Oli hevosen käyttötarkoitus mikä tahansa, luokitellaan se lähtökohtaisesti tuotantoeläimeksi. Näin ollen hevosia koskevat periaatteessa samat lääkitsemissäännöt kuin vaikkapa nautoja, vaikka joitakin poikkeussääntöjäkin on..Jos hevonen suunnitellaan joskus vietävän teuraaksi, omistajan on syytä olla perillä hevosilla käytettyjen lääkkeiden mahdollisista teurasvaroajoista..Millä perusteilla varoajat asetetaan?.Lääkkeiden varoaikojen määrittämistä hallinnoi lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimean eläinlääkäri Katariina Kivilahti-Mäntylä kertoo, että tuotantoeläinten lääkkeiden varoajat määritellään kaksivaiheisessa prosessissa..Ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan lääkkeen vaikuttavan aineen turvallisuus, eli määritetään enimmäismäärä lääkejäämälle, joka voidaan hyväksyä elintarvikkeessa..Määritetään siis lääkeaineen MRL-arvo. Lyhenne tulee sanoista maximum residue limit..MRL-arvon määrittämiseksi lääkeaineelle tehdään mm. toksikologiset, farmakologiset ja mikrobiologiset tutkimukset, sekä selvitetään lääkeaineen imeytyminen, jakaantuminen ja poistuminen eläimen elimistössä. Tutkimustulokset arvioi Euroopan lääkeviraston eläinlääketieteellinen komitea..”Käytännössä tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ihminen voisi syödä kyseistä lääkeainetta päivittäin koko elämänsä ajan ilman että siitä aiheutuisi terveydellistä haittaa”, Kivilahti-Mäntylä valottaa..Teurastettavan eläimen elimistössä saa siis olla tietty määrä lääkeaineita, Kivilahti-Mäntylä sanoo. ”On vaikea nähdä, että MRL-arvoissa puhdas nollatoleranssi olisi mahdollinen.”.Turvallisen päiväsaannin laskennassa käytettävä ruokamäärä on varsin tuhti. Arvoja määrittäessä edellytetään, että ihmisen pitää voida syödä 300 grammaa lihaa, 100 grammaa maksaa, 50 grammaa munuaista, 50 grammaa rasvaa, 1,5 litraa maitoa ja 100 grammaa munia joka päivä ilman lääkejäämien aiheuttamia terveysriskejä..Toisessa vaiheessa kullekin myyntiluvalliselle lääkevalmisteelle asetetaan valmistekohtaiset varoajat..Varoaikatutkimukset tehdään erikseen jokaiselle valmisteen kohde-eläinlajeille. Kudosten lisäksi näytteiksi kerätään eläinlajista riippuen myös maitoa tai munia. Valmisteen varoaika voi vaihdella eläinlajista riippuen, sillä lääkeaine saattaa imeytyä, jakautua ja poistua eri eläinlajeilla eri tavoin..Näin ollen samaa ainetta sisältävien lääkevalmisteiden varoajat voivat vaihdella riippuen siitä, mille eläinlajille ne on tarkoitettu..Varoaikoja ja MRL-arvoja saatetaan tarkastella myöhemmin uudelleen, mutta se on harvinaista..”Taustalla voisi olla esimerkiksi uusi, kehittyneempi analytiikka”, Kivilahti-Mäntylä sanoo. ”Mutta esimerkiksi peruspenisilliinin MRL-arvot ovat 90-luvun lopulta, eivätkä ne ole muuttuneet.”.Varoaika voi vaihdellaTavallisesti myyntiluvallisten tuotantoeläinten lääkkeiden teurasvaroaika on enimmillään 3 viikkoa..Jos eläinlääkäri epäilee, että käytetystä lääkevalmisteesta aiheutuu lääkejäämiä tavallista pidemmäksi ajaksi, hän voi tilannekohtaisesti asettaa sille pidemmän teurasvaroajan kuin lääkkeen myyntilupa vaatii, Kivilahti-Mäntylä huomauttaa..”Näin on usein silloin, kun lääkettä annetaan esimerkiksi tavallista suurempi annos tai pidempi kuuri, tai sen antotapa on jotenkin poikkeava.”.Jos lääke annetaan injektiona, on syytä myös huomioida injektion tilavuus. ”Osalla valmisteista on ohje suurimmasta yhteen kohtaan annettavasta injektiotilavuudesta. Ohjeannosta suurempi, yhteen injektiopaikkaan annettu tilavuus vaatii pidemmän varoajan.”.Varoaikatutkimukset teetetään aina terveillä eläimillä. On siis syytä huomioida, että mikäli hevonen on huonokuntoinen, lääkejäämien poistuminen voi kestää normaalia pidempään, ja tällöin eläinlääkäri voi määrätä pidemmän varoajan..Lisäksi hevosten hoitamiseen voidaan käyttää tiettyjä lääkkeitä, joiden teurasvaroaika on 6 kuukautta..Niin sanotussa hevoslääkeluettelossa listattuja lääkeaineita ei ole hyväksytty yleiseen tuotantoeläinkäyttöön, mutta niitä voidaan käyttää hevosilla puolen vuoden teurasvaroajalla, edellyttäen että eläinlääkäri tekee lääkityksestä aina merkinnän hevosen passiin..Lääkeluettelo on päivitetty viimeksi vuonna 2013. Silloin listalle on lisätty muun muassa nivelsairauksien hoidossa käytetty triamsionoloni, pikkuvarsojen mahahaavan ennaltaehkäisyssä käytetty ranitidiini ja headshaking-oireyhtymästä kärsivien hevosten hoidossa hyödynnetty syproheptadiini..Suomessa lääkejäämiä on vähänVierasainevalvonnasta, eli lääkejäämien valvonnasta, vastaa Ruokavirasto..Näytteitä otetaan sekä elävistä että teurastetuista eläimistä. ”Näytteitä tutkitaan kiellettyjen aineiden ja MRL-arvojen ylittävien pitoisuuksien varalta”, Ruokaviraston ylitarkastaja Liisa Kaartinen kertoo. Näytteitä otetaan satunnaisotannalla..Kaartinen huomauttaa, että määrällisesti hevosia tutkitaan varsin vähän, sillä niitä myös teurastetaan vähän. Viime vuonna Suomessa teurastettiin 780 hevosta. Vertailun vuoksi, lihasikoja teurastettiin vuoden 2021 aikana 1,9 miljoonaa ja nautoja 260 000..Hevosten kohdalla luku on pienentynyt koko ajan, Kaartinen toteaa. ”Viitisen vuotta sitten teurastettujen hevosten vuosittainen määrä oli noin 1 600.”.Viime vuonna hevosista otettiin yhteensä 35 näytettä. Yhteensä näytteitä otettiin yli 4 100, ja analyysejä niille teetettiin yli 50 000..Näytteistä tehdään Kaartisen mukaan Suomessa hyvin vähän mitään löytöjä. Joskus niissä on satunnaisia jäämiä muun muassa ihmisten kipulääkkeistä, penisilliinistä tai loishäätölääkkeistä. ”Viime vuonna hevosista ei löytynyt mitään.”.Elintarviketurvallisuuden kannalta pahinta on se, että unohdetaan merkitä, mikä lääke on kyseessä..Kirjanpidoissa puutteitaKaartinen toteaa, että on aina eläinlääkärin vastuulla tarkistaa, onko hevosella käytetty lääkeaine elintarviketuotantoeläimelle soveltuva, ja asettaa oikeat teurasvaroajat. Hevosen omistaja vastaa siitä, että lääkekirjanpito on tallessa ja ajantasainen, ja että varoaikoja noudatetaan..”Sellaista valvontakapasiteettia, jonka avulla pystyttäisiin valvomaan eläinlääkärin asettamien teurasvaroaikojen noudattamista, ei ole.”.Talleille tehdään kuitenkin säännöllisesti lääkekirjanpidon tarkastuksia. Tarkastuksissa on vuosien saatossa ilmennyt paljon puutteita, Kaartinen sanoo. ”Elintarviketurvallisuuden kannalta pahinta on se, että unohdetaan merkitä, mikä lääke on kyseessä.”.Kirjanpidossa saattaa siis olla merkintä, että tallin hevosille on annettu loishäätölääkitys, mutta valmisteen nimi ei ole tiedossa eikä varoaikaa ole merkitty ylös. Myös päivämäärien kirjaamisessa on usein puutteita..Lääkkeen nimen, varoajan ja antopäivämäärän lisäksi kirjanpidosta olisi ilmettävä lääkityn hevosen tunnistustiedot, lääkityksen aloittaja eli tavallisesti eläinlääkäri tai omistaja, lääkkeen käyttöaihe ja määrä sekä myyjän, eli eläinlääkärin tai apteekin, nimi..Teurastamolla on pystyttävä esittämään hevosen lääkekirjanpito viimeisen kuuden kuukauden ajalta. Muiden eläinten kohdalla lääkekirjanpito on lähetettävä teurastamolle etukäteen, mutta hevosten kanssa kirjanpito on mahdollista esittää myös vasta teurastamon portilla, Kaartinen kertoo..Lain mukaan lääkekirjanpitoa on säilytettävä viiden vuoden ajan. Mikäli harrastehevosen passissa on merkintä teurastuskiellosta, lääkekirjanpidon pitämistä ja säilyttämistä ei edellytetä, mutta sitä suositellaan..Osa omistajista suhtautuu hevosiin lemmikkeinä. Lemmikin syöminen on monelle kamala ajatus..Hautaaminen on huonoin vaihtoehtoKivilahti-Mäntylä ja Kaartinen eivät ota suoraan kantaa siihen, pitäisikö hevosia teurastaa Suomessa enemmän. Hautaamista Kaartinen pitää kuitenkin huonoimpana vaihtoehtona. ”Silloin hevonen ei mene hyödyksi mihinkään.”.Hevosen, kuten minkä tahansa muunkin kotieläimen, saa luvallisesti teurastaa kotona omaa käyttöä varten, edellyttäen että eläinsuojelulain vaatimukset täyttyvät. Tarpeetonta kipua hevoselle ei siis saa tuottaa..Kotona teurastettua lihaa, jota ei ole virallisesti tarkastettu, saa käyttää omassa taloudessa, mutta sitä ei lain mukaan saa myydä tai luovuttaa kulutukseen..Kaartinen toteaa kuitenkin ymmärtävänsä, miksi moni saattaa vierastaa ajatusta oman hevosen teurastamisesta. ”Osa omistajista suhtautuu hevosiin lemmikkeinä. Lemmikin syöminen on monelle kamala ajatus.”.Ihmisten lääkkeistä usein teuraskieltoJos hevosen lääkitsemiseen ei löydy tuotantoeläimille tai hevosille tarkoitettua lääkevalmistetta, vaan joudutaan turvautumaan ihmisten lääkkeisiin, puhutaan niin sanotusta lääkkeiden kaskadikäytöstä.Kaskadikäyttöä säädellään EU:n eläinlääkeasetuksella, ja kansallisesti kaskadikäytössä eläinlääkäreitä ohjaa Ruokavirasto.Ruokaviraston ylitarkastaja Liisa Kaartinen huomauttaa, että eläinlääkärin pitäisi olla aina vastuussa, jos hevosella käytetään ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä.”Nyrkkisääntö on se, että omistajan ei ikinä pitäisi lääkitä hevosta ihmisten lääkkeillä omin päin. Vaikka lääke olisi ihmisille reseptivapaa, se ei tarkoita, että lääke olisi tuotantoeläimelle sopiva”, Kaartinen sanoo. ”Tämä on usein tosi vaikea ihmisten muistaa.”Kaartinen toteaa, että kenties eniten epäselvyyksiä liittyy ihmisten antihistamiinivalmisteiden käyttämiseen hevosilla. Hän mainitsee esimerkkinä ihmisten reseptivapaan allergialääke Heinixin, jota käytetään usein myös kesäihottumaisten hevosten hoidossa.”Heinixin käyttäminen edellyttää aina teurastuskieltomerkintää hevosen passiin”, Kaartinen muistuttaa.Teurastuskieltomerkintä on ikuinen, eli hevosta ei voi lääkkeen käytön jälkeen viedä enää teurastamolle. Merkintä tehdään hevosen passiin aina ennen lääkkeen antamista.Heinixistä aiheutuva teurastuskieltomerkintä johtuu lääkevalmisteen vaikuttavasta aineesta setiritsiinistä, jonka MRL-arvoa ei ole määritetty. Turvallista varoaikaa ei ole siis voitu asettaa, sillä ei tiedetä, miten hitaasti aine poistuu hevosen elimistöstä.Toinen monesti hämmennystä aiheuttava lääkeaine on kloramfenikoli, Kaartinen kertoo. Ihmisten silmätipoissa käytettävälle lääkeaineelle ei ole voitu tutkimuksissa määrittää turvallista MRL-arvoa, minkä takia sen käyttäminen hevosella aiheuttaa myös ikuisen teurastuskiellon.Kaartinen toteaa, että vuosien aikana aine toki häviää hevosen elimistöstä, mutta tarkkaa aikaa sille ei ole voitu määrittää. Teurastuskielto on siis varotoimenpide.
Oli hevosen käyttötarkoitus mikä tahansa, luokitellaan se lähtökohtaisesti tuotantoeläimeksi. Näin ollen hevosia koskevat periaatteessa samat lääkitsemissäännöt kuin vaikkapa nautoja, vaikka joitakin poikkeussääntöjäkin on..Jos hevonen suunnitellaan joskus vietävän teuraaksi, omistajan on syytä olla perillä hevosilla käytettyjen lääkkeiden mahdollisista teurasvaroajoista..Millä perusteilla varoajat asetetaan?.Lääkkeiden varoaikojen määrittämistä hallinnoi lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimean eläinlääkäri Katariina Kivilahti-Mäntylä kertoo, että tuotantoeläinten lääkkeiden varoajat määritellään kaksivaiheisessa prosessissa..Ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan lääkkeen vaikuttavan aineen turvallisuus, eli määritetään enimmäismäärä lääkejäämälle, joka voidaan hyväksyä elintarvikkeessa..Määritetään siis lääkeaineen MRL-arvo. Lyhenne tulee sanoista maximum residue limit..MRL-arvon määrittämiseksi lääkeaineelle tehdään mm. toksikologiset, farmakologiset ja mikrobiologiset tutkimukset, sekä selvitetään lääkeaineen imeytyminen, jakaantuminen ja poistuminen eläimen elimistössä. Tutkimustulokset arvioi Euroopan lääkeviraston eläinlääketieteellinen komitea..”Käytännössä tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ihminen voisi syödä kyseistä lääkeainetta päivittäin koko elämänsä ajan ilman että siitä aiheutuisi terveydellistä haittaa”, Kivilahti-Mäntylä valottaa..Teurastettavan eläimen elimistössä saa siis olla tietty määrä lääkeaineita, Kivilahti-Mäntylä sanoo. ”On vaikea nähdä, että MRL-arvoissa puhdas nollatoleranssi olisi mahdollinen.”.Turvallisen päiväsaannin laskennassa käytettävä ruokamäärä on varsin tuhti. Arvoja määrittäessä edellytetään, että ihmisen pitää voida syödä 300 grammaa lihaa, 100 grammaa maksaa, 50 grammaa munuaista, 50 grammaa rasvaa, 1,5 litraa maitoa ja 100 grammaa munia joka päivä ilman lääkejäämien aiheuttamia terveysriskejä..Toisessa vaiheessa kullekin myyntiluvalliselle lääkevalmisteelle asetetaan valmistekohtaiset varoajat..Varoaikatutkimukset tehdään erikseen jokaiselle valmisteen kohde-eläinlajeille. Kudosten lisäksi näytteiksi kerätään eläinlajista riippuen myös maitoa tai munia. Valmisteen varoaika voi vaihdella eläinlajista riippuen, sillä lääkeaine saattaa imeytyä, jakautua ja poistua eri eläinlajeilla eri tavoin..Näin ollen samaa ainetta sisältävien lääkevalmisteiden varoajat voivat vaihdella riippuen siitä, mille eläinlajille ne on tarkoitettu..Varoaikoja ja MRL-arvoja saatetaan tarkastella myöhemmin uudelleen, mutta se on harvinaista..”Taustalla voisi olla esimerkiksi uusi, kehittyneempi analytiikka”, Kivilahti-Mäntylä sanoo. ”Mutta esimerkiksi peruspenisilliinin MRL-arvot ovat 90-luvun lopulta, eivätkä ne ole muuttuneet.”.Varoaika voi vaihdellaTavallisesti myyntiluvallisten tuotantoeläinten lääkkeiden teurasvaroaika on enimmillään 3 viikkoa..Jos eläinlääkäri epäilee, että käytetystä lääkevalmisteesta aiheutuu lääkejäämiä tavallista pidemmäksi ajaksi, hän voi tilannekohtaisesti asettaa sille pidemmän teurasvaroajan kuin lääkkeen myyntilupa vaatii, Kivilahti-Mäntylä huomauttaa..”Näin on usein silloin, kun lääkettä annetaan esimerkiksi tavallista suurempi annos tai pidempi kuuri, tai sen antotapa on jotenkin poikkeava.”.Jos lääke annetaan injektiona, on syytä myös huomioida injektion tilavuus. ”Osalla valmisteista on ohje suurimmasta yhteen kohtaan annettavasta injektiotilavuudesta. Ohjeannosta suurempi, yhteen injektiopaikkaan annettu tilavuus vaatii pidemmän varoajan.”.Varoaikatutkimukset teetetään aina terveillä eläimillä. On siis syytä huomioida, että mikäli hevonen on huonokuntoinen, lääkejäämien poistuminen voi kestää normaalia pidempään, ja tällöin eläinlääkäri voi määrätä pidemmän varoajan..Lisäksi hevosten hoitamiseen voidaan käyttää tiettyjä lääkkeitä, joiden teurasvaroaika on 6 kuukautta..Niin sanotussa hevoslääkeluettelossa listattuja lääkeaineita ei ole hyväksytty yleiseen tuotantoeläinkäyttöön, mutta niitä voidaan käyttää hevosilla puolen vuoden teurasvaroajalla, edellyttäen että eläinlääkäri tekee lääkityksestä aina merkinnän hevosen passiin..Lääkeluettelo on päivitetty viimeksi vuonna 2013. Silloin listalle on lisätty muun muassa nivelsairauksien hoidossa käytetty triamsionoloni, pikkuvarsojen mahahaavan ennaltaehkäisyssä käytetty ranitidiini ja headshaking-oireyhtymästä kärsivien hevosten hoidossa hyödynnetty syproheptadiini..Suomessa lääkejäämiä on vähänVierasainevalvonnasta, eli lääkejäämien valvonnasta, vastaa Ruokavirasto..Näytteitä otetaan sekä elävistä että teurastetuista eläimistä. ”Näytteitä tutkitaan kiellettyjen aineiden ja MRL-arvojen ylittävien pitoisuuksien varalta”, Ruokaviraston ylitarkastaja Liisa Kaartinen kertoo. Näytteitä otetaan satunnaisotannalla..Kaartinen huomauttaa, että määrällisesti hevosia tutkitaan varsin vähän, sillä niitä myös teurastetaan vähän. Viime vuonna Suomessa teurastettiin 780 hevosta. Vertailun vuoksi, lihasikoja teurastettiin vuoden 2021 aikana 1,9 miljoonaa ja nautoja 260 000..Hevosten kohdalla luku on pienentynyt koko ajan, Kaartinen toteaa. ”Viitisen vuotta sitten teurastettujen hevosten vuosittainen määrä oli noin 1 600.”.Viime vuonna hevosista otettiin yhteensä 35 näytettä. Yhteensä näytteitä otettiin yli 4 100, ja analyysejä niille teetettiin yli 50 000..Näytteistä tehdään Kaartisen mukaan Suomessa hyvin vähän mitään löytöjä. Joskus niissä on satunnaisia jäämiä muun muassa ihmisten kipulääkkeistä, penisilliinistä tai loishäätölääkkeistä. ”Viime vuonna hevosista ei löytynyt mitään.”.Elintarviketurvallisuuden kannalta pahinta on se, että unohdetaan merkitä, mikä lääke on kyseessä..Kirjanpidoissa puutteitaKaartinen toteaa, että on aina eläinlääkärin vastuulla tarkistaa, onko hevosella käytetty lääkeaine elintarviketuotantoeläimelle soveltuva, ja asettaa oikeat teurasvaroajat. Hevosen omistaja vastaa siitä, että lääkekirjanpito on tallessa ja ajantasainen, ja että varoaikoja noudatetaan..”Sellaista valvontakapasiteettia, jonka avulla pystyttäisiin valvomaan eläinlääkärin asettamien teurasvaroaikojen noudattamista, ei ole.”.Talleille tehdään kuitenkin säännöllisesti lääkekirjanpidon tarkastuksia. Tarkastuksissa on vuosien saatossa ilmennyt paljon puutteita, Kaartinen sanoo. ”Elintarviketurvallisuuden kannalta pahinta on se, että unohdetaan merkitä, mikä lääke on kyseessä.”.Kirjanpidossa saattaa siis olla merkintä, että tallin hevosille on annettu loishäätölääkitys, mutta valmisteen nimi ei ole tiedossa eikä varoaikaa ole merkitty ylös. Myös päivämäärien kirjaamisessa on usein puutteita..Lääkkeen nimen, varoajan ja antopäivämäärän lisäksi kirjanpidosta olisi ilmettävä lääkityn hevosen tunnistustiedot, lääkityksen aloittaja eli tavallisesti eläinlääkäri tai omistaja, lääkkeen käyttöaihe ja määrä sekä myyjän, eli eläinlääkärin tai apteekin, nimi..Teurastamolla on pystyttävä esittämään hevosen lääkekirjanpito viimeisen kuuden kuukauden ajalta. Muiden eläinten kohdalla lääkekirjanpito on lähetettävä teurastamolle etukäteen, mutta hevosten kanssa kirjanpito on mahdollista esittää myös vasta teurastamon portilla, Kaartinen kertoo..Lain mukaan lääkekirjanpitoa on säilytettävä viiden vuoden ajan. Mikäli harrastehevosen passissa on merkintä teurastuskiellosta, lääkekirjanpidon pitämistä ja säilyttämistä ei edellytetä, mutta sitä suositellaan..Osa omistajista suhtautuu hevosiin lemmikkeinä. Lemmikin syöminen on monelle kamala ajatus..Hautaaminen on huonoin vaihtoehtoKivilahti-Mäntylä ja Kaartinen eivät ota suoraan kantaa siihen, pitäisikö hevosia teurastaa Suomessa enemmän. Hautaamista Kaartinen pitää kuitenkin huonoimpana vaihtoehtona. ”Silloin hevonen ei mene hyödyksi mihinkään.”.Hevosen, kuten minkä tahansa muunkin kotieläimen, saa luvallisesti teurastaa kotona omaa käyttöä varten, edellyttäen että eläinsuojelulain vaatimukset täyttyvät. Tarpeetonta kipua hevoselle ei siis saa tuottaa..Kotona teurastettua lihaa, jota ei ole virallisesti tarkastettu, saa käyttää omassa taloudessa, mutta sitä ei lain mukaan saa myydä tai luovuttaa kulutukseen..Kaartinen toteaa kuitenkin ymmärtävänsä, miksi moni saattaa vierastaa ajatusta oman hevosen teurastamisesta. ”Osa omistajista suhtautuu hevosiin lemmikkeinä. Lemmikin syöminen on monelle kamala ajatus.”.Ihmisten lääkkeistä usein teuraskieltoJos hevosen lääkitsemiseen ei löydy tuotantoeläimille tai hevosille tarkoitettua lääkevalmistetta, vaan joudutaan turvautumaan ihmisten lääkkeisiin, puhutaan niin sanotusta lääkkeiden kaskadikäytöstä.Kaskadikäyttöä säädellään EU:n eläinlääkeasetuksella, ja kansallisesti kaskadikäytössä eläinlääkäreitä ohjaa Ruokavirasto.Ruokaviraston ylitarkastaja Liisa Kaartinen huomauttaa, että eläinlääkärin pitäisi olla aina vastuussa, jos hevosella käytetään ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä.”Nyrkkisääntö on se, että omistajan ei ikinä pitäisi lääkitä hevosta ihmisten lääkkeillä omin päin. Vaikka lääke olisi ihmisille reseptivapaa, se ei tarkoita, että lääke olisi tuotantoeläimelle sopiva”, Kaartinen sanoo. ”Tämä on usein tosi vaikea ihmisten muistaa.”Kaartinen toteaa, että kenties eniten epäselvyyksiä liittyy ihmisten antihistamiinivalmisteiden käyttämiseen hevosilla. Hän mainitsee esimerkkinä ihmisten reseptivapaan allergialääke Heinixin, jota käytetään usein myös kesäihottumaisten hevosten hoidossa.”Heinixin käyttäminen edellyttää aina teurastuskieltomerkintää hevosen passiin”, Kaartinen muistuttaa.Teurastuskieltomerkintä on ikuinen, eli hevosta ei voi lääkkeen käytön jälkeen viedä enää teurastamolle. Merkintä tehdään hevosen passiin aina ennen lääkkeen antamista.Heinixistä aiheutuva teurastuskieltomerkintä johtuu lääkevalmisteen vaikuttavasta aineesta setiritsiinistä, jonka MRL-arvoa ei ole määritetty. Turvallista varoaikaa ei ole siis voitu asettaa, sillä ei tiedetä, miten hitaasti aine poistuu hevosen elimistöstä.Toinen monesti hämmennystä aiheuttava lääkeaine on kloramfenikoli, Kaartinen kertoo. Ihmisten silmätipoissa käytettävälle lääkeaineelle ei ole voitu tutkimuksissa määrittää turvallista MRL-arvoa, minkä takia sen käyttäminen hevosella aiheuttaa myös ikuisen teurastuskiellon.Kaartinen toteaa, että vuosien aikana aine toki häviää hevosen elimistöstä, mutta tarkkaa aikaa sille ei ole voitu määrittää. Teurastuskielto on siis varotoimenpide.
