Laskiaispullien sesonki oli parhaimmillaan talvella vuonna 2017, kun Alli Vähäniitty sai puhelun apeltaan Juhani Mäkiseltä. Vähäniityn nelikymppiset olivat aivan nurkan takana ja appiukolla oli yllättävä kysymys."Jussi sanoi, että hän on ajatellut antaa Viulan Vilman keväällä syntyvän varsan minulle lahjaksi, otanko lahjan vastaan", Vähäniitty hymyilee.Aivan suoraan hän ei uskaltanut vastausta antaa, asiasta oli hyvä kysyä mielipidettä myös puoliso Petri Mäkiseltä."Ei Petri ollut kauhean innoissaan, mutta ei kieltänytkään."Pienen tuumauksen jälkeen Vähäniitty päätti hyväksyä lahjan."Olihan se Jussilta ihana ele, josta ei voinut kieltäytyä. Hän varmasti koki, että oma jaksaminen ei enää riittäisi varsaan panostamiseen täysillä, mutta näin se siirtyisi seuraavalle sukupolvelle ja pysyisi perheessä."Vähäniitty kuvailee itseään ehdottomaksi lämminveri-ihmiseksi – tai ainakin vielä silloin oli sitä."Se oli suurin kynnys, että suomenhevonen. Minulle suomenhevonen. Suomenhevonen, joka ei ole vielä edes syntynyt. Siinähän menee ikuisuus, ennen kuin se juoksee kilpaa. Yllättävän äkkiä nämä vuodet menee, hevonen on nyt jo seitsemänvuotias."Kun lahjavarsa toukokuussa syntyi, se täytti heti ensimmäiset toiveet."Olin kädet ristissä, että tulisi ori, jolla on valkoista päässä. Sellainenhan sieltä tuli.".Varsan omistaja sai myös ristiä sen. Etummaisena oleva "sukunimi" tuli emältä ja kutsumanimi puolestaan on rohkea, mutta tässä tapauksessa lupauksensa komeasti täyttävä Voitto."Ajattelin, että nyt lähdetään soitellen sotaan. Tämä projekti on ollut optimismia täynnä."Optimismiin on saatu katetta pitkin Viulan Voiton kilpailu-uraa, mutta erityisesti tämän kevään ja alkukesän aikana. Oriilla on tällä hetkellä kuusi voittoa putkeen, eikä voittojen tyyli ole jättänyt ketään kylmäksi. Toukokuun Hevosurheilun Kuukauden hevoseksi se nousee kolmella komealla ykkösellä. Mikkelin 2600 metrin pronssidivisioonakarsinnan viimeinen puolikas tultiin 23,5-vauhtia ja Viulan Voitto kiri neljättäkin rataa kaarteessa käyttäen kärkeen.Seuraavaksi ori päätyi Vermossa 1.19-vauhtisessa avauksessa johtavan rinnalle, painosti johtoon ja piti lopussa muut vaivatta takanaan ennätyksellään 24,8ke."Tuhat mentiin 1.22, eikä se sinne rattaille tuntunut yhtään miltään", Petri Mäkinen kuvailee.Viimeksi Teivossa Viulan Voitto johti tasaisesti kiihtyvällä tempolla ja lähes leikitteli muiden kanssa. Samalla syntyi volttiennätys 25,5ke..Viulan VoittoOri, s. 27.5.2017Kasvattaja Juhani Mäkinen, LammiOmistaja Alli Vähäniitty, LammiValmentaja Petri Mäkinen, LammiHoitaja Silla Mäkinen, LammiEnnätys 24,8ake, vs. 49 030 euroaStatistiikka 42: 21-3-4.Jahkola on kylä Lammilla, joka puolestaan nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Sieltä Maatalouden Laskentakeskuksen tietokoneoperaattorina työskennellyt Juhani Mäkinen osti tilan vuonna 1972. Kaupassa Mäkisen perheelle siirtyi tilan lisäksi viisi lehmää ja Fordson Dexta -traktori. Sikalanpidosta kehkeytyi tilan pääasiallinen tuotantomuoto, mutta hevoset tulivat harrasteena mukaan.Muutaman ei-niin-onnistuneen hevoskokeilun jälkeen vaihdossa tullut tamma Viula muutti koko Mäkisen perheen elämää ja vaikuttaa siihen edelleenkin. Viula on Kuukauden hevosemme neljäs emä. Ei Viulakaan suoraan menestystä tuonut. Juhani Mäkinen ajoi sillä yhden lenkin ja totesi, ettei halua toista enää ajaa. Viula oli ryöstäjä, jota oli valmentanut muun muassa Erkki Olli.."Se oli kiltti hevonen hoitaa, mutta ohjat oli tosi raskaat", Olli muistelee 50 vuotta myöhemmin. "Kun se lähti, oli aivan sama vedit tai työnsit, se määräsi vauhdin."Viulan varsa, Satakunta-ajon, Pikkukunkun ja Derbyn voittanut Viulan-Vilaus nosti Mäkisen perheen 1980-luvun puolivälissä Suomen ravikartalle ja siellä se on käytännössä siitä lähtien myös pysynyt."Näin jälkikäteen ajatellen Viulan-Vilaus oli ehkä liian hurja hevonen meille kokemukseemme nähden", Juhani Mäkisen poika Petri Mäkinen hymähtää. "Se oli vähän eri maata kuin nämä meidän nykyiset hevoset. Vähän epäilen, pidettäisiinkö sitä tällä kokemuksella enää edes orina. Ei se vihainen ollut, mutta hyvin vilkas poika.".Jos on Viulan Voiton emälinja Petri Mäkiselle tuttua, sitä on myös sen emänisä Tristan. Juhani Mäkinen ajoi varsana huutokaupasta ostetulla oriilla Tawaststjernan Muistoajon voiton ja Petri Mäkisen ohjastamana se nousi kuninkuuskilpatasolle saakka."Voitto on tavallaan Tristanista pienoismalli, niissä on paljon samaa. Pitohevosena Tristan oli rauhallinen ja väljä, niin kuin tämäkin. Kilpailuominaisuuksissa on se ero, että Tristan oli starttiraketti ja ravia tuli kuin tykin suusta. Kyllä Voittokin kotona ampuaa, kun sen vedoissa menosuuntaan kääntää, mutta raveissa se ei ole vielä ihan sellainen."Viulan Voitto meni vieroituksen jälkeen Katri Rantalan oripihattoon Asikkalaan. Työkiireiltään Petri Mäkinen ei ehtinyt paneutua seuraavana syksynä oriin opettamiseen ja se meni laitumen jälkeen opetukseen Koulutuskeskus Salpaukseen Jokimaalle."Haettiin se Katrilta ja trailerissa se oli välittömästi puomin päällä. Makasi siinä ja söi heiniä. Se teki sen uudestaankin ja lopulta purin laidat kokonaan pois ja ori matkasi Salpaukseen vapaana. Kyllä siinä lapset itki ja vaimo itki, että on meillä kamala varsa."Kun Viulan Voitto sisäänajon jälkeen tuli kotiin Lammille, sen erityispiirteet tulivat nopeasti selviksi."Se oli arka, säikky, pelokas ja epäluuloinen", Alli Vähäniitty luettelee. "Samoja piirteitä siinä näkyy vieläkin, mutta totta kai se on tasoittunut. Raveissa joku Jokisen Juha hölkkää rinnalle haastattelemaan tai sirua luetaan, niin kyllä se väistää aika mutkan.".Valmennuksen alkuvaiheessa ori jätti kaksi kertaa Petri Mäkisen jalkamieheksi. "Se ravisteli pumpulit korvista ja siitä lähdettiin niin kovaa kuin pääsee", Mäkinen huokaa. "Et ehdi kissaa sanoa, kun se ruopasee menemään. Sitten teet itse jonkun hätäsen liikkeen ohjilla, niin se on toinen sykäys, lopullinen niitti."Mäkinen tussahti hankeen ja varsalle kävi jonkun matkan päässä samoin. Varsinaisilta vahingoilta säästyttiin, varsa löytyi lumesta makaamasta ja Mäkinen sai talutettua sen suupielestä kotiin – edes kärryjä ei tarvinnut riisua. Toisella kertaa Mäkinen oli ajanut lenkin jälkeen varsan seinään, nousi kärryiltä, mutta liukastui ja sitten varsaa vietiin."Sen takia meillä on edelleenkin ehkä nykyään typeriä varmistuksia, että aina lenkiltä tullessa on joku, joka nappaa sen seinään kiinni", Vähäniitty huomauttaa.Perheen lapsista Niklas sai hevosista tarpeekseen Viulan Voiton myötä, mutta Silla on oriin hoitaja. Hän on ratsastanutkin sillä kentällä."Kerran Voitto lähti kiipeämään seinää pitkin ylöspäin, kun sen piti lähteä lenkille", Petri Mäkinen kertoo. "Turpa kävi suurin piirtein ränneissä kiinni. Poika tuumasi, että on tämä pikkasen hurjaa touhua, eikä ole saanut kipinää hevosiin. Taisi jäädä traumat." .Viulan Voiton ruunaaminen käväisi mielessä, mutta ei kovin vakavasti."Orihevosen kanssa kun on selvät välit, on se paras mahdollinen työkaveri." Kolmevuotiaaksi kääntyessä Viulan Voiton meno alkoi tuntua siltä, että jotakin tavallista parempaa on vielä luvassa."Se meni köykäisesti kuin hirvenvasa", Petri Mäkinen kuvailee. "Ajattelin, että tämähän menee heti 1.50-vauhtia. Koelähtö ajettiin syksyllä ja arvottiin, ruvetaanko ajamaan heti kilpaa, mutta päätettiin että ei, ne menee niin pirun kovaa."Nelivuotiskauden alku meni lopulta loppukesään."Sille tuli ongelmia etupolvien kanssa, ne rupesivat kiusaamaan. Silloin meno oli aika takkuista."Kauden kuusi starttia toi kuitenkin kolme voittoa ja ennätyksen 34,1ke. Viisivuotiaana löytyi jo tähtijuoksijavauhti."Kyllä sitä johonkin ikäluokkakilpailuihin maksettiin ja Derby oli ihan takaraivossa. Ei se ollut sinnekään valmis."Alkukaudesta sitä haittasi loppusuoran epävarmuus. Tuli muutama hlo-tuomio."Sillä alkoi ajatus harhailla, jos se jäi yksin. Se laukka tuli sitten teit jotakin tai olit tekemättä mitään, lopputulos oli ihan sama. Loppusuoraa alkoi itse oikein pelkäämään."Kausi päättyi kuitenkin komeasti vuoden viimeisenä päivänä. Viulan Voitto otti Vermon Joulucup-finaalissa 12 500 euron arvoisen ykkösen. Viime vuonna ori jatkoi johdonmukaista nousuaan viidellä voitolla ja 25,9ke-ennätyksellä, mutta tämä kausi on ollut silkkaa ilotulitusta. Kahdeksan ykköstä, joista kuusi siis nyt peräkkäin.."Se on monen asian summa, että on saatu paletti kohdalleen. Terveys, kengitys ja valmennus. Joka hevoselle koitetaan kehittää sille toimiva tapa valmentaa ja ehkä tälle nyt on löydetty sopiva."Hölkän ajo Viulan Voitolta on kokemusten perusteella poistettu kokonaan. Sitä liikutetaan normiviikkona viisi kertaa, sunnuntaista torstaihin. Perjantain ja lauantain perhe viettää hevosetonta aikaa kakkoskodissa Sysmässä. Tämän mahdollistaa se, että Mäkisen tilaa isännöi nykyään Petrin veli Vesa Mäkinen, joka huolehtii hevosten päivittäisestä ruokinnasta ja ulkoiluttamisesta."Kaksi kertaa viikossa ajetaan intervalleja", Petri Mäkinen kuvailee. "Rengas perässä on meidän vanhanajan jarrukärry ja vedot ovat ylämaahan joskus ilman rengasta tai renkaan kanssa. Harjoitusratakierros on 2,4 kilometriä ja siihen tulee kaksi 500 metrin vetoa, välit kävellään. Yhteensä vetoja tulee viidestä seitsemään. Välipäivien kävelylenkeillä voin istua tunnin ja kärryissä rengas perässä."Mäkinen kengittää itse hevoset ja Viulan Voitolla hän havaitsi etupään pidon todella tärkeäksi. "Talvella pöperöisellä radalla pitää edessä olla 14-millinen hokki, saman mittainen kuin takana, ettei jalka yhtään lipsahda. Silloin se on aivan suora ajaa, eikä ala yhtään punkeamaan sisälle päin. Kun oli 11-millinen, se meni toisohjaiseksi lipsutellessaan ja etupolvetkin kipeytyivät. Nyt kesäksi laitoin kultakengän urallisen takakengän eteen."Vesikävelyssä ori käy naapurikunnassa Hämeenkoskella Paula Stenbergilla. Ne jaksotetaan niin, että kymmenenä peräkkäisenä viikkona ori vesikävelee kerran viikossa. Sen jälkeen pidetään muutaman kuukauden tauko."Itse asiassa Voitto oli talvella kolme viikkoa Paulalla, kun lomailimme Aasiassa. Sen jälkeen tämä viimeisin menestys alkoi. En tiedä mitä Paula siellä teki, mutta otteet ovat olleet oikeanlaiset."Niitä Viulan Voitto todella on esittänyt. Oikeanlaisia otteita..VANKAT TAUSTAJOUKOTViulan Voiton takana on toimiva tiimi.Rakennusalan yrittäjänä toimiva 53-vuotias Petri Mäkinen ajoi ensimmäisen voittonsa isänsä Juhani Mäkisen omistamalla Vilkun-Voltilla 25,8a vuonna 1988. Sen jälkeen voittoja on tullut lisää 166 kappaletta mainiolla 16 voittoprosentilla. Klassisen suurkilpailuvoiton hän ajoi itse valmentamallaan Model Roxxilla vuoden 1995 Villinmiehen Tammakilpailussa. Saman vuoden Teivon Kuninkuusraveissa hän kohtasi tulevan puolisonsa Alli Vähäniityn."Olen ollut pikkulikasta asti hevostyttö", Vähäniitty kuvailee. "Kävin Niinisen Anssin ja Ahokkaiden talleilla.".Hänellä oli Mäkisen tavatessaan oma hevonenkin, 11 kertaa voittanut Boss 15,5a. Petri Mäkisen ensimmäinen hevonen oli puolestaan vuonna 1983 syntynyt Top Annie 17,2a. Sille kertyi 13 voittoa 40 startista."Olin kuudennella luokalla, kun lähdettiin Olavi Vuohelaisen kanssa ostamaan Vermon huutokaupasta sitä", Mäkinen muistelee. "Puolikas maksoi 3750 markkaa, sen jälkeen on tätä sarkaa riittänyt."Top Annie on Mäkisen viimeisen lämminverisen, Nelson Hillyn 14,2ake kolmas emä. Huippulahjakkaan ruunan kilpaura oli katkonainen, mutta voitokas.. "Sillä oli koko ajan terveysmurheita. Ei ollut kiva, kun ajetaan kaksi lähtöä ja taas hoidetaan. Se harmitti hevosenkin puolesta."Tällä hetkellä hän valmentaa kahta hevosta, toisena on nelivuotias Louna, jolla on kolmevuotiaana suoritettu koelähtö."Meillä työnjako on hyvin selvä, jokainen pysyy tontillaan", Vähäniitty naurahtaa. "Petri ajaa 95 prosenttisesti ja minä silloin, kun on ihan pakko. Hän kengittää, muuten me hoidetaan tyttäremme Sillan kanssa kaikki muu.".Omistajan oikeudella hän vastaa Viulan Voiton kilpailusuunnitelmista."Ilmoittamisen jälkeen rupean panikoimaan, täällä on Kinderi ja täällä on Hurman Viesker, uskalletaanko me tuonne lähteäkään. Niin kauan on kivaa, kun treenataan kotona ja suunnitellaan, mutta tosipaikan tullen tulee mieleen, että onko tämä kilpailu nyt ollenkaan hyvä idea. Jännittää ihan kauheasti. En nuku starttia edeltävänä yönä, enkä vielä seuraavana sen jälkeenkään."Ohjastajaa ei ole vielä tarvinnut miettiä."Omistajan yleisin ajo-ohje on, että saa jäädä pussiin", Mäkinen nauraa. "Vielä olen saanut korttini pitää, vaikka en ole kertaakaan jäänyt.".VAILLA VIIME VUOSIEN VALTAORIITAViulan Voitosta ei löydy 2000-luvun suomenhevosten oritilastojen hallitsijoita Turoa eikä Vieskeriä..Viulan Voiton isä Kihisee oli varsalahjakkuus, joka voitti muun muassa Pikkuprinssin. Hilun harvinaiseksi käypää isälinjaa edustava ja Turosta vapaa ori, jolla Vokkerkin näkyy vasta neljännessä polvessa, toi mukavaa sukuvaihtelua monelle tammalle. Näin se sai mahdollisuuden myös siitoksessa. Sen Kihisee on käyttänyt mallikelpoisesti. Oriin vanhimmat jälkeläiset ovat nyt kahdeksanvuotiaita ja ensimmäisestä ikäluokasta löytyy myös toistaiseksi menestynein: kriteriumkakkonen Huisi Hemmo 23,0a, vs. 101 660 euroa. Kaukana tästä ei ole tämän vuoden Valkeala-ajon voittaja Sipisee 23,2ke, vs. 90 105 euroa. Sipisee on myös vienyt jo isänsä linjaa eteenpäin, sen ensimmäiset varsat syntyivät viime vuonna.Kihiseen emälinjan mielenkiintoinen tärppi löytyy sen kolmannesta emästä. Voku-Hymyn täysveli on voittamattomana kuollut huippulahjakkuus Vilo I 27,4a (4)..Emä Viulan Vilma oli asiallisen tasainen kilpahevonen. Tähtijuoksijatamma, joka 73 startistaan voitti kuusi ja otti 23 muuta totosijaa. Viime vuonna kuolleesta tammasta jäi Viulan Voiton lisäksi vain kaksi jälkeläistä. Viulan Helmin 38,6ke ura jäi lähtökuoppiinsa kahdella startilla ja Viulan Manuelille on löytynyt laji ratsastuksen parista.Viulan Vilman kolmesta sisaruksesta Valon Veeni 27,9ke on voittanut muun muassa Kyvyt esiin -divisioonakarsinnan. Kolmannen emän Väläyksen varsoista Väkker 25,7a on menestynyt parhaiten. Väläys on derbyvoittaja Viulan-Vilauksen täyssisko. Niiden isä on suomenhevosten sukutauluissa nykyään paljon täysveljeään V.T. Ajatusta harvinaisempi Spiraali.Viulan Voitto on emälinjansa Marskin-Leiju yh 1169 ensimmäinen valiojuoksija. Vuonna 1922 syntyneen kantatamma Marskin-Leijun erikoisuus on, että Marskin-Poika on sekä sen isä, että emänisä. Jos Viulan Voiton kymmenes emä onkin näin tiukimmalla mahdollisella tavalla sukusiitetty, on oriilla itsellään sukusiitosprosentti varsin maltillinen 4,83. Vieteri esiintyy ainoana kahteen kertaan oriin neljän polven sukutaulussa ja on vielä kertaalleen viidennessäkin polvessa.
Laskiaispullien sesonki oli parhaimmillaan talvella vuonna 2017, kun Alli Vähäniitty sai puhelun apeltaan Juhani Mäkiseltä. Vähäniityn nelikymppiset olivat aivan nurkan takana ja appiukolla oli yllättävä kysymys."Jussi sanoi, että hän on ajatellut antaa Viulan Vilman keväällä syntyvän varsan minulle lahjaksi, otanko lahjan vastaan", Vähäniitty hymyilee.Aivan suoraan hän ei uskaltanut vastausta antaa, asiasta oli hyvä kysyä mielipidettä myös puoliso Petri Mäkiseltä."Ei Petri ollut kauhean innoissaan, mutta ei kieltänytkään."Pienen tuumauksen jälkeen Vähäniitty päätti hyväksyä lahjan."Olihan se Jussilta ihana ele, josta ei voinut kieltäytyä. Hän varmasti koki, että oma jaksaminen ei enää riittäisi varsaan panostamiseen täysillä, mutta näin se siirtyisi seuraavalle sukupolvelle ja pysyisi perheessä."Vähäniitty kuvailee itseään ehdottomaksi lämminveri-ihmiseksi – tai ainakin vielä silloin oli sitä."Se oli suurin kynnys, että suomenhevonen. Minulle suomenhevonen. Suomenhevonen, joka ei ole vielä edes syntynyt. Siinähän menee ikuisuus, ennen kuin se juoksee kilpaa. Yllättävän äkkiä nämä vuodet menee, hevonen on nyt jo seitsemänvuotias."Kun lahjavarsa toukokuussa syntyi, se täytti heti ensimmäiset toiveet."Olin kädet ristissä, että tulisi ori, jolla on valkoista päässä. Sellainenhan sieltä tuli.".Varsan omistaja sai myös ristiä sen. Etummaisena oleva "sukunimi" tuli emältä ja kutsumanimi puolestaan on rohkea, mutta tässä tapauksessa lupauksensa komeasti täyttävä Voitto."Ajattelin, että nyt lähdetään soitellen sotaan. Tämä projekti on ollut optimismia täynnä."Optimismiin on saatu katetta pitkin Viulan Voiton kilpailu-uraa, mutta erityisesti tämän kevään ja alkukesän aikana. Oriilla on tällä hetkellä kuusi voittoa putkeen, eikä voittojen tyyli ole jättänyt ketään kylmäksi. Toukokuun Hevosurheilun Kuukauden hevoseksi se nousee kolmella komealla ykkösellä. Mikkelin 2600 metrin pronssidivisioonakarsinnan viimeinen puolikas tultiin 23,5-vauhtia ja Viulan Voitto kiri neljättäkin rataa kaarteessa käyttäen kärkeen.Seuraavaksi ori päätyi Vermossa 1.19-vauhtisessa avauksessa johtavan rinnalle, painosti johtoon ja piti lopussa muut vaivatta takanaan ennätyksellään 24,8ke."Tuhat mentiin 1.22, eikä se sinne rattaille tuntunut yhtään miltään", Petri Mäkinen kuvailee.Viimeksi Teivossa Viulan Voitto johti tasaisesti kiihtyvällä tempolla ja lähes leikitteli muiden kanssa. Samalla syntyi volttiennätys 25,5ke..Viulan VoittoOri, s. 27.5.2017Kasvattaja Juhani Mäkinen, LammiOmistaja Alli Vähäniitty, LammiValmentaja Petri Mäkinen, LammiHoitaja Silla Mäkinen, LammiEnnätys 24,8ake, vs. 49 030 euroaStatistiikka 42: 21-3-4.Jahkola on kylä Lammilla, joka puolestaan nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Sieltä Maatalouden Laskentakeskuksen tietokoneoperaattorina työskennellyt Juhani Mäkinen osti tilan vuonna 1972. Kaupassa Mäkisen perheelle siirtyi tilan lisäksi viisi lehmää ja Fordson Dexta -traktori. Sikalanpidosta kehkeytyi tilan pääasiallinen tuotantomuoto, mutta hevoset tulivat harrasteena mukaan.Muutaman ei-niin-onnistuneen hevoskokeilun jälkeen vaihdossa tullut tamma Viula muutti koko Mäkisen perheen elämää ja vaikuttaa siihen edelleenkin. Viula on Kuukauden hevosemme neljäs emä. Ei Viulakaan suoraan menestystä tuonut. Juhani Mäkinen ajoi sillä yhden lenkin ja totesi, ettei halua toista enää ajaa. Viula oli ryöstäjä, jota oli valmentanut muun muassa Erkki Olli.."Se oli kiltti hevonen hoitaa, mutta ohjat oli tosi raskaat", Olli muistelee 50 vuotta myöhemmin. "Kun se lähti, oli aivan sama vedit tai työnsit, se määräsi vauhdin."Viulan varsa, Satakunta-ajon, Pikkukunkun ja Derbyn voittanut Viulan-Vilaus nosti Mäkisen perheen 1980-luvun puolivälissä Suomen ravikartalle ja siellä se on käytännössä siitä lähtien myös pysynyt."Näin jälkikäteen ajatellen Viulan-Vilaus oli ehkä liian hurja hevonen meille kokemukseemme nähden", Juhani Mäkisen poika Petri Mäkinen hymähtää. "Se oli vähän eri maata kuin nämä meidän nykyiset hevoset. Vähän epäilen, pidettäisiinkö sitä tällä kokemuksella enää edes orina. Ei se vihainen ollut, mutta hyvin vilkas poika.".Jos on Viulan Voiton emälinja Petri Mäkiselle tuttua, sitä on myös sen emänisä Tristan. Juhani Mäkinen ajoi varsana huutokaupasta ostetulla oriilla Tawaststjernan Muistoajon voiton ja Petri Mäkisen ohjastamana se nousi kuninkuuskilpatasolle saakka."Voitto on tavallaan Tristanista pienoismalli, niissä on paljon samaa. Pitohevosena Tristan oli rauhallinen ja väljä, niin kuin tämäkin. Kilpailuominaisuuksissa on se ero, että Tristan oli starttiraketti ja ravia tuli kuin tykin suusta. Kyllä Voittokin kotona ampuaa, kun sen vedoissa menosuuntaan kääntää, mutta raveissa se ei ole vielä ihan sellainen."Viulan Voitto meni vieroituksen jälkeen Katri Rantalan oripihattoon Asikkalaan. Työkiireiltään Petri Mäkinen ei ehtinyt paneutua seuraavana syksynä oriin opettamiseen ja se meni laitumen jälkeen opetukseen Koulutuskeskus Salpaukseen Jokimaalle."Haettiin se Katrilta ja trailerissa se oli välittömästi puomin päällä. Makasi siinä ja söi heiniä. Se teki sen uudestaankin ja lopulta purin laidat kokonaan pois ja ori matkasi Salpaukseen vapaana. Kyllä siinä lapset itki ja vaimo itki, että on meillä kamala varsa."Kun Viulan Voitto sisäänajon jälkeen tuli kotiin Lammille, sen erityispiirteet tulivat nopeasti selviksi."Se oli arka, säikky, pelokas ja epäluuloinen", Alli Vähäniitty luettelee. "Samoja piirteitä siinä näkyy vieläkin, mutta totta kai se on tasoittunut. Raveissa joku Jokisen Juha hölkkää rinnalle haastattelemaan tai sirua luetaan, niin kyllä se väistää aika mutkan.".Valmennuksen alkuvaiheessa ori jätti kaksi kertaa Petri Mäkisen jalkamieheksi. "Se ravisteli pumpulit korvista ja siitä lähdettiin niin kovaa kuin pääsee", Mäkinen huokaa. "Et ehdi kissaa sanoa, kun se ruopasee menemään. Sitten teet itse jonkun hätäsen liikkeen ohjilla, niin se on toinen sykäys, lopullinen niitti."Mäkinen tussahti hankeen ja varsalle kävi jonkun matkan päässä samoin. Varsinaisilta vahingoilta säästyttiin, varsa löytyi lumesta makaamasta ja Mäkinen sai talutettua sen suupielestä kotiin – edes kärryjä ei tarvinnut riisua. Toisella kertaa Mäkinen oli ajanut lenkin jälkeen varsan seinään, nousi kärryiltä, mutta liukastui ja sitten varsaa vietiin."Sen takia meillä on edelleenkin ehkä nykyään typeriä varmistuksia, että aina lenkiltä tullessa on joku, joka nappaa sen seinään kiinni", Vähäniitty huomauttaa.Perheen lapsista Niklas sai hevosista tarpeekseen Viulan Voiton myötä, mutta Silla on oriin hoitaja. Hän on ratsastanutkin sillä kentällä."Kerran Voitto lähti kiipeämään seinää pitkin ylöspäin, kun sen piti lähteä lenkille", Petri Mäkinen kertoo. "Turpa kävi suurin piirtein ränneissä kiinni. Poika tuumasi, että on tämä pikkasen hurjaa touhua, eikä ole saanut kipinää hevosiin. Taisi jäädä traumat." .Viulan Voiton ruunaaminen käväisi mielessä, mutta ei kovin vakavasti."Orihevosen kanssa kun on selvät välit, on se paras mahdollinen työkaveri." Kolmevuotiaaksi kääntyessä Viulan Voiton meno alkoi tuntua siltä, että jotakin tavallista parempaa on vielä luvassa."Se meni köykäisesti kuin hirvenvasa", Petri Mäkinen kuvailee. "Ajattelin, että tämähän menee heti 1.50-vauhtia. Koelähtö ajettiin syksyllä ja arvottiin, ruvetaanko ajamaan heti kilpaa, mutta päätettiin että ei, ne menee niin pirun kovaa."Nelivuotiskauden alku meni lopulta loppukesään."Sille tuli ongelmia etupolvien kanssa, ne rupesivat kiusaamaan. Silloin meno oli aika takkuista."Kauden kuusi starttia toi kuitenkin kolme voittoa ja ennätyksen 34,1ke. Viisivuotiaana löytyi jo tähtijuoksijavauhti."Kyllä sitä johonkin ikäluokkakilpailuihin maksettiin ja Derby oli ihan takaraivossa. Ei se ollut sinnekään valmis."Alkukaudesta sitä haittasi loppusuoran epävarmuus. Tuli muutama hlo-tuomio."Sillä alkoi ajatus harhailla, jos se jäi yksin. Se laukka tuli sitten teit jotakin tai olit tekemättä mitään, lopputulos oli ihan sama. Loppusuoraa alkoi itse oikein pelkäämään."Kausi päättyi kuitenkin komeasti vuoden viimeisenä päivänä. Viulan Voitto otti Vermon Joulucup-finaalissa 12 500 euron arvoisen ykkösen. Viime vuonna ori jatkoi johdonmukaista nousuaan viidellä voitolla ja 25,9ke-ennätyksellä, mutta tämä kausi on ollut silkkaa ilotulitusta. Kahdeksan ykköstä, joista kuusi siis nyt peräkkäin.."Se on monen asian summa, että on saatu paletti kohdalleen. Terveys, kengitys ja valmennus. Joka hevoselle koitetaan kehittää sille toimiva tapa valmentaa ja ehkä tälle nyt on löydetty sopiva."Hölkän ajo Viulan Voitolta on kokemusten perusteella poistettu kokonaan. Sitä liikutetaan normiviikkona viisi kertaa, sunnuntaista torstaihin. Perjantain ja lauantain perhe viettää hevosetonta aikaa kakkoskodissa Sysmässä. Tämän mahdollistaa se, että Mäkisen tilaa isännöi nykyään Petrin veli Vesa Mäkinen, joka huolehtii hevosten päivittäisestä ruokinnasta ja ulkoiluttamisesta."Kaksi kertaa viikossa ajetaan intervalleja", Petri Mäkinen kuvailee. "Rengas perässä on meidän vanhanajan jarrukärry ja vedot ovat ylämaahan joskus ilman rengasta tai renkaan kanssa. Harjoitusratakierros on 2,4 kilometriä ja siihen tulee kaksi 500 metrin vetoa, välit kävellään. Yhteensä vetoja tulee viidestä seitsemään. Välipäivien kävelylenkeillä voin istua tunnin ja kärryissä rengas perässä."Mäkinen kengittää itse hevoset ja Viulan Voitolla hän havaitsi etupään pidon todella tärkeäksi. "Talvella pöperöisellä radalla pitää edessä olla 14-millinen hokki, saman mittainen kuin takana, ettei jalka yhtään lipsahda. Silloin se on aivan suora ajaa, eikä ala yhtään punkeamaan sisälle päin. Kun oli 11-millinen, se meni toisohjaiseksi lipsutellessaan ja etupolvetkin kipeytyivät. Nyt kesäksi laitoin kultakengän urallisen takakengän eteen."Vesikävelyssä ori käy naapurikunnassa Hämeenkoskella Paula Stenbergilla. Ne jaksotetaan niin, että kymmenenä peräkkäisenä viikkona ori vesikävelee kerran viikossa. Sen jälkeen pidetään muutaman kuukauden tauko."Itse asiassa Voitto oli talvella kolme viikkoa Paulalla, kun lomailimme Aasiassa. Sen jälkeen tämä viimeisin menestys alkoi. En tiedä mitä Paula siellä teki, mutta otteet ovat olleet oikeanlaiset."Niitä Viulan Voitto todella on esittänyt. Oikeanlaisia otteita..VANKAT TAUSTAJOUKOTViulan Voiton takana on toimiva tiimi.Rakennusalan yrittäjänä toimiva 53-vuotias Petri Mäkinen ajoi ensimmäisen voittonsa isänsä Juhani Mäkisen omistamalla Vilkun-Voltilla 25,8a vuonna 1988. Sen jälkeen voittoja on tullut lisää 166 kappaletta mainiolla 16 voittoprosentilla. Klassisen suurkilpailuvoiton hän ajoi itse valmentamallaan Model Roxxilla vuoden 1995 Villinmiehen Tammakilpailussa. Saman vuoden Teivon Kuninkuusraveissa hän kohtasi tulevan puolisonsa Alli Vähäniityn."Olen ollut pikkulikasta asti hevostyttö", Vähäniitty kuvailee. "Kävin Niinisen Anssin ja Ahokkaiden talleilla.".Hänellä oli Mäkisen tavatessaan oma hevonenkin, 11 kertaa voittanut Boss 15,5a. Petri Mäkisen ensimmäinen hevonen oli puolestaan vuonna 1983 syntynyt Top Annie 17,2a. Sille kertyi 13 voittoa 40 startista."Olin kuudennella luokalla, kun lähdettiin Olavi Vuohelaisen kanssa ostamaan Vermon huutokaupasta sitä", Mäkinen muistelee. "Puolikas maksoi 3750 markkaa, sen jälkeen on tätä sarkaa riittänyt."Top Annie on Mäkisen viimeisen lämminverisen, Nelson Hillyn 14,2ake kolmas emä. Huippulahjakkaan ruunan kilpaura oli katkonainen, mutta voitokas.. "Sillä oli koko ajan terveysmurheita. Ei ollut kiva, kun ajetaan kaksi lähtöä ja taas hoidetaan. Se harmitti hevosenkin puolesta."Tällä hetkellä hän valmentaa kahta hevosta, toisena on nelivuotias Louna, jolla on kolmevuotiaana suoritettu koelähtö."Meillä työnjako on hyvin selvä, jokainen pysyy tontillaan", Vähäniitty naurahtaa. "Petri ajaa 95 prosenttisesti ja minä silloin, kun on ihan pakko. Hän kengittää, muuten me hoidetaan tyttäremme Sillan kanssa kaikki muu.".Omistajan oikeudella hän vastaa Viulan Voiton kilpailusuunnitelmista."Ilmoittamisen jälkeen rupean panikoimaan, täällä on Kinderi ja täällä on Hurman Viesker, uskalletaanko me tuonne lähteäkään. Niin kauan on kivaa, kun treenataan kotona ja suunnitellaan, mutta tosipaikan tullen tulee mieleen, että onko tämä kilpailu nyt ollenkaan hyvä idea. Jännittää ihan kauheasti. En nuku starttia edeltävänä yönä, enkä vielä seuraavana sen jälkeenkään."Ohjastajaa ei ole vielä tarvinnut miettiä."Omistajan yleisin ajo-ohje on, että saa jäädä pussiin", Mäkinen nauraa. "Vielä olen saanut korttini pitää, vaikka en ole kertaakaan jäänyt.".VAILLA VIIME VUOSIEN VALTAORIITAViulan Voitosta ei löydy 2000-luvun suomenhevosten oritilastojen hallitsijoita Turoa eikä Vieskeriä..Viulan Voiton isä Kihisee oli varsalahjakkuus, joka voitti muun muassa Pikkuprinssin. Hilun harvinaiseksi käypää isälinjaa edustava ja Turosta vapaa ori, jolla Vokkerkin näkyy vasta neljännessä polvessa, toi mukavaa sukuvaihtelua monelle tammalle. Näin se sai mahdollisuuden myös siitoksessa. Sen Kihisee on käyttänyt mallikelpoisesti. Oriin vanhimmat jälkeläiset ovat nyt kahdeksanvuotiaita ja ensimmäisestä ikäluokasta löytyy myös toistaiseksi menestynein: kriteriumkakkonen Huisi Hemmo 23,0a, vs. 101 660 euroa. Kaukana tästä ei ole tämän vuoden Valkeala-ajon voittaja Sipisee 23,2ke, vs. 90 105 euroa. Sipisee on myös vienyt jo isänsä linjaa eteenpäin, sen ensimmäiset varsat syntyivät viime vuonna.Kihiseen emälinjan mielenkiintoinen tärppi löytyy sen kolmannesta emästä. Voku-Hymyn täysveli on voittamattomana kuollut huippulahjakkuus Vilo I 27,4a (4)..Emä Viulan Vilma oli asiallisen tasainen kilpahevonen. Tähtijuoksijatamma, joka 73 startistaan voitti kuusi ja otti 23 muuta totosijaa. Viime vuonna kuolleesta tammasta jäi Viulan Voiton lisäksi vain kaksi jälkeläistä. Viulan Helmin 38,6ke ura jäi lähtökuoppiinsa kahdella startilla ja Viulan Manuelille on löytynyt laji ratsastuksen parista.Viulan Vilman kolmesta sisaruksesta Valon Veeni 27,9ke on voittanut muun muassa Kyvyt esiin -divisioonakarsinnan. Kolmannen emän Väläyksen varsoista Väkker 25,7a on menestynyt parhaiten. Väläys on derbyvoittaja Viulan-Vilauksen täyssisko. Niiden isä on suomenhevosten sukutauluissa nykyään paljon täysveljeään V.T. Ajatusta harvinaisempi Spiraali.Viulan Voitto on emälinjansa Marskin-Leiju yh 1169 ensimmäinen valiojuoksija. Vuonna 1922 syntyneen kantatamma Marskin-Leijun erikoisuus on, että Marskin-Poika on sekä sen isä, että emänisä. Jos Viulan Voiton kymmenes emä onkin näin tiukimmalla mahdollisella tavalla sukusiitetty, on oriilla itsellään sukusiitosprosentti varsin maltillinen 4,83. Vieteri esiintyy ainoana kahteen kertaan oriin neljän polven sukutaulussa ja on vielä kertaalleen viidennessäkin polvessa.