Roopesta Kymenlaakso-ajon ensimmäinen rahapohatta

Kymenlaakso-ajon isä on helppo nimetä. Hän on nyt jo edesmennyt Bo Lindholm, joka vuosina 1973–1979 oli Kouvolan raviradan toiminnanjohtajana. Pidetty ja idearikas Lindholm oli monessa mukana, hän oli myös esimerkiksi tärkeä voima, kun suomalainen poniraviurheilu koki ensi tulemistaan.

Käytännönkin hevosmiehenä – hän oli muun muassa ollut nuorena miehenä legendaarisen Fredrikin hoitaja – Lindholm oli pohtinut kolmevuotiaiden ikäluokkakisoista väliinputoajiksi jääviä lahjakkaita, mutta jostain syystä myöhäisempiä varsoja. Hän ajatteli, että isompaa rahaa voisi saada muutkin kuin ikäluokkakisojen siihen asti suurimmat nimet.

Tämän pohdinnan seuraus oli, että helmikuussa vuonna 1979 Valkealan Hevosystäväinseura julkaisi tiedotteen saman vuoden lokakuussa ensi kertaa ajettavasta suurkilpailusta nimeltään Kymenlaakso-ajo.

Se oli Suomessa syntyneille kolmevuotiaille lämminverisille tarkoitettu kilpailu, jonka karsinnat ja finaali ajetaan tasoitusajona paalulta 15 000 markkaa + 20 metriä 15 000 markkaa, pisin takamatka 40 metriä.

Ykköspalkinnoksi luvattiin 20 000 markkaa, jonka Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin huomioon ottava laskuri kertoo tänä päivänä reiluksi 13 000 euroksi. Erikoisuutena oli ylimääräinen tuhatmarkkanen, joka luvattiin parhaiten loppukilpailussa sijoittuvalle Kymenlaaksossa syntyneelle hevoselle. Sitä ei tosin tarvinnut avausvuonna maksaa, kun finaalissa ei ollut yhtään kymenlaaksolaislähtöistä.

Ilmoittautumismaksuina puolestaan lankesi huhtikuussa 180 markkaa ja samankokoinen summa heinäkuussa, kolmas erä oli 120 markkaa ja maksettiin karsintojen yhteydessä. Kilpailu sai heti hyvän vastaanoton, 103 kolmevuotiaasta maksettiin ensimmäinen erä. Onnistuneesta konseptista kertoo myös se, että kun kilpailu oli kertaalleen nähty, maksettiin seuraavana vuonna jo lähes tuplamäärä varsoja, 197 kappaletta.

Torstaina 25.10.1979 Kymenlaakso-ajossa otettiin ensiaskeleet karsintojen muodossa. Kolmesta karsintalähdöstä heti ensimmäinen näytti, kuinka tämä kilpailusysteemi todellakin antaa mahdollisuuden uusille nimille.

Seppo Lyyra ajoi paalun Reticulumin heti kärkeen, veti rauhallista 1.23-tempoa ja kun se viimeiselle puolikkaalle kiihdytti 1.17-kyydin, oli tuore kriteriumvoittaja Mini Bunterkin täysin aseeton 40 metrin takamatkaltaan.

Sama tahti jatkui toisessa karsinnassa, paalulta lähteneet olivat pääosissa. J.J. Roope johti ja Martti Keskinen odotteli Roopella kirilupaa sen takana. Lopussa Roopet vaihtoivat paikkaa.

Eikä kolmas karsintakaan päästänyt kovaa 40 metrin takamatkalaista voiton makuun. Extempore af Hagby oli Kriteriumin hopeamitalisti ja muutenkin ikäluokan kärkivarsoja. Paalulta voittajaa ei tällä kertaa kuitenkaan saatu. Niin sanottu välikarsina, 20 metrin takamatka, oli historiansa aikana hankala paikka pärjätä, mutta Clayt Boy ja Veijo Heiskanen selvittivät sen selkeään voittoon. Extempore af Hagby ja Pekka Korpi olivat maalissa käytännössä edelleen sen lähtötilanteen 20 metriä perässä. Karsintojen ohjastajanimeksi nousi Risto Lanki, joka ajoi jokaisen ajokkinsa finaaliin, Lim Perry oli neljäs, J.J. Roope toinen ja Am Perry kolmas.

Seuraavan viikon lauantaina, 3.11. oli vuorossa ensimmäinen Kymenlaakso-ajon finaali. Lauantaipeli oli silloin V5 ja Kouvola ajoi kierroksen Porin kanssa. Uuden suurkilpailun finaalia ei kelpuutettu kohdelähdöksi.

Karsintavoittajista Clayt Boy oli etukäteissuosikki. Se päätyi johtaneen Kolibrin rinnalle, josta puristi jo johtoon. Martti Keskinen oli jälleen sijoittanut Roopensa tarkasti johtavan perän ja lähti sieltä oikea-aikaisesti hyökkäykseen. Ori porhalsi maalisuoralla varmasti ohi Clayt Boyn, kun Kolibri piti kolmanneksi.

Voittaja oli Martti Keskiselle niin tutun R.A.C.:n poika.

”Yhteistä niille on ääretön kilpailutahto”, Martti Keskinen vertaili isää ja poikaa lähdön jälkeen. ”Myös ravi ja luonne ovat samoja, mutta Roopella ei ole isänsä mittoja. Ulkoisesti se muistuttaa paljolti emänisäänsä King Bunteria.”

Voitto toi Martti Keskiselle myös viikon matkan etelään. Roope oli Sirpa Ritan nimissä, mutta todellinen puuhamies perheen hevosasioissa oli hänen puolisonsa, taidekauppias Jouko Rita. Hän oli luvannut Keskiselle viikon matkan Espanjaan täydellä ylöspidolla, jos Roope voittaa, ja piti myös sanansa.

Pisimmältä takamatkalta lähteneet ikäluokan hallitsijat Mini Bunter ja Extempore af Hagby eivät yltäneet korotetuillekaan rahoille, mikä taas johtui ennen kaikkea siitä, että ne joutuivat todistamaan Kouvolan kaarteiden vaikeutta.

Mini Bunter nousi kilometrin jälkeen näyttävästi aivan kärjen tuntumaan, mutta vain laukatakseen tallikaarteessa. Extempore af Hagby oli saanut Heikki Korven rattailleen, kun velipoika Pekka oli Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ohjastajien MM-kilpailujen kiertueella. Ori hyökkäsi viimeisessä kaarteessa vauhdilla ja näytti jo osallistuvat voittokamppailuun, kunnes laukkasi kaarteen lopussa.

Roopesta ei tullut jatkossa mitään suurta voittajaa. Nelivuotiaana se vielä yllätti Derbyn karsintavoitollaan ja oli finaalissa kahdeksas. Se selvisi samana vuonna myös Suur-Hollolan ja St Legerin finaaleihin ja oli ensin mainitussa mainio viides. Nelivuotiskauden jälkeen se kilpaili vielä yli 60 kertaa ja voitti kerran.

Ensimmäisten Kymenlaakso-finalistien selkeäksi ansiokuninkaaksi nousi puolestaan lopulta Mini Dan euroissa mitatulla 49 203 voittosummallaan. Kymenlaaksossa se oli 20 metrin takamatkalta Seppo Sarkolan ohjastamana neljäs ja siitä kehittyi pitkäaikainen hyvä kilpahevonen. Mini Dan kilpaili yhdeksän kautta ja 194 kertaa. Sen 34 ykköseen ei sisälly mitään yksittäistä suurta voittoa, mutta varsinkin syys- ja talvisaikaan se menestyi avoimissa lähdöissäkin.

Kaiken kaikkiaan tuosta vuonna 1976 syntyneestä ikäluokasta hyppäsi esiin kaksi hieman myöhemmin syttynyttä, mutta sitäkin valovoimaisempaa nimeä.

Milor K voitti Suur-Hollolan jo nelivuotiaana ja Billy The Kid marssi ikimuistoiseksi derbyvoittajaksi uransa seitsemännessä kilpailussa. Kymenlaakso-ajossa ei kumpaakaan nähty. Milor K:ta ei ollut maksettu sinne alun alkaenkaan. Billy The Kidista maksettiin kaksi erää, mutta se aloitti kilpauransa vasta nelivuotiaana heinäkuussa.

Kymenlaakso-ajo vakiinnutti nopeasti paikkansa tärkeänä kolmevuotiskilpailuna ja täytti myös Bo Lindholmin ajatuksen laajentaa ikäluokan suurkilpailujen menestyjäpohjaa. Tosin tämä vaikutti hetken aikaa ensimmäisen vuoden jälkeen haaveelta. Vuosina 1980–1982 saatiin Kymenlaakson voittajiksi sen vuoden kriteriumvoittaja: HJ Speed, Guiding Star ja Enterprise Hanno.

Näiden jälkeen saatiin odottaa aina vuoteen 2007, kun Arctic Hope korkkasi kriteriumvoittajana myös Kymenlaakso-ajon. Eikä senkään jälkeen niitä ole nähty kuin yksi, Express Duo vuonna 2013.

Nämä saattavat kertoa jotakin myös Pekka Korven taidoista, sillä viidestä sekä Kriteriumin, että Kymenlaakso-ajon voittaneesta vain Erik Skutnabbin HJ Speed ei tullut Korven tallista.

Markku Nieminen on puolestaan ollut erikoismies ottamaan Kymenlaakso-ajon voiton ”esikisana” seuraavan vuoden derbyvoittoon. Ainoat tähän tuplaan pystyneet ovat Lovely Kemp ja Quite An Avanger, kumpikin Niemisen tallista. Ensin mainittua tosin ohjasti Kymenlaakso-ajossa Ilkka Korpi.

Toisaalta löytyy kaksi sellaista, joille Kymenlaakso-ajon voitto oli uran viimeinen ykkönen. Vuoden 2008 voittaja Billy Merettille se ei olisi varmasti ollut uran viimeinen voitto, ellei se olisi loukkaantunut pahoin. Huippulahjakas kriteriumkolmonen oli jo päätellyt kolmevuotiskautensa Derby Selection -lähdön kolmoseen, kun se joulukuussa mursi tarhassa vuohisluunsa ja jouduttiin lopettamaan.

Vuoden 1991 voittaja Black Tiger onnistui juuri oikeassa paikassa. Kari Rosimo löysi Kymenlaakso-ajossa kolmannesta sisäparista väylän hyökkäykseen ja Esa Ylitalon ori kiri selvään voittoon 79,07-voittajakertoimella.

Loppu-ura ei ollut Black Tigerille yhtä suotuisa. Vuoden päästä se myytiin Metsäpirtin huutokaupassa 18 000 markalla, eli noin 3 000 eurolla eteenpäin. Sen jälkeen ori vaihtoi vielä muutaman kerran omistajaa, kilpaili kuusivuotiaaksi saakka ja otti Kymenlaakso-ajon jälkeen parista kymmenestä startista yhden kolmosen ja yhden muun rahasijan. Kymenlaaksossa syntynyt voittoaika 18,8ke jäi oriin volttiennätykseksi.

Paalulta vai takaa?

Tasoitusajo on tehnyt Kymenlaakso-ajosta mielenkiintoisen ja yllätysalttiin.

Kymenlaakso-ajon ensimmäisessä sarjamäärityksessä ikäluokan kaikista kovimmat päätyivät 40 metrin takamatkalle. 1970–80-lukujen taitteessa Suomeen syntyi jo huippuluokan varsoja, mutta tasoerot olivat paljon nykyistä suuremmat. Menestysvarsa oli hyvinkin sen 40 metriä parempi vähärahaisempaa.

Hetken jo näyttikin, ettei 40 metriäkään ole tarpeeksi pisimmäksi takamatkaksi. Roope oli kilpailun ensimmäinen voittaja vuonna 1979 ja teki sen paalulta, mutta sitä seurasi kolme 40 metrin takamatkalaisen voittovuotta putkeen.

Sen jälkeen vain vuoden 1986 voittaja Frosty Lobell pystyi ottamaan ykkösen 40 metrin pakilta, kunnes vuonna 1993 niin sanottu välikarsina jätettiin pois ja hevoset starttasivat vain paalulta ja pisimmältä takamatkalta 20 metristä.

Kolmevuotiailla oli nyt jo paljon laajempi taso ja paalulle löytyi varsoja, joille riitti 20 metrin etumatkakin rahakkaimpiin nähden.

Riitta Väisäsen Never Ending oli ensimmäinen voittaja uudella tyylillä, eikä takamatkan parhaalla, Express Firstilla, ollut mahdollisuutta neljättä sijaa ylemmäs.

Paaluhevoset ovat sen jälkeen olleet niskan päällä, mutta eivät sentään dominoineet aivan ylivertaisesti. Sen jälkeen kun 20 metriä tuli pisimmäksi takamatkaksi, on Kymenlaakso-ajo voitettu paalulta 18 kertaa ja takamatkalta 13 kertaa.

Tämä on hyvin maltillinen ero ja kertoo, että kilpailu on tämän suhteen mainiosti tasapainossa. Tietenkin, kun johonkin vuoteen sattuu paalulle Aurora Comeryn kaltainen menijä, joka paineli toissa vuonna paalulta 14,8, on se takamatkalaisille ymmärrettävästi koko lailla tekemätön paikka.

Nyt menevällä 2020-luvulla paalun ja takamatkalaisten puntit ovat toistaiseksi tasan. Ensin Consalvo ja Nineeleven voittivat pakilta ja sen jälkeen on ollut paaluhevosten Aurora Comeryn ja Viens Icin vuoro juhlia.

Miten käy tänä vuonna, kun 200 000 euron voittosummaa jo hyvän matkaa lähentyvä Arctic Emerald kuroo kiinni esimerkiksi voittosummaansa 7 000 euron paalulle säästelleiden Callela Callmebossin ja Bushmillsin etumatkaa?