Helena Halinen uskoo ex-ravurin terapiataitoihin – "Ravihevoset ovat monesti niitä parhaita terapiakavereita"

On vuosi -85, kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi ylöspäin, pyörähdin pyörässä näin, laulaa Eppu Normaali Kahdeksas Ihme -albumillaan.Niihin aikoihin 1980-luvun puolivälissä Helena Halinen siirtyi ratsutalleilta raviurheilun pariin. Hän oli vielä lukiossa, kun ensimmäinen työnantaja Pekka Korpi vastasi innokkaan naisen työpaikkakyselyyn myöntävästi. Vihdin Huhmarissa aloittanut ravitalli oli ehtinyt herättää nuoren naisen kiinnostuksen.Korvelta tie vei Floridaan, jossa Sören Nordin pyöritti tuohon aikaan valmennustoimintaansa. Maatalousalan perustutkinnon hän kävi suorittamassa Suomessa, minkä jälkeen Halinen suuntasi raviurheilun pääkallopaikalle Stig. H Johanssonin talliin, ja myös Risto Airaksinen on kuulunut hänen työnantajiinsa.”Vasta jälkeenpäin olen vielä paremmin ymmärtänyt, miten tavattoman kiinnostuneita hevosista nämä huippuvalmentajat olivat tuolloin ja ovat vieläkin”, Halinen kertoo. ”Tottakai ammattilaiset hakevat työstään toimeentuloa, mutta julkinen keskustelu siitä, ettei hevosen hyvinvoinnista pidettäisi huolta tai ajatus ravureiden olevan vain rahan tekemistä varten, harmittaa kovasti. Tein maisterin opinnäytetyön raviammattilaisten hyvinvoinnista, ja kyselyiden perusteella kaikki tehdään hevonen edellä.”Halinen ei väitä, etteikö ongelmiakin olisi.”Syyt ovat pääosin toisaalla, jos hevoset ovat jääneet huonolle hoidolle. Siihen pitää tietysti tarttua, mutta sitä ei korjata lakiasetuksilla”, Halinen painottaa..RatsastusterapiaRatsastusterapeutteja on koulutettu Suomessa reilut 35 vuottaVuodesta 2019 lähtien ratsastusterapia on ollut Kelan vaativissa lääkinnällisessä kuntoutuksessa itsenäinen terapiamuoto Ratsastusterapia on kokonaisvaltainen ja toiminnallinen kuntoutusmuotoUransa päättäneistä ravihevosista osa soveltuu hyvin koulutettavaksi ratsastusterapiaa varten.Helena Halisen kiinnostus hevosia kohtaan ole laimentunut vähääkään kuluneen 40 vuoden aikana, vaan päinvastoin. Hän on mukana Riihimäen raviseuran hallituksessa, Hämeen hevosjalostusliiton johtokunnassa, ja Jani Ruotsalaisella valmentautuu perheen nelivuotias suomenhevosruuna Hunajaprinssi.”Jani Ruotsalaista en sen kummemmin tuntenut ennestään, mutta arvostus häntä kohtaan on suuri. Tallin hevoset ovat hienonnäköisiä startatessaan, mikä on tärkeä juttu. Lisäksi saavutukset ovat kiistattomat”, Halinen painottaa.Halinen työskentelee yrittäjänä kotitilallaan Turengissa ratsastusterapeuttina. Ratsastusterapia on yksi niistä hevosalan toiminnoista, jonka merkitystä julkisessa keskustelussa voi olla vaikea arvottaa.Halinen muistuttaa, että ratsastusterapia on auttanut monen lapsen pois pyörätuolista, ja antanut vielä useammalla apua arjen moninaisiin haasteisiin.”Asiakkaistani se on monelle koko viikon highlight elämässä, mikä kertoo paljon”, Halinen tähdentää.Ratsastusterapia on monimuotoista toimintaa, jossa Halisen mukaan hevonen, asiakas ja terapeutti muodostavat vuorovaikutuksellisen yhteyden. Halinen käyttää tuosta symbioosista nimitystä terapiakolmio. Joskus kolmion voi särkeä, jolloin terapeutti siirtyy taustalle vain varmistamaan, että kaikki sujuu turvallisesti. Se onnistuu silloin, kun hevonen ja asiakas tuntevat toisensa.”Turvallisuus on ratsastusterapiassa, kuten kaikessa muussakin terapiassa, kaikki kaikessa. Siitä ei tingitä”, Halinen painottaa. ”Se ei tarkoita pelkästään ympäristöä tai omaa ammattitaitoa. Ei uusi asiakas välttämättä varsinkaan ensimmäisillä kerroilla tunne lainkaan hevosta, eikä sen käyttäytymismalleja.”Oikein ohjattuna ja käsiteltynä hevonen voi tuoda turvaa ja tukea jokaiselle meistä. Ratsastusterapiassa on henkisen ja fyysisen yhteyden lisäksi kyse myös siitä, että hevonen on yksinkertaisesti ainutlaatuinen eläin, jonka arvoa ja hyötyjä on mahdoton korvata muutoin.”Hevonen on spesiaali siinä suhteessa, että sen kävely muistuttaa liikeimpulseiltaan ihmisen normaalia kävelyä”, Halinen alustaa. ”Hyvin monen terapiaan tulevan lapsen tavoitteena on se, että hän pystyisi elämässään jossain vaiheessa kävelemään. Voi olla, että terapian alkaessa ollaan kaukana siitä tavoitteesta. Hevonen pystyy useimmissa tapauksissa olemaan merkittävällä tavalla avuksi, jotta päämäärä saavutetaan. Hevosella on myös kyky kasvattaa ihmisen itseluottamusta ja empatiakykyä”, Halinen kertoo..Jo ensimmäisellä terapiatunnilla hevosen selässä voidaan saada paljon lisätietoa siitä, mihin asioihin on kiinnitettävä jatkossa huomiota. Hevonen toimii viisaasti, kun se kertoo omalla toiminnallaan terapeutille ja asiakkaalle asentovirheistä.”Usein oppi tulee hevosen käytöksen palautteen kautta. Ratsastusterapiassa on paljon asiakkaita, jotka eivät istu symmetrisesti, ja silloin hevonen pyrkii hakeutumaan tasaisesti painon alle. Tämän myötä ratsu ei etene suoraan, mikä saattaa ihmetyttää asiakasta. Kun hänelle saadaan parempi asento, korjaa hevonen samassa omaa askellustaan ja lähtee etenemään suoraan.”Kun hevosen antaman suoran palautteen osaa tulkita oikein, selvitään monelta väärinkäsitykseltä.”Asiakkaalle saattaa vastaavista tilanteista tulla mieleen, että nyt hevonen ei tykkää hänestä, vaikka siitä ei olisi lainkaan kyse. Ratsastusterapiassa havainnoidaan, miten hevonen käyttäytyy ja miksi se käyttäytyy jollakin tietyllä tavalla. Hevonen ei toimi niin kuin ihminen, jonka vuoksi se pystyy tarjoamaan paljon apua ja tietoa omalla toiminnallaan.”Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa terapeutti jää hevoselle kuvainnollisesti kakkoseksi. Moni hevosihminen varmasti tunnistaa elämässään tilanteita, joissa tekee mieli puhua ilot ja surut hevoselleen, mutta ei välttämättä muille.”Eräällä tytöllä oli yhtenä haasteena valikoiva mutismi, eli hän ei puhunut tietyille ihmisille tai tietyissä tilanteissa lainkaan. Hän ei katsonut tai puhunut minulle ikinä. Minä tietenkin puhuin hänelle ja kerroin kaiken aikaa, mitä on luvassa. Sitten hän rupesikin puhumaan hevoselle. Saimme sillä tavalla vietyä sitä hommaa eteenpäin. Hevonen toimi filtterinä välissä, ja saimme vuorovaikutuksen pelaamaan”, Halinen kertoo.Halinen painottaakin sitä, että jostakin pitää saada alkusysäys silloin, kun haasteisiin haetaan helpotusta. Tämän jälkeen motivaatiota kehittyä pyritään ruokkimaan käytössä olevin keinoin.”Esimerkiksi moninaisten keskittymis- ja käyttäytymishaasteiden kanssa painiva lapsi oli kerran odottanut tiistain terapiakäyntiä niin kovasti, että hän toi ensimmäisenä esille, miten hyvin on tänään toiminut koulussa. Hän oli halunnut sillä varmistaa, ettei terapiakäynti vain vaarannu. Se oli tärkeä ja iso ensimmäinen askel.”Halinen painottaa, että ratsastusterapian hyödyt pyritään mahdollisimman nopeasti kanavoimaan jokapäiväiseen elämään. Samalla tavalla kuin jalkapallo- tai jääkiekkotreenien opit pihapeleihin.”Sanoinkin lapselle, että miten olisi, jos ajatusta pystyttäisiin jalostamaan niin, että käyttäytyisit muinakin päivinä kunnolla. Kaikkia opittuja asioita pitää peilata arkeen. Ei ole vain jotakin, mikä tapahtuu tallilla. On kaikkein oleellisinta, miten me saamme opittuja hyviä asioita siirrettyä arjen toimintoihin”, Halinen muistuttaa..Ratsastusterapiassa on Halisen mukaan paljon käyttämätöntä potentiaalia tulevaisuuden suhteen. Hevonen rauhoittaa monen muun eläimen tavoin mieltä empaattisella olemuksellaan, ja monelle liikuntarajoitteiselle lapselle saattaa olla extremeä päästä ylipäätään maaseutuympäristöön tallille raittiiseen ulkoilmaan.Halinen muistuttaa, että talliympäristö voi olla kokeilunarvoinen rauhoittumispaikka ihan kenelle tahansa. Hänen tyttärensä Henriikka Rantanen on ollut poniajoista saakka aktiivinen raviharrastaja. Tytär on omaehtoisesti vaihtanut viikosta useamman päivän sohvalta puhelimen äärestä tallille.”Ylipäätään lapset ja nuoret ulkoilevat monessa kodissa hämmästyttävän vähän. Siinäkin mielessä hevosella on yhteiskunnallista merkitystä hyvinvoinnin lisäämiselle. Jo pelkästään hevosen harjaaminen tai silittäminen voi antaa lapselle uuden positiivisen kokemuksen.”Hevosurheilun 18. syyskuuta artikkelissa ”Hevonen mukana kasvatustyössä” Marjo Kivimaa herätti keskustelua eläköityneen ravihevosen hyödyntämisestä lasten ja nuorten sosiaalityössä. Suunnitelmissa olikin ystävänsä Helena Halisen kanssa laajentaa yhteistyötä lastensuojelutyön yksiköksi, jossa myös ratsastusterapia olisi osa arkea.”Ollaan tunnettu Marjo Kivimaan kanssa iät ja ajat, ja meillä on paljon samantyyppisiä ajatuksia hevosen voimasta. Yrityksen yhtenä tarkoituksena on yhdistää ratsastusterapian ja sosiaalipedagogiikan osaamisemme, sekä muutenkin monialaisen ammattiosaamisen kautta voimavaramme. Kanta-Hämeen hyvinvointialueen säästöpaineet tekivät sen kuitenkin toistaiseksi mahdottomaksi, mutta ei suunnitelmia ole unohdettu.””Harmittaa tietenkin inhimillisen kärsimyksen vuoksi, ja säästäminen lapsista sekä nuorista kääntyy lopulta itseään vastaan”, Halinen ennakoi.Halisen työ ratsastusterapeuttina jatkuu normaalisti, kuten tähänkin saakka. Aina silloin tällöin päästään tallilla kokemaan Eppu Normaalin albumin nimen tavoin kahdeksas ihme, kun asiakas saa korvaamattoman avun terapiatunnistaan..Jokaiselle meistä löytyy paikkansa – myös hevoselleHelena Halisen omistaman 24-vuotiaan Stål Sjurin tarina antaa lisää ymmärrystä siitä, mihin kaikkeen hevosesta on, mikäli raviura ei ota tuulta purjeisiinsa.Keväällä 2000 kasvattajalleen Torbjörn Woldenille syntynyt Stål Sjur on norjalainen kylmäverinen, joka on juossut kilpaa Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Se starttasi urallaan 31 kertaa, mutta kuparinen jäi kokonaan rikkomatta. Kaudella 2008 se oli lähellä, sillä ruuna pystyi kakkoseksi Kurtakossa, Torniossa ja Kaukosessa.Uran viimeiseksi startiksi jäi Harstadin juoksu vuonna 2009. Tämän jälkeen ruunan matka jatkui Levin vaellusretkiltä Rukalle rekiajelutehtäviin.Kuinka ollakaan, Helena Halinen oli kahdeksan vuotta sitten viettämässä Rukalla Suomen ratsastusterapeuttien talvipäiviä Nurminiemen Ratsutilalla, ja päivään kuului rekiajelu Stål Sjurin kyydissä.”Olin jonkun aikaa etsinyt uutta terapiahevosta, mutta tuskastunut siihen, että tarjolla olevat hevoset olivat harvoin sitä, mitä myyntipuheissa oli luvattu”, Halinen aloittaa. ”Stål Sjur oli jo 16-vuotias, mutta kun kuulin sen ravitaustasta ja siitä, että hevonen voisi olla myynnissä, innostuin asiasta välittömästi. Siinä se seisoi rauhallisena, eikä ollut mistään moksiskaan.”Halisella on useamman vuosikymmenen kokemus ravihevosista, eikä hän voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Halinen näki jo silmissään norjalaisruunalla olevan tärkeä rooli lasten ja nuorten ratsastusterapiassa. Hevosen ikä arvelutti, mutta lopulta se oli vain numeroita.”Arvostan ravitaustaisia hevosia terapiatyössä, koska ne ovat pääosin hyvin opetettuja ja toimivat pääsääntöisesti todella luotettavasti. Uransa päättäneet ravihevoset ovat monesti niitä parhaita terapiakavereita. Kun talvipäivät olivat ohitse ja saavuin kotiin, otin pihasta hevosvinkan auton perään ja ajoin takaisin Rukalle hakemaan Stål Sjurin uuteen kotiin.”Stål Sjur sai nimen Kalle, ja sitä nimeä se on kantanut arvokkaasti näihin päiviin saakka.”Aika menee nopeasti ja tuntuu aivan uskomattomalta, että kahdeksas vuosi tuli Kallella täyteen. Se on ollut ratsastusterapiassa todella tärkeä hevonen, ja muutenkin Kalle on kaikkien mielestä tosi kiva kaveri. Kärryt perässä se oli turhan vahva suustaan ja olen sanonutkin, että vetokilpailussa sille ei pärjää. Terapiatyössä en voisi parempaa työkaveria kuvitella”, Halinen kiittää..Entinen huippuhevosten hoitaja Marjo Kivimaa panostaa nyt lasten ja nuorten hyvinvointiin

Helena Halinen uskoo ex-ravurin terapiataitoihin – "Ravihevoset ovat monesti niitä parhaita terapiakavereita"

Aiheeseen liittyvää