Tukkijätkä kuuluu kiinteästi menneen Suomen kuvastoon. Se on hän, joka kansallisromanttisessa mustavalkoisessa Suomi-Filmissä tulee uittoon, rakastuu kympin tyttäreen ja onnelliseksi lopuksi osoittautuu vähintään insinööriksi tai ainakin sellaiseksi opiskelevaksi.Mikä olisi suomalaisempaa kuin tukkijätkä? Tietenkin kansallishevosemme suomenhevonen, joka on Tukkijätkä. Elokuvallisten esikuviensa tapaan tämäkin Tukkijätkä vielä opiskelee korkeampia tavoitteita kohti. Se käy raviteknillistä korkeakouluaan Teemu Okkolinin opissa..TukkijätkäRuuna, s.17.5.2018Kasvattaja Kaisa Valkola, YlikiiminkiOmistaja Kaustisen Elementtivalmiste Oy, KaustinenValmentaja Teemu Okkolin, OrimattilaHoitaja Oona Halme, OrimattilaEnnätys 29,6ake, vs. 11 950 euroaStatistiikka, 12: 7-0-1..”Tukkijätkän ravi on ollut kulmikasta, eikä sen ravitekniikka vieläkään ole sataprosenttista”, Okkolin sanoo. ”Musiikkitermein sanottuna, sillä ei ole ollut rytmi veressä, mutta paljon on tehty työtä raviaskeleiden löytymisen eteen.”Nykyiselläkin tekniikallaan se on kulkenut voitosta voittoon. Tosin lauantain nousijadivisioonafinaalissa tuli pikku laukka ja keskeytys.”Se on kipeä, 500 metrin juoksun jälkeen oli jo veto täysin pois”, Teemu Okkolin huokaa. ”Täällä on hevosia paljon sairaana, alkuviikosta viedään tämä tutkimuksiin.”Mitä se sitten meneekään, kun on terve ja rytmi täysin löytyy?”Minulla oli samasta emästä Sippimies. Se meni viisivuotiaana 1.23, niin kai tämä menee 1.19”, Okkolin nauraa, mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.”Sippimiehellä oli ravitekniikka parempi, mitä Tukkijätkällä on nyt, mutta tältä se vielä löytyy paremmaksi. Molemmilla veljeksillä on moottori kohdallaan, Sippimiehellä alkoi vaan pää vastustaa. Tällä kapasiteetti riittää ja kaikki on mahdollista, kun saadaan asiat kohdalleen.”.Shetlanninponi piti kuriaTukkijätkä syntyi kuusi vuotta sitten kaupan alalla työskentelevän Kaisa Valkolan kasvattamana. Sen emä Pyrypolun Lupara oli ollut hänellä varsasta lähtien. Valkola oli vasta 12-vuotias poniharrastaja, kun tamma tuli hänen nimiinsä.”Edesmennyt setäni osti sen Muhoksella silloin ratsastuskoulua pitäneeltä Päivi Laaksolta”, Kaisa Valkola kertoo.Pyrypolun Lupara kilpaili lähinnä Veli-Erkki Paavolalla. Siitä tuli tähtijuoksijatamma, joka voitti muun muassa Hippoksen Tammasarjan, mutta paljon jäi voittoja tulemattakin laukkojen takia.”Sillä pää veti kovempaa, mitä jalat antoivat myöten.”Kun Tukkijätkä putkahti maailmaan, riitti Valkolalla ihmettelemistä.”Se oli tosi iso varsa. Ajattelin, että tuleeko tuosta edes eläjää, kun se oli niin hontelokin. Siitä se vankistui.”Reipas liikunta varmasti edesauttoi vankistumista. Siitä vastasi osaltaan shettisruuna Lähteelän Corleon, jolla Valkola poniaikoinaan voittikin.”Se piti kaikki Luparan orivarsat kurissa ja nuhteessa.”Teemu Okkolin ja Tarmo Inkinen ostivat Tukkijätkän vuotiaana.”Sippimies oli meillä ja oli tosi juoksija, ihan sen takia tämä hommattiin”, Okkolin muistelee.Ori vietti kesän laitumella ja syksyllä Okkolin opetti sen, mutta sen jälkeen omistaja vaihtui. ”Siinä hevosia tuli ja meni ja niitä vaihdeltiin. Tämä vaan jotenkin siinä meni Suvelan Tallille.”Kuten nyt tiedämme, se ei kuitenkaan lähtenyt Orimattilasta viimeistä kertaa..Kallein huutokauppavarsa Kolmivuotiskesällä Tukkijätkä palasi Teemu Okkolinille. Ajatuksena oli saada sitä hieman tavoille ennen Seinäjoen Kuninkuusravien huutokauppaa, minne se oli ilmoitettu.”Sanoin Hedmanin Petrille, että mitä jos ajetaan koelähtö siellä kunkkareissa”, Okkolin kertoo. ”Soitin vielä Seinäjoelle, että olisiko se mahdollista.”Tallikaverukset Suvelan Evo ja Tukkijätkä juoksivat kuninkuusraviperjantaina koelähdössä rinta rinnan 43,9-vauhtia. Siitä ei varmasti ollut ainakaan haittaa kaupanteossa, ne olivat illalla huutokaupan kaksi kalleinta. Tukkimies maksoi 25 500 euroa ja Suvelan Evo 21 500 euroa.Tukkijätkän osti Petri Lahti-Luopan Kaustisen Elementtivalmiste Oy.”Hevonen miellytti suvullisesti ja oli minun silmääni hyvännäköinen”, Lahti-Luopa perustelee. ”Koelähdössä se haparoi, mutta tiesin, ettei se ole ollut Teemulla kuin pari kuukautta, eikä sitä ollut siihen koelähtöön mitenkään viritelty.”Lahti-Luopalla on ollut pitkään yhteistyötä Veli-Erkki Paavolan kanssa ja Tukkijätkä meni hänelle treeniin. Starttiin ori tuli nelivuotiaana heinäkuussa ja otti heti kaksi ykköstä.”Niissä se oli ihan ylivoimainen, mutta sitten tuli Oulu Expressin karsinnassa epäonnistuminen ja ikäluokkakisat menivät sitä myöten ohi. Ravi ei vaan enää natsannut.”Oulussa Tukkijätkä kuitenkin esitteli vauhtiaan painumalla heittämällä keulaan ohi ykkösradalta lähteneen ikäluokan valtiaan Lipassin. Viimeisen puolikkaan alussa Tukkijätkän ravi alkoi hajota ja se laukkasi. Väsymisestä ei ollut kyse, se tuli hylkyyn johtaneen laukan jälkeen kärjen kanssa samaa vauhtia maaliin, vaikka ravi ei ollut silmiä hivelevää.Tämän jälkeen Tukkijätkä päätyi eroon miehuutensa merkeistä.”Orina ollessaan se oli aika eläväinen kaveri, kyllä se hoitajaakin oli Vellulla retuuttanut. Se ei ollut mikään leikkikalu, oikeastaan joskus aika paha. Sekin varmaan edesauttoi vaivojen syntymistä.”."Jotain muuta täytyi kokeilla"Paluu radoille viisivuotiaana tammikuussa ei parantanut näkymiä, mieluummin päinvastoin. Ensimmäisessä startissa se laukkasi pariin kertaan ja keskeytti, kuukauden päästä se juoksi keulassa, mutta lopussa ravi katosi aivan kokonaan ja ruuna oli kolmas.Jälleen oli vuorossa Orimattilaan siirtyminen. Jo kolmatta kertaa.”Siirsin sen Teemulle. Jotain muuta täytyi kokeilla, ei siinä mitään sen dramaattisempaa ollut.”Jos oli hevonen Okkolinille tuttu, niin sitä oli myös sen omistaja. Vilkkeen Velmu oli ensimmäinen hevonen, joka Lahti-Luopalta meni Okkolinin valmennukseen. Kriteriumneloseksi ja derbykolmoseksi kehittynyt ori siirtyi hänelle kolmevuotiaana vuonna 2018..”Sen jälkeen niitä on täällä sitten ollutkin.”Yhteensä Lahti-Luopalla on kokonaan tai kimpassa omistettuja hevosia reilu parikymmentä.”Saunanlauteilla juuri eilen niitä laskettiin, mutta mentiin aina sekaisin, kun mieleen putkahti joku jostain. Ei päästy ihan varmaan lukuun.”Jonkinlainen liuta niitä on Okkolinillakin. Suurimmat odotukset nuoriso-osastosta siellä kohdistuvat nyt nelivuotiaaseen Landen Toivoon. Tutuarista ja samasta emästä Landen Paukun kanssa oleva ori suoritti koelähtönsä viime torstaina Jokimaalla varsin tyylikkäästi ajalla 33,0ke.”Se on oikeasti hyvä”, Okkolin vakuuttaa.Tukkijätkä starttasi melkein heti Okkolinille tultuaan, mutta oleellista muutosta ei otteissa nähty. Ravi katosi ja ori laukkasi johtavan takaa viimeisellä takasuoralla.”Oli puhetta, että ajetaan yksi lähtö ja katsotaan sitten missä mennään”, Okkolin muistelee. ”Ravi sakkasi siinäkin aika tavalla. Sitten ruvettiin tekemään asioita uudella tavalla ja treenaamaan, niin kuin meillä treenataan.”.Monta käsiparia avuksiRuunaa alettiin hoitaa huolella. Tuula Pursiainen teki lihaskäsittelyjä, eläinlääkärit Riina Rekilä ja Timo Kristola hoitivat.”Tarvittiin monta kättä, että ravi alkoi löytyä. Paljon tehtiin töitä ja kiitos kuuluu kaikille, jotka siinä ovat olleet mukana. Nyt on oikea suunta löytynyt.”Tukkijätkä ei ole koskaan hajonnut mistään, sillä on ollut pikkuvaivojen kasautuma.”Toki sillä on oikea takajalka, jota pitää koko ajan hoitaa. Se ei käytä sitä kunnolla, mutta siinä on monta monessa, mistä sen ravin mureneminen johtuu. Se on kokonaisuus, että rytmi on löytynyt. Pikkuhiljaa yksi nurkka ja sitten toinen nurkka saatu kuntoon.”Tukkijätkän nurkkia korjailtiin seitsemän kuukautta, ennen kuin se palasi radoille. Omistaja ei kuitenkaan ruvennut kyselemään, miksi ei hevosella ajeta kilpaa.”En ole ikänä hätyyttänyt kilvanajoon, sitten ajetaan kun siltä tuntuu”, Lahti-Luopa korostaa. ”Tiedän, että jos vääränlainen sattuu kohdalle, niin Teemu sanoo kyllä suoraan, että tämä ei ole meidän hevonen. Etsitään sille uusi koti.”Kun viime lokakuussa alkoi tuntua siltä, että kilpailemaan voisi lähteä, lähti valmentaja sinne hyvin luottavaisena.”Kyllä sen edistymisen huomasi kotitreeneissä”, Okkolin myöntää. ”Se alkoi kantaa itsensä, miten pitääkin. On tässä ennenkin ollut hyväfysiikkaisia hevosia, mutta kyllä tällä se on aivan erikoinen. Välillä kun sen on antanut polkea vähän reippaampaa, kyllä tämä pyyhkäisee meidän parhaistakin hevosista ohi.”.Hiittiä suorallaKotitreeni on ollut Okkolinille tyypillistä.”Se on kolme kertaa viikossa valjaissa nyt, kun se kilpailee. Tässä kohtaa treeni perustuu ihan hiittivalmennukseen suoralla. Vauhti ei ole kovaa, maksimivauhti on 1.45 ja ajetaan toisen perässä. Muuten se on turhan aktiivinen. Kaksi kertaa viikossa hiljaiset hiitit ja kerta viikossa hölkkää. Ei se sen kummempaa ole.”Tukkijätkä aloitti voittomarssinsa marraskuussa Kouvolasta ja siitä lähtien voitot ovat olleet varman vakuuttavia. Kaikki ei ole kuitenkaan ohjastajalle aivan niin vaivatonta, miltä se sivustakatsojasta voi vaikuttaa.”On se aika temperamenttinen kaveri siinä kilpailutilanteessa. Tärkeintä on saada se pysymään rauhallisena, sitä kautta hommaan tulee rentoutta. Kaikki juontaa siihen, ettei se ole vielä tarpeeksi rento. Ei se ole väkivaltainen, mutta mielellään se itse määrää startissa tahdin. Sitä ei saa ruveta liikaakaan pidättelemään, pitää olla sopiva näppituntuma.”Kitarautaan kiinnitettävä purukumi on auttanut kilpailuissa Tukkijätkän ohjattavuutta.”Se pysyy purukumin kanssa rauhallisempana, kun ei saa etuhampaitaan yhteen. Se voi olla starttitilanteessa aika napakastikin ohjalla, mutta sen kanssa se on aika hyvä ajaa. Olen todennut, että se on auttanut monen kohdalla, jotka tahtovat olla vähän teräviä. Kuolaimena sillä on ihan tavallinen nivelkuolain.”Okkolin kokeili ensimmäisessä yhteisessä startissa ajaa Tukkijätkällä ilman kokolappuja.”Se on vielä niin lapsellinen, että laput laitettiin takaisin ja niiden kanssa se on kilpaillut.”.Vakuuttavia voittojaErityisen vakuuttava oli Tukkimiehen tammikuinen kohti divisioonia -lähdön voitto Tampereella. Tukkijätkä jätti muita puoli suoran mittaa ja siirtyi samalla tähtijuoksijaluokkaan Teemu Okkolinin istuessa ja nauttiessa. Tai siltä se ainakin näytti omistajan silmään.”Sanoin sen startin jälkeen, etten maksa siitä mitään ajopalkkiota, kun eihän sinun tarvinnut kuin pysyä kyydissä”, Lahti-Luopa nauraa. ”Totesin, että laskua on turha laittaa perään.”Kouvolan nousijadivisioonan voitto teki Tukkijätkästä Hevosurheilun Kuukauden hevosen. Siinä tosin laukka yllätti sen ensimmäisessä kaarteessa.”Tuli rako ja hevonen lähti automaattisesti ryntäämään siihen, mutta kun oli vähän ahdasta, jouduin korjaamaan sitä ja laukka tuli.”Ruuna osoitti, ettei keulajuoksu suinkaan ole sen ainoa voitonavain.”Hyvin se sitten asettui selkään.”Kun Tukkijätkä lähti viimeisellä takasuoralla kiriin, sillä oli kahdeksan ohitettavaa. Siinä touhussa ruunan turpa ei kauaa tuhissut ja lopulta se oli maalissa jälleen ylivoimainen.”Ihan puolilla valoilla se nämä startit on mennyt”, Okkolin vakuuttaa.Luonnollisesti omistajaosastollakaan ei menestystä ole seurattu murheisna miesnä.”Hyvällä mielellä sitä katselee, jaksaa taas harrastaa, kun välillä pärjää”, Lahti-Luopa naurahtaa. ”Mahdollisuuksien mukaan käyn paikan päällä katsomassa startit. Yhteydenpito Teemuun on jokapäiväistä, joka aamu meillä on palaveri. Ei me olla enää kavereita, me ollaan ystäviä.”.Treenitauko alkamassaNyt Tukkijätkällä on todennäköisesti kilpailutauko edessään.”Jossain kohtaa on ajateltu pitää oikea vanhan mallinen kahden – kolmen kuukauden voimatreenikausi”, Okkolin paljastaa. ”Se varmaan pidetään nyt. Uskon, että se voi tehdä isonkin muutoksen hevoseen.”Okkolinilla on nykyään kaksi tallia, toinen Hevoskylässä ja toinen siitä 20 kilometrin päässä, Orimattilan Luhtikylässä.”Vien sen maalle, siellä on pohjatreeniin hyvät puitteet. Siellä on ala- ja ylämäkeä, mitä tässä ei ole. Uskon, että sen mielikin rauhoittuu siellä.”Juuri henkistä puolta Okkolin pitää avaimena, että menestys jatkuu.”On pyritty siihen, että se treenaisi rennosti. Siinäkin on edistytty, ikää on tullut lisää ja muutenkin se on alkanut ymmärtää, ettei joka paikkaan tarvitse töhöttää sata lasissa.”Häneltä on pikapuoliin ensimmäinen satsi maalla talvitreenaattuja hevosia tulossa starttiin..”Nuoret hevoset pidän täällä Hevoskylässä ja nyt maalla on ollut vanhempia hevosia. Suvelan Rinssi, Vilkkeen Velmu ja Hentun Liisa. Mielenkiintoista nähdä, mitä se on niille tehnyt, kun ruvetaan tässä kevään korvilla ajamaan kilpaa. Onko tuottanut tulosta?”Mielenkiintoista on myös nähdä mitä tapahtuu, kun Tukkijätkä palaa treenikaudeltaan kaviourille. Vastaako huutokauppavarsa omistajansa huutoon ja valmentajansa vahvaan luottoon..RAUHAN RAKASTAJAOona Halme hoitaa Tukkijätkää ja tuntee sen mielenmaiseman läpikotaisin.”Se ei ole hoitajalle se kaikista yksinkertaisin hevonen”, hän hymyilee. ”Sillä on hyviä ja huonoja päiviä. Se osaa koetella, mutta tuoda myös hyviä asioita.”Vaikka ruuna itse tykkää pitää pientä kiirettä päällä, se ei siedä sitä toisilta.”Se aistii ja huomaa, jos on kiireinen päivä ja hetki. Hoitajallakin on vähän ehkä hermo tiukassa, kun aikataulut hengittää niskaan. Se kyllä huomaa sen ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. Se ei tykkää kiireestä ja touhuamisesta, haluaa että asiat tehdään rauhassa. Silloin se osaa olla kuin herran enkeli, eikä sillä hetkellä voi kiltimpää ja kivempaa hevosta olla.”Yksi tilanne on, jossa se ei malta pysyä kivana ja kilttinä.”Siitä hän kyllä ilmoittaa mielipiteensä asiaan, jos joku kaveri saa mässiveden, eikä hän saa. Sen kyllä kuulee koko talli, että vesi meni häneltä ohi. Siitä menee herne nenään, karsinan kalterit alkaa kilistä ja seinät kolista.”.Tukkijätkä saa kuitenkin hoitajaltaan synninpäästön, koska se osaa käyttäytyä silloin, kun on sen aika.”Se on kyllä järkevä, kun joku asia pitää tehdä. Vaikka on huonojakin hetkiä tai päiviä, se toimii niissä tilanteissa, missä pitää toimia.”Tämän tyyppisen hevosen kanssa voisi ravimatkat olla rauhattomia.”Autossa se osaa käyttäytyä, se on siellä niin kuin hevosen pitääkin olla. Ekoja kertoja kun lähdettiin raveihin, mietin että kuinka aktiivinen se on matkalla ja ravipaikalla, mutta molemmissa se keskittyy ihmeen hyvin siihen itse asiaan.”Aktiivisuuttaan ruuna purkaa ulkoillessa.”Se on leikkisä kaveri tarhassa. Torpeedon kanssa veljeksillä lentelee loimet, lelut, pallot ja kaikki mahdollinen. On sitten vaikka kumisaapas tai loimenriekale, mitä heitellään. Se tykkää touhuta, telmiä ja leikkiä enemmän kuin meidän nuoret hevoset.”Tukkijätkän ohjatkin ovat tulleet Halmeelle tutuiksi.”Teemu määrittää miten ja milloin treenataan, mutta on huomattu, että on parempi ettei hän hirveästi ajele täällä kotosalla tällä. Se on aika paljon rauhallisempi, kun joku meistä tytöistä ajaa. Se tietää, ettei ole tosipaikka kyseessä.”.MARINEEN LINJATTU Suurmestari ja derbyvoittaja Frans on Tukkijätkän isä. Sen ensimmäiset 12 varsaa syntyivät vuonna 2008, mutta sen jälkeen siitostouhut jäivät moneksi vuodeksi.Seuraavat jälkeläiset syntyivät vasta vuonna 2015. Siitä tulikin sen suurin ikäluokka tähän asti, 46 varsaa. Sen aiheutti paitsi tammanomistajien pitkä odottelu, myös se, että ensimmäisestä ikäluokasta oli putkahtanut menestyjiä, kuten Frankker 22,8a ja Merran Emil 22,7a.Jatkossakin Frans on tuottanut tasaisen varmasti juoksijajälkeläisiä ja yhden todellisen huippuhevosenkin, Stallonen 18,9a. Klassisen ikäluokkakilpailun sen jälkeläisistä on voittanut Sarikan 25,1a, joka oli paras vuoden 2022 Villinmiehen Tammakilpailussa..Emä Pyrypolun Lupara jätti valitettavasti vain kolme jälkeläistä, ennen kuin menehtyi varsomiseen – siinä meni myös sen varsa. Tukkijätkän lisäksi sen jälkeläisiä ovat Sippimies 23,4a ja Ukkoherra 23,3a.Pyrypolun Luparan periyttämisvoiman lähteitä ei tarvitse hakea kaukaa. Se kuuluu samaan sisarussarjaan kuin muun muassa ravikuningatar Marimin 21,7a, Pyrypolun Dumdum 22,8a ja Pyrypolun Mig 24,9ke.Sisaruksista starttaamaton Donnan Likka on emänä Julminille 22,1a. Tukkijätkän kasvattaja Kaisa Valkola vetää sukulaisista ja ystävistä kerättyä naisporukkaa Talli Nuorittan Lemmityt, joka omistaa Donnan Likan kolmevuotiaan siporilaisen tammavarsa Lemminin.Emälinja Auli 71-EP on yksi Suomen tuottoisimpia. Sen toisen menestyksekkään haaran priimus on ravikuningas Erikasson 20,2a ja kuningattaren seppeleen sukuun on tuonut Totina 25,1.Tukkijätkän suvun erikoisuus on, että se on linjattu Marineen 3 + 4. Legendaarinen periyttäjätamma on Tukkijätkän isänisän Turon ja emänisänisän Temen emä. Myös Suikku löytyy suvusta 3 + 4. Tukkijätkän sukusiitosprosentti on 8,57.
Tukkijätkä kuuluu kiinteästi menneen Suomen kuvastoon. Se on hän, joka kansallisromanttisessa mustavalkoisessa Suomi-Filmissä tulee uittoon, rakastuu kympin tyttäreen ja onnelliseksi lopuksi osoittautuu vähintään insinööriksi tai ainakin sellaiseksi opiskelevaksi.Mikä olisi suomalaisempaa kuin tukkijätkä? Tietenkin kansallishevosemme suomenhevonen, joka on Tukkijätkä. Elokuvallisten esikuviensa tapaan tämäkin Tukkijätkä vielä opiskelee korkeampia tavoitteita kohti. Se käy raviteknillistä korkeakouluaan Teemu Okkolinin opissa..TukkijätkäRuuna, s.17.5.2018Kasvattaja Kaisa Valkola, YlikiiminkiOmistaja Kaustisen Elementtivalmiste Oy, KaustinenValmentaja Teemu Okkolin, OrimattilaHoitaja Oona Halme, OrimattilaEnnätys 29,6ake, vs. 11 950 euroaStatistiikka, 12: 7-0-1..”Tukkijätkän ravi on ollut kulmikasta, eikä sen ravitekniikka vieläkään ole sataprosenttista”, Okkolin sanoo. ”Musiikkitermein sanottuna, sillä ei ole ollut rytmi veressä, mutta paljon on tehty työtä raviaskeleiden löytymisen eteen.”Nykyiselläkin tekniikallaan se on kulkenut voitosta voittoon. Tosin lauantain nousijadivisioonafinaalissa tuli pikku laukka ja keskeytys.”Se on kipeä, 500 metrin juoksun jälkeen oli jo veto täysin pois”, Teemu Okkolin huokaa. ”Täällä on hevosia paljon sairaana, alkuviikosta viedään tämä tutkimuksiin.”Mitä se sitten meneekään, kun on terve ja rytmi täysin löytyy?”Minulla oli samasta emästä Sippimies. Se meni viisivuotiaana 1.23, niin kai tämä menee 1.19”, Okkolin nauraa, mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.”Sippimiehellä oli ravitekniikka parempi, mitä Tukkijätkällä on nyt, mutta tältä se vielä löytyy paremmaksi. Molemmilla veljeksillä on moottori kohdallaan, Sippimiehellä alkoi vaan pää vastustaa. Tällä kapasiteetti riittää ja kaikki on mahdollista, kun saadaan asiat kohdalleen.”.Shetlanninponi piti kuriaTukkijätkä syntyi kuusi vuotta sitten kaupan alalla työskentelevän Kaisa Valkolan kasvattamana. Sen emä Pyrypolun Lupara oli ollut hänellä varsasta lähtien. Valkola oli vasta 12-vuotias poniharrastaja, kun tamma tuli hänen nimiinsä.”Edesmennyt setäni osti sen Muhoksella silloin ratsastuskoulua pitäneeltä Päivi Laaksolta”, Kaisa Valkola kertoo.Pyrypolun Lupara kilpaili lähinnä Veli-Erkki Paavolalla. Siitä tuli tähtijuoksijatamma, joka voitti muun muassa Hippoksen Tammasarjan, mutta paljon jäi voittoja tulemattakin laukkojen takia.”Sillä pää veti kovempaa, mitä jalat antoivat myöten.”Kun Tukkijätkä putkahti maailmaan, riitti Valkolalla ihmettelemistä.”Se oli tosi iso varsa. Ajattelin, että tuleeko tuosta edes eläjää, kun se oli niin hontelokin. Siitä se vankistui.”Reipas liikunta varmasti edesauttoi vankistumista. Siitä vastasi osaltaan shettisruuna Lähteelän Corleon, jolla Valkola poniaikoinaan voittikin.”Se piti kaikki Luparan orivarsat kurissa ja nuhteessa.”Teemu Okkolin ja Tarmo Inkinen ostivat Tukkijätkän vuotiaana.”Sippimies oli meillä ja oli tosi juoksija, ihan sen takia tämä hommattiin”, Okkolin muistelee.Ori vietti kesän laitumella ja syksyllä Okkolin opetti sen, mutta sen jälkeen omistaja vaihtui. ”Siinä hevosia tuli ja meni ja niitä vaihdeltiin. Tämä vaan jotenkin siinä meni Suvelan Tallille.”Kuten nyt tiedämme, se ei kuitenkaan lähtenyt Orimattilasta viimeistä kertaa..Kallein huutokauppavarsa Kolmivuotiskesällä Tukkijätkä palasi Teemu Okkolinille. Ajatuksena oli saada sitä hieman tavoille ennen Seinäjoen Kuninkuusravien huutokauppaa, minne se oli ilmoitettu.”Sanoin Hedmanin Petrille, että mitä jos ajetaan koelähtö siellä kunkkareissa”, Okkolin kertoo. ”Soitin vielä Seinäjoelle, että olisiko se mahdollista.”Tallikaverukset Suvelan Evo ja Tukkijätkä juoksivat kuninkuusraviperjantaina koelähdössä rinta rinnan 43,9-vauhtia. Siitä ei varmasti ollut ainakaan haittaa kaupanteossa, ne olivat illalla huutokaupan kaksi kalleinta. Tukkimies maksoi 25 500 euroa ja Suvelan Evo 21 500 euroa.Tukkijätkän osti Petri Lahti-Luopan Kaustisen Elementtivalmiste Oy.”Hevonen miellytti suvullisesti ja oli minun silmääni hyvännäköinen”, Lahti-Luopa perustelee. ”Koelähdössä se haparoi, mutta tiesin, ettei se ole ollut Teemulla kuin pari kuukautta, eikä sitä ollut siihen koelähtöön mitenkään viritelty.”Lahti-Luopalla on ollut pitkään yhteistyötä Veli-Erkki Paavolan kanssa ja Tukkijätkä meni hänelle treeniin. Starttiin ori tuli nelivuotiaana heinäkuussa ja otti heti kaksi ykköstä.”Niissä se oli ihan ylivoimainen, mutta sitten tuli Oulu Expressin karsinnassa epäonnistuminen ja ikäluokkakisat menivät sitä myöten ohi. Ravi ei vaan enää natsannut.”Oulussa Tukkijätkä kuitenkin esitteli vauhtiaan painumalla heittämällä keulaan ohi ykkösradalta lähteneen ikäluokan valtiaan Lipassin. Viimeisen puolikkaan alussa Tukkijätkän ravi alkoi hajota ja se laukkasi. Väsymisestä ei ollut kyse, se tuli hylkyyn johtaneen laukan jälkeen kärjen kanssa samaa vauhtia maaliin, vaikka ravi ei ollut silmiä hivelevää.Tämän jälkeen Tukkijätkä päätyi eroon miehuutensa merkeistä.”Orina ollessaan se oli aika eläväinen kaveri, kyllä se hoitajaakin oli Vellulla retuuttanut. Se ei ollut mikään leikkikalu, oikeastaan joskus aika paha. Sekin varmaan edesauttoi vaivojen syntymistä.”."Jotain muuta täytyi kokeilla"Paluu radoille viisivuotiaana tammikuussa ei parantanut näkymiä, mieluummin päinvastoin. Ensimmäisessä startissa se laukkasi pariin kertaan ja keskeytti, kuukauden päästä se juoksi keulassa, mutta lopussa ravi katosi aivan kokonaan ja ruuna oli kolmas.Jälleen oli vuorossa Orimattilaan siirtyminen. Jo kolmatta kertaa.”Siirsin sen Teemulle. Jotain muuta täytyi kokeilla, ei siinä mitään sen dramaattisempaa ollut.”Jos oli hevonen Okkolinille tuttu, niin sitä oli myös sen omistaja. Vilkkeen Velmu oli ensimmäinen hevonen, joka Lahti-Luopalta meni Okkolinin valmennukseen. Kriteriumneloseksi ja derbykolmoseksi kehittynyt ori siirtyi hänelle kolmevuotiaana vuonna 2018..”Sen jälkeen niitä on täällä sitten ollutkin.”Yhteensä Lahti-Luopalla on kokonaan tai kimpassa omistettuja hevosia reilu parikymmentä.”Saunanlauteilla juuri eilen niitä laskettiin, mutta mentiin aina sekaisin, kun mieleen putkahti joku jostain. Ei päästy ihan varmaan lukuun.”Jonkinlainen liuta niitä on Okkolinillakin. Suurimmat odotukset nuoriso-osastosta siellä kohdistuvat nyt nelivuotiaaseen Landen Toivoon. Tutuarista ja samasta emästä Landen Paukun kanssa oleva ori suoritti koelähtönsä viime torstaina Jokimaalla varsin tyylikkäästi ajalla 33,0ke.”Se on oikeasti hyvä”, Okkolin vakuuttaa.Tukkijätkä starttasi melkein heti Okkolinille tultuaan, mutta oleellista muutosta ei otteissa nähty. Ravi katosi ja ori laukkasi johtavan takaa viimeisellä takasuoralla.”Oli puhetta, että ajetaan yksi lähtö ja katsotaan sitten missä mennään”, Okkolin muistelee. ”Ravi sakkasi siinäkin aika tavalla. Sitten ruvettiin tekemään asioita uudella tavalla ja treenaamaan, niin kuin meillä treenataan.”.Monta käsiparia avuksiRuunaa alettiin hoitaa huolella. Tuula Pursiainen teki lihaskäsittelyjä, eläinlääkärit Riina Rekilä ja Timo Kristola hoitivat.”Tarvittiin monta kättä, että ravi alkoi löytyä. Paljon tehtiin töitä ja kiitos kuuluu kaikille, jotka siinä ovat olleet mukana. Nyt on oikea suunta löytynyt.”Tukkijätkä ei ole koskaan hajonnut mistään, sillä on ollut pikkuvaivojen kasautuma.”Toki sillä on oikea takajalka, jota pitää koko ajan hoitaa. Se ei käytä sitä kunnolla, mutta siinä on monta monessa, mistä sen ravin mureneminen johtuu. Se on kokonaisuus, että rytmi on löytynyt. Pikkuhiljaa yksi nurkka ja sitten toinen nurkka saatu kuntoon.”Tukkijätkän nurkkia korjailtiin seitsemän kuukautta, ennen kuin se palasi radoille. Omistaja ei kuitenkaan ruvennut kyselemään, miksi ei hevosella ajeta kilpaa.”En ole ikänä hätyyttänyt kilvanajoon, sitten ajetaan kun siltä tuntuu”, Lahti-Luopa korostaa. ”Tiedän, että jos vääränlainen sattuu kohdalle, niin Teemu sanoo kyllä suoraan, että tämä ei ole meidän hevonen. Etsitään sille uusi koti.”Kun viime lokakuussa alkoi tuntua siltä, että kilpailemaan voisi lähteä, lähti valmentaja sinne hyvin luottavaisena.”Kyllä sen edistymisen huomasi kotitreeneissä”, Okkolin myöntää. ”Se alkoi kantaa itsensä, miten pitääkin. On tässä ennenkin ollut hyväfysiikkaisia hevosia, mutta kyllä tällä se on aivan erikoinen. Välillä kun sen on antanut polkea vähän reippaampaa, kyllä tämä pyyhkäisee meidän parhaistakin hevosista ohi.”.Hiittiä suorallaKotitreeni on ollut Okkolinille tyypillistä.”Se on kolme kertaa viikossa valjaissa nyt, kun se kilpailee. Tässä kohtaa treeni perustuu ihan hiittivalmennukseen suoralla. Vauhti ei ole kovaa, maksimivauhti on 1.45 ja ajetaan toisen perässä. Muuten se on turhan aktiivinen. Kaksi kertaa viikossa hiljaiset hiitit ja kerta viikossa hölkkää. Ei se sen kummempaa ole.”Tukkijätkä aloitti voittomarssinsa marraskuussa Kouvolasta ja siitä lähtien voitot ovat olleet varman vakuuttavia. Kaikki ei ole kuitenkaan ohjastajalle aivan niin vaivatonta, miltä se sivustakatsojasta voi vaikuttaa.”On se aika temperamenttinen kaveri siinä kilpailutilanteessa. Tärkeintä on saada se pysymään rauhallisena, sitä kautta hommaan tulee rentoutta. Kaikki juontaa siihen, ettei se ole vielä tarpeeksi rento. Ei se ole väkivaltainen, mutta mielellään se itse määrää startissa tahdin. Sitä ei saa ruveta liikaakaan pidättelemään, pitää olla sopiva näppituntuma.”Kitarautaan kiinnitettävä purukumi on auttanut kilpailuissa Tukkijätkän ohjattavuutta.”Se pysyy purukumin kanssa rauhallisempana, kun ei saa etuhampaitaan yhteen. Se voi olla starttitilanteessa aika napakastikin ohjalla, mutta sen kanssa se on aika hyvä ajaa. Olen todennut, että se on auttanut monen kohdalla, jotka tahtovat olla vähän teräviä. Kuolaimena sillä on ihan tavallinen nivelkuolain.”Okkolin kokeili ensimmäisessä yhteisessä startissa ajaa Tukkijätkällä ilman kokolappuja.”Se on vielä niin lapsellinen, että laput laitettiin takaisin ja niiden kanssa se on kilpaillut.”.Vakuuttavia voittojaErityisen vakuuttava oli Tukkimiehen tammikuinen kohti divisioonia -lähdön voitto Tampereella. Tukkijätkä jätti muita puoli suoran mittaa ja siirtyi samalla tähtijuoksijaluokkaan Teemu Okkolinin istuessa ja nauttiessa. Tai siltä se ainakin näytti omistajan silmään.”Sanoin sen startin jälkeen, etten maksa siitä mitään ajopalkkiota, kun eihän sinun tarvinnut kuin pysyä kyydissä”, Lahti-Luopa nauraa. ”Totesin, että laskua on turha laittaa perään.”Kouvolan nousijadivisioonan voitto teki Tukkijätkästä Hevosurheilun Kuukauden hevosen. Siinä tosin laukka yllätti sen ensimmäisessä kaarteessa.”Tuli rako ja hevonen lähti automaattisesti ryntäämään siihen, mutta kun oli vähän ahdasta, jouduin korjaamaan sitä ja laukka tuli.”Ruuna osoitti, ettei keulajuoksu suinkaan ole sen ainoa voitonavain.”Hyvin se sitten asettui selkään.”Kun Tukkijätkä lähti viimeisellä takasuoralla kiriin, sillä oli kahdeksan ohitettavaa. Siinä touhussa ruunan turpa ei kauaa tuhissut ja lopulta se oli maalissa jälleen ylivoimainen.”Ihan puolilla valoilla se nämä startit on mennyt”, Okkolin vakuuttaa.Luonnollisesti omistajaosastollakaan ei menestystä ole seurattu murheisna miesnä.”Hyvällä mielellä sitä katselee, jaksaa taas harrastaa, kun välillä pärjää”, Lahti-Luopa naurahtaa. ”Mahdollisuuksien mukaan käyn paikan päällä katsomassa startit. Yhteydenpito Teemuun on jokapäiväistä, joka aamu meillä on palaveri. Ei me olla enää kavereita, me ollaan ystäviä.”.Treenitauko alkamassaNyt Tukkijätkällä on todennäköisesti kilpailutauko edessään.”Jossain kohtaa on ajateltu pitää oikea vanhan mallinen kahden – kolmen kuukauden voimatreenikausi”, Okkolin paljastaa. ”Se varmaan pidetään nyt. Uskon, että se voi tehdä isonkin muutoksen hevoseen.”Okkolinilla on nykyään kaksi tallia, toinen Hevoskylässä ja toinen siitä 20 kilometrin päässä, Orimattilan Luhtikylässä.”Vien sen maalle, siellä on pohjatreeniin hyvät puitteet. Siellä on ala- ja ylämäkeä, mitä tässä ei ole. Uskon, että sen mielikin rauhoittuu siellä.”Juuri henkistä puolta Okkolin pitää avaimena, että menestys jatkuu.”On pyritty siihen, että se treenaisi rennosti. Siinäkin on edistytty, ikää on tullut lisää ja muutenkin se on alkanut ymmärtää, ettei joka paikkaan tarvitse töhöttää sata lasissa.”Häneltä on pikapuoliin ensimmäinen satsi maalla talvitreenaattuja hevosia tulossa starttiin..”Nuoret hevoset pidän täällä Hevoskylässä ja nyt maalla on ollut vanhempia hevosia. Suvelan Rinssi, Vilkkeen Velmu ja Hentun Liisa. Mielenkiintoista nähdä, mitä se on niille tehnyt, kun ruvetaan tässä kevään korvilla ajamaan kilpaa. Onko tuottanut tulosta?”Mielenkiintoista on myös nähdä mitä tapahtuu, kun Tukkijätkä palaa treenikaudeltaan kaviourille. Vastaako huutokauppavarsa omistajansa huutoon ja valmentajansa vahvaan luottoon..RAUHAN RAKASTAJAOona Halme hoitaa Tukkijätkää ja tuntee sen mielenmaiseman läpikotaisin.”Se ei ole hoitajalle se kaikista yksinkertaisin hevonen”, hän hymyilee. ”Sillä on hyviä ja huonoja päiviä. Se osaa koetella, mutta tuoda myös hyviä asioita.”Vaikka ruuna itse tykkää pitää pientä kiirettä päällä, se ei siedä sitä toisilta.”Se aistii ja huomaa, jos on kiireinen päivä ja hetki. Hoitajallakin on vähän ehkä hermo tiukassa, kun aikataulut hengittää niskaan. Se kyllä huomaa sen ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. Se ei tykkää kiireestä ja touhuamisesta, haluaa että asiat tehdään rauhassa. Silloin se osaa olla kuin herran enkeli, eikä sillä hetkellä voi kiltimpää ja kivempaa hevosta olla.”Yksi tilanne on, jossa se ei malta pysyä kivana ja kilttinä.”Siitä hän kyllä ilmoittaa mielipiteensä asiaan, jos joku kaveri saa mässiveden, eikä hän saa. Sen kyllä kuulee koko talli, että vesi meni häneltä ohi. Siitä menee herne nenään, karsinan kalterit alkaa kilistä ja seinät kolista.”.Tukkijätkä saa kuitenkin hoitajaltaan synninpäästön, koska se osaa käyttäytyä silloin, kun on sen aika.”Se on kyllä järkevä, kun joku asia pitää tehdä. Vaikka on huonojakin hetkiä tai päiviä, se toimii niissä tilanteissa, missä pitää toimia.”Tämän tyyppisen hevosen kanssa voisi ravimatkat olla rauhattomia.”Autossa se osaa käyttäytyä, se on siellä niin kuin hevosen pitääkin olla. Ekoja kertoja kun lähdettiin raveihin, mietin että kuinka aktiivinen se on matkalla ja ravipaikalla, mutta molemmissa se keskittyy ihmeen hyvin siihen itse asiaan.”Aktiivisuuttaan ruuna purkaa ulkoillessa.”Se on leikkisä kaveri tarhassa. Torpeedon kanssa veljeksillä lentelee loimet, lelut, pallot ja kaikki mahdollinen. On sitten vaikka kumisaapas tai loimenriekale, mitä heitellään. Se tykkää touhuta, telmiä ja leikkiä enemmän kuin meidän nuoret hevoset.”Tukkijätkän ohjatkin ovat tulleet Halmeelle tutuiksi.”Teemu määrittää miten ja milloin treenataan, mutta on huomattu, että on parempi ettei hän hirveästi ajele täällä kotosalla tällä. Se on aika paljon rauhallisempi, kun joku meistä tytöistä ajaa. Se tietää, ettei ole tosipaikka kyseessä.”.MARINEEN LINJATTU Suurmestari ja derbyvoittaja Frans on Tukkijätkän isä. Sen ensimmäiset 12 varsaa syntyivät vuonna 2008, mutta sen jälkeen siitostouhut jäivät moneksi vuodeksi.Seuraavat jälkeläiset syntyivät vasta vuonna 2015. Siitä tulikin sen suurin ikäluokka tähän asti, 46 varsaa. Sen aiheutti paitsi tammanomistajien pitkä odottelu, myös se, että ensimmäisestä ikäluokasta oli putkahtanut menestyjiä, kuten Frankker 22,8a ja Merran Emil 22,7a.Jatkossakin Frans on tuottanut tasaisen varmasti juoksijajälkeläisiä ja yhden todellisen huippuhevosenkin, Stallonen 18,9a. Klassisen ikäluokkakilpailun sen jälkeläisistä on voittanut Sarikan 25,1a, joka oli paras vuoden 2022 Villinmiehen Tammakilpailussa..Emä Pyrypolun Lupara jätti valitettavasti vain kolme jälkeläistä, ennen kuin menehtyi varsomiseen – siinä meni myös sen varsa. Tukkijätkän lisäksi sen jälkeläisiä ovat Sippimies 23,4a ja Ukkoherra 23,3a.Pyrypolun Luparan periyttämisvoiman lähteitä ei tarvitse hakea kaukaa. Se kuuluu samaan sisarussarjaan kuin muun muassa ravikuningatar Marimin 21,7a, Pyrypolun Dumdum 22,8a ja Pyrypolun Mig 24,9ke.Sisaruksista starttaamaton Donnan Likka on emänä Julminille 22,1a. Tukkijätkän kasvattaja Kaisa Valkola vetää sukulaisista ja ystävistä kerättyä naisporukkaa Talli Nuorittan Lemmityt, joka omistaa Donnan Likan kolmevuotiaan siporilaisen tammavarsa Lemminin.Emälinja Auli 71-EP on yksi Suomen tuottoisimpia. Sen toisen menestyksekkään haaran priimus on ravikuningas Erikasson 20,2a ja kuningattaren seppeleen sukuun on tuonut Totina 25,1.Tukkijätkän suvun erikoisuus on, että se on linjattu Marineen 3 + 4. Legendaarinen periyttäjätamma on Tukkijätkän isänisän Turon ja emänisänisän Temen emä. Myös Suikku löytyy suvusta 3 + 4. Tukkijätkän sukusiitosprosentti on 8,57.