Maataloudessa on käytössä useita keinoja ympäristön tilan heikkenemisen estämiseksi, erityisesti typpi- ja fosforipäästöjen vähentämiseksi. Näistä on siirrytty kasvihuonekaasupäästöjen (KHK) hallintaan. Ensimmäisiä askeleita hevosalalla ovat nykyisten ruokinta- ja hoitokäytäntöjen muokkaaminen vastaamaan yhteiskunnan odotuksia ja lainsäädännön vaatimuksia. Tällä on merkitystä, ja ympäristökuorman pienentäminen on mahdollista, vaikka hevonen ei olekaan kovin suuri KHK:n tuottaja. Vuodessa hevonen tuottaa yhteensä 18 kiloa metaania, mikä on alle puolet naudan päästöistä. Tietoa hevosten ympäristövaikutuksista on vähemmän kuin muilta kotieläimiltä, mutta niihin kiinnitetään kasvavaa huomiota hevosten määrän lisääntyessä. .Vaikuttamiskeinot liittyvät rehuihin ja niiden hyväksikäyttöön sekä lannan käsittelyyn. Hollantilais-uusiseelantilaisessa kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin, kuinka ruokinta ja eri ravintoaineiden hyväksikäytön muutokset vaikuttavat päästöihin. Oleellista tulosten mukaan on tässäkin hevosen suoliston häiriötön toiminta. Mitä enemmän suoliston pieneliöstöä häiritään harvoilla ruokintakerroilla ja liian suurilla rehuannoksilla (etenkin tärkkelys), sitä enemmän ravintoaineiden hyväksikäyttö huononee ja ravinteita joutuu sontaan ja virtsaan. Sulatus heikkenee, kun suuret kerta-annokset ylittävät ruuansulatuksen kapasiteetin. Samalla metaanin tuotanto kasvaa. Tärkeätä on lisäksi rehujen hyvä laatu ja sulavuus. Liian kuitupitoinen huonosti sulava heinä lisää suoliston metaanin tuotantoa ja KHK:n määrää lannassa, josta kaasut vapautuvat ilmaan varastoinnin aikana, sitä enemmän mitä pitempi varastointiaika on, olkilannasta eniten. Heinän ADF-kuitupitoisuuden on oltava riittävän alhainen, mutta vaikutusta on muidenkin rehujen kuitupitoisuudella. Laiduntamisella ja tuoreen ruohon syöttämisellä monipuolistetaan suoliston pieneliöstöä. Ympäristöhaitat lisääntyvät keväällä sulamisvesien aikaan, etenkin typen osalta, jos ruokinnassa on liikaa valkuaista. Suuri merkitys on heinän valkuaispitoisuudella suhteessa hevosen tarpeeseen, koska heinä muodostaa suurimman osan hevosen rehuannoksesta. Hyvä aminohappotasapaino parantaa valkuaisen hyväksikäyttöä. Kuitenkin kaikki yliruokinta lisää päästöjä. Kasviöljyn käyttö energianlähteenä vähentää metaanin tuotantoa. Vastuulliseen ruokintaan kuuluu myös rehujen pakkausten ja kuljetusten vähentäminen sekä oikeat viljelytoimenpiteet, joihin voidaan rehuostojen yhteydessä vaikuttaa. Artikkeli julkaistiin Journal of Equine Veterinary Science tiedelehdessä heinäkuussa.Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija
Maataloudessa on käytössä useita keinoja ympäristön tilan heikkenemisen estämiseksi, erityisesti typpi- ja fosforipäästöjen vähentämiseksi. Näistä on siirrytty kasvihuonekaasupäästöjen (KHK) hallintaan. Ensimmäisiä askeleita hevosalalla ovat nykyisten ruokinta- ja hoitokäytäntöjen muokkaaminen vastaamaan yhteiskunnan odotuksia ja lainsäädännön vaatimuksia. Tällä on merkitystä, ja ympäristökuorman pienentäminen on mahdollista, vaikka hevonen ei olekaan kovin suuri KHK:n tuottaja. Vuodessa hevonen tuottaa yhteensä 18 kiloa metaania, mikä on alle puolet naudan päästöistä. Tietoa hevosten ympäristövaikutuksista on vähemmän kuin muilta kotieläimiltä, mutta niihin kiinnitetään kasvavaa huomiota hevosten määrän lisääntyessä. .Vaikuttamiskeinot liittyvät rehuihin ja niiden hyväksikäyttöön sekä lannan käsittelyyn. Hollantilais-uusiseelantilaisessa kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin, kuinka ruokinta ja eri ravintoaineiden hyväksikäytön muutokset vaikuttavat päästöihin. Oleellista tulosten mukaan on tässäkin hevosen suoliston häiriötön toiminta. Mitä enemmän suoliston pieneliöstöä häiritään harvoilla ruokintakerroilla ja liian suurilla rehuannoksilla (etenkin tärkkelys), sitä enemmän ravintoaineiden hyväksikäyttö huononee ja ravinteita joutuu sontaan ja virtsaan. Sulatus heikkenee, kun suuret kerta-annokset ylittävät ruuansulatuksen kapasiteetin. Samalla metaanin tuotanto kasvaa. Tärkeätä on lisäksi rehujen hyvä laatu ja sulavuus. Liian kuitupitoinen huonosti sulava heinä lisää suoliston metaanin tuotantoa ja KHK:n määrää lannassa, josta kaasut vapautuvat ilmaan varastoinnin aikana, sitä enemmän mitä pitempi varastointiaika on, olkilannasta eniten. Heinän ADF-kuitupitoisuuden on oltava riittävän alhainen, mutta vaikutusta on muidenkin rehujen kuitupitoisuudella. Laiduntamisella ja tuoreen ruohon syöttämisellä monipuolistetaan suoliston pieneliöstöä. Ympäristöhaitat lisääntyvät keväällä sulamisvesien aikaan, etenkin typen osalta, jos ruokinnassa on liikaa valkuaista. Suuri merkitys on heinän valkuaispitoisuudella suhteessa hevosen tarpeeseen, koska heinä muodostaa suurimman osan hevosen rehuannoksesta. Hyvä aminohappotasapaino parantaa valkuaisen hyväksikäyttöä. Kuitenkin kaikki yliruokinta lisää päästöjä. Kasviöljyn käyttö energianlähteenä vähentää metaanin tuotantoa. Vastuulliseen ruokintaan kuuluu myös rehujen pakkausten ja kuljetusten vähentäminen sekä oikeat viljelytoimenpiteet, joihin voidaan rehuostojen yhteydessä vaikuttaa. Artikkeli julkaistiin Journal of Equine Veterinary Science tiedelehdessä heinäkuussa.Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija