Valmennus: Hiitti hevosen ja valmentajan mukaan

Vihtiläiselle Emma Väreelle hiitti tarkoittaa reipasta ajoa pidemmän matkaa, vähintään mailin kerrallaan. Hän hiittaa aina kilpailusuuntaan ja tyypillisesti 2000 metriä kerrallaan. Vedot eivät ole hiittejä vaan vetoja..”Meillä kun ei kotona pysty ajamaan kovaa kuin reilusti alle kilometrin pätkiä, niin omassa systeemissäni hiitti tarkoittaa automaattisesti samalla ratahiittiä ja reissua Vermoon”, ohjastaja-valmentaja toteaa..Varsojen kanssa Vermossa käydään ennen opetus- ja koelähtöjä ainakin kaksi kertaa, mutta myös vanhempien kilpahevosten kanssa reissataan pidemmän kilpailutauon loppupuolella..Säännölliseen valmennusohjelmaan hiitit eivät kuulu, ja välillä Väreellä voi kulua kuukausiakin vain kotioloissa treenaten. Kaikilla kaksivuotiailla ja sitä vanhemmilla ajetaan vetoja kahdesti viikossa..”Polanteiden aikaan käytössä on 750 metrin suora, jossa on koko matkalla pienesti nousua. Ylöspäin ajetaan kovimmillaan neljääkymmentä, takaisinpäin palautellaan rauhassa. Vetojen maksimimäärä on kahdeksan.”.Suuri osa vuodesta kuluu päästellen edestakaisin harjoituslenkin suoraa, jolla on mittaa 600 metriä. Yhdellä harjoituskerralla ajetaan korkeintaan kuusi keskenään samantahtista vetoa, hevosen mukaan jossain 1.30- ja 1.40-kilometrivauhtien välissä..”Lyhyt palautus tehostaa treeniä. Toisessa päässä kävellään puolitoista minuuttia, toisessa karvan verran pidempään. Kävin joskus vierailemassa Tapio Mäki-Tulokkaalla, joka ainakin silloin palautteli vetojen välissä paljon vähemmän kuin mitä meidän perheessä on ollut tapana”, Väre paljastaa..”Aloin mielenkiinnolla testaamaan, että voiko tämä todella toimia, ja nyt olen siirtynyt siihen ihan kokonaan. Toki pienemmässä palautuksessa hevosenlukutaidon merkitys korostuu, ettei treeneistä tule liiankin kovia.”.Vanhojen ja tuttujen kilpahevosten kanssa vetoihin on joskus luotettu läpi vuoden, eikä Vermon-reissuja ole tehty talvitauon jälkeen ainuttakaan. Esimerkiksi Carleman saattoi hiitinkorvikkeeksi painella erikoisrankan vetotreenin ja suorittaa kauden avausstartissa silti hyvin..Vedoilla on silti omat rajoitteensa, koska ne ovat perustavanlaatuisesti intervalleja..”Hiitissä vauhti pysyy koko ajan ja mielellään vain kiihtyy loppua kohti, samalla kun syke jatkaa nousuaan. Omissa treenipaikoissa väliin tulee aina väkisin jonkinlainen rasitustason notkahdus vetojen välissä, mutta hiitteihin ei kuulu mitään hengähdystaukoa”, Väre kuvailee..”Joillain hevosilla lihaksisto kerta kaikkiaan vaatii pidempää reipasta ajoa, että aineenvaihdunta alkaa toimimaan kovassa vauhdissa.”.Yksi niistä on Cream Candy..”Tamma on vuodesta toiseen tukkoinen talven jälkeen ensimmäisellä hiitillä, vaikka se olisi kotona tuntunut kuinka hyvältä. Sitten toisella hiittireissulla se on ihan eri hevonen ja lähtee kuin lintu lentoon.”.Raviradallakin käytetään hiittikärryjä, jotta sama harjoitusvaikutus saadaan pari sekuntia hiljaisemmilla vauhdeilla. Kolmevuotiailla ja sitä vanhemmilla on käytössä perinteinen tuplahiittikonsepti..”Neljän lämmittelykierroksen jälkeen käännytään kilpailusuuntaan ja ajetaan kahden kilometrin hiitti 1.40-vauhtia. Puolitoista kierrosta palautellaan hölkäten ja kävellen, kunnes lähdetään uudelleen kovempaan hiittiin, joka on yleensä samanmittainen. Vauhti vaihtelee hiitin tarkoituksesta riippuen suunnilleen 25:stä alaspäin”, hän muotoilee..Mikäli yksi hiittireissu riittää, optimaalisin ajankohta on Väreen mukaan parisen viikkoa ennen suunniteltua starttia. Paria päivää aiemmin ajetaan viimeistelyt, jotka nekin räätälöidään kilpailurytmin ja hevosen mukaan..”Vaikkapa keskiviikkona starttaava hevonen viimeistellään maanantaina, eli väliin jää vähintään yksi kokonainen päivä. Lämmityksen jälkeen ajetaan ensimmäinen veto rauhassa, toinen joko puolireipasta tai sitten parisataa metriä terävästi ja loppu rullaillen. Niin että kroppa herää”, hän perustelee..”Viikon starttivälillä viimeistelyvetojen sijaan tulee kahdeksan kilometrin kevyt hölkkä, jotta saadaan sopiva hiki ja nähdään että kaikki on varmasti kunnossa. Jokunen vuosi sitten saatoin käydä vähän päästämässä, mutta olen huomannut hölkkäversion tiheällä kilpailutahdilla toimivammaksi.”.Väre on kokenut, että myöskään edellispäivänä päräyttely ei monille sovi. Oikein ison lihaskimpun kanssa sitä voisi kokeilla, mutta mitä enemmän hevosella on terveysmurheita, sitä kauempana kovemmat pätkät kannattaa kilpailupäivästä pitää..Tätä periaatetta noudatettiin äärimmäisyyksiin asti Seabiscuitin kanssa sen viimeisellä kilpailukaudella: poikkeuslahjakkuus ei alle kolmen viikon starttivälillä koskaan mennyt muuta kuin kävelyä. Nekään eivät olleet kovin totista treenaamista, sillä superyksilö sai mennä mihin halusi, ja myös palata talliin milloin halusi..”Minähän en itsekään uskonut tähän ensin. Kun ohjastaja kysyi Vermossa ennen lähtöä, että miltä se on tuntunut tällä viikolla, niin valehtelin että ihan hyvältä. En kehdannut sanoa, että en ole ajanut sillä viiteen päivään, enkä silloinkaan juosten”, Väre paljastaa..”Seabiscuit meni 11,7 täyden matkan ja voitti puoli suoranmittaa. Ajattelin, että okei, tässä tilanteessa ja tämän hevosen kanssa vaan täytyy tehdä näin. Syksylläkin ruuna paineli samalla systeemillä vielä kymppiä.”.Kuopiossa valmentava Jukka Hakkarainen ei kitsastele hiitti-sanan kanssa. Hänen määritelmänsä hiitille on vauhdikkaampi harjoitus – pituudesta viis. Kotitallilla ajetaan vetoja ja kelien puitteissa pidempääkin hiittiä, mutta raviradallekin reissataan..”Perustreenissä ajetaan useampia hiljaisia vetoja. Kilpailukunnon lähestyessä vauhdit ovat niissä reilua kolmeakymmentä, ja samaa tahtia mennään myös kotiradan pidemmissä hiiteissä. Puolitoista viikkoa ennen starttia käydään raviradalla ajamassa 20–25-aikainen 2000 metriä”, Hakkarainen luonnostelee..700 metrin mittaiset vedot ovat ohjelmassa kahdesti viikossa. Ne ajetaan loivaan ylämäkeen, palautus samaa suoraa alaspäin. Hiljaisempien vetojen jälkeen kävellään minuutti ja hölkätään loppumatka, lähemmäs kahtakymmentä paineltuaan saa kävellä parikin minuuttia..Hakkaraisen johtoajatus on saada käytettyä hevosen rasitustasoa parisen viikkoa ennen starttia ja säännöllisesti harjoituskaudenkin aikana 80–90 prosentissa maksimista. Teoriassa tapa on vapaa, mutta käytännössä pidemmät hiitit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus..”Etenkin talvitreenien jälkeen rapsakampi ratahiitti voi olla tosi hyödyllinen myös siinä mielessä, että se antaa tietoa hevosen tilanteessa. Mutta onhan se erilainen suoritus. Varsinkin laiska hevonen voi joutua pidemmässä hiitissä eri tavalla töihin”, hän pohtii..”Se on lähinnä ajopaikoista kiinni, että ajetaanko pidempi hiitti kotona vai reissataanko raviradalle, kun siellä on etenkin keväisin paljon paremmat olosuhteet. Etenkin tänä vuonna jouduttiin roudan takia käymään ratahiitillä aika paljonkin.”.Esimerkiksi Kouvolan viisivuotislähdön sankari Massimo Hoist on juossut kevään mittaan ratahiittiä kerran tai kaksi kuukaudessa. Lauantaistartin viimeistelyt se oli ravannut perjantaina, kaikin puolin samalla systeemillä kuin Hakkaraisen muutkin hevoset..”Alle neljä kilometriä hölkkää, ja sitten kaksi 400 metrin vetoa ajetaan terävästi. Tosin jos on semmoinen joka meinaa kuumua, niin vetojen sijaan annetaankin reilun kilometrin verran mennä vähän reippaampaa, sillä tavalla että vähän hengästyy”, valmentaja kuvailee..”Kelloa ei ole mukana, joten nokkatuntumalla mennään hevosen mukaan. Pääasia on nähdä, että ei ole vaivoja pinnassa ja kaikki on muutenkin mallillaan. Ravaavat hyvin ja palautuvat hyvin.”.Loppuverryttelyt hölkässä ja käynnissä kestävät vartin verran. Sen jälkeen tallissa hevosen ei pitäisi enää juuri puhaltaa..”Tietenkin sama homma on muissakin kovemmissa treeneissä, että liian nuutuneena ei saisi olla. Yleisilmeen lisäksi katsellaan vähän palautumissykkeitä.”.Viimeistely ilman välipäiviä on ollut Hakkaraisen tyyli jo pitkään. Systeemi on todettu toimivaksi usein treenaaville hevosille, joiden valmennusohjelmaan kuuluu neljästä viiteen valmennusta viikossa..”Tuntuu että ne ovat helposti vähän tasapaksuja ja saamattomia, jos eivät sitten saakaan liikettä niin tiheästi startin alla. Ylipäätään tykkään ajaa hevosia aika paljon, ne pysyvät notkeina eikä virtaa kerry liikaa”, hän näkee..”Joskus on toki tilanteita vaikkapa ravireissujen takia, että edellispäivänä ei ole päästy ajamaan. Sitten on vain viimeistelty päivää tai vaikka kahtakin ennen, ja ihan hyvin ne ovat menneet joskus silläkin tavalla.”.Vieläkin poikkeavampia viimeistelyjä on tehty, nimittäin veden varassa. Useimmat Hakkaraisen suojatit uivat kesäisin kahdesti viikossa, ja innokkaimmat ovat joskus viimeistelleet veneen perässä..”Ennen starttia on saatettu uittaa kahdesta kolmeen parin minuutin lenkkiä. Sekin käy sopivasta rasituksesta niille, jotka tosissaan uivat.”.Psyykkistä valmennustaVarsojen kanssa ratahiiteillä korostuvat käytöstavat ja hyvä fiilis.Emma Väreen valmentamat varsat käyvät Vermossa hiitillä vähintään kahdesti ennen opetus- ja koelähtöjään. Kaksivuotiailla ajetaan radalla vähintään kahden porukoissa.”Matkustamiseen, uusiin maisemiin ja muihin hevosiin on helpompaa ja mukavampaa tottua, kun on kaveri tukena ja turvana. Toisaalta laumatoveri toimii kirittäjänä, jolloin itse treenikin sujuu vähän puolihuolimattomasti”, Väre kertoo.”Toisekseen varsoja ei etenkään radalla päästetä koskaan väsyksiin. Aina ajetaan vain sellaista vauhtia, mitä ne jaksavat ja osaavat suosiolla mennä. Silti ne palautellaan huolellisesti.”Väreen varsat kävelevät myös radan puolella ennen ja jälkeen hiitinajon.”Se on tulevaisuuttakin ajatellen hyödyllinen työkalu ja myös turvallisuustekijä. On todella hankalaa jos hevoselle tulee opettaneeksi, että aina kun mennään radalle, niin mennään täysiä. Se voi tehdä aikanaan hallaa myös itse kilpailusuoritukselle.”Joskus ennakoinnista huolimatta varsalle voi hiitillä iskeä väsy, vaikka itse urheilusuoritus olisi ollut kuinka tyylikäs. Silloin asiaa ei jätetä toivomisen varaan, vaan hiitillä käydään vielä uudelleen ajamassa niin paljon hiljempaa, että sama yllätys ei takuulla tapahdu uudelleen.”Haluan varmistaa, että varsalle varmasti jää raviradasta positiivinen muistikuva. Nuorten kanssa se urheilusuoritus on kuitenkin vain yksi tärkeä hiitillä treenattava osa-alue.”Itse urheilusuorituksen lähtökohtana on hiittikärryistä ajettava yhden hiitin suoritus. Kilpailusuunnan vastaisesti hölkätään kaksi kierrosta, sitten kilpailusuuntaan kolme kierrosta – edelleen vain lämmityshölkkää.”Me volttaillaan aina kierros tai pari ennen kuin käännetään, myös ensimmäisellä kerralla vaikka kilpailusuuntaan vasta hölkätään. Joka välissä vähän harjoitellaan pyörimistä”, Väre naurahtaa.”Ei se kyllä sitä tarkoita, että kun oikeissa raveissa ympärille tulee 15 muuta, kaikki heti sujuu. Mutta on edes teoriassa annettu jotain valmiuksia suoritua siitä.”Suunnanvaihdoksen ja puolentoista kierroksen kävelyn jälkeen ajetaan kahden kilometrin hiitti, jonka jälkeen radalla vielä hölkätään ja kävellään puolisentoista kilometriä.”Ensimmäisellä kerralla kakkosten hiittivauhti on 1.40. Jos kaikki meni tosi hyvin, seuraavalla kerralla on sama homma, mutta 1.30-kyytiä. Jos yhä vaan on helppoa, niin ajetaan muutaman viikon välein opetuslähtö ja koelähtö”, hän kertoo.”Se riippuu sitten varsasta, että kuka menee 1.21 ja kuka 1.25. Sillä ei ole minulle mitään väliä, kunhan omistajat pääsevät ihastelemaan hevostaan, varsa pysyy koko päivän tyytyväisenä ja vauhti on maalin kohdalla kovimmillaan.”.Podcast: Kaksi hevosta Derbyyn valmentaneen Jukka Hakkaraisen työtä seurataan tarkasti: "Herkemminhän sieltä tulee sanomista tännepäin, jos ei onnistu".Podcast: Emma Väre kertoo, minkälaista on työskennellä perheen kesken: ”Minä sanoin, että minä ajan kuten ajan, etkä sinä puutu siihen”

Valmennus: Hiitti hevosen ja valmentajan mukaan

Aiheeseen liittyvää