Ihmeruuna on komea nimitys, joka otettiin käyttöön 1960-luvulla. Arvonimestä on yleinen yhteisymmärrys, että sen ovat ansainneet neljä ruunaa: Reipas, Topi, Vonkaus ja Olle. Ne olivat ruunia, jotka laittoivat parhaimmillaan ravikuninkaatkin ojennukseen ja yhteistä niille on Suurmestaruuden voitto.Vuodesta 1958 alkaen ajettu Suurmestaruus tuntee tuon nelikon lisäksi yhden ruunavoittajan, Turovelin. Suurmestaruuden voittaneita tammoja on puolestaan kolme: Riuskan-Tyttö, Vekkuliina ja I.P. Vipotiina. Loput suurmestaruudet ovat menneet oriitten nimiin.Reipas oli ensimmäinen suurmestariruuna vuosina 1960 ja 1963, mutta tasan 60 vuotta sitten vaihtui ihmeruunien viestikapula suoraan seuraavalle. Riihimäellä 13. ja 14.6.1964 ajetuissa suurmestaruusraveissa vallankahvaan tarttui Reino Hinkkasen Topi. Tuolloin Suurmestaruus oli varsin vaativa kisa. Lauantaina ajettiin valintasarjan lähdöt 2400 metrin tasoitusajoina, sunnuntaina 1600 metrin ryhmäajoina. Näissä saatujen yhteenlaskettujen aikojen perusteella 19 osallistujasta jatkoi sunnuntain 2000 metrin ryhmäajona ajettuun finaaliin kuusi hevosta. Topi johti finaalia alusta loppuun ja voittoaika 27,7 oli kauden kärkiaika ja uusi kilpailuennätys. Tuleva ravikuningas Riuska oli toinen, hallitseva kuningas Eri-Poika kolmas ja neljänneksi tuli seuraavan vuoden kuningas Puhemies. Ykköspalkinto oli 2000, joka elinkustannusindeksin huomioon ottaen vastaa tänä päivänä 4546 euroa. Se voi tuntua vähäiseltä, mutta oli tuohon aikaan todella mainittava raha ravikilpailusta.”Muistan ajaneeni monta kertaa isojakin kilpailuja 60 markan ensipalkinnosta”, Hinkkanen muisteli myöhemmin.Monta kertaa hän toden totta ajoikin. Topi nähtiin kilpailemassa aivan ympäri Suomen, ja ahkerasti. Esimerkiksi yhden talvikiertueen kolmien ravien ohjelma oli kotoa Parikkalasta Pihtiputaalle, sieltä Ivaloon ja lopuksi Karigasniemeen, Tenojoen jääraveihin. . Topin 582 palkintosijan määrää on pidetty epävirallisena maailmanennätyksenä. Voittoja ruunalle kertyi 286, niiden määrässä Reipas ja Vonkaus ovat edellä. Hurjin vuosi oli 1963: 113 starttia ja niistä 60 voittoa.Suurmestaruuden Topi voitti myös vuonna 1965 ja vielä 16-vuotiaana, vuonna 1967 se oli toinen. Uransa ruuna päätti 17-vuotiaana.Vuonna 2005 edesmennyt Reino Hinkkanen oli poikkeuksellisen elämänmyönteinen ihminen. Toisella kuululla edesmenneellä parikkalalaisella hevosmiehellä Pekka Roihalla oli tarina, joka kuvasti hyvin Hinkkasen luonnetta:"Ajoimme Reinon kanssa Parikkalasta satoja kilometrejä kilpailemaan vanhaan Käpylään ja oli tosi kurja keli. Sen aikaiset tiet menivät sateella oikein huonoiksi ja minä manailin ääneen keliä ja ravimiehen elämän yleistä karuutta. Reino istui hiljaa vieressä kuunnellen ja ulos katsellen. Lopulta hän aukaisi suunsa ja sanoi taivasta ihastellen; jo on komeita pilviä."Reino Hinkkanen säilytti positiivisuutensa vielä vuonna 1987 tapahtuneen onnettomuuden jälkeenkin. Hän jäi metsätöissä kaatuvan konkelopuun alle ja halvaantui rintalastasta alaspäin. Hinkkanen keskittyi tämän jälkeen kirjalliseen tuotantoon ja häneltä ilmestyi neljä teosta.
Ihmeruuna on komea nimitys, joka otettiin käyttöön 1960-luvulla. Arvonimestä on yleinen yhteisymmärrys, että sen ovat ansainneet neljä ruunaa: Reipas, Topi, Vonkaus ja Olle. Ne olivat ruunia, jotka laittoivat parhaimmillaan ravikuninkaatkin ojennukseen ja yhteistä niille on Suurmestaruuden voitto.Vuodesta 1958 alkaen ajettu Suurmestaruus tuntee tuon nelikon lisäksi yhden ruunavoittajan, Turovelin. Suurmestaruuden voittaneita tammoja on puolestaan kolme: Riuskan-Tyttö, Vekkuliina ja I.P. Vipotiina. Loput suurmestaruudet ovat menneet oriitten nimiin.Reipas oli ensimmäinen suurmestariruuna vuosina 1960 ja 1963, mutta tasan 60 vuotta sitten vaihtui ihmeruunien viestikapula suoraan seuraavalle. Riihimäellä 13. ja 14.6.1964 ajetuissa suurmestaruusraveissa vallankahvaan tarttui Reino Hinkkasen Topi. Tuolloin Suurmestaruus oli varsin vaativa kisa. Lauantaina ajettiin valintasarjan lähdöt 2400 metrin tasoitusajoina, sunnuntaina 1600 metrin ryhmäajoina. Näissä saatujen yhteenlaskettujen aikojen perusteella 19 osallistujasta jatkoi sunnuntain 2000 metrin ryhmäajona ajettuun finaaliin kuusi hevosta. Topi johti finaalia alusta loppuun ja voittoaika 27,7 oli kauden kärkiaika ja uusi kilpailuennätys. Tuleva ravikuningas Riuska oli toinen, hallitseva kuningas Eri-Poika kolmas ja neljänneksi tuli seuraavan vuoden kuningas Puhemies. Ykköspalkinto oli 2000, joka elinkustannusindeksin huomioon ottaen vastaa tänä päivänä 4546 euroa. Se voi tuntua vähäiseltä, mutta oli tuohon aikaan todella mainittava raha ravikilpailusta.”Muistan ajaneeni monta kertaa isojakin kilpailuja 60 markan ensipalkinnosta”, Hinkkanen muisteli myöhemmin.Monta kertaa hän toden totta ajoikin. Topi nähtiin kilpailemassa aivan ympäri Suomen, ja ahkerasti. Esimerkiksi yhden talvikiertueen kolmien ravien ohjelma oli kotoa Parikkalasta Pihtiputaalle, sieltä Ivaloon ja lopuksi Karigasniemeen, Tenojoen jääraveihin. . Topin 582 palkintosijan määrää on pidetty epävirallisena maailmanennätyksenä. Voittoja ruunalle kertyi 286, niiden määrässä Reipas ja Vonkaus ovat edellä. Hurjin vuosi oli 1963: 113 starttia ja niistä 60 voittoa.Suurmestaruuden Topi voitti myös vuonna 1965 ja vielä 16-vuotiaana, vuonna 1967 se oli toinen. Uransa ruuna päätti 17-vuotiaana.Vuonna 2005 edesmennyt Reino Hinkkanen oli poikkeuksellisen elämänmyönteinen ihminen. Toisella kuululla edesmenneellä parikkalalaisella hevosmiehellä Pekka Roihalla oli tarina, joka kuvasti hyvin Hinkkasen luonnetta:"Ajoimme Reinon kanssa Parikkalasta satoja kilometrejä kilpailemaan vanhaan Käpylään ja oli tosi kurja keli. Sen aikaiset tiet menivät sateella oikein huonoiksi ja minä manailin ääneen keliä ja ravimiehen elämän yleistä karuutta. Reino istui hiljaa vieressä kuunnellen ja ulos katsellen. Lopulta hän aukaisi suunsa ja sanoi taivasta ihastellen; jo on komeita pilviä."Reino Hinkkanen säilytti positiivisuutensa vielä vuonna 1987 tapahtuneen onnettomuuden jälkeenkin. Hän jäi metsätöissä kaatuvan konkelopuun alle ja halvaantui rintalastasta alaspäin. Hinkkanen keskittyi tämän jälkeen kirjalliseen tuotantoon ja häneltä ilmestyi neljä teosta.
