyväinen”, Eskonen sanoo. ”Iloinen, että olen tämän uran valinnut, koen olevani oikeassa hommassa. Haluan hoitaa hevosia, mutta myös hoitaa ja palvella hevosihmisiä. Ihanne on, kun saa hoitosuhteen hevoseen ja sen valmentajaan. Opitaan ymmärtämään toisiamme ja hevosta.”Hänen alaisuudessaan työskentelee 13 ihmistä.”Ei meille eläinlääkärikoulussa opetettu henkilöhallintoa ja -johtamista, mutta koen tulevani hyvin toimeen henkilökunnan kanssa – hehän voivat olla eri mieltä. Henkilöstöjohtaminen on tietysti yritykselle vahvuus, saa luoda sellaisen työyhteisön, jonka haluaa.”Antero Tupamäen perustama Laukaan Hevosklinikka on alan klassikko, joka on ollut välillä Eskosen omistuksessa, mutta toiminut viime marraskuusta osana Vireä Groupin eläinklinikoita. Eskonen on nyt Laukaan ja Kuopion Hevosklinikoiden toimitusjohtaja, ja Laukaan klinikan kiinteistöt ja tontin hän omistaa edelleen itse.”Kun tuli mahdollisuus lähteä Vireään, mietin sitä tosi pitkään, monta kuukautta. Ei se ollut helppo päätös. Ajattelin, että olenko luovuttaja, jos myyn tämän.”Nyt hän pitää ratkaisuaan oikeana.”Työhän ei kadonnut mihinkään. Päinvastoin, nyt pystyn keskittymään paremmin hevospotilaisiin. Talouspuoli on Vireän vastuulla, minä huolehdin vain, että pystymme tarjoamaan asiakkaille hyvää palvelua. Koen olevani nyt rennompi.”.Laukaan Lankamaalta kotoisin oleva Tiina Eskonen on maatilan kasvatti, joka jo varhain koki herätyksen eläinlääkärin uraan.”Lypsykarja oli vanhempien pääelinkeino”, Eskonen kertoo. ”Isällä oli suomenhevosravureitakin.”Esa Eskosen ravureista esimerkiksi itse kasvattama, omistama ja valmentama tähtijuoksijaruuna V.P. Vipa voitti muun muassa Pilvenmäen Maratonin Risto Tupamäen ajamana.”Muistan jo lapsuudestani, kuinka tärkeitä eläinlääkärit olivat, kun he lehmienkin kanssa auttoivat. Heitä kunnioitettiin, oli kylpypyyhkeet viikattuina odottamassa ja saippuat ja lämpöiset vedet. Sitten isä käytti tietysti hevosia tässä klinikalla ja minä työnnyin mukaan. Katselin Anteroa ja Ollia (Kauko) ihailevasti ja mietin, että olisi mahtavaa tehdä täällä joskus hommia.”Haaveet konkretisoituivat osin jo yläasteikäisenä.”Pääsin tänne TET-tytöksi (työelämään tutustuminen).”Se varmisti lopullisesti elämän suunnan, ja eläinlääkäriksi hän valmistui vuonna 2000.”Parina ensimmäisenä vuotena tein kunnaneläinlääkärin sijaisuuksia, mutta aika nopeasti tämä hevospraktiikkaan suuntautuminen tuli selväksi, enkä vuoden 2002 jälkeen ole tehnyt muita kuin hevosia. Tässä olin ensimmäisen kesän samana vuonna.”Täysin hevosiin keskittyvät naispuoliset hevosklinikkojen eläinlääkärit olivat 20 vuotta sitten vielä vähissä.”Kun aloitin, ei praktiikassa useampia vuosia työskennelleitä oikeastaan ollut kuin Ertolan Krisse ja Lehmosen Nina.”Tämä aiheutti alkuun joskus epävarmuutta asiakkaissa.”Herranjestas, kuinka monta kertaa sain tässä vastata kysymykseen, että onko täällä miehiä paikalla tai voisiko joku mies katsoa näitä kuvia. Ajatellaan jos nykyään nuori naiseläinlääkäri joutuisi tilanteeseen, että häneltä kysytään, voisiko mies katsoa tätä, niin sehän olisi pöyristyttävää.”Hän ei ottanut tästä itselleen päänvaivaa, vaan käytti miehiltä saamaa tukea vahvuutena ammatissa ja oppimisessa.”Ei se kuitenkaan minua hirveästi haitannut. Ajattelin, että raivaan tietä; minä olen tässä, eikä nyt muu auta kuin että tämä tyttö ne hevoset katsoo.”Eläinlääkäreistä on Suomessa nyt 90 prosenttia naisia, mutta valtaosa suuntaa pieneläinpraktiikkaan.”Ymmärrän sen, onhan tämä fyysisesti raskasta työtä ja joskus vähän vaarallistakin. Kyllä sitä välillä itsekin ähkäisee, mutta yllättävästi tässä on porskutettuja ja toisaalta työ pitää notkeana. Hevospraktiikassa palkan eteen pitää tehdä kovasti töitä, koska kulurakenne on raskas ja hinnoittelu kulkee hieman jälkijunassa. Kannustan kuitenkin nuoria kollegoita klinikkayrittäjyyteen, jotta saadaan alaa kehittymään.”.Tiina Eskonen on Suomen Eläinlääkäripraktikot ry:n edustajana Federation of European Equine Veterinary Associationsissa ja kuuluu siellä hevosten hyvinvointityöryhmään.”Siellä eurooppalaisten kollegojen kanssa on keskusteltu ja todettu, että isossa kuvassa hevosten hyvinvointiasiat ovat Suomessa todella hyvin”, Eskonen korostaa. ”Ei me voida edes kuvitella kuinka huonosti joissakin maissa Euroopassakin asiat vielä ovat hevosten kohdalla.”Hän muistuttaa, ettei kaikki hevoset Euroopassa suinkaan ole urheiluhevosia ja hyvinvointikeskustelun pitää tavoittaa kaikki hevoset.”Varsinkin Itä-Euroopassa on työhevosia ihan peltotöissä, niitä on joissain maissa paljonkin turistikäytössä ja sitten ihan harrastehevosia löytyy maasta kuin maasta. Olemme Suomen hyvinvointikeskustelussa aivan eri mittaluokissa, kun meillä saatetaan jumittua puhumaan millimetreistä. Totta kai on huonojakin juttuja, mutta meillä on paljon hyvää ja niistä pitäisi olla ylpeitä. Tuoda esiin myös sitä, että ollaan tehty oikeita asioita.”Hän korostaa, että hevonen on hevonen.”Sitä, kuten mitään eläintä, ei pitäisi inhimillistää liikaa. Tulee mieleen, onko jotkut asiat saaneet liikaakin huomiota hyvinvointikeskustelussa. Haluaisin pitää siinä hevosmiestaitoa ja maalaisjärkeä mukana. On hyvä, että haetaan tutkittua tietoa, mutta ei saa unohtaa vahvaa kokemusta, joka esimerkiksi meillä praktiikkalääkäreillä on hevosen kanssa olemisessa.”Eskosen ammatissa tietyt asiat vaan pitää hevosen kanssa saada tehtyä.”Hevosen käsittelyssä pitää muistaa, että ne ovat isoja, reaktiivisia pakoeläimiä. Ihmisten pitää pysyä turvassa ja joskus joudutaan käyttämään pakkotoimenpiteitä. Huulipuristimenkin käyttöä pitää nykyään joskus puolustella, tai pakkopilttuun.”Hänen kokemuksensa mukaan elämäänsä tyytyväisin hevonen on sellainen, jolla on mielekästä toimintaa.”Näen vuodessa tuhansia hevosia ja siltä tuntuu, että tasapainoisin hevonen on hyvin liikutettu, säännöllisesti treenattu hevonen. Homma rullaa niiden kanssa. Näen myös hevosia, jotka tekemisen puutteessa ovat liikalihavia ja tympääntyneitä. Ne eivät voi silloin hyvin.”.Kaksi viime vuotta Tiina Eskonen on toiminut Keski-Suomen Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtajana.”Kankaisen Heikki joskus soitti, kysyi hallitukseen ja minä lupasin”, Eskonen muistelee. ”Siinä rallattelin menemään, kunnes 2022 Killerillä tapahtui paljon muutoksia. Päätettiin, että hallituksen sisältä joku nousee puheenjohtajaksi ja minä olin rivissä viimeisenä, kun muut olivat kieltäytyneet.”Hän kuvailee hallitustyötä mieltä avartavaksi.”Ei sitä tiennytkään, minkälaista raviradan vetäminen on.”Hän kiittelee Kuninkuusraveihin valmistuvaa hallitusta ja toimitusjohtaja Miika Lähdeniemeä.”Meillä on hyvä porukka, Miika käyttää termiä osallistuva hallitus. Toivon, että se on positiivisessa hengessä sanottu. Miikan kanssa tietyllä tapaa täydennämme toisiamme. Ollaan erilaisia, mutta se on vain voimavara.”Viikoittaiset hallituskokoukset Kuninkuusravien tiimoilta kuuluvat ohjelmaan.”Halutaan olla Miikalle tukena ja jaetaan hallituksen jäsenille tehtäväalueita, missä kukin on mukana. Jokainen antaa osaamistaan sopivissa paikoissa. Minun vastuullani on muun muassa talouden seuraaminen. On tiettyjä perinteitä,jotka pitää Kuninkuusraveissa järjestää tietyllä tavalla ja tietyissä asioissa saadaan käyttää omaa ideamaailmaa.”Nykyiset tiedonsiirtopäivät, joissa edellinen kuninkuusravirata kertoo kokemuksistaan seuraavalle, saavat Eskoselta kiitoksen.”Se oli hyvä homma. Tavallaan se on harmi, että yksi kaupunki aina järjestää yhdet kerrallaan. Hämmentävää, miten paljon on opittu, mehän voitaisiin järjestää toisetkin Kunkkarit, mutta se laiva menee jo eteenpäin.”Eskonen tunnustautuu kuninkuusravi-ihmiseksi.”Muistan jo lapsena, kun Joensuussa 1984 huudettiin aidan varressa Savolaisen Pentille. Omista Kunkkareista odotan hyvää tunnelmaa, ja hyvää keliä, että mekko päällä pääsen voittajakehään. Tapahtuman pitää olla sellainen, minkä satavuotisjuhla ansaitsee.”.Treenihevonen unelmanaTiina Eskonen on myös käytännön hevoskasvattaja ja -omistajaTiina Eskonen laskee kasvattaneensa eri tallinimillä ja eri kumppaneiden kanssa yhteensä 25 hevosta. Niistä kuusi on syntynyt täysin hänen omiin nimiinsä tai hänen Tinahevonen-tallinimellään.”On kiva seurata omia kasvatteja, mutta totta kai kiva olisi pärjätä jossain isommassakin kisassa”, hän naurahtaa.Suurimman yksittäisen menestyksen on tuonut Jugador Käpylä GP:n voitolla.”Kyllä se tuntui hyvältä.”Tänä vuonna hänelle ja hänen kimpoilleen syntyi yhteensä kolme varsaa.”Kotipihalla ei ole hevosia, syntymäkodissa on muutama ja muut yhteistyökumppaneiden talleissa.”Erityisen läheinen hevonen hänelle on Varsakunkun karsinnan ja Länsi-Savo-ajon voittaja, Villinmiehen Tammakilpailun viitonen Valkia 26,1, joka tänä vuonna siirtyy siitokseen. Eskonen omistaa sen siskonsa Teija Pirhosen kanssa. Sisarusten isä Esa Eskonen osti aikoinaan vuonna 1965 syntyneen tamman Helkama ja on vienyt tammalinjaa siitä eteenpäin. Valkialle Helkama on neljäs emä. Lisäksi Tiina Eskonen hoiti Vieskerin tammojen siemennyksiä vuodesta 2002 alkaen aivan loppuun saakka, ja Valkia kuten sen kuusi täyssisarustakin ovat vieskeriläisiä.”Olen vähän huono myymään varsoja, ja niin ovat kimppakumppanitkin. Varsakauppaa pitäisi saada, mutta se on itsestä kiinni, enkä ole tyyppinä hyvä vetämään kimppoja. Sumia sentään saatiin myytyä hyvään kimppaan, sillä on hyvä kimpanvetäjä ja olen siinä pienellä osuudella itsekin mukana.”Viisivuotias ruuna Sumia 31,0ke on Teuvo Nikulaisen valmennuksessa ja voittanut puolet kymmenestä startistaan.Eskosen avopuoliso Lari Hasselin kanssa kasvattama ja omistama kolmevuotias Annaelsa 17,0ke on aloittanut mukavasti Tapio Perttusen valmennuksessa.”Annaelsaa opetin ja ajoin muutaman kuukauden, ennen kuin se vietiin Tapsalle, mutta aika ei tahdo hevosten treenaamiseen riittää. Kyllä sellainen unelma on, että joku päivä olisi sellainen hevonen, jota saisi rauhassa treenata. Ei välttämättä edes niin hyvä, mutta toimiva ja mukava, jonka kanssa saisi käydä raveissa. Tietysti sekin olisi kivaa, jos tekisin anterot ja näistä löytyisi joku Atupem. Nyt jotka minut tuntee ovat, että hohhoh, ei tule onnistumaan, ei se malta, mutta nyt kun se on sanottu ääneen, niin ehkä se toteutuukin.”.Tiina Eskonen51-vuotias laukaalainen eläinlääkäriPerheenäiti, neljä lastaSaab 96 vm.1973 omistajaVetää Vireä Groupiin kuuluvaa Laukaan HevosklinikkaaKeski-Suomen Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtajaAktiivi ravihevosten kasvattaja ja omistaja.Jatka lauseitaRaviponi... on uusi juttu meidän perheessä. Olen päässyt poniäitinä raveihin pari kertaa. Se on kivaa, lapset ovat innoissaan. Toisaalta se on stressaavaa, kun koittaa laskea laukkoja. Olisiko joku metrimäärä parempi kuin laukkakerrat, kun nyt kolmannesta hylätään. Olen käynyt itsekin tyypittämässä Ay Carambaa ja on tehty sellaisiakin lenkkejä, että pyöräilen – sähköpyörällä, myönnän – mukana, kun tytär ajaa ponilla. Harrastuksia... ei ehdi työn ja hevosten lisäksi. Lapset harrastavat teatteria ja sen verran minäkin harrastan kulttuuria, että käyn niitä katsomassa. Tänä vuonna Kanavateatterilla on Pirunpelto. Kilpailueläinlääkärin... tointa olen vähentänyt, kun olen ollut Killerin hallituksessa. Jos tulee sellaisia ongelmia, että pitää miettiä ajetaanko ravit, niin hallituksen jäsen kilpailueläinlääkärinä voisi herättää kysymyksiä. Minä olen kuitenkin silloin hevosen asialla, en radan edustaja, enkä kuskien ja valmentajien kaveri. Koen, ettei se minua haittaisi, mutta ymmärrän, että ulkopuolelta voi kysymyksiä herätä. Hevospraktikon... työ on kehittynyt minun aikanani monella tavalla. Tietämyksessä ja välineistössä. Silloin, kun aloitin, oli lähinnä ontumatutkimuksia. Nykyään hoidetaan ennaltaehkäisevämmin. Tottakai hankositeitä ja jänteitä menee vieläkin, mutta niihin päästään aikaisemmin kiinni. Nykyään painotetaan enemmän myös hammas- ja sisätautiongelmiin. Ultraääni- ja tähystysdiagnostiikka on myös kehittynyt. Kun valmistuin, ei mahatähystimiä vielä ollut Laukaassakaan. Olin yliopistolla tehnyt niitä juttuja ja Antero sanoi, että nyt hankitaan tännekin sellainen. Tämä oli sitten yliopiston jälkeen ensimmäinen, jossa se oli. Se oli niin harvinaista, että kun Ypäjällä tehtiin rehututkimusta, minä ajoin Passatilla täältä ison pömpelin kanssa sinne. Ne ei silloin olleet mitään salkkumalleja. Ihana... asia, että klinikan kehittäneet Tupamäen Antero ja Kaukon Olli ovat molemmat ovat tässä lähellä ja voi tarvittaessa kysyä neuvoa. Anterolla on tänne vapaalippu milloin vain ja joskus hän tekee jotain hommiakin. Olli on tehnyt yhtä – kahta päivää viikossa leikkauksia, häntä tarvitaan siinä tiettyihin juttuihin.

Ammattitaitoa ja maalaisjärkeä – "On hyvä, että haetaan tutkittua tietoa, mutta ei saa unohtaa vahvaa kokemusta"

Aiheeseen liittyvää