Samalla se tarkoittaa, että valmentajana, kasvattajana, siitosoriin pitäjänä ja järjestöpuolellakin toiminut Mynttinen täyttää 70 vuotta.”Kyllä ne vuodet vierii”, Mynttinen hymähtää.Hän omistaa 2,5-vuotiaana hankkimansa ja 14-vuotiaaksi ehtineen vieskeriläisen yhä, käy sillä välillä ajelemassakin. 21,4-aikainen ori asustaa nykyään Laukaassa Sami Fredinin ja Katariina Hämäläisen tallissa.Kaikki sai alkunsa 1970-luvulla Mynttisen tutustuttua Käpylän raveissa Mauno Juvoseen, jolta Kiskosta hankitusta Railaksesta tuli Mynttisten kantatamma. Railas on Vapperin kolmas emä ja suoraan emänä Lamorille ja Patlerille.”On se Vapperi mun elämän hevonen. Kuninkuustason menijähän se olisi ollut ilman terveysmurheita”, Mynttinen toteaa innokkaasta treenaajasta. ”Jos mulla olisi ollut nykyinen viisaus silloin, olisi pitänyt tehdä oma rata. Yleiset tiet tahtoivat käydä kovaksi kesäaikaan.”Aikuisiällä Vapperi saavutti tähtidivisioonafinaalivoiton. 104 625 euron voittosummasta suurin yksittäinen tili tuli jo nelivuotiaana Biofarm Cupin finaalivoitosta Ylivieskassa. Silloin vain taivas tuntui olevan rajana.”Kun se lähtö voitettiin, tuli varmaan 150 puhelua ja viestiä. Monesti töissä kysyivät, paljon sait rahaa, mutta voiton hetkellä eniten mielessä on hieno onnistumisen tunne.”Mynttisen kotipaikka Toivakka tunnetaan ralleistaan. Silti toisenlaiset hevosvoimat vetivät puoleensa juoksua ja hiihtoa harrastanutta nuorukaista.”Vaikka Ruuhimäen pikataival oli kuuden kilometrin päässä, en koskaan lähtenyt kavereiden mukaan ralleja katsomaan. Hevoset kiehtoivat koko ajan.”Tietoa hevosista Mynttinen sai pappansa lisäksi enoltaan Juhani Häkkiseltä, jolla oli SE-tamma Loitsu. Naapurinmies, nykyään 88-vuotias Martti Mäkelä, kuului myös innostajiin.Petäjävedellä Tapio Mynttinen asui vaimonsa Irman kanssa 23 vuotta.”Hevoshommat oli meidän yhteinen juttu, mutta kun vaimo kuoli 3,5 vuotta sitten, into vähän lopahti”, Mynttinen kertoo.Suomenhevosia pariskunnalle syntyi parikymmentä, viidessä polvessa. ”Nyt olen vaan huolissani, varsamäärät tippuvat ja lähdöt pienenevät. Mihin tämä homma menee, kun minun ikäluokkani lopettaa kasvattamisen?”Viime syksynä Mynttinen muutti omakotitaloon Hankasalmelle. Paikkakunnalla asuu Mynttisen ystäviä ja se on ennestään tuttua seutua muutenkin. ”Olinhan mä siellä jo paikallisraveissa hommissa ja aikanaan sihteerinä sekä rahastonhoitajana.”Työuransa Tapio Mynttinen teki rikostutkinnan puolella. Työ Jyväskylän poliisissa sopi hevosharrastuksen kanssa hyvin yksiin. ”Vappuna tulee 12 vuotta, kun olen ollut eläkkeellä. Väittäisin, että tavallinen poliisimies, joka jää eläkkeelle, ei ole saanut elää näin rikasta aikaa kuin minä hevosten kanssa.”
Samalla se tarkoittaa, että valmentajana, kasvattajana, siitosoriin pitäjänä ja järjestöpuolellakin toiminut Mynttinen täyttää 70 vuotta.”Kyllä ne vuodet vierii”, Mynttinen hymähtää.Hän omistaa 2,5-vuotiaana hankkimansa ja 14-vuotiaaksi ehtineen vieskeriläisen yhä, käy sillä välillä ajelemassakin. 21,4-aikainen ori asustaa nykyään Laukaassa Sami Fredinin ja Katariina Hämäläisen tallissa.Kaikki sai alkunsa 1970-luvulla Mynttisen tutustuttua Käpylän raveissa Mauno Juvoseen, jolta Kiskosta hankitusta Railaksesta tuli Mynttisten kantatamma. Railas on Vapperin kolmas emä ja suoraan emänä Lamorille ja Patlerille.”On se Vapperi mun elämän hevonen. Kuninkuustason menijähän se olisi ollut ilman terveysmurheita”, Mynttinen toteaa innokkaasta treenaajasta. ”Jos mulla olisi ollut nykyinen viisaus silloin, olisi pitänyt tehdä oma rata. Yleiset tiet tahtoivat käydä kovaksi kesäaikaan.”Aikuisiällä Vapperi saavutti tähtidivisioonafinaalivoiton. 104 625 euron voittosummasta suurin yksittäinen tili tuli jo nelivuotiaana Biofarm Cupin finaalivoitosta Ylivieskassa. Silloin vain taivas tuntui olevan rajana.”Kun se lähtö voitettiin, tuli varmaan 150 puhelua ja viestiä. Monesti töissä kysyivät, paljon sait rahaa, mutta voiton hetkellä eniten mielessä on hieno onnistumisen tunne.”Mynttisen kotipaikka Toivakka tunnetaan ralleistaan. Silti toisenlaiset hevosvoimat vetivät puoleensa juoksua ja hiihtoa harrastanutta nuorukaista.”Vaikka Ruuhimäen pikataival oli kuuden kilometrin päässä, en koskaan lähtenyt kavereiden mukaan ralleja katsomaan. Hevoset kiehtoivat koko ajan.”Tietoa hevosista Mynttinen sai pappansa lisäksi enoltaan Juhani Häkkiseltä, jolla oli SE-tamma Loitsu. Naapurinmies, nykyään 88-vuotias Martti Mäkelä, kuului myös innostajiin.Petäjävedellä Tapio Mynttinen asui vaimonsa Irman kanssa 23 vuotta.”Hevoshommat oli meidän yhteinen juttu, mutta kun vaimo kuoli 3,5 vuotta sitten, into vähän lopahti”, Mynttinen kertoo.Suomenhevosia pariskunnalle syntyi parikymmentä, viidessä polvessa. ”Nyt olen vaan huolissani, varsamäärät tippuvat ja lähdöt pienenevät. Mihin tämä homma menee, kun minun ikäluokkani lopettaa kasvattamisen?”Viime syksynä Mynttinen muutti omakotitaloon Hankasalmelle. Paikkakunnalla asuu Mynttisen ystäviä ja se on ennestään tuttua seutua muutenkin. ”Olinhan mä siellä jo paikallisraveissa hommissa ja aikanaan sihteerinä sekä rahastonhoitajana.”Työuransa Tapio Mynttinen teki rikostutkinnan puolella. Työ Jyväskylän poliisissa sopi hevosharrastuksen kanssa hyvin yksiin. ”Vappuna tulee 12 vuotta, kun olen ollut eläkkeellä. Väittäisin, että tavallinen poliisimies, joka jää eläkkeelle, ei ole saanut elää näin rikasta aikaa kuin minä hevosten kanssa.”