Sydän sykkii suomenhevosille – "Mitä ihmettä minä tekisin, jos ei olisi hevosia"

Olli Antilan ja Pirjo Tikkalan ovat viime aikoina nostaneet otsikoihin muun muassa menestyshevoset Tuulian Sälli ja Tuli Keila. Näiden hevosten tarinassa huipputulokset eivät ole sattumaa, vaan tulosta pitkään tehdystä, intohimoisesta ja laadukkaasta kasvatustyöstä.Kaksikon hevoset ovat kilpailleet viime vuosina jatkuvasti hurjalla voittoprosentilla. Viime vuosi oli voittosummassa mitattuna Olli Antilan valmennushistorian tähän asti paras. Antila voitti myös vuoden 2023 valmentajaliigan Powerparkin raviradalla, mistä erityisen merkityksellisen tekee se, että hän saavutti voiton ainoastaan kahdella valmennettavalla. Pariskunta panostaakin hevosten määrän sijasta laatuun.”Ei meillä ole mitään erityistä salaisuutta treenaamisen takana. Hevosilla ajetaan joka toinen päivä ja tykkään ajaa vetoja. Mielestäni hevonen ei saa olla väsynyt, kun se tulee lenkiltä kotiin. En taida ajaa ikinä yli kymmentä kilometriä kerrallaan”, Antila avaa.Hevoset ovat merkittävä osa laihialaisen pariskunnan arkea ja ilman niitä olisi vaikea kuvitella elämää. Arki pyörii tuttujen rutiinien ja työnjakojen ympärillä: Tikkala hoitaa tallityöt ja Antila vastaa hevosten treenaamisesta.”Minä en ole mikään kokki tai leipuri enkä mikään muu käsityöihminen, mitä ihmettä minä tekisin sitten, jos ei minulla olisi hevosia. Enkä tykkää lähteä mitään maantietä marssimaan – se on liian hidasta hommaa”, Tikkala naurahtaa.”Hevosten kanssa tietää heti aamusta asti mitä päivän aikana täytyy tehdä. Ja ennen kaikkea pysyy hyvässä kunnossa, kun tekee tallitöitä. Lisäksi tallihommia tehdessä saa olla täysin omissa ajatuksissaan”, Tikkala lisää..Olli Antila ja Pirjo TikkalaPitkänlinjan raviharrastajia LaihialtaMenestyshevosia muun muassa Myrskysalama, Manionni, Tuulian Sälli ja Tuli KeilaPerinteikästä suomenhevoskasvatusta ja sukulinjojen vaalimista.Hevoset ovat tuoneet kaksikon elämään lukuisia jännittäviä ja unohtumattomia hetkiä. Pariskunnan mukaan yksi ikimuistoisimmista on Tuulian Sällin 10 000 euron arvoinen divisioonafinaalin voitto Oulussa syyskuussa 2023. Ruunaa ohjasti tuolloin Ville Koivisto.”Se oli todella iso juttu meille ja se oli myös kova juttu Villelle.””Sälli otettiin raveihin mukaan Tuli Keilan matkakaveriksi, kun sille oli sopiva sarja eikä ajateltukaan muuta kuin että kunhan nyt vaan otetaan mukaan, tuli mitä tuli”, Tikkala kertaa. ”Hetken aikaa piti ajatella, että ei helvetti – kymppitonni!” Tikkala naurahtaa.Vaikka voitot ovatkin aina hienoja hetkiä, he nostavat esiin, että aina sijoitus ei määritä tyytyväisyyttä hevosen suoritukseen.”Voitot on tietenkin aina voittoja, mutta monta kertaa kun hevonen suorittaa hyvin, sekin tuntuu yhtä hyvältä. Kun näkee, että hevonen on kunnossa ja menee sen mitä sinä päivänä ja siinä porukassa pystyi menemään.”Kun puhutaan Antilan ja Tikkalan elämän hevosista, vastaus on hyvin selkeä ja yhtenäinen: niitä ovat kaikki. Jokaisella hevosella on ollut erityinen merkitys heidän matkallaan raviurheilun parissa.Tästä huolimatta mieleen nousee kuitenkin muutama mainintansa ansainnut yksilö.”Sytytys oli sellainen omanlaisensa persoona. Se voitti vuonna 2000 Tampereella ajetun nousijadivisioonan finaalin Hietasen Markun ajamana. Se oli todella hyvä hevonen, mutta sen perisynti oli laukka – aina piti saada laukata. Sytytyksen lisäksi näiden tämänhetkisten hevosten emä Tähden Tuulia on sellainen meidän elämämme hevonen”, pariskunta muistelee..Molempien elämä on kulkenut käsi kädessä hevosten kanssa jo varhaisesta lapsuudesta saakka. Vaikka sekä Tikkala että Antila ovat tehneet päivätyönsä muualla kuin hevosten parissa, on hevosharrastus ollut heille aina tärkeä asia.”Meidän kotonamme oli siihen aikaan työhevonen, jolla sitten ratsasteltiin. Ensimmäisen oman hevosen taisin hankkia joskus 70-luvulla. Kyllä niitä hevosia on siinä aina ollut ja ennen kaikkea aina ne hevoset ovat itseä kiinnostaneet”, Antila kertoo.Myös Tikkalan elämään hevoset ovat tulleet jo varhaisessa vaiheessa.”Suvussani on ollut hevosihmisiä ja aikanaan myös isän kanssa kuljettiin Vaasassa raveissa. Sitten alkoi tietenkin kauhea hinku saada oma hevonen”, Tikkala muistelee.”Ostin ensimmäisen oman hevoseni Uskon-Viirin vuonna 1976. Teetin sillä myöhemmin varsan, joka oli nimeltään Viirin-Heiluri. Se menestyikin harrastajan silmin hyvin, oli muun muassa Satakunta-ajossa toinen ja Kasvattaja-ajossa kolmas”, Tikkala kertoo.Viirin-Heiluri kuoli ähkyyn, ja se sai Tikkalan ajattelemaan, ettei hän enää ikinä osta hevosta. ”Sitten Hietasen Markku ja Olli rupesi kuitenkin sanomaan, että täytyisikö katsella uutta hevosta. Lopulta päädyin ostamaan Hietaselta tamman nimeltä Erisui. Ja siitä polveutuukin sitten kaikki sen jälkeen kasvattamani hevoset”, Tikkala jatkaa.”Se oli lahjakas hevonen, mutta raveissa se kävi liian kuumana”, Antila lisää.Erisui olikin todellinen jalostuksen aarre. Se varsoi peräti 11 varsaa. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1992 syntynyt Suintähti, joka jätti itsekin viisi jälkeläistä. Suintähti ja sen toinen varsa, Tähden Tuulia, on ollut merkittävässä roolissa sukulinjan jatkumisessa. Tähden Tuulian viidestä jälkeläisestä Antilan ja Tikkalan tallista löytyy tälläkin hetkellä neljä. Tähden Tuulian jälkeläisten lisäksi tallissa asustaa samaan Erisuin sukulinjaan kuuluva Manionni..Pariskunnan historia hevoskasvatuksen parissa on kunnioitettavan pitkä. Usko suomenhevoskasvatukseen ei ole kuitenkaan vuosien varrella hiipunut. Tämän osoittaa se, että tallin vahvuuteen kuuluu myös parhaillaan Kihiseestä kantavana oleva siitostamma Apila-Anneli. Sen varsa tulisi olemaan tämän menestyksekkään sukulinjan neljäs sukupolvi. Pariskunta kuvaileekin jalostuksen kehittyneen huimin harppauksin eteenpäin näiden vuosien aikana.”En usko, että suomenhevoskasvatus tulee koskaan loppumaan. Jalostuskin on mennyt vuosien aikana hurjasti eteenpäin. Minun ensimmäinen hevoseni meni ensimmäiseen starttiinsa noin 50-vauhtia ja oli silloin kolmas. Sillä ajalla on nykyään takasuoralla, kun muut ovat jo maalissa”, Antila naurahtaa.”Ennen hevoset kehittyivät starttien myötä. Nykyään, kun tulet hevosella starttiin, sen täytyy olla pärjätäkseen heti valmis. Lasku kilpauralle oli aiemmin pehmeämpi, kun hevoset saivat ensin starttien myötä totutella kilpailemiseen.”Tallista löytyy kahden jo kilpailleen ravihevosen lisäksi 4-vuotias vielä starttaamaton suomenhevosori, Väläkky. Sen kanssa valmistaudutaan huolellisesti ja ajan kanssa tulevaa kilpailu-uraa varten. Antila ja Tikkala toivovat tästä Välähdyksen pojasta pitkäikäistä kilpahevosta.”Harrastaja ei odota, että hevonen juoksisi yhtenä tai kahtena vuotena kaikki rahansa. Sitä toivoo, että saisi pitkäikäisen ja hyvän kilpahevosen, joka juoksisi joka vuosi jonkin verran rahaa. Ei sitä kaiken aikaa tarvitse päästä hevosten kanssa otsikoihin”, Antila miettii.”Väläkky on hienon luonteinen ja lahjakkaan oloinen hevonen. Sillä on erityistä tunnearvoa, koska se on viimeinen Tähden Tuulian varsa.”Antilan ja Tikkalan pitkä historia raviurheilun parissa on täynnä pelkkiä suomenhevosia. Onko se täysin sattumaa?”Kunnioitan suomenhevosta niin paljon. Eihän meillä olisi esimerkiksi suomen kieltäkään ilman suomenhevosia”, Tikkala painottaa.”Kyllä minäkin tykkään suomenhevosista. Mutta minulle ei ole rodulla väliä, kunhan vain on hyvä hevonen”, Antila jatkaa.Mikä tekee heidän hevostoiminnastaan vielä merkityksellisempää, on se, että kaikki hevoset ovat poikkeuksetta aina olleet omia kasvatteja. Tälläkin hetkellä kaikki tallissa asuvat hevoset ovat omaa tuotantoa.”Side näihin hevosiin on täysin toisenlainen, kun ne ovat olleet tässä pihassa varsasta asti. On nähnyt niiden kehityksen ja elänyt siinä joka vaiheessa mukana. Onhan siinä oma hommansa syntymästä asti niitä opettaa ja laitella. Ne oppii tuntemaan ja heti näkee, jos esimerkiksi kaikki ei ole hyvin”, pariskunta toteaa..Antilan ja Tikkalan hevosharrastuksessa korostuu vahva yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen henki. Heidän pitkä kokemuksensa lajin parissa on opettanut, että menestys ei synny yksin, vaan se on aina toimivan tiimityön tulos. Vaikka he ovatkin itse keskiössä hevosten päivittäisessä elämässä, he korostavat, että ilman luotettavaa ja osaavaa tukiverkostoa ei olisi mahdollista saavuttaa menestystä.”Meillä on hyvä porukka tässä ympärillä tekemässä. Ja sitä harrastaja vähän vaatiikin: ei sitä yksin voi pärjätä. Hevosilla on vakiokengittäjä, ravipäivinä saadaan kotiin jääville hevosille hoitaja ja tarvittaessa on helposti lähestyttäviä eläinlääkäreitäkin lähettyvillä. Kaikki pitää natsata hyvin, jotta hommat toimivat”, pariskunta kiittelee.Raviurheilu ei ole pelkästään kilpailemista ja hevosten hoitamista – se on myös yhteisö, jossa ystävyyssuhteet ja verkostot muodostuvat. Antilan ja Tikkalan elämään on lähipiirin lisäksi tullut raviurheilun mukana lukuisia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa pidetään aktiivisesti yhteyttä.”Raviurheilusta on saanut elämään paljon ihmisiä. Jos lähtisi lomareissulle, saisi kiertää aluksi kaikkien hevostuttujen paikat ja käydä heidän luonaan kylässä”, Tikkala sanoo ja hymyilee.Sara Hautamäki

Sydän sykkii suomenhevosille – "Mitä ihmettä minä tekisin, jos ei olisi hevosia"

Aiheeseen liittyvää