Kuukauden hevonen: Priimaa löysin rantein – Unikeko terästäytyy tosipaikassa

Työmoraali korkealla tarvittavalla hetkellä, muhkeat unenlahjat ja erinomainen ravitekniikka. Näillä avuilla Paavolan Hurmos on onnistunut oikeaan aikaan oikeassa paikassa kahtena vuonna peräkkäin.On aurinkoinen alkusyksyn keskipäivä Juvalla työmuurahaisten Jani Ruotsalaisen ja Anu Suutarin pyörittämässä tallissa. Aamupäivän kiireet on hoidettu ja on aikaa ottaa vieraat vastaan. Tallikoirat eli konkari Reino ja erityisesti 10-viikkoinen jakutianlaika Arska ovat sen jo tehneet.”Kennel-nimi oli Altalunes Aarnituli”, Anu alustaa. ”Siitä tuli Arska.””Eihän mikään miehen nimi voi olla Aarnituli”, Jani virnistää ja katsoo koiran jäänsinisiin silmiin..Koirien sijaan Juvalle on tultu kuitenkin tapaamaan tuoretta Derby-voittajaa. Kaikessa rauhassa omassa karsinassaan tapahtumia seuraa seepran väriseen hyönteisloimeen puettu Paavolan Hurmos. Sen asustus tuo mieleen Halmstadin Sprintermästarenin mannekiiniratsun leopardikostyymin.”Sen takia meillä ei ole niin paljon lämminverisiä, etten joudu ratsastamaan”, Ruotsalainen keventää. Länsinaapurin keskikesän 4-vuotiaiden sprintterikisan voittajan ohjastajaa näet odottaa näytösluontoinen ratsastustehtävä.Kotimaisen klassikkokisan sankari Paavolan Hurmos kävelytetään tallin käytävälle harjattavaksi kuvausta varten. Todellinen viilipytty ottaa vastaan kaiken Vuoden hevosenhoitajan Anu Suutarin sille tarjoaman huomion ja siirtyy hänen kanssaan ulos tarhojen luo kuvattavaksi. Kokenut valokuvaaja toteaa, ettei ole näin rauhallista hevosta ikuistanut pitkään aikaan..Tallinnurkalta lähimmän tarhan yli kuvaussessiota seuraavalla valmentajalla olisi Paavolan Hurmokselle mielessä sopiva voittajakappale.”Ota löysin rantein, älä jännitä”, Jani Ruotsalainen sanoo tallinnurkalta. Hän viittaa hevosen olemuksen sopivan yhteen edesmenneen lauluntekijän Veikko Lavin hittikappaleen kanssa.”Ota löysin rantein, älä jännitä. Ota vastaan, mitä tarjoo elämä. Eihän maailmassa suremalla mitään saa, päivä päivältä vaan lähestyypi maa”, lauloi Lavi.Valmentaja kehaisee hevosen olemuksen muutosta kilpailutilanteen lähestyessä.”Se on vielä lämmityksessä tuollainen samanlainen oikein lunki jätkä. Mutta kun esittelyyn mennään, on kuin olisi vaihtanut hevosta. Se tekee hommansa siinä vaiheessa, kun pitääkin”, Ruotsalainen korostaa..Varsinkin kesäaikaan Paavolan Hurmos eli ”Paavo” viettää paljon aikaa ulkona tarhassaan.”Jos sillä on vapaapäivä, se voi nukkua siinä päivän. Välillä se nousee syömään, ja jatkaa sitten uniaan. Sillä on ihan älyttömän hyvät hermot”, Jani Ruotsalainen sanoo.Anu Suutari tarkkailee hevosten vointia jatkuvasti. Paavolan Hurmoksen kohdalla hän saattaisi erehtyä, ellei tuntisi hoidokkiaan niin hyvin.”Sitä aina sata kertaa miettii, että onkohan se terve. Se nukkuu niin paljon makuultaan, että ei mikään hevonen ole ollut tämmöinen. Se saattaa maata tuolla tarhassa heinien päällä. Semmoinen se vaan on. Kun otat sisälle, se saattaa olla viidessä minuutissa tuolla nurin”, hän kertoo. ”Paavo nukkuu kaikkien muidenkin puolesta.”Jani Ruotsalainen arvioi, että Paavolan Hurmos on elämäänsä tyytyväinen hevonen.”Se ei ota stressiä ylimääräisistä asioista. Syömistä kun on edessä, kaikki on hyvin”, valmentaja katsoo. ”Tässä on tosi monta hevosta silleen, että vaikka niillä on treenipäiväkin, ne vain huilailee. Se on hirmu selkeälukuista, kun tietää minkälaisia ne ovat. Sitten jos vähän näkyy jotain, sen tietää että kaikki ei ole mallillaan.”Anu Suutari tuntee hevosten ruokinnan paremmin kuin puolisonsa.”Paavo syö Black Horsen rehuja ja ihan tavallista kauraa. Ei sen kummempaa. Pellavapuuro illalla, missä on mashia, pellavaa ja vähän suolaa. Ja heinää. Heinää meillä hevoset saa paljon. Varmaan vähän liikaakin”, Suutari pohtii.Heinää Paavo saa miltei koko ajan, ja karsinassa ne tarjoillaan sille pussista, koska muuten se saattaa suotta sotkea ne alleen. ”Paavo ei ole mikään kauhean kova syömään heinää. Välillä se syö ja sitten se nukkuu. Sitten se syö vähän lisää”, Anu Suutari naurahtaa..Paavolan Hurmosruuna, s. 4.7.2019Voittanut Kriteriumin ja DerbynOmistaja Paavon Tiimi eli Johanna ja Tomi Kaksonen, Tiina ja Jenna Reijonen, Raija Nokelainen, Pirjo Korhonen, Jarkko Kosonen, Sini Kuure, Miika Väänänen sekä Virpi Hakulinen ja Jarno KinnunenKasvattaja Johanna Kaksonen, NiittylahtiValmentaja Jani Ruotsalainen, JuvaHoitaja Anu Suutari, Juva16 kilpailua: 9-5-1, voittosumma 133 000 €Ennätykset 23,9ake, 23,7keLempinimi Paavo.Tallin pääovelta vasemmalla, käytävän yläreunassa roikkuu seppelten rivistö. Niistä ensimmäiset ovat Paavolan Hurmoksen aikaansaannoksia; Kriterium 2023 ja sinivalkeiden kukkien koristama tuorein voitonmerkki, jonka nauhassa lukee Derby 2024.”Jos näitä tulee lisää, jatketaan seinää”, Jani Ruotsalainen sanoo ilme muikeana. ”Niille on tilaa.”Katonrajan meriitit jatkuvat vielä Wertin juoksemalla Derby-seppeleellä sekä ajolistana toimivan liitutaulun yllä Haitekin vuoden 2018 Tammaderbyn haalistuneella voittokranssilla.”Meillä on Haitekista ja Villipapasta tämänkesäinen tammavarsa Kervisen Jarkon kanssa.”Paavolan Hurmoksen isän Villipapan osaomistaja Kervinen on Ruotsalaisen ystäviä, ja Derbyssä toiseksi sijoittuneen Metsärinteen Pommin ohjastajan Timo Tuomisen jälkeen järjestyksessä toinen ihminen, joka onnitteli Derby-voitosta..Helsingissä syntynyt, mutta jo pikkupoikana Juvalle muuttanut Ruotsalainen elää nyt 50-vuotiaana valmentajana kulta-aikaansa. Hevosten kanssa hän on ollut tekemisissä ikänsä, mutta oivallus keskittyä nuoriin suomenhevosiin on tuottanut tulosta.Elettiin 2000-luvun puoltaväliä, kun tallissa oli paljon kilpahevosia ja Jani ajoi paljon kilpaa, mutta oman tallin hevoset tienasivat lähinnä mukavia rahasijoja. Lisäksi perheeseen syntyivät nyt 15-vuotias Maija ja pian 14 täyttävä Saara, joka juuri voitti ponilla Joensuussa. Tuntui perustellulta muuttaa jotakin.”Kun tytöt syntyivät, heidän kanssaan halusi olla enemmän kotona. Ja jos treenaa, se ei vaan riittänyt, että saa jotain rahoja. Piti yrittää jotenkin muokata sitä, että pääsisi oikeasti parempiin lähtöihin. Siihen en näe oikein muuta keinoa kuin sen, että talliin tulee varsoja. Ja niitäkin saa käydä ihan älytön määrä, että niistä onnistuu jonkun (helmen) löytämään. Suomessa on niin älytön määrä tosi hyviä treenareita, en ikinä usko sitä, että jos vanhoja hevosia ruvetaan vaihtamaan ja kiertämään, että niillä jotain maata järisyttävää saat aikaiseksi.” .Ajattelutavan muuttamisen jälkeen Ruotsalaisella oli vain jokunen starttihevonen, kunnes nuorista hevosista nousi niitä lisää. Kahden peräkkäisen Derby-voiton jälkeen on helppo ajatella, että muutos kannatti. Koskaan aiemmin suomenhevosten Derbyä ei ole voittanut sama valmentaja kahta kertaa peräkkäin.”Kyllähän sitä pitäisi varmaan osata nauttia tämmöisistä hetkistä enemmän, mutta se tulee sitten joskus”, Ruotsalainen pohtii.Saavutukset ovat Anu Suutarin mielestä arvokkaita siksi, että omalle työlle saa vastetta.”Ei tässä nyt ehkä ihan nipistelemään itseään joudu, mutta ei sitä silleen ymmärrä. Varmaan sitten, jos ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna ei ole hevosia Derbyssä ja lähtöä katselee ulkopuolisena, sitten sen ehkä ymmärtää, miten hienoa se on ollut”, Anu Suutari sanoo.Pariskunta elää hevosihmisten arkea, jossa suurempia juhlia ei ehditä pitää, sillä arjen ja rutiinien täytyy pyöriä.”Viime vuonnakin sinne Kriteriumiin asti sitkattiin, että ei oteta varsoja eikä uusia hevosia. Se vähän meni niin, että lauantaina juostiin Kriterium ja sunnuntaina tultiin tähän, oli heti kolme varsaa jonossa tuossa pihassa. Ei siinä hirveästi kerennyt nautiskella.”.Paavolan Hurmoksen saapumisen talliin Jani Ruotsalainen muistaa tarkasti. Silloin elettiin tammikuuta 2023.”Muistan hyvinkin. Pieni karvanen ruuna, talviaikainen. Se kasvattaa oikein kunnon talvikarvan”, Ruotsalainen kertoo.Osaomistaja Tiina Reijonen oli ajanut hevosella Liperissä yhdet harjoitusravit ja 52,5-aikaisen koelähdön Joensuussa kolmevuotiskauden lokakuussa. Paavolan Hurmos oli käynyt aiemmin Seppo Suurosella omistajien suunnitelmien mukaisesti ammattimiehen testattavana parin kuukauden ajan, mutta oli silloin oriina isolla tallilla liian vilkas. Ruunaaminen vaikutti hevoseen siten, että siitä tuli kuin ihmisen mieli.Omistajat olivat kuulleet Jani Ruotsalaisesta ja Anu Suutarista paljon hyvää, ja lopulta siirto heille toteutui.”Kun eka lenkin ajoi, tuli että jes. Heti tyylistä tunsi, että se osasi juosta”, Ruotsalainen muistaa. ”Sillä on tosissaan älyttömän hyvä ravitekniikka. Sitä ei tarvitse ruveta balanseeraamaan millään, se on luontainen juoksija. Ja se on tänä päivänä iso asia.”.Anu Suutaria hymyilyttää illuusio, että moni sanoo raveissa Paavoa ”hitsin isoksi hevoseksi”.”Sitten kun ihmiset tulevat tähän tallille, he kysyvät, että mikä varsa tämä on. Se on oikeasti hirmu pieni, mutta ei missään nimessä liian pieni ravihevoseksi. Hirveän isoissa hevosissakin on omat ongelmansa.”Jani Ruotsalainen jatkaa vielä ravitekniikasta.”Jos joudut tekemään liian paljon juoksemisen eteen, se on rankempaa. Hengitystekniikka, kaikki semmoinen. Tälle juokseminen on helppoa, tavallaan kevyempää. Kun se on niin helppoa, kaikki pelaa paremmin.”.Urallaan nyt 16 kilpailua juosseen Paavolan Hurmoksen voittosumma on kohonnut 133 000 euroon. Rahat per startti on suomalaiselle ravihevoselle upea 8313 euroa per lähtö. Vain kerran Paavolan Hurmos on jäänyt ulos kolmen parhaan joukosta, nelivuotiaana Kouvolan Pikkuprinssin viidennessä sijassa, mutta toisaalta tuo startti avasi valmentajan silmät. Paavo otti siinä ison kehityksen loikan kohti täydellisesti sujunutta Kriteriumia, jossa Ruotsalainen pääsi seuraamaan johtanutta Vale-Elliä. Loppukaarteessa muihin oli jo pari mittaa eroa.”Paavo oli niin rauhallinen siinä, että loppukurviin mennessä kerkesi jo käydä monta ajatusta. Kun ’Metu’ (Henri Bollström) avasi Vale-Ellin korvat, mun oli pakko kokeilla, onko täällä varaa, kun Paavo vaan hölkki siinä. Kun rupesin kääntämään vitsaa, meinasin ajaa kärrynpyörään kiinni, kun Paavo lähti ryntämään. Ajattelin, että herran jumala, tämähän on aivan täysi hevonen vielä.”.Viime kauden jälkeen Paavolan Hurmokselle tehtiin huoltoa, sen polvikanavia operoitiin. Kun pitkäksi venyneen talven aikana lunta riitti, se hyödytti ruunaa.”Vaikka talvi oli kettumaisen pitkä, se oli tämän hevosen kannalta pelastus. Pääsi ajamaan lumessa oikeaan aikaan.”Viisivuotiskausi on ollut pullollaan kovia kilpailuja. Vain Varsakunkku-karsinta oli erityisen helppo kisa, jossa voimia jäi tallelle. Varsakunkun finaalissa ja Pikkukunkussa ruuna sai juosta tosissaan kakkossijojen eteen, joten ennen Derbyn karsintaa Jani Ruotsalainen antoi hevosen olla normaalitreeniä helpommalla..”Periaatteessa tämä menee kaksi kertaa viikkoon kunnon treenit. Lämmitellään radalla tai metsälenkillä ja ajetaan vetoja suoralla. Treenissä menee suurinpiirtein 45 minuuttia. Kun sykkeet saa vaan nousemaan, hirveän kovaa ei tarvitsisi mennä. Lisäksi kerran–pari viikossa on jotain höntsäilyä, Anu käypi ajelemassa.”Derby-finaalissa Paavolan Hurmos oli valmiin terävä kisaennätykseen 23,9a. Kauden tärkeimmässä kisassa Vale-Elli johti ja Metsärinteen Pommi seurasi takanaan Paavolan Hurmos. 18-avauksen jälkeen kierros mentiin vielä 23,0 ja Jani Ruotsalainen istui kylmähermoisesti kolmannessa sisällä..”Moneen kertaan mietin juoksunkulkua etukäteen, ja vielä se meni eri tavalla”, Ruotsalainen päivittelee. ”Kaikki metrit, mitkä nuissa lähdöissä saat säästää, ne pitää yrittää säästää.”Noin 750 metriä ennen maalia oli nostettava tasaisen tappavaan kiriin, ettei kärkihevonen saa levähtää eikä open stretch -radalla toiselle nopealle hevoselle Metsärinteen Pommille jäisi kiriruutia. Taktiikka onnistui, ja Paavolan Hurmos ylitti maalilinjan peräti neljän kymmenyksen marginaalilla.”Ehkä ensimmäinen tunne siinä on semmoinen helpotus”, varikolla jännittänyt Anu Suutari kertoo tuntemuksista. ”Että kaikki meni hyvin ja hevonen oli terve. Sillä tavalla, että saatiin se tavoite päätyyn, mihin oltiin koko ajan tähdätty.”Jani Ruotsalainen paljastaa, että Derbyssä käytettiin jo Wertin kanssa hyväksihavaittua rituaalia.”Meillä on semmoinen salainen ase, jota käytetään vielä monta kertaa”, hän virnistää ja nyökkää kahvihuoneeseen saapuneen Jouni Uotisen suuntaan. Uotinen on juuri tuonut tallille kauroja Joroisista.”Jouni oli viime vuonna Derbyssä hevosautossa mukana ja oli Killerillä mukana tänäkin vuonna. Ja aina, jos päästään Derby-finaaliin, Jouni lähtee kyytiin.”.Kotiseuturakkautta ja keveyttä varsaanRuuna Paavolan Hurmos on sekä isänsä että emänsä priimus.Ensimmäinen huomio Paavolan Hurmoksen suvussa kiinnittyy sen isään, Villipappaan, joka on ponnistanut siitosuralle pienten ikäluokkien voimin. Vuonna 2019 syntyneistä viidestä varsasta kaksi muutakin on startannut, mutta Paavolan Hurmos on Kontiolahden Varsanvalmistuslaitoksella astuvan isänsä ylivoimainen helmi.Omalla raviurallaan Villipappa saavutti kaksi 75-voittoa talvella 2008–2009 ja sijoittui seuraavana keväänä huippudivisioonafinaalissa Tuokkolan Touhon jälkeen toiseksi. Ennätyksensä 23,4a Villipappa juoksi niinikään 2009 Kouvolassa Kymi GP -päivänä 12-radalta. Voittosumma asettui kolmen kilpailukauden jälkeen lopullisiin lukuihinsa 36 500 euroon. Jarkko Kervisen valmennettava voitti kilpailuistaan liki neljänneksen..Nyt 21-vuotiaalle Villipapalle on merkitty tänä vuonna syntyneeksi Heppa-järjestelmään kuusi varsaa. Niistä yksi on Paavolan Hurmoksen täyssisko Paavolan Unelma. Astutuksia Villipapalle tuli tälle kaudelle parikymmentä.Villipapan lähipolvista löytyy Derby-menestystä. Sen isä Hovi-Ari voitti Derbyn vuonna 1996 pitäen pintansa toista huippuhevosta Rickiä vastaan, vaikka Derbyn voiton ajanut Olavi Nisonen hauskuutti merkkipäivänään viime vuoden lopulla, että ”välillä vieläkin pelottaa, että Luukkosen Pekka ja Rick menevät ohi”.Emä Lumineito on starttaamaton, niinikään starttaamattomasta Tas Ruhtinaasta. Kyse oli vahinkoastumisesta. Tas Ruhtinas oli vasta kolmevuotias Lumineidon syntyessä Joensuun Heinävaaraan. Isällä ei ollut jalostusoikeutta, eikä tammavarsa saanut kilpailulupaa..Paavolan Hurmos on kasvattajansa Johanna Kaksosen ensimmäinen ravipuolen kasvatti. Kaksosen neljästä suomenhevoskasvatista kolme on raamikkaasta Lumineidosta. Kaksonen haki Villipapasta tulevaan varsaan keveyttä. Osaltaan orivalinnassa painoi kotiseuturakkaus Pohjois-Karjalaan. Johanna Kaksonen asustaa perheineen parikymmenen kilometrin päässä Joensuusta Niittylahdella.Emälinja on tuottanut kaikkiaan 21 valiojuoksijaa. Niiden joukossa ovat Elitkampen-voittaja Polara 19,0a ja ravikuningatar Lumi-Oosa 21,4a.Paavolan Hurmoksen emänemän Tas Singerin veli on vuoden 2010 Kriterium-voittaja Tas Onnekas 22,8a. Villipapasta ja Tas Singeristä on voitokas Cupido 23,8..Ensimmäinen laatuaanJohanna Kaksosen ei oikeastaan pitänyt kasvattaa ravureita. Mutta sitten hän perehtyi asiaan, ja syntyi Kriteriumin ja Derbyn voittaja."Että silleen on rima aika korkealla", Johanna Kaksonen naurahtaa.Punarautias tähtipiirtopäinen Paavolan Hurmos on Pieksäwoodilla vientipäällikkönä työskentelevän Kaksosen ensimmäinen ravurikasvatti. Yli 14 vuotta sitten hän on kasvattanut ratsun. Kaksoselle hevosharrastuksesta kasvoi sivuliiketoiminta päätyön rinnalle, ja kasvatteja on nyt kaikkiaan viisi. Omistajakimpan vetäjänä toimii puoliso Tomi Kaksonen, joka on kova urheilumies.Alkujaan Johanna Kaksonen on Pyhäselän Suhmuran tyttöjä. ”Ratsuhommissa aloittelin, kävin nuorempana hiittaamassa ravureita selästä ja taivuttelemassa. Matkaratsastustouhu on ollut myös lähellä sydäntä. Hevoset kiinnostavat kokonaisvaltaisesti enkä oikein osaa muotoille itseäni ravi- tai ratsupuolen ihmiseksi”, hän sanoo.Kaksonen oli elämäntilanteestaan johtuen luopunut hevosista yli 10 vuotta sitten, kun hänen ystävänsä Tiina Reijonen soitti Paavolan Hurmoksen emästä Lumineidosta maitovarsana, että tule katsomaan hevostasi.”Hän empi tulemista, ettei tule kiusausta. Muutaman kuukauden päästä hän soitti, että kyllä hän ottaa sen. Sanoin, että mie tiesin sen”, sittemmin Paavolan Hurmoksenkin ajolle opettanut Tiina Reijonen kertoo.Lumineito oli syntynyt vahinkovarsana eikä sillä ollut kilpailuoikeutta, joten Reijosella ei ollut sille käyttöä. Lumineito asui Reijosella 11-kuukautiseksi asti ja jatkoi siitä Johanna Kaksoselle.”Katsoin, että Paavon emä juoksee niin hyvin, että on sääli tehdä tästä ratsua”, Kaksonen arvioi. ”Koen hyvänä, että peruskuntoa nostetaan ajaen. Nuoren hevosen on hyvä oppia työntekoon ja on hyvä olla voimaa kantamiseen, kun aloitetaan ratsukoulutus. En silti sano, että ratsu-ura olisi ollut yhtään huonompi. Koulutin Lumineidon helppo B -tasolle, reelle ja tytär esteille. Suomenhevonen on monipuolinen.”Nuorena arabeihin ja lämminverisiin viehättynyt Kaksonen oli aina pitänyt ”säpäkämmistä” hevosista. Kun käsissä oli suomenhevostamma, hän ryhtyi kasvattajaksi Lumineidon ollessa kolmevuotias. Hän tutki kirjallisuutta ja keskusteli aiheesta sekä aloitti näyttelylautakunnassa harjoittelijana.”Ajattelin, että kansallisaarretta pitää ruveta kasvattamaan. Olin aikanaan tehnyt päätöksen, että jos suomenhevostamman otan, kasvatan ravihevosen. Ja sillä tiellä ollaan. Otin oppimisen kannalta, miten jalostuspäätöksillä voi vaikuttaa ja miten rakenne vaikuttaa käyttöön.”Paavolan Hurmos syntyi Niittylahdella Paavola-nimisellä tilalla. ”Päätettiin, että jos tähän syntyy varsoja, ne saavat automaattisesti liitteen Paavola sisältäen palan historiaa. Ja varsa oli hurmaava, joten siitä tuli Paavolan Hurmos.”

Kuukauden hevonen: Priimaa löysin rantein – Unikeko terästäytyy tosipaikassa

Aiheeseen liittyvää