Mika Ahtiainen on ratamestarina hevosen puolella – "Jokin kova palo minulla tähän on"

Kun Mika Ahtiainen lomailee palkkatyöstään Gävlen raviradan ratamestarina, hän tulee Suomeen auttamaan paikallisia kollegojaan. Tänä kesänä hän vieraili niin Suur-Hollolassa, Jämsän kaksipäiväisissä kesäraveissa kuin St Michelissäkin. Välillä hän kävi tuuraamassa Solvallassa ratahenkilökunnan kesälomaa. Työtahti ja lomapäivien vähyys lähes hengästyttävät kuulijaa. On selvää, että Ahtiainen on unelmatyössään, vaikka tässä sekin kuulostaa laimealta ilmaisulta..Siihen, että Ahtiainen saapui avuksi heinäkuiseen St Micheliin, liittyi myös dramatiikkaa. Palataan niihin tapahtumiin hiukan myöhemmin..Kello on yhdeksän syyskuisena torstaiaamuna. Illalla on ravit. Sää on aurinkoinen, mutta syksy tuntuu ilmassa. Mika Ahtiainen aloitti työpäivänsä seitsemältä. Nyt hän pitää tauon. Gävlessä pian 30 vuotta työskennellyt Anders Hedlund on keittänyt kahvit. Ahtiainen laskee kraanasta vettä kahvin joukkoon. .”En ole viitsinyt tänne taukohuoneeseen tuoda maitoa, kun ei sitä kukaan muu käytä”, tavallisesti yhtä paljon maitoa kuin kahviakin kuppiinsa lorauttava Ahtiainen tokaisee..Rataa, tallialuetta ja kiinteistöjä hoitaa Gävlessä viisi miestä. Mika Ahtiaisen vastuulla on itse rata. Oppipoikana hänellä on tänä kesänä aloittanut Sebastian Hedlund. Ulf Svedlund vastaa tallialueesta, jossa myös Anders Hedlund työskentelee. Kiinteistönhoidosta vastaa Daniel Gustavsson. Suomessa samaan työhön palkataan usein vain yksi tai kaksi miestä, ja ehkä joku auttamaan ravipäivinä..Ahtiaisen päätyminen ratamestariksi oli oikeastaan sattumaa. Hän oli vuosituhannen vaihteessa lähes kolmekymppinen kahden alle kouluikäisen lapsen isä, kun hevoset ylipäätään alkoivat kiinnostaa enemmän..”Olin kuparitehtaalla töissä, ja selkä hajosi. Ajattelin, että jotain voisin puuhastella, kun olin sairauslomalla ja odottelin leikkausta. Menin naapuritalliin ja kysyin, saanko opetella ajamaan hevosta”, Ahtiainen kertoo. ”Siellä minä sitten kävin niillä hevosilla harjoittelemassa. Kortin ajoin vuonna 2000 ja aloin ajaa kilpaa – hyvin huonolla menestyksellä. Mutta sehän oli ihan järkyttävän hienoa hommaa sitten, kun siihen alkoi vähän päästä mukaan.” .Ajettuja startteja Ahtiaisella on 487 statistiikalla 22-25-31. Hän on työskennellyt hevosten parissa Harri Koivusella, Tapio Perttusella ja Teemu Okkolinilla sekä Kallelassa. Sitä kautta Ahtiainen päätyi myös radanhoidon pariin..”Lopetin hevoshommat Okkolinilla ja kysyin Lindgrenin Samilta, onko hänellä tarjota töitä. Vuosi taisi olla 2014. Aurasin teitä ja muuta. Hän kysyi, rupeaisinko hoitamaan myös Orimattilan Hevoskylän harjoituspaikkoja”, Ahtiainen kertoo. ”Olihan se tietysti Orimattilassa harrastelua verrattuna työntekoon, mutta siitä se alkoi.”.Pari vuotta myöhemmin Turkuun haettiin ratamestaria.”Koivusen Harri soitti, että nyt Mika haet siihen. Minä hain, ja ne onnettomat valitsi”, Ahtiainen kertoo naurahtaen. ”Mulle tuli sellainen uhma itselle, vaikkei kukaan mitään sanonut, että vähän näytän. Että kyllä minäkin jotain osaan tehdä. Tiedä sitten, olenko osannut.”.Ahtiainen vaikuttaa lähes vaivaantuneelta, kun hänelle sanoo, että kyllä hän jotain on tainnut osata. Alkuvuosista lähtien hänet on tunnettu tinkimättömänä työmyyränä, jonka jäljiltä harjoitteluolosuhteet Turussa olivat aina priimakunnossa. Hevosurheilu-lehden henkilökuvassa maaliskuussa 2019 paikalliset ravi-ihmiset kertoivat, ettei Ahtiainen aja kellon, vaan pakkasmittarin mukaan, ja että hänellä on järjetön työmoraali. Maine kasvoi raviurheilijoiden keskuudessa, vaikka Ahtiainen sitä itse vähätteleekin. Eikä se rajoittunut vain länsirannikolle..Mulle tuli sellainen uhma itselle, vaikkei kukaan mitään sanonut, että vähän näytän.Mika Ahtiainen.”Tänne kun saisi Mika Ahtiaisen viikoksi töihin, niin sitten tämä olisi maailman nopein”, lahtelaisvalmentaja Tommi Kylliäinen vastasi Tapio Hoikan kysyessä kesällä 2020 Mikkelin rataremontin jälkeen TotoTV:ssä, onko Mikkelin uusittu baana nyt maailman nopein rata..Tuolloin Mika Ahtiainen työskenteli vielä Suomessa, mutta maine oli jo rantautunut länsinaapuriin. Ruotsin nopeimmaksi radaksi itseään tituleeraava Gävle etsi uutta ratamestaria. Vanha ratamestari Roger Fyhr oli jäänyt eläkkeelle keväällä. Nopean radan maine oli alkanut rapista. Silloin Gävlessä valmentava suomalainen Rauno Pöllänen vinkkasi radan johdolle Ahtiaisesta. ”En tuntenut Mikaa lainkaan, ennen kuin hän tuli tänne, mutta olin kuullut hänen maineensa ja kehuja hänen työstään ja asenteestaan”, Pöllänen sanoo nyt..Ahtiainen tuli kokeilemaan viikoksi viihtyisikö, ja hoitamaan radan yksiin raveihin. Elettiin lokakuuta, mutta tuloksena oli viisi rataennätystä – ne lasketaan Ruotsissa erikseen mm. eri ikäisille, eri rotuisille ja eri sukupuolille – ja vuolaita kehuja kilpailijoilta. Se ei ainakaan haitannut neuvottelujen etenemistä..Marraskuussa 2020 Mika Ahtiainen muutti Gävleen. Elämänkumppani Elina Perho jäi ensin Suomeen, mutta seurasi seuraavana kesänä perässä. Hän työskentelee nyt Oskar Kylin Blomin varsatallissa hevosenhoitajana. Pariskunta asuu muutaman sadan metrin päässä työpaikoiltaan, mutta kerrostaloasunnon parveke ja ikkunat näyttävät poispäin raviradasta. Vapaapäivinä ei tarvitse katsoa työmaalle..Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin Mika Ahtiainen ja Ulf Svedlund katselevat Gävlen taivaalle. ”Tuo pilvi ei sada, mutta tuo saattaa sataakin”, Ahtiainen miettii ääneen Svedlundille. .Ahtiainen koetti ensin puhua työmiehilleen englantia, mutta nämä eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsa. Ollaan Ruotsissa, joten työkieli on ruotsi. Ongelmia ei lopulta tullut. Kieli tarttui suomalaiseen nopeasti..Sää on meren rannalla, 1,5 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta pohjoiseen, hyvin samanlainen kuin Turussa. Ahtiainen seuraa vähintään viittä eri sääsivustoa koko ajan. Työ on myös opettanut arvioimaan, kuinka suuri sateen riski on. Vaikka ilmankosteus, aurinko ja tuulikin tekevät osansa, on sade sääolosuhteista eniten radan kuntoon vaikuttava asia..Radan valmistelu raveihin alkaa jo edellisenä päivänä. Lähinnä se tarkoittaa kastelua ja harvaamista piikkilanalla. Ahtiainen kertoo vettä kuluvan kasteluun helposti muutama satatuhatta litraa vuorokaudessa, illasta ravipäivän loppuun..”Määriä on vaikea sanoa. Sitä ajetaan tasan sen verran kuin sitä tarvitaan”, Ahtiainen kuittaa. ”Illalla katson, että rata on niin märkä, että se ui. Siis tosi märkä. Sitten jätän sen siihen ja annan kosteuden painua pohjaan yön aikana, kun ei ole aurinkoa.”.Yön aikana kosteus ei haihdu ylöspäin, vaan menee alas maakerroksiin..”Tärkeintä vedenajossa on, että pohjasta saadaan elävä. Jos pohja ei ole joustava ja elastinen, se on kivikova. Ja siihen ei auta, vaikka sitä kuinka paljon harvataan ja myllerretään. Se pohja ei sieltä itsekseen irtoa”, Ahtiainen toteaa. ”Se pehmenee vain kastelemalla ja sitten se pitää repiä irti. Illalla piikitän radan jonkin verran syvältäkin, jotta saan sen eläväksi.”.Tärkeää on, että sinä hallitset kosteutta, eikä kosteus sinua.Mika Ahtiaisen mukaan radanhoito on kosteuden hallintaa.Mitä lähemmäksi ravien alku tulee, sitä tiukemmaksi käy Ahtiaisen ilme. Hän myöntää, että joka kerta jännittää. Ei välttämättä pahasti, mutta sen verran, että se vähän sähköistää. Kun pari ensimmäistä lähtöä on ajettu, häviää pahin jännityskin. Työ sujuu yleensä rutiinilla, ja äkkiä ravit ovatkin jo ohi..Tällä kertaa ei tosin juurikaan jännitä. Edellisen päivän sade kasteli rataa juuri sopivasti. Iltapäivällä Ahtiainen ajoi kerran vettä radalle, mutta sen jälkeen kosteus tuntuu riittävän..”Syksy alkaa jo auttaa. Kosteus ei enää sillä tavalla haihdu ilmaan”, Ahtiainen sanoo. .Hän seuraa, kuinka hiekka pyörii Vretenin höylässä. Pinnan kuuluu pyörähtää niin, että se pysyy hiukan kasassa ja leviää tasaisesti höylän perästä. Radan hiekasta saisi puristettua kädessään pallon samalla tavalla kuin kosteasta rantahiekasta. Liian märkä se ei saa olla, jotta radasta ei tule kuraista..”Tärkeää on, että sinä hallitset kosteutta, eikä kosteus sinua”, Ahtiainen tiivistää. .Samaan aikaan on tarkkailtava kulkua moneen suuntaan, koska koneen vieressä juoksee hevosia. Ahtiainen säätää höylää välillä katsomatta. Tuntuma riittää..Lähtöjen välissä Ulf Svedlund ajaa piikkilanaa. Kun se on edennyt melkein koko kierroksen, Ahtiainen lähtee perässä höylällä. Järjestys on aina sama. 2-3-1-4. Luvut eivät ole hevosten ratoja, vaan höylän ajouria sisäradasta laskien..”Ulkoradasta ei voida aloittaa, ettei olla voittajahaastattelun tiellä. Sisältä otetaan lähellä lähtöä ja uloin kierros, jos ehditään”, Ahtiainen perustelee. ”Järjestyksestä on sekin hyöty, että lämmittävät valjakot tietävät aina, miten koneet liikkuvat radalla.”.Sebastian Hedlund odottaa konehallilla. Hän ajaa vesiautoa, jos rata Ahtiaisen mielestä vaatii kastelua. Tänään sitä ei kuitenkaan tarvita..Gävlen raviradan slogan on edelleen ’Sveriges snabbaste travbana’ – Ruotsin nopein ravirata. Ratamestarina Mika Ahtiainen ei lupaa nopeinta rataa, mutta hevosystävällisen radan hän lupaa. Ahtiaisen mielestä nämä kaksi eivät sulje tosiaan pois..”Jos rata on kivikova, se ei ole niin nopea. Haluan, että rata on hevosystävällinen ja nopea. Jokaisella on oma tyylinsä tehdä, ja tämä on minun”, Ahtiainen sanoo. ”On vaikea kuvailla, millainen rata se on, mutta esimerkiksi Lahdessa oli sellainen Suur-Hollola-viikonloppuna. Siinä onnistui alkutyö ja kaikki muukin keliä myöten. Silloin kaikki meni niin, että ei niitä tule kuin kerran sadassa vuodessa.”.Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Jokimaalla rataa ylistettiin monen raviammattilaisen suulla parhaaksi radaksi, jolla Suomessa on koskaan ajettu. Ahtiainen korostaa, että kyse oli yhteistyöstä. Radanhoito ei ole yhden miehen show. Jokimaan ratamestari Jouni Kaukinen on Ahtiaisen hyvä ystävä. Hän on luvannut jo kauan sitten olla auttamassa aina, kun Jokimaalla on 75-ravit. Heinäkuussa Ahtiainen saapui Lahteen tiistaina ennen Suur-Hollolaa ja viipyi maanantaiaamuun. Mutta rata ei ollut Lahdessa hänen mittapuullaan vielä täydellinen..”Ei lähellekään. Paljon oli, mitä olisi voinut vielä tehdä toisin. Aina pitää pyrkiä pikkuisen parempaan. Sinä päivänä, kun tulee omasta mielestä täydellinen rata, minä lopetan.”.Jokimaalla ajettiin Suur-Hollola-viikonloppuna kaksi Suomen ennätystä, mutta ne eivät Ahtiaisen mukaan korreloi suoraan radanhoidon onnistumisen kanssa..”Ennätykset tulevat, jos ovat tullakseen. Ne vaativat aina hevosenkin. Mutta siihen pitää pyrkiä, että rata olisi hevosille paras mahdollinen. Ajathan ei merkitse kuin linnassa”, Ahtiainen, itsekin hevosenomistaja, perustelee. ”Minulle on yksi lysti, meneekö hevoseni 25-ajan ja voittaa 100 000 kruunua, vai meneekö se kymppiä ja voittaa sen saman 100 000 kruunua. Enemmän merkitsee se, että kruunuja tulee tilille.”.En ajattele, minkä tasoiset ravit ovat. Hevoset siellä juoksee.Mika Ahtiainen tekee saman työn radan eteen, oli kyseessä bredlopp tai 75-ravit.Hevoset ovat pohjimmainen syy, miksi Ahtiainen työtään tekee, eikä hän arkaile sanoa sitä ääneen..”Nykypäivän hevosia treenataan paljon ja ne ovat tavallaan kovilla. En tarkoita, että niitä pidetään huonosti, päinvastoin. Eihän tuolla pärjää, jos ei treenaa. On hyvä hevosille, että alusta on sellainen, että ei ensimmäisenä tarvitse mennä eläinlääkärille”, Ahtiainen muotoilee. ”Jos siihen edes jotenkin pystyy vaikuttamaan, että rata olisi hevosille todella hyvä. Että ne pystyvät suorittamaan parhaansa ilman suurta loukkaantumisriskiä, vaikka totta kai se on aina olemassa kun urheillaan. Mutta ettei olisi sellaista riskiä, mikä johtuisi radasta.”.Ahtiainen painottaa, että treenialusta on ihan yhtä tärkeä kuin kilparatakin. Gävlessä radan valmentajien talleissa asuu noin 60 hevosta, mutta ympärillä on paljon talleja, joiden hevosia myös treenataan radalla. .”Teen työn hevosen eteen. Ei ole väliä, missä kilpailussa se juoksee vai treenaako se. Monesti kuulee esimerkiksi, että ’sehän on vain bredlopp’, mutta ei se ole niin. Minulle on ihan sama, onko kyseessä bredlopp vai seiskavitonen. Saman työn minä sen eteen teen”, Ahtiainen sanoo. ”En ajattele, minkä tasoiset ravit ovat. Hevoset siellä juoksee.”.Suomessa ratamestarit ovat jo pitkään auttaneet toisiaan. Isoissa raveissa on tultu apuun vastavuoroisesti kauempaakin ja muutenkin pyydettäessä. Ahtiainen kertoo, että samaa kulttuuria alkaa olla Ruotsissakin..”Kun porukkaa oli kesälomalla, oli Markus (Peterson) Solvallasta täällä ja Uffe (Ulf Månsson) Rommesta. Minä taas olen vastavuoroisesti käynyt heillä. Meillä on pirun hyvät yhteydet toisiimme”, Ahtiainen kertoo. ”Vanhojen tekijöiden aikaan oli ehkä enemmän sellainen valtionsalaisuus, mitä kukakin tekee omalle radalle. Ei niitä haluttu kertoa julkisesti. Enemmänkin pimitettiin tietoa. Nyt se on muuttunut ja sama on Suomessa. Ei siellä kukaan mitään pimitä, kun ei siitä ole kellekään mitään hyötyä.” .Toisilla radoilla vierailu on Ahtiaisen mukaan silmiä avaavaa. Toisaalta omaan tekemiseen pitää luottaa, eikä virheitä auta pelätä..”On tärkeää uskoa ja luottaa siihen, mitä tekee. Virheitä tehdään joka päivä ja aina. Niitä pitää vaan osata korjata oikealla tavalla, eikä tehdä samaa virhettä monta kertaa”, Ahtiainen sanoo. ”Kun tämä nuori Sebastian aloitti täällä, hän pahoitteli, ettei oikein tiedä vielä mitään. Vanha ratamestari Roger vastasi, että hän oli 40 vuotta tässä ratamestarina, mutta ei vieläkään tiedä kaikkea. Siinä on se tavoite, mihin pitää pyrkiä. Minä teen yhdellä tavalla, mutta joku toinen voi tehdä paremmin ja haluan ottaa siitä oppia.”.Sama auttamisen kulttuuri toi Ahtiaisen kesälomallaan avuksi sekä Suur-Hollolaan, Jämsään että Mikkeliin. Mikkelin ratamestari Jyrki Lepistö kuitenkin irtisanoutui St Michelin jälkeen vedoten luottamuspulaan. Hän katsoi, että Ahtiaisen avuksi kutsuminen tarkoitti, että hänen työhönsä ei luoteta. Ahtiainen ei haluaisi puhua aiheesta, vaikkei riita missään vaiheessa ollut hänen ja Lepistön välillä..”Kari Tiainen soitti ja kysyi, että tulisinko auttamaan St Micheliin. Ensin vähän kieltäydyin, ja sanoin, että ette te minua tarvitse siellä. Tiesin jo lähteväni Ruotsiin takaisin, kun olin samalla viikolla luvannut mennä Solvallaan auttamaan. Mutta sitten siinä juteltiin ja sanoin, että ehtona on, että Jyrki itse pyytää apua”, Ahtiainen sanoo. ”Muuten en siihen ota kantaa. Harmi että Jyrki lopetti, eihän se varmaan kenenkään tarkoitus ollut.”Juttu jatkuu linkkien jälkeen..Lukijan kynä: Kuka hyllytti ratamestarin?.Mikkelin ravirata hakee ratamestaria - osapuolet avaavat konfliktin syitä.Kun ravit loppuvat, Mika Ahtiainen jää vielä töihin. Nyt hän höylää rataa kilpailusuuntaa vastaan..”Siirretään ravipäivän aikana liikkunutta materiaalia takaisin paikalleen”, hän selittää. .Kahden kierroksen jälkeen alkaa vesisade. Taivas lähes repeää..”Ajattele, mikä tuuri! Vajaa kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun viimeinen hevonen poistui radalta. Yleisö ja kilpailijat pysyivät kuivina, eikä pinta mennyt kuraiseksi”, Ahtiainen iloitsee. ”Tuuriakin tässä hommassa tarvitaan. Ja nyt tämä sade tekee vain hyvää radalle.”.Hyvä kilparatako tuuria? Ehkä pieneltä osin. Hyviä suhteita säidenhaltijoihin? Sitäkin. Mutta aika paljon myös uteliaisuutta, innostusta, perstuntumaa, virheitä ja niistä oppimista..”Tämä työ ei ole ikinä samanlaista. Ei ikinä. Aina tulee jotain. Tavallaan tämä on välillä henkisesti raskasta, mutta antaakin uskomattoman paljon. Ei sitä osaa selittää”, Ahtiainen sanoo..”Näet oman kädenjäljen. Tulee vähän uutta ja koko ajan pitää olla hereillä. Ja jokin tässä on, en tiedä mikä, mutta jokin kova palo minulla tähän on.”.Ravipäivän jälkeen Mika Ahtiainen ei pysty heti nukkumaan. Jännitys vaatii aikaa lientyäkseen. Hän katsoo illan lähtöjä videolta. Miettii, mitä olisi voinut tehdä paremmin.Ainaista oppimista..Kuollut rata tulee kalliiksiRadanhoidon perusasioista ei ratamestarin mukaan pitäisi tinkiä, koska rata on olemassa hevosia varten.Radanhoito on kallista, sitä ei Mika Ahtiainen kiistä. ”Mutta jos siitä säästää itsensä hengiltä, on se projekti paljon kalliimpi, mitä sille joudutaan sitten tekemään”, Ahtiainen toteaa. ”Helposti puhutaan, että täällä (Ruotsissa) on resursseja. Joo, meillä on koneita enemmän ja varmaan vähän enemmän rahaa käytössä, mutta ei täälläkään voida vaihtaa pintaa joka päivä.”Radan perushoidosta säästäminen saattaa tulla pitkällä aikavälillä kalliimmaksi kuin asioiden tekeminen joka päivä kunnolla.”Jos rata päästetään sellaiseksi, että se on aivan kuollut, kun sitä materiaalia lyödään vaan lisää, se vasta kallista on.”Ahtiainen muistuttaa, että hän ei tällä hetkellä tiedä Suomen ratojen tilanteesta sen tarkemmin.”Mutta aika karulta tuntuu, jos sanotaan, että ei voi kastella, kun diesel on niin kallista. Tai ettei voi lanata paikkoja kuin kerran päivässä, kun on niin kallista. Tässä tullaan kysymykseen, mitä varten rata on olemassa?”Ahtiainen ei syytä tilanteesta Suomen raviratoja.”Tiedän kyllä, että radoilla on tiukkaa. Mielestäni päättäjien tulisi priorisoida enemmän rahaa ja tukia radan hoitoon, kun se vaikuttaa suoraan kilpailijoiden olosuhteisiin”, Ahtiainen paaluttaa. ”Tämä on nyt tietysti huonosti sanottu, mutta unohtakaa se yleisö. Peli on jo hävitty, olemme TV-laji. Niin se on täälläkin, vaikka iltaraveihin on vapaa sisäänpääsy, oli meillä yhtenä torstaina ilmoitettu 49 katsojaa. Suurkilpailut ovat tietysti asia erikseen.”Yksi selkeästi parempi resurssi Ruotsissa on, ja se on työvoima.”Talvella, kun kyttäämme jäätyykö rata, ei täällä tarvitse itse olla joka yö. Meillä on joka kolmas viikko päivystysviikko. Ei sitä osannut ajatellakaan Suomessa, kuinka raskasta se on yksin. Sitä vaan tehtiin, kun tykkäsit siitä mitä teet ja yritit tehdä parhaasi. Ei siinä tullut ajatelleeksi, miten vaikka oma terveys tai jaksaminen kärsii”, Ahtiainen huokaa..Suomalaista rataosaamista Ruotsiin – ”Jos joskus haluaa lähteä, niin nyt on sen aika”

Mika Ahtiainen on ratamestarina hevosen puolella – "Jokin kova palo minulla tähän on"

Aiheeseen liittyvää