Pauli Raivion valmennuksesta on tullut säännöllisesti nuoria suomenhevosia huipulle. Merkille pantavaa on, että monen kehitys on jatkunut myös nuoruusvuosista eteenpäin, jopa ravikuninkaaksi asti. Tässä käymme läpi Raivion ajatuksia, miten hän lähtee kehittämään varsaa sen ensimmäisen varsinaisen treenikauden ajan..”Varsa opetetaan puolitoistavuotiaana juuri näihin aikoihin”, Raivio aloittaa..Varsinaista valmennusta hän ei kuitenkaan tämän ikäisellä suomenhevosvarsalla vielä aloita..”En ole nähnyt siitä mitään hyötyä. Hevonen on järkevä eläin ja muistaa opetuksen, vaikka se olisi kuukauden, kaksi ihan ajamattakin. Seuraavan talven ajaminen on ollut enemmän sellaista satunnaista, jos on sattunut itselle aikaa. Sitten keväällä pari – kolme viikkoa ennen laitumelle laskemista pidän valjaissa kolmekin kertaa viikossa. Siitä on sitten mukava jatkaa syksyllä.”.Vielä laitumen jälkeenkään ei ole oikeiden treenien aika..”Sitten ajellaan kerran – kaksi kertaa viikossa, mutta varsinaista valmennusta ei vielä aloiteta, kun on rapakkoista ja jäiset tiet.”.Ensimmäiset kenkänsä varsat saavat siinä vaiheessa, kun maat alkavat jäätyä..”Silloin tulee liukasta ja kengät ovat pienillä nastoilla. Kunnon hokkikengillä on varsalla isommat riskit saada kunnon raapaisuja jalkoihin, jos jotain sattuu. Herkästi laita varsoille kahdeksan millin kengät eteen, siellä saa olla vähän painavammat. Taakse tulee kuusimilliset.”.Kasvavan ja kehittyvän varsan kanssa pitää olla tarkka, ettei sillä aja kipeänä.Pauli Raivio.Hankasalmen korkeudelle talvisemmat treenikelit saapuvat yleensä joulukuussa. ”Silloin aloitetaan oikea valmennus, on tullut lunta ja on jo mukavia polanteita. Tässä vuoden vaihteen tienoilla meillä on myös ihan rutiinitoimenpide, että varsat kuvataan. Katsotaan, missä mallissa kasvurajat ovat ja onko irtopaloja.”.Valmennuksen aloitustasossa matkaa tulee kuusi kilometriä. Sen hän ajaa vastuskärryillä, mutta ilman vastusta..”Pääasiassa hölkitään, mutta vähän kävelyäkin. Mennään reipasta hölkkää, jos arviolta sanoo, sellaista kolmen minuutin vauhtia, varsasta riippuen vähän päällekin. Pääasia on, että ravi rullaa hyvin. En tykkää nöpöhölkästä, joka on askel kävelystä kovempaa.”.Tammi-helmikuulla lenkin pituus on venynyt kahdeksaan kilometriin..”Yhdeksää kilometriä pidempää en ole kolmevuotiaalla ajanut koskaan missään vaiheessa.”.Tässä kohtaa hän ottaa mukaan pieniä vauhtileikittelyjä..”Kun ne alkavat mennä mukavasti, voi niiden antaa vähän spurttaillakin. Pari kertaa viikossa pari – kolmesataa metriä kakkosenkin kyytiä ja kävelyä päälle.” .Ne treenarit, jotka asuvat sopivan järven lähellä, toivovat aina hyvää jäätalvea, eikä Raivio ole poikkeus..”Siellä voi kevättalvella antaa vähän jo mennä, se kehittää niitä tosi paljon. Onhan meillä täällä maan puolellakin suoraa, mutta kun ne ovat ylämäkiä, joissa ajan vanhemmilla hevosilla intervallia. Varsoilla ei sellaista viitsi tehdä.”.Nykyisinä talvina ei huomisen säästä voi aina olla varma..”Kelit vaihtelevat meidän maassa ja ajopäiviä voi jäädä pois, mutta sellaisina päivinä varsat menevät kävelytyskoneessa 40–50 minuuttia. Saavat jonniinmoista liikuntaa.”.Valmennusta pitää tarpeen mukaan myös osata hellittää oikeaan aikaan..”Kasvavan ja kehittyvän varsan kanssa pitää olla tarkka, ettei sillä aja kipeänä. Pitää olla silmä, jolla pystyy vahtaamaan varsaa ja jos tuntuu, että nyt se vähän vaivaantuu, laitetaan peli poikki viikoksi–kahdeksi ja sitten taas katsotaan missä mennään.”.Raivio ajaa varsoilla yksin, mutta se johtuu vain käytännön syystä, kun toista ajajaa ei yksinkertaisesti ole..”Ehdottomasti tykkään, että varsoilla ajetaan porukassa, jos se on mahdollista. Toukokuulla Hankasalmella alkaa harjoitusravit joka keskiviikko, ja jos varsa on sellainen, että sen ilkeää viedä kylän ukoille nähtäväksi, niin herkästi siellä muutaman kerran käyn. Se on niille sitten porukka-ajoa, mikä tässä kotona ei onnistu.”.Kesä tuo puolestaan uittomahdollisuuden..”Kolmevuotiailla aloitan uittamisen. Se on hyvä konsti varsalle kehittämään keuhkoja ja sydäntä, eikä jalat rasitu. Kyllä Vale-Ellikin kävi menneenä kesänä kaksi kertaa viikossa uimassa.”.Yhtä asiaa Pauli Raivio haluaa lopuksi korostaa..”Kun luoja on luonut varsan juoksijaksi, se on oikeasti lahjakas, voi treenari tehdä sellaisen kanssa ison virheen. Kun varsa menee helposti hyvin, sen pian unohtaa, että kilometrejä pitää olla takana riittävästi. Kyllähän lahjakas varsa aikansa menee lahjoillaankin, mutta ellei sen pohja pidä, tulee urasta lyhyt.”.Raivion teesitOpetus puolitoistavuotiaana, valmennukseen vuoden päästäRavin pitää rullata, ei nöpöhölkkääSeuraa varsaa tarkalla silmälläPohjakunto pitäväksi.Seurataan varsaa, eikä kelloa.Jukka Hakkarainen on ollut mukana viemässä monta lämminverivarsaa huipulle ja nyt hän kertoo miten niiden tie sinne alkaa.Jukka Hakkarainen teki kaksi vuosikymmentä töitä Heikki Korhosen alaisuudessa ja oli muun muassa viemässä Venicea kaksivuotiaiden kasvattajakruunuvoittajasta aina kaksinkertaiseksi Suur-Hollola-ajon ykköseksi. Nyt hän toimii itsellisenä valmentajana ja hänen valmennettaviaan nähtiin tänä vuonna kaksin kappalein Kriteriumin finaalissa.”Aika tavalla samalla systeemillä jatketaan, mitä jo Heikillä ollessa”, Jukka Hakkarainen kuvailee. ”Tämä on yksinkertaisen miehen yksinkertaista hommaa ja varsat vaativat ennen kaikkea toistoa, toistoa, toistoa.”Hakkarainen ei koe eroa, opetetaanko lämminverivarsa vuotiaana keväällä vai syksyllä.”Ei lopputuloksessa ole eroa. Sellaisilla opetus menee tietysti syksyyn, joilta poistetaan irtopalat keväällä ennen laidunta. Ne on hyvä leikata siinä vaiheessa pois ja viimeistään kaksivuotiaana. Myöhemmin leikatusta ei tahdo enää tulla hyvää tulosta.” Opetusvaiheen jälkeen varsoilla laitetaan ensimmäiset kengät.”Ihan perusrautakengät. Fläppikengät olisivat muuten hyvät edessä, mutta voivat olla syksy- ja talvikeleillä liukkaat. Se on sinänsä varsalle hyvä kenkä, kun siinä on välipohja ja kärjellä painoa. Sen kanssa varsa oppii käyttämään jalkaa kunnolla. Keväällä, kun siirrytään hokkikengistä takaisin kesäkenkiin, niille laitetaankin melkein aina fläpit eteen.”Varsan pitäisi olla moitteettomasti toimiva opetuksen jälkeen, jotta valmennuksen aloitus sujuu kitkatta.”Tietysti niitä on monenlaisia, joku voi olla vielä kaksivuotiaanakin kovin leikkisä, mutta kyllähän varsat nykyään ovat fiksuja ja vuoden vaihteessa suurin osa on jo hyvin valmiita hommaan.”.Välillä voi tehdä vähän tempon vaihteluitakin, ettei mennä ihan tasaisen jumputtavaa.Jukka Hakkarainen.Alkutason lenkeillä mennään kolmea, neljää kilometriä.”Syksyllä ja alkutalvella se on vielä enemmän sellaista ajelua. Opetusvaiheessa ajetaan neljä kertaa viikkoon, että oppivat ja oppi pysyy mielessä. Sen jälkeen suurin piirtein joka toinen päivä. Matkaa lisätään porrastetusti, ensin viiteen–kuuteen kilometriin ja talvella lenkit ovat keskimäärin kahdeksan kilometriä. Se kahdeksan kilometriä on meillä maksimi tuollaisella kasvavalla varsalla, vaivaantuvat vain pitemmistä.”Vauhti on reipasta hölkkää, niin sanottu nöpöhölkkä on pannassa. Ajopeleinä on vastuskärryt, mutta kaksivuotiailla hän ei käytä vastusta.”Välillä voi tehdä vähän tempon vaihteluitakin, ettei mennä ihan tasaisen jumputtavaa. Sellaisia 500 metrin pätkiä pari kertaa viikossa, se valmistaa niitä hiitinajoon. Oppivat ottamaan vauhtia. Aina pyritään varsoilla ajamaan porukassa. Joskus saatetaan vähän aralle ja säikylle varsalle ottaa vanhempi hevonen kaveriksi hölkkälenkille, jotta se saa siitä tukea. Pysyy vakaammalla mielellä.”Hakkaraisen ajatuksissa varsinainen valmennus alkaa siitä, kun varsoilla aletaan ajaa vuoden vaihteen jälkeen kerran viikossa hiittivetoja.”Hiittivauhdit alkavat 1.50–2.00-vauhdeista. Joku varsahan voi päästä yllättävän lujaa, mutta ei niillä tietenkään ajeta, mitä ne pääsee. Meillä vedot eivät ole ajallisesti kovia, kun ne ajetaan ylämäkeen. Seurataan varsaa, eikä kelloa.”Varsan kehitystä seurataan tarkasti ja tilanteen mukaan soveltaen. Asioita ei tehdä aivan kuin yhdestä muotista.”Sen mukaan mennään yksilöllisesti, miten mikin hevonen ottaa treeniä vastaan. Välillä pitää vähän helpottaakin, jos siltä tuntuu, muuten ongelmat voivat kertautua.”Hiittivetojen jälkeen varsalta mitataan aina tallilla pulssi.”Se on hyvä mittari ja antaa osviittaa, missä mennään. Meillä menee vajaa 15 minuuttia, että ollaan suoralta tallilla ja kun sykkeet ovat siinä vaiheessa 70 tuntumassa, tietää, että pykälän voi treeniä taas kiristää.”.Kevään korvalla varsat pääsevät tutustumaan tulevaan työmaahansa.”Kun meillä ei ole ratatallia, käytetään varsoja muutama kerta radalla. Käyvät ensin pari kertaa mainoksia lukemassa ihan tutustumismielellä ja seuraavalla kerralla voidaan ajaa vähän reippaampi hiitti. Sitten kun varsa menee kohtuu helposti 1.25, voidaan ruveta katselemaan koelähtöä.”Hakkarainen ei laita kaksivuotiaita varsinaisesti laitumelle, ellei niillä ole mitään ongelmaa, mikä vaatii treenitaukoa.”Mutta kesä niitä treenataan tuosta pihalaitumelta käsin, ovat yötä päivää ulkona.”Liian lujaa liian varhain, on Jukka Hakkaraisen mukaan sudenkuoppa, johon valmentaja voi kompastua.”Varsinkin jos kyseessä on helpporavinen varsa, joka ottaa helposti vauhtia. Sellaisella tulee herkästi ajettua liian lujaa ja se tietää jossain vaiheessa takapakkia. Pitää muistaa jo pelkästään se, että kaksivuotias on vielä pehmeä nivelistään.”.Hakkaraisen teesitEi eroa, opetetaanko keväällä vai syksylläFläppikengät auttavat käyttämään jalkoja kunnollaJoskus lenkeillä temponvaihteluitaEi liian lujaa liian varhain
Pauli Raivion valmennuksesta on tullut säännöllisesti nuoria suomenhevosia huipulle. Merkille pantavaa on, että monen kehitys on jatkunut myös nuoruusvuosista eteenpäin, jopa ravikuninkaaksi asti. Tässä käymme läpi Raivion ajatuksia, miten hän lähtee kehittämään varsaa sen ensimmäisen varsinaisen treenikauden ajan..”Varsa opetetaan puolitoistavuotiaana juuri näihin aikoihin”, Raivio aloittaa..Varsinaista valmennusta hän ei kuitenkaan tämän ikäisellä suomenhevosvarsalla vielä aloita..”En ole nähnyt siitä mitään hyötyä. Hevonen on järkevä eläin ja muistaa opetuksen, vaikka se olisi kuukauden, kaksi ihan ajamattakin. Seuraavan talven ajaminen on ollut enemmän sellaista satunnaista, jos on sattunut itselle aikaa. Sitten keväällä pari – kolme viikkoa ennen laitumelle laskemista pidän valjaissa kolmekin kertaa viikossa. Siitä on sitten mukava jatkaa syksyllä.”.Vielä laitumen jälkeenkään ei ole oikeiden treenien aika..”Sitten ajellaan kerran – kaksi kertaa viikossa, mutta varsinaista valmennusta ei vielä aloiteta, kun on rapakkoista ja jäiset tiet.”.Ensimmäiset kenkänsä varsat saavat siinä vaiheessa, kun maat alkavat jäätyä..”Silloin tulee liukasta ja kengät ovat pienillä nastoilla. Kunnon hokkikengillä on varsalla isommat riskit saada kunnon raapaisuja jalkoihin, jos jotain sattuu. Herkästi laita varsoille kahdeksan millin kengät eteen, siellä saa olla vähän painavammat. Taakse tulee kuusimilliset.”.Kasvavan ja kehittyvän varsan kanssa pitää olla tarkka, ettei sillä aja kipeänä.Pauli Raivio.Hankasalmen korkeudelle talvisemmat treenikelit saapuvat yleensä joulukuussa. ”Silloin aloitetaan oikea valmennus, on tullut lunta ja on jo mukavia polanteita. Tässä vuoden vaihteen tienoilla meillä on myös ihan rutiinitoimenpide, että varsat kuvataan. Katsotaan, missä mallissa kasvurajat ovat ja onko irtopaloja.”.Valmennuksen aloitustasossa matkaa tulee kuusi kilometriä. Sen hän ajaa vastuskärryillä, mutta ilman vastusta..”Pääasiassa hölkitään, mutta vähän kävelyäkin. Mennään reipasta hölkkää, jos arviolta sanoo, sellaista kolmen minuutin vauhtia, varsasta riippuen vähän päällekin. Pääasia on, että ravi rullaa hyvin. En tykkää nöpöhölkästä, joka on askel kävelystä kovempaa.”.Tammi-helmikuulla lenkin pituus on venynyt kahdeksaan kilometriin..”Yhdeksää kilometriä pidempää en ole kolmevuotiaalla ajanut koskaan missään vaiheessa.”.Tässä kohtaa hän ottaa mukaan pieniä vauhtileikittelyjä..”Kun ne alkavat mennä mukavasti, voi niiden antaa vähän spurttaillakin. Pari kertaa viikossa pari – kolmesataa metriä kakkosenkin kyytiä ja kävelyä päälle.” .Ne treenarit, jotka asuvat sopivan järven lähellä, toivovat aina hyvää jäätalvea, eikä Raivio ole poikkeus..”Siellä voi kevättalvella antaa vähän jo mennä, se kehittää niitä tosi paljon. Onhan meillä täällä maan puolellakin suoraa, mutta kun ne ovat ylämäkiä, joissa ajan vanhemmilla hevosilla intervallia. Varsoilla ei sellaista viitsi tehdä.”.Nykyisinä talvina ei huomisen säästä voi aina olla varma..”Kelit vaihtelevat meidän maassa ja ajopäiviä voi jäädä pois, mutta sellaisina päivinä varsat menevät kävelytyskoneessa 40–50 minuuttia. Saavat jonniinmoista liikuntaa.”.Valmennusta pitää tarpeen mukaan myös osata hellittää oikeaan aikaan..”Kasvavan ja kehittyvän varsan kanssa pitää olla tarkka, ettei sillä aja kipeänä. Pitää olla silmä, jolla pystyy vahtaamaan varsaa ja jos tuntuu, että nyt se vähän vaivaantuu, laitetaan peli poikki viikoksi–kahdeksi ja sitten taas katsotaan missä mennään.”.Raivio ajaa varsoilla yksin, mutta se johtuu vain käytännön syystä, kun toista ajajaa ei yksinkertaisesti ole..”Ehdottomasti tykkään, että varsoilla ajetaan porukassa, jos se on mahdollista. Toukokuulla Hankasalmella alkaa harjoitusravit joka keskiviikko, ja jos varsa on sellainen, että sen ilkeää viedä kylän ukoille nähtäväksi, niin herkästi siellä muutaman kerran käyn. Se on niille sitten porukka-ajoa, mikä tässä kotona ei onnistu.”.Kesä tuo puolestaan uittomahdollisuuden..”Kolmevuotiailla aloitan uittamisen. Se on hyvä konsti varsalle kehittämään keuhkoja ja sydäntä, eikä jalat rasitu. Kyllä Vale-Ellikin kävi menneenä kesänä kaksi kertaa viikossa uimassa.”.Yhtä asiaa Pauli Raivio haluaa lopuksi korostaa..”Kun luoja on luonut varsan juoksijaksi, se on oikeasti lahjakas, voi treenari tehdä sellaisen kanssa ison virheen. Kun varsa menee helposti hyvin, sen pian unohtaa, että kilometrejä pitää olla takana riittävästi. Kyllähän lahjakas varsa aikansa menee lahjoillaankin, mutta ellei sen pohja pidä, tulee urasta lyhyt.”.Raivion teesitOpetus puolitoistavuotiaana, valmennukseen vuoden päästäRavin pitää rullata, ei nöpöhölkkääSeuraa varsaa tarkalla silmälläPohjakunto pitäväksi.Seurataan varsaa, eikä kelloa.Jukka Hakkarainen on ollut mukana viemässä monta lämminverivarsaa huipulle ja nyt hän kertoo miten niiden tie sinne alkaa.Jukka Hakkarainen teki kaksi vuosikymmentä töitä Heikki Korhosen alaisuudessa ja oli muun muassa viemässä Venicea kaksivuotiaiden kasvattajakruunuvoittajasta aina kaksinkertaiseksi Suur-Hollola-ajon ykköseksi. Nyt hän toimii itsellisenä valmentajana ja hänen valmennettaviaan nähtiin tänä vuonna kaksin kappalein Kriteriumin finaalissa.”Aika tavalla samalla systeemillä jatketaan, mitä jo Heikillä ollessa”, Jukka Hakkarainen kuvailee. ”Tämä on yksinkertaisen miehen yksinkertaista hommaa ja varsat vaativat ennen kaikkea toistoa, toistoa, toistoa.”Hakkarainen ei koe eroa, opetetaanko lämminverivarsa vuotiaana keväällä vai syksyllä.”Ei lopputuloksessa ole eroa. Sellaisilla opetus menee tietysti syksyyn, joilta poistetaan irtopalat keväällä ennen laidunta. Ne on hyvä leikata siinä vaiheessa pois ja viimeistään kaksivuotiaana. Myöhemmin leikatusta ei tahdo enää tulla hyvää tulosta.” Opetusvaiheen jälkeen varsoilla laitetaan ensimmäiset kengät.”Ihan perusrautakengät. Fläppikengät olisivat muuten hyvät edessä, mutta voivat olla syksy- ja talvikeleillä liukkaat. Se on sinänsä varsalle hyvä kenkä, kun siinä on välipohja ja kärjellä painoa. Sen kanssa varsa oppii käyttämään jalkaa kunnolla. Keväällä, kun siirrytään hokkikengistä takaisin kesäkenkiin, niille laitetaankin melkein aina fläpit eteen.”Varsan pitäisi olla moitteettomasti toimiva opetuksen jälkeen, jotta valmennuksen aloitus sujuu kitkatta.”Tietysti niitä on monenlaisia, joku voi olla vielä kaksivuotiaanakin kovin leikkisä, mutta kyllähän varsat nykyään ovat fiksuja ja vuoden vaihteessa suurin osa on jo hyvin valmiita hommaan.”.Välillä voi tehdä vähän tempon vaihteluitakin, ettei mennä ihan tasaisen jumputtavaa.Jukka Hakkarainen.Alkutason lenkeillä mennään kolmea, neljää kilometriä.”Syksyllä ja alkutalvella se on vielä enemmän sellaista ajelua. Opetusvaiheessa ajetaan neljä kertaa viikkoon, että oppivat ja oppi pysyy mielessä. Sen jälkeen suurin piirtein joka toinen päivä. Matkaa lisätään porrastetusti, ensin viiteen–kuuteen kilometriin ja talvella lenkit ovat keskimäärin kahdeksan kilometriä. Se kahdeksan kilometriä on meillä maksimi tuollaisella kasvavalla varsalla, vaivaantuvat vain pitemmistä.”Vauhti on reipasta hölkkää, niin sanottu nöpöhölkkä on pannassa. Ajopeleinä on vastuskärryt, mutta kaksivuotiailla hän ei käytä vastusta.”Välillä voi tehdä vähän tempon vaihteluitakin, ettei mennä ihan tasaisen jumputtavaa. Sellaisia 500 metrin pätkiä pari kertaa viikossa, se valmistaa niitä hiitinajoon. Oppivat ottamaan vauhtia. Aina pyritään varsoilla ajamaan porukassa. Joskus saatetaan vähän aralle ja säikylle varsalle ottaa vanhempi hevonen kaveriksi hölkkälenkille, jotta se saa siitä tukea. Pysyy vakaammalla mielellä.”Hakkaraisen ajatuksissa varsinainen valmennus alkaa siitä, kun varsoilla aletaan ajaa vuoden vaihteen jälkeen kerran viikossa hiittivetoja.”Hiittivauhdit alkavat 1.50–2.00-vauhdeista. Joku varsahan voi päästä yllättävän lujaa, mutta ei niillä tietenkään ajeta, mitä ne pääsee. Meillä vedot eivät ole ajallisesti kovia, kun ne ajetaan ylämäkeen. Seurataan varsaa, eikä kelloa.”Varsan kehitystä seurataan tarkasti ja tilanteen mukaan soveltaen. Asioita ei tehdä aivan kuin yhdestä muotista.”Sen mukaan mennään yksilöllisesti, miten mikin hevonen ottaa treeniä vastaan. Välillä pitää vähän helpottaakin, jos siltä tuntuu, muuten ongelmat voivat kertautua.”Hiittivetojen jälkeen varsalta mitataan aina tallilla pulssi.”Se on hyvä mittari ja antaa osviittaa, missä mennään. Meillä menee vajaa 15 minuuttia, että ollaan suoralta tallilla ja kun sykkeet ovat siinä vaiheessa 70 tuntumassa, tietää, että pykälän voi treeniä taas kiristää.”.Kevään korvalla varsat pääsevät tutustumaan tulevaan työmaahansa.”Kun meillä ei ole ratatallia, käytetään varsoja muutama kerta radalla. Käyvät ensin pari kertaa mainoksia lukemassa ihan tutustumismielellä ja seuraavalla kerralla voidaan ajaa vähän reippaampi hiitti. Sitten kun varsa menee kohtuu helposti 1.25, voidaan ruveta katselemaan koelähtöä.”Hakkarainen ei laita kaksivuotiaita varsinaisesti laitumelle, ellei niillä ole mitään ongelmaa, mikä vaatii treenitaukoa.”Mutta kesä niitä treenataan tuosta pihalaitumelta käsin, ovat yötä päivää ulkona.”Liian lujaa liian varhain, on Jukka Hakkaraisen mukaan sudenkuoppa, johon valmentaja voi kompastua.”Varsinkin jos kyseessä on helpporavinen varsa, joka ottaa helposti vauhtia. Sellaisella tulee herkästi ajettua liian lujaa ja se tietää jossain vaiheessa takapakkia. Pitää muistaa jo pelkästään se, että kaksivuotias on vielä pehmeä nivelistään.”.Hakkaraisen teesitEi eroa, opetetaanko keväällä vai syksylläFläppikengät auttavat käyttämään jalkoja kunnollaJoskus lenkeillä temponvaihteluitaEi liian lujaa liian varhain