Suomen raviurheilun pääpaikkakunnat ovat Pihtipudas ja Juva. Tämä päätelmä on helppo tehdä, kun tavaa viime vuosien suurkilpailujen voittajien kunniatauluja. Eikö sellaisella hevosella, joka on syntynyt Juvalla ja valmennetaan Pihtiputaalla ole sitten jo yliveto mahdollisuus olla huomattava raviurheilija? Vielä jos se kantaa nimessään syntymäpaikkaansa (Juva on ruotsiksi Jockas). Vastaus on ainakin tässä Kuukauden hevosemme Jockas Ritan kohdalla selkeääkin selkeämpi kyllä.Marraskuun Kuukauden hevonen se on kolmella voitollaan, T65-ykkönen tuli Joensuusta ja Tammaderbyssä se hoiti kotiin niin karsinnan kuin finaalin.On niitä ykkösiä kertynyt uralle muutenkin kuin päättyneessä marraskuussa. Startteja tammalla on 22 ja yhtä monta kertaa se on tullut ensimmäisenä maalipaalulle, mutta yhden kerran numeron yksi eteen liitettiin kirjainyhdistelmä hlo. Varsinainen voittosaldo on siten ventti.”Alusta alkaen on ollut sellainen olo tai ainakin haave, että Ritasta tulisi vähintään sellainen mukava harrastehevonen”, tamman omistaja-valmentaja-ohjastaja Santtu Raitala kuvailee.Vähimmäistavoite lienee saavutettu. .Jockas Rita Tamma, s. 18.5.2018Kasvattaja Ravitalli Suuronen Oy, JuvaOmistaja ja valmentaja Santtu Raitala, PihtipudasHoitaja Anniina Pekonen, PihtipudasEnnätys 26,9ake, voittosumma 53 200 euroaStatistiikka, 22 starttia: 21-0-0.Jockas Rita syntyi toukokuussa vuonna 2018 Seppo Suurosen edustamalle Ravitalli Suuronen Oy:lle. Kriterium-voittajaemä ja ravikuninkaan ensimmäinen kunnollinen ikäluokka taustoinaan Jockas Rita oli jo syntyessään odotusarvoiltaan melkoisen huomattava.Santtu Raitala alkoi seuraavana vuonna etsimään itselleen varsaa tuosta Jokivarren Kunkun isommasta ikäluokasta.”Kunkku oli tosi vaikuttava hevonen kaikella tapaa, henkisesti ja liiketeknisesti”, Raitala korostaa. ”Tuli sellainen ajatus, että jos vielä joskus oman hevosen hankin, se on kunkkulainen.”Hän kokee, että lainaohjastajankin työssä on hyvä pitää kosketusta myös valmennuspuoleen.”Se kyllä muistuttaa, kuinka paljon hevosen taustajoukoilta vaatii, että he ylipäätään saavat tuotua minulle sen hevosen starttiin ajettavaksi. Näen, että se on minulle ammatillisesti hyvä asia.”Raitala alkoi kartoittaa ikäluokan kiinnostavimpia tapauksia.”Siinä oli useampi vaihtoehto ja alkuvaiheessa mukana oli vielä orejakin, mutta sitten ajattelin, että ehkä meille on fiksumpaa hankkia tamma. Se on meidän paikkoihin helpompi hevonen. Ori olisi varmasti muuttunut ruunaksi, koska sitä ei olisi voinut muuten kotona pitää.”Jockas Rita hyppäsi tammojen joukosta suurimmaksi ehdokkaaksi, mutta Raitalan ostattelut eivät oikein saaneet vastakaikua kasvattajalta.”Ei Seppo ihan alkuun innostunut myyntihommasta ollenkaan, mutta rupesi hiljalleen kääntymään ajatukselle suopeammaksi, kun olin jo muutaman kerran kysellyt.”Lopullisesti kaupat lyötiin lukkoon St Michelin väliyönä, kun Jockas Rita oli yksivuotias.”Luulen Sepon ajatelleen, että kun kaveri noin innokkaasti tuo asiaa esille, on kauppa ostajalle tärkeämpi kuin myyjälle. Ehkä hänellä oli sellaista inhimillistä ajatusta mukana myyntipäätöksessä.”Raitala kokee, että Jockas Ritan kauppa oli hänen kannaltaan varsin oikea-aikainen.”Emä Cordiitasta oli ostohetkellä jo muutama hyvin mennyt varsa, mutta sen jälkeenhän se on nostanut osakkeitaan periyttäjänä vielä merkittävästi.”.Jos Kunkku olisi ollut tammahevonen, niin varmasti se olisi ollut hyvin pitkälle samanlainen kuin Rita.Anniina Pekonen vertailee Jokivarren Kunkkua ja Jockas Ritaa, joita molempia on hoitanut.Syksyllä Jockas Rita meni Hanna-Mari Niemelle Ruukkiin opetettavaksi.”Meillä on tässä sellaiset paikat, ettei opettaminen ole kaikista helpointa”, Santtu Raitala kertoo. Hanna teki valtavan hienoa työtä Ritan kanssa, joka näkyy vielä tänä päivänäkin.”Hän kävi silloin tällöin ajamassa tammaansa itsekin.”Heti ensimmäinen ajokerta jätti positiivisen kuvan, ettei siinä ainakaan mitään moitittavaa ole. Se käyttäytyi ja ravasi hyvin.”Joulun aikaan kaksivuotiaana Jockas Rita saapui uuteen kotiinsa Pihtiputaan Elämäjärven rannalle. Hoitajakseen se sai Raitalan serkun Anniina Pekosen. Hän oli palannut Ruotsista Mattias Djusen tallilta työskentelemään Antti Ojanperälle, jolla oli ollut aiemminkin töissä.Pekosta voidaan sanoa varsinaiseksi Jokivarren Kunkun erikoisnaiseksi. Hän on hoitanut oria itseään ja tällä hetkellä hoitaa kahta sen toistaiseksi menestyksekkäintä jälkeläistä, Jockas Ritaa ja Kriterium-voittaja Alarik Huikeaa.”Jos Kunkku olisi ollut tammahevonen, varmasti se olisi ollut hyvin pitkälle samanlainen kuin Rita”, Pekonen näkee.Hän asuu serkkunsa kanssa samassa pihapiirissä, työmatkaa Ojanperän tallille tulee 18 kilometriä.”Kaikki asiat tehdään, mitä Ritalle kuuluu tehdä, mutta kuka ne tekee, se riippuu kuka ehtii”, Raitala kuvailee. ”Monessa asiassa Ritan kohdalla on onnellista, että sillä on ystäviä ympärillä. Meillä on kolhoosi, jossa kaikki tietävät työtehtävänsä, meidän lisäksi ’Anniksen’ äiti ja meidän mummo.”Raitalan vastuulla on ennen kaikkea itse valmennus.”Santtu ajaa pääasiassa kovat treenit, minä ajan välipäivien hissutteluja ja ratsastan”, Pekonen kertoo. ”Olen minäkin joskus ajanut vetoja, jos Santtu ei ole ehtinyt ja hän taas on ratsastanutkin sillä.”Kumpikin on töissään kiireisiä.”Anniksen kanssa asutaan 50 metrin välein, mutta välillä menee viikkokin, ettei ehditä nähdä, kommunikoidaan vain puhelimen välityksellä”, Raitala naurahtaa..Talvi antaa Santtu Raitalan mukaan parhaat mahdollisuudet hevosen valmentamiseen heidän paikoissaan.”Kesällä on 700 metrin suora ja peltotietä, ja suoralle pitää mennä kylätietä pitkin”, hän kertoo. ”Talvella on metsäautotietä käytettävissä ja silloin on oikeastaan aika hyvätkin paikat valmentaa. Monena talvena on päästy myös jäälle.”Talvisissa olosuhteissa lähti myös Jockas Ritan valmentautuminen, kun se kääntyi kolmevuotiaaksi.”Ruukista tuli hyvät opit elämään saanut tamma, joka oli motivoitunut lenkkeilemään. Tosi säännöllisesti ja paljon alettiin pitämään sitä valjaissa, kolmesta viiteen kertaan viikossa. Harjoituskertoja oli usein, mutta harjoitusten teho ei ollut missään nimessä kova.”Santtu Raitala tunnetaan analyyttisenä ohjastajansa ja sitä hän tuntuu olevan myös valmentajana. Hän rakensi mielessään Jockas Ritan uralle raamit, joiden sisällä hän on myös selkeästi toiminut, eikä ole menestyksenkään myötä lähtenyt hötkyilemään.”Johtoajatus oli heti, että tästä tulisi pitkäikäinen kilpahevonen ja siihen suuntaan kaikkea tekemistä lähdettiin viemään.”Se on tarkoittanut hevosen valmennuksen ja kilpailuttamisen tarkkaa suunnittelua alusta alkaen.”Rita ilmoitettiin joka ainoaan suurkilpailuun, koska mielestäni tavoitteellisesti valmennettu hyväsukuinen hevonen on reilua ilmoittaa niihin.”Esimerkiksi Kriteriumiin tammalla ei silti ollut missään vaiheessa tarkoitus osallistua, saati sitten tähdätä.”Oli enemmän strateginen linjaus maksaa se mukaan, koska on ylipäätään hyvä, että niihin maksetaan varsoja.”Hän uskoo, että Jockas Rita olisi voinut olla hevonen ikäluokkalähtöihin, jos sen kanssa olisi niin haluttu.”Jos olisi valittu toinen tie ja hevonen olisi pysynyt terveenä, mielestäni on ihan realistista ajatella, että olisi se varmasti ollut myös riittävän varhainen.”Joka tapauksessa siitä kolmen päivän päästä, kun Lipassi oli voittanut ikäluokan Kriteriumissa 46 000 euroa, aloitti Jockas Rita kilpauransa Oulussa lähdössä, jossa maalipaalulla voittajaa odotti 400 euron palkinto.”Ainakin minulla on sellainen käsitys, että hevosen ensimmäiset startit määrittelevät yllättävän paljon hevosen koko uraa. Niissä voi olla paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Yksi liian nopea askel eteenpäin voi aiheuttaa monta askelta taaksepäin.”Jockas Rita aloitti voittokulkunsa 1.42-aikaisella voitolla. Raitala ajoi lähdön selkeästi kuin myös harjoituslähtönä tammalle. Hän piti Jockas Ritan juoksemassa porukassa ja antoi sen vastata viimeisen puolikkaan 1.33,5-vauhdissa uhittelijalleen.”Jos hevosta valmistellaan monta vuotta ensimmäiseen lähtöön, en olisi suvainnut sitä itselleni, että kotona huolella tehtyä työtä olisi tavallaan pilattu siihen ensimmäiseen lähtöön.”.Yksi liian nopea askel eteenpäin voi aiheuttaa monta askelta taaksepäin.Santtu Raitala.Oulusta alkanut voittoputki venyi lopulta aina 18:aan saakka.”Ei se voittoputki ollut koskaan mikään itseisarvo”, Santtu Raitala vakuuttaa. ”Putki ei ollut tärkeä vaan se, että se saa kilpailla sellaisissa lähdöissä, joihin sen rahkeet riittää.”Hän myöntää kuitenkin, ettei se täysin poissa ajatuksista ollut.”Olihan se inhimillistä, että sitä asiaa mietti. Mutta vaikka asia oli julkisuudessa paljon esillä, niin kyllä me koitettiin suhtautua siihen, että urheilussa tappiokin on täysin luonnollinen asia, joka jossain kohtaa tulee. Ellei sitä tule, on hevosen ura loppunut ennen aikojaan.”Jockas Ritalle toistaiseksi ainoa tappio tuli lokakuun lopun haastajadivisioonafinaalissa. Jo selvältä näyttänyt voitto vaihtui varusterikon myötä hylkäykseen johtaneeseen laukkaan.”Tappio tuli epäonnekkaasti, mutta hevonen oli hyvä, eikä kukaan tehnyt mitään väärää. Ei tarvinnut ajatella, että valmennus oli mennyt huonosti tai olin itse ajanut huonosti. Oli se mukavampi ottaa niin vastaan.”Tosin juuri tuoreeltaan se ei näyttänyt mukavalta, onnettomasti irronnut apuaisa sai normaalisti viilipyttymäiseltä Raitalalta tallialueella kyytiä.”Se reaktio oli monisyisempi juttu. Olin ollut ennen raveja aika monta päivää kipeänä, eikä ollut hyvä olo vielä raveihin lähtiessäkään. Jouduin tsemppaamaan itseäni aika tavalla, että selvisin päivään mukaan. Siinä kohtaa lopputulos tuntui epäreilulta ja purkaus tuli.”Tammaderbyvoiton jälkeen Jockas Rita jäi kilpailutauolle.”Nyt ajetaan hetken aikaa kilpakuntoa alas kevyillä lenkeillä, ettei se jää huippukunnosta suoraan lepoon. Sen jälkeen annetaan täysi lepo, se on sen ansainnut. Muutama viikko odotetaan kunnon talvea ja sitten kun se tulee, aloitetaan treeni.”Hän suunnittelee tamman kaviourille paluuta johonkin huhtikuun alun tietämille.”Voittosumma on sellainen, että avoimia tammalähtöjä kuuluu jo jossain kohtaa ajaa. Katsotaan, miten se niissä suorittaa.”Hän ei aivan täysin sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että tamma nähtäisiin ensi vuonna kuningatarkilpailussa.”Silloin täytyy todella olla sellainen fiilis, että on oikein lähteä sinne. Aika näyttää.”Raviurheilun ystävien yksi suurimpia mielenkiinnon aiheita tulevina vuosina on varmasti se, mitä aika näyttää Jockas Ritalle..Kotiväelle mieluinenJockas Rita on taustajoukoilleen tärkeä hevonen.Jockas Rita on valloittanut luonteellaan sen ympärillä touhuavat ihmiset.”On se meille niin mieluinen hevonen”, Santtu Raitala kuvaa. ”Ilmeikäs ja eleikäs hevonen, jonka kanssa on aina miellyttävä olla.”Hoitaja täydentää valmentajan mielipidettä.”Se on kiltti ja nöyrä hevonen, mutta tietää oman arvonsa ja pitää meitä hereillä”, tamman hoitaja Anniina Pekonen kuvailee. ”Sanoisinko, että se on tammamainen. Se voi välillä nostella sen verran jalkojaan, että saa varoa.”Jockas Ritan luonne tekee sen valmentamisesta miellyttävää.”Se tykkää treenata, mutta malttaa myös kuunnella ohjastajaa”, Raitala kiittää. ”Lenkeillä siltä ei jää mikään huomiotta, se kertoo jo ajoissa, jos joku on tuonut ämpärin sadan metrin päähän.”Hän kuvailee tamman ohjelmaan kuuluvan peruskuntokaudella paljon pitkiä lenkkejä.”Meidän mittapuulla pitkä lenkki on yli kaksi tuntia. Tulee siinä kilometrejäkin, mutta kelloa ja matkamittaria enemmän katsotaan hevosta, mikä sille tuntuu hyvältä.”Vastuskärryt ovat Jockas Ritan työvälineenä valmennuksessa, mutta vastusta ei ole käytetty.”Ajatus on, että alustasta tulee mieluummin se vastus kuin kärryistä. Kesällä pehmeä alusta ja talvella hanki. Rekeenkin se on oppinut, mutta olen hyvin laiska valjastamaan siihen.”.Kilpakauden valmennuksesta hän ottaa marraskuulta esimerkin, kun Joensuun maanantaisen T65-lähdön ja Tammaderbyn karsintojen välissä oli tasan viikko.”Viikko voi näennäisesti tuntua lyhyeltä ajalta, mutta kyllä siinäkin välissä tehtiin monta asiaa.”Tiistaina Jockas Rita meni kevyen palauttelulenkin. Keskiviikko Pekonen kävi taluttelemassa tammaa marhaminnasta.”Käpsyttelin kuin koiraa taluttaen”, hän nauraa.Torstaina vuorossa oli pitkä kevyt lenkki, perjantaina sillä mentiin vetoja, lauantaina pitkä rauhallinen lenkki ja sunnuntaina oikein hiljainen lyhyempi lenkki.”Sille ei ole mitään seinään kirjoitettua, mitä vauhtia pitää mikäkin veto ajaa”, Raitala kertoo. ”Se menee sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Joka tapauksessa pehmeällä alustalla vauhti on päälle 1.50. Kertoja mennään viidestä yhdeksään.”.Ei hyväsukuinen vaan huippusukuinenJockas Ritan sukuun on ladattu sellainen määrä ravilahjakkuutta, että siitä on vaikea paremmaksi pistää.Jockas Ritan sukutaulusta löytyy käytännössä kaikki viime vuosikymmenten periyttäjäkärkioriit Vieskeriä lukuun ottamatta – toki senkin isä Vokker on mukana. Lähin kertaus on Suikkuun, joka löytyy isän puolelta kolmannessa polvessa ja emän neljännessä.Tästä huolimatta Jockas Ritan sukusiitosaste on kohtalaisen maltillinen 6,873 prosenttia.Tänä kesänä kuollut Jockas Ritan isä, ravikuningas Jokivarren Kunkku, kuului viiden valiorajan alittajan sisarussarjaan, joihin sisältyi myös ravikuningatar Mokomani.Jokivarren Kunkun ensimmäiset viisi varsaa syntyivät vuonna 2015 ja seuraavat kaksi vasta kahden vuoden päästä. Jockas Rita kuuluu isänsä ensimmäiseen suurempaan, 30 jälkeläistä sisältävään ikäluokkaan.Oriin periyttäjän laatu on kirkastunut oikeastaan vasta nyt sen ennenaikaisen kuoleman jälkeen. Tämän vuoden nelivuotisikäluokassa siitä on Kriterium-voittaja Alarik Huikean lisäksi muitakin mainioita varsoja, kuten Kriteriumin nelonen Kaukomieli ja finaalissa myös nähty Anatude.Jokivarren Kunkku tulee sijoittumaan tämän vuoden nelivuotiaiden isäoritilastossa toiseksi puolta suuremmalla ikäluokalla operoineen Välähdyksen jälkeen..Jockas Ritan emä, Kriterium-voittaja Cordiitta, on aikamme suurimpia periyttäjätammoja. Sen kaikki kymmenen nelivuotiasta ja vanhempaa jälkeläistä ovat startanneet ja myös voittaneet. Kärkenä Villinmiehen Tammakilpailun voittaja Carmela 21,2a, Suomen Cupin ykkönen Core 21,4a ja muun muassa Killerin Kimaran voittanut Tuurin Toivo 22,9ake.Tämän vuoden nelivuotias Cimallus voitti Pikkuprinsessan ja Cordiitalla on vielä kaksi nuorempaa jälkeläistä odottamassa vuoroaan.Cordiitan sisaruksiin kuuluu Pikkuprinssi Kilun Peedro, joka nousi vanhempana kuninkuuskilpailutasolle saakka.Jockas Ritan kolmas emä, tähtijuoksijatamma Kilutar on emänä muun muassa ravikuningatar Vintarille ja pitkään kaikkien aikojen toiseksi nopeimpana suomenhevosena olleelle Rickille 19,6a.
Suomen raviurheilun pääpaikkakunnat ovat Pihtipudas ja Juva. Tämä päätelmä on helppo tehdä, kun tavaa viime vuosien suurkilpailujen voittajien kunniatauluja. Eikö sellaisella hevosella, joka on syntynyt Juvalla ja valmennetaan Pihtiputaalla ole sitten jo yliveto mahdollisuus olla huomattava raviurheilija? Vielä jos se kantaa nimessään syntymäpaikkaansa (Juva on ruotsiksi Jockas). Vastaus on ainakin tässä Kuukauden hevosemme Jockas Ritan kohdalla selkeääkin selkeämpi kyllä.Marraskuun Kuukauden hevonen se on kolmella voitollaan, T65-ykkönen tuli Joensuusta ja Tammaderbyssä se hoiti kotiin niin karsinnan kuin finaalin.On niitä ykkösiä kertynyt uralle muutenkin kuin päättyneessä marraskuussa. Startteja tammalla on 22 ja yhtä monta kertaa se on tullut ensimmäisenä maalipaalulle, mutta yhden kerran numeron yksi eteen liitettiin kirjainyhdistelmä hlo. Varsinainen voittosaldo on siten ventti.”Alusta alkaen on ollut sellainen olo tai ainakin haave, että Ritasta tulisi vähintään sellainen mukava harrastehevonen”, tamman omistaja-valmentaja-ohjastaja Santtu Raitala kuvailee.Vähimmäistavoite lienee saavutettu. .Jockas Rita Tamma, s. 18.5.2018Kasvattaja Ravitalli Suuronen Oy, JuvaOmistaja ja valmentaja Santtu Raitala, PihtipudasHoitaja Anniina Pekonen, PihtipudasEnnätys 26,9ake, voittosumma 53 200 euroaStatistiikka, 22 starttia: 21-0-0.Jockas Rita syntyi toukokuussa vuonna 2018 Seppo Suurosen edustamalle Ravitalli Suuronen Oy:lle. Kriterium-voittajaemä ja ravikuninkaan ensimmäinen kunnollinen ikäluokka taustoinaan Jockas Rita oli jo syntyessään odotusarvoiltaan melkoisen huomattava.Santtu Raitala alkoi seuraavana vuonna etsimään itselleen varsaa tuosta Jokivarren Kunkun isommasta ikäluokasta.”Kunkku oli tosi vaikuttava hevonen kaikella tapaa, henkisesti ja liiketeknisesti”, Raitala korostaa. ”Tuli sellainen ajatus, että jos vielä joskus oman hevosen hankin, se on kunkkulainen.”Hän kokee, että lainaohjastajankin työssä on hyvä pitää kosketusta myös valmennuspuoleen.”Se kyllä muistuttaa, kuinka paljon hevosen taustajoukoilta vaatii, että he ylipäätään saavat tuotua minulle sen hevosen starttiin ajettavaksi. Näen, että se on minulle ammatillisesti hyvä asia.”Raitala alkoi kartoittaa ikäluokan kiinnostavimpia tapauksia.”Siinä oli useampi vaihtoehto ja alkuvaiheessa mukana oli vielä orejakin, mutta sitten ajattelin, että ehkä meille on fiksumpaa hankkia tamma. Se on meidän paikkoihin helpompi hevonen. Ori olisi varmasti muuttunut ruunaksi, koska sitä ei olisi voinut muuten kotona pitää.”Jockas Rita hyppäsi tammojen joukosta suurimmaksi ehdokkaaksi, mutta Raitalan ostattelut eivät oikein saaneet vastakaikua kasvattajalta.”Ei Seppo ihan alkuun innostunut myyntihommasta ollenkaan, mutta rupesi hiljalleen kääntymään ajatukselle suopeammaksi, kun olin jo muutaman kerran kysellyt.”Lopullisesti kaupat lyötiin lukkoon St Michelin väliyönä, kun Jockas Rita oli yksivuotias.”Luulen Sepon ajatelleen, että kun kaveri noin innokkaasti tuo asiaa esille, on kauppa ostajalle tärkeämpi kuin myyjälle. Ehkä hänellä oli sellaista inhimillistä ajatusta mukana myyntipäätöksessä.”Raitala kokee, että Jockas Ritan kauppa oli hänen kannaltaan varsin oikea-aikainen.”Emä Cordiitasta oli ostohetkellä jo muutama hyvin mennyt varsa, mutta sen jälkeenhän se on nostanut osakkeitaan periyttäjänä vielä merkittävästi.”.Jos Kunkku olisi ollut tammahevonen, niin varmasti se olisi ollut hyvin pitkälle samanlainen kuin Rita.Anniina Pekonen vertailee Jokivarren Kunkkua ja Jockas Ritaa, joita molempia on hoitanut.Syksyllä Jockas Rita meni Hanna-Mari Niemelle Ruukkiin opetettavaksi.”Meillä on tässä sellaiset paikat, ettei opettaminen ole kaikista helpointa”, Santtu Raitala kertoo. Hanna teki valtavan hienoa työtä Ritan kanssa, joka näkyy vielä tänä päivänäkin.”Hän kävi silloin tällöin ajamassa tammaansa itsekin.”Heti ensimmäinen ajokerta jätti positiivisen kuvan, ettei siinä ainakaan mitään moitittavaa ole. Se käyttäytyi ja ravasi hyvin.”Joulun aikaan kaksivuotiaana Jockas Rita saapui uuteen kotiinsa Pihtiputaan Elämäjärven rannalle. Hoitajakseen se sai Raitalan serkun Anniina Pekosen. Hän oli palannut Ruotsista Mattias Djusen tallilta työskentelemään Antti Ojanperälle, jolla oli ollut aiemminkin töissä.Pekosta voidaan sanoa varsinaiseksi Jokivarren Kunkun erikoisnaiseksi. Hän on hoitanut oria itseään ja tällä hetkellä hoitaa kahta sen toistaiseksi menestyksekkäintä jälkeläistä, Jockas Ritaa ja Kriterium-voittaja Alarik Huikeaa.”Jos Kunkku olisi ollut tammahevonen, varmasti se olisi ollut hyvin pitkälle samanlainen kuin Rita”, Pekonen näkee.Hän asuu serkkunsa kanssa samassa pihapiirissä, työmatkaa Ojanperän tallille tulee 18 kilometriä.”Kaikki asiat tehdään, mitä Ritalle kuuluu tehdä, mutta kuka ne tekee, se riippuu kuka ehtii”, Raitala kuvailee. ”Monessa asiassa Ritan kohdalla on onnellista, että sillä on ystäviä ympärillä. Meillä on kolhoosi, jossa kaikki tietävät työtehtävänsä, meidän lisäksi ’Anniksen’ äiti ja meidän mummo.”Raitalan vastuulla on ennen kaikkea itse valmennus.”Santtu ajaa pääasiassa kovat treenit, minä ajan välipäivien hissutteluja ja ratsastan”, Pekonen kertoo. ”Olen minäkin joskus ajanut vetoja, jos Santtu ei ole ehtinyt ja hän taas on ratsastanutkin sillä.”Kumpikin on töissään kiireisiä.”Anniksen kanssa asutaan 50 metrin välein, mutta välillä menee viikkokin, ettei ehditä nähdä, kommunikoidaan vain puhelimen välityksellä”, Raitala naurahtaa..Talvi antaa Santtu Raitalan mukaan parhaat mahdollisuudet hevosen valmentamiseen heidän paikoissaan.”Kesällä on 700 metrin suora ja peltotietä, ja suoralle pitää mennä kylätietä pitkin”, hän kertoo. ”Talvella on metsäautotietä käytettävissä ja silloin on oikeastaan aika hyvätkin paikat valmentaa. Monena talvena on päästy myös jäälle.”Talvisissa olosuhteissa lähti myös Jockas Ritan valmentautuminen, kun se kääntyi kolmevuotiaaksi.”Ruukista tuli hyvät opit elämään saanut tamma, joka oli motivoitunut lenkkeilemään. Tosi säännöllisesti ja paljon alettiin pitämään sitä valjaissa, kolmesta viiteen kertaan viikossa. Harjoituskertoja oli usein, mutta harjoitusten teho ei ollut missään nimessä kova.”Santtu Raitala tunnetaan analyyttisenä ohjastajansa ja sitä hän tuntuu olevan myös valmentajana. Hän rakensi mielessään Jockas Ritan uralle raamit, joiden sisällä hän on myös selkeästi toiminut, eikä ole menestyksenkään myötä lähtenyt hötkyilemään.”Johtoajatus oli heti, että tästä tulisi pitkäikäinen kilpahevonen ja siihen suuntaan kaikkea tekemistä lähdettiin viemään.”Se on tarkoittanut hevosen valmennuksen ja kilpailuttamisen tarkkaa suunnittelua alusta alkaen.”Rita ilmoitettiin joka ainoaan suurkilpailuun, koska mielestäni tavoitteellisesti valmennettu hyväsukuinen hevonen on reilua ilmoittaa niihin.”Esimerkiksi Kriteriumiin tammalla ei silti ollut missään vaiheessa tarkoitus osallistua, saati sitten tähdätä.”Oli enemmän strateginen linjaus maksaa se mukaan, koska on ylipäätään hyvä, että niihin maksetaan varsoja.”Hän uskoo, että Jockas Rita olisi voinut olla hevonen ikäluokkalähtöihin, jos sen kanssa olisi niin haluttu.”Jos olisi valittu toinen tie ja hevonen olisi pysynyt terveenä, mielestäni on ihan realistista ajatella, että olisi se varmasti ollut myös riittävän varhainen.”Joka tapauksessa siitä kolmen päivän päästä, kun Lipassi oli voittanut ikäluokan Kriteriumissa 46 000 euroa, aloitti Jockas Rita kilpauransa Oulussa lähdössä, jossa maalipaalulla voittajaa odotti 400 euron palkinto.”Ainakin minulla on sellainen käsitys, että hevosen ensimmäiset startit määrittelevät yllättävän paljon hevosen koko uraa. Niissä voi olla paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Yksi liian nopea askel eteenpäin voi aiheuttaa monta askelta taaksepäin.”Jockas Rita aloitti voittokulkunsa 1.42-aikaisella voitolla. Raitala ajoi lähdön selkeästi kuin myös harjoituslähtönä tammalle. Hän piti Jockas Ritan juoksemassa porukassa ja antoi sen vastata viimeisen puolikkaan 1.33,5-vauhdissa uhittelijalleen.”Jos hevosta valmistellaan monta vuotta ensimmäiseen lähtöön, en olisi suvainnut sitä itselleni, että kotona huolella tehtyä työtä olisi tavallaan pilattu siihen ensimmäiseen lähtöön.”.Yksi liian nopea askel eteenpäin voi aiheuttaa monta askelta taaksepäin.Santtu Raitala.Oulusta alkanut voittoputki venyi lopulta aina 18:aan saakka.”Ei se voittoputki ollut koskaan mikään itseisarvo”, Santtu Raitala vakuuttaa. ”Putki ei ollut tärkeä vaan se, että se saa kilpailla sellaisissa lähdöissä, joihin sen rahkeet riittää.”Hän myöntää kuitenkin, ettei se täysin poissa ajatuksista ollut.”Olihan se inhimillistä, että sitä asiaa mietti. Mutta vaikka asia oli julkisuudessa paljon esillä, niin kyllä me koitettiin suhtautua siihen, että urheilussa tappiokin on täysin luonnollinen asia, joka jossain kohtaa tulee. Ellei sitä tule, on hevosen ura loppunut ennen aikojaan.”Jockas Ritalle toistaiseksi ainoa tappio tuli lokakuun lopun haastajadivisioonafinaalissa. Jo selvältä näyttänyt voitto vaihtui varusterikon myötä hylkäykseen johtaneeseen laukkaan.”Tappio tuli epäonnekkaasti, mutta hevonen oli hyvä, eikä kukaan tehnyt mitään väärää. Ei tarvinnut ajatella, että valmennus oli mennyt huonosti tai olin itse ajanut huonosti. Oli se mukavampi ottaa niin vastaan.”Tosin juuri tuoreeltaan se ei näyttänyt mukavalta, onnettomasti irronnut apuaisa sai normaalisti viilipyttymäiseltä Raitalalta tallialueella kyytiä.”Se reaktio oli monisyisempi juttu. Olin ollut ennen raveja aika monta päivää kipeänä, eikä ollut hyvä olo vielä raveihin lähtiessäkään. Jouduin tsemppaamaan itseäni aika tavalla, että selvisin päivään mukaan. Siinä kohtaa lopputulos tuntui epäreilulta ja purkaus tuli.”Tammaderbyvoiton jälkeen Jockas Rita jäi kilpailutauolle.”Nyt ajetaan hetken aikaa kilpakuntoa alas kevyillä lenkeillä, ettei se jää huippukunnosta suoraan lepoon. Sen jälkeen annetaan täysi lepo, se on sen ansainnut. Muutama viikko odotetaan kunnon talvea ja sitten kun se tulee, aloitetaan treeni.”Hän suunnittelee tamman kaviourille paluuta johonkin huhtikuun alun tietämille.”Voittosumma on sellainen, että avoimia tammalähtöjä kuuluu jo jossain kohtaa ajaa. Katsotaan, miten se niissä suorittaa.”Hän ei aivan täysin sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että tamma nähtäisiin ensi vuonna kuningatarkilpailussa.”Silloin täytyy todella olla sellainen fiilis, että on oikein lähteä sinne. Aika näyttää.”Raviurheilun ystävien yksi suurimpia mielenkiinnon aiheita tulevina vuosina on varmasti se, mitä aika näyttää Jockas Ritalle..Kotiväelle mieluinenJockas Rita on taustajoukoilleen tärkeä hevonen.Jockas Rita on valloittanut luonteellaan sen ympärillä touhuavat ihmiset.”On se meille niin mieluinen hevonen”, Santtu Raitala kuvaa. ”Ilmeikäs ja eleikäs hevonen, jonka kanssa on aina miellyttävä olla.”Hoitaja täydentää valmentajan mielipidettä.”Se on kiltti ja nöyrä hevonen, mutta tietää oman arvonsa ja pitää meitä hereillä”, tamman hoitaja Anniina Pekonen kuvailee. ”Sanoisinko, että se on tammamainen. Se voi välillä nostella sen verran jalkojaan, että saa varoa.”Jockas Ritan luonne tekee sen valmentamisesta miellyttävää.”Se tykkää treenata, mutta malttaa myös kuunnella ohjastajaa”, Raitala kiittää. ”Lenkeillä siltä ei jää mikään huomiotta, se kertoo jo ajoissa, jos joku on tuonut ämpärin sadan metrin päähän.”Hän kuvailee tamman ohjelmaan kuuluvan peruskuntokaudella paljon pitkiä lenkkejä.”Meidän mittapuulla pitkä lenkki on yli kaksi tuntia. Tulee siinä kilometrejäkin, mutta kelloa ja matkamittaria enemmän katsotaan hevosta, mikä sille tuntuu hyvältä.”Vastuskärryt ovat Jockas Ritan työvälineenä valmennuksessa, mutta vastusta ei ole käytetty.”Ajatus on, että alustasta tulee mieluummin se vastus kuin kärryistä. Kesällä pehmeä alusta ja talvella hanki. Rekeenkin se on oppinut, mutta olen hyvin laiska valjastamaan siihen.”.Kilpakauden valmennuksesta hän ottaa marraskuulta esimerkin, kun Joensuun maanantaisen T65-lähdön ja Tammaderbyn karsintojen välissä oli tasan viikko.”Viikko voi näennäisesti tuntua lyhyeltä ajalta, mutta kyllä siinäkin välissä tehtiin monta asiaa.”Tiistaina Jockas Rita meni kevyen palauttelulenkin. Keskiviikko Pekonen kävi taluttelemassa tammaa marhaminnasta.”Käpsyttelin kuin koiraa taluttaen”, hän nauraa.Torstaina vuorossa oli pitkä kevyt lenkki, perjantaina sillä mentiin vetoja, lauantaina pitkä rauhallinen lenkki ja sunnuntaina oikein hiljainen lyhyempi lenkki.”Sille ei ole mitään seinään kirjoitettua, mitä vauhtia pitää mikäkin veto ajaa”, Raitala kertoo. ”Se menee sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Joka tapauksessa pehmeällä alustalla vauhti on päälle 1.50. Kertoja mennään viidestä yhdeksään.”.Ei hyväsukuinen vaan huippusukuinenJockas Ritan sukuun on ladattu sellainen määrä ravilahjakkuutta, että siitä on vaikea paremmaksi pistää.Jockas Ritan sukutaulusta löytyy käytännössä kaikki viime vuosikymmenten periyttäjäkärkioriit Vieskeriä lukuun ottamatta – toki senkin isä Vokker on mukana. Lähin kertaus on Suikkuun, joka löytyy isän puolelta kolmannessa polvessa ja emän neljännessä.Tästä huolimatta Jockas Ritan sukusiitosaste on kohtalaisen maltillinen 6,873 prosenttia.Tänä kesänä kuollut Jockas Ritan isä, ravikuningas Jokivarren Kunkku, kuului viiden valiorajan alittajan sisarussarjaan, joihin sisältyi myös ravikuningatar Mokomani.Jokivarren Kunkun ensimmäiset viisi varsaa syntyivät vuonna 2015 ja seuraavat kaksi vasta kahden vuoden päästä. Jockas Rita kuuluu isänsä ensimmäiseen suurempaan, 30 jälkeläistä sisältävään ikäluokkaan.Oriin periyttäjän laatu on kirkastunut oikeastaan vasta nyt sen ennenaikaisen kuoleman jälkeen. Tämän vuoden nelivuotisikäluokassa siitä on Kriterium-voittaja Alarik Huikean lisäksi muitakin mainioita varsoja, kuten Kriteriumin nelonen Kaukomieli ja finaalissa myös nähty Anatude.Jokivarren Kunkku tulee sijoittumaan tämän vuoden nelivuotiaiden isäoritilastossa toiseksi puolta suuremmalla ikäluokalla operoineen Välähdyksen jälkeen..Jockas Ritan emä, Kriterium-voittaja Cordiitta, on aikamme suurimpia periyttäjätammoja. Sen kaikki kymmenen nelivuotiasta ja vanhempaa jälkeläistä ovat startanneet ja myös voittaneet. Kärkenä Villinmiehen Tammakilpailun voittaja Carmela 21,2a, Suomen Cupin ykkönen Core 21,4a ja muun muassa Killerin Kimaran voittanut Tuurin Toivo 22,9ake.Tämän vuoden nelivuotias Cimallus voitti Pikkuprinsessan ja Cordiitalla on vielä kaksi nuorempaa jälkeläistä odottamassa vuoroaan.Cordiitan sisaruksiin kuuluu Pikkuprinssi Kilun Peedro, joka nousi vanhempana kuninkuuskilpailutasolle saakka.Jockas Ritan kolmas emä, tähtijuoksijatamma Kilutar on emänä muun muassa ravikuningatar Vintarille ja pitkään kaikkien aikojen toiseksi nopeimpana suomenhevosena olleelle Rickille 19,6a.