Sukulinjat: Rentoakin jännittää ja haukka tuijottaa

Harri Sulku:”Lyhyesti sanottuna Ilona oppi lukemaan hevosta jo ennen aapista. Hänellä on ollut pikkulapsesta saakka tämä poikkeuksellinen kyky. Suikun Rillan ollessa kaksivuotias ori Ilona alkoi ratsastaa sillä ensin satulla ja sitten ilman satulaa. Ratsastuskoululla ollessaan hänestä huokui heti poikkeuksellinen taito hevosen käsittelyyn. .SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan..Ajattelemme molemmat niin, että hevoset laitetaan valjaisiin, satoi tai paistoi. Joskus on ollut niin kovat pakkaset, ettei isolle tallille ei juuri tullut muita, mutta tuohon aikaan ajatuksen siitä, että pakkasraja on -28. Joku saattoi jopa ajatella, että lasta kidutetaan pakkasessa, mutta ei se niin ole mennyt. Ilonalla oli kova halu päästä käymään tallilla.Hän ei halua luottaa sattumaan, vaan työ tehdään tinkimättä olosuhteista. Se kertoo paljon Ilonan päättäväisyydestä. Määrätietoisuuden lisäksi Ilona on myös rauhallinen ja johdonmukainen, mikä on hevosten kanssa toimiessa tärkeää.Keväällä oli pieni tinka, kun Ilona oli sitä mieltä, ettei kaviopaiseen ja sitä seuranneen tauon vuoksi Carulla välttämättä voisi kilpailla koko kauden aikana. Otettiin kolmas osapuoli mukaan kertomaan mielipiteensä. Tuomas Pakkanen ajoi Carulla ja ajoin sen kolme vuotta vanhemmalla siskolla Mantellalla radalla rinnakkain. Caru jätti 200 metrin matkalla Mantellaa ainakin sen 20 metriä. Pakkanen totesi, että Carulla voi ajaa mitä lähtöjä vain.Pakkasen Tuomas liittyy myös aikaisempaan muistoon. Oltiin haettu Ilonalle vappupäivänä shetlanninponi, ja jo heinäkuussa hän päästi sillä kilpaa. Aikaisempi omistaja oli kieltäytynyt myymästä ponia muille halukkaille, kun se oli sen verran haastava. Hän kuitenkin tiesi, että Ilona oli kaksi vuotta aikaisemmin kesyttänyt Suikun Rillan. Tuomas Pakkanen sanoi sitten muille radalla, että kahtokaahan, että teillä on hevoset kunnossa, tai Ilona päästää ponilla ohitse. Pakkanen tiesi jo tuolloin, että nyt on kova tekijä puikoissa.Olin mahdottoman ylpeä, kun Ilona voitti samalla ponilla Kriteriumin. Hän lämmitti kyseistä Mantella-ponia ensin kolmesti, sillä halusi löytää sille varmasti toimivan balanssin. Päättäväisyyttä arvostan, ja samalla se on luottamuksen osoitus minulle, koska minun ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa hänen motivaatiotaan. Olen satsannut lajiin paljon ja tiedän, että hänen työnsä tuo myös jatkuvuutta.Nuori lapsi ei vielä voi tiedostaa, miten kovasti vanhempi panostaa häneen. Nyt koen, etten ole tehnyt tuota työtä isossa mittakaavassa turhaan. Ylpeys Ilonaa kohtaan ei ole vähentynyt yhtään vuosien saatossa. Ymmärrys on kasvanut, ja voin olla entistä ylpeämpi hänestä.”.Ilona Sulku, 28: ”Harri on pitkälti ollut se henkilö, jolta olen aluksi oppini saanut. Ukin kautta hevosten kanssa touhuaminen on tullut Harrillekin tutuksi. Pienestä saakka pihassa on ollut hevosia, joten molemmilla se on lapsuudesta lähtenyt.2009 ajoin Mantella-ponilla ensimmäisen ison voiton Kriteriumissa SE-tuloksella. Harri joutui vaihtamaan putseja moneen kertaa, kun hain ponille parasta balanssia. Lopulta hän tuumasi hiki päässä, että eiköhän tämä poni mene vaikka kumpparit jalassa. Se purki sopivasti naurun kautta hermoja.Harri on ollut aina hyvin kannustava, ja hän antanut tosi paljon mahdollisuuksia. Tietyllä tapaa ollut myös tiukka sen suhteen, että harrastuksen voisi pitää harrastuksena. Hevosenhoitajan ura ei välttämättä ollut ensimmäisenä toiveissa. Nyt vanhemmiten hän on lipsunut sen ajatuksen suhteen. Se onkin tässä vaiheessa pakko hyväksyä.Harri on opettanut, että töitä pitää tehdä menestyäkseen elämässä. Myös sen, miten tärkeää on hevosten hoitaminen ja hyvinvointi on ennen ja jälkeen lenkkien.Harri on ehdottomasti vielä paljon enemmän yrittäjätyyppi. Itsekin olen tehnyt töitä 24/7 ja vuoden ympäri. Jotenkin se on lopulta helpompaa, kun siihen on tottunut.Olemme hyvin samanlaisia, mutta meillä on asioista omat näkemykset. Siksi ollaan jossain vaiheessa väännetty paljonkin ja sukset ovat menneet ristiin. Harri on enemmän ”vanhan kansan” hevosihminen. Olemme ratkaisseet työtehtävät kotitallilla niin, että meillä on vähän omat hevosemme, joiden kanssa touhutaan.Kumpikin olemme omatietoisia ja jääräpäisiä. Harri osaa ehkä rennommin suhtautua tulevaan Kriteriumiin tai muihin isoihin kisoihin. Itsellä kilpailuhenkisyys lähteä mukaan joka paikkaan on kova..Harri osaa tunnistaa ja löytää hyvän hevosen. Hänellä on tuntuman lisäksi silmä nähdä, mistä varsasta voisi tulla mahdollinen ikäkuokkahevonen tai mikä emätamma voisi jättää potentiaalisen juoksijan. Carun emätamma esimerkiksi tuli meille 9-vuotiaana.Harri saattaa sanoa, ettei häntä jännitä Carun tai muiden hevosten startit. Kyllä hänestä kuitenkin lähdön aikana jännityksen huomaa, kun hän ramppaa aidalla edestakaisin. Itselläni on erilainen jännitys päällä. Tuijotan kuin haukka, ja lähdön aikana hengityskin unohtuu. Aina pelkään sitä, että tuleeko laukka tai onko joku lintu tai tuulen mukana lentänyt makkarapaperi radalla väärässä paikassa.Carun voitto Vieremällä oli se ikimuistoisin hetki. Varmasti molempien sydämien päältä vierähti se kaikista isoin kivi pois. Caru oli ehtinyt näyttää jo kykynsä, ja silloin se keskittyi oikeastaan ensimmäistä kertaa täydet kaksi kierrosta kilpailemiseen. Ajattelin asiaa myös hevosen puolesta. Se toi paljon lohtua, kun nuori ori pääsi näyttämään osaamistaan.Jos jotain voisi oppia Harrilta, niin ainakin sen, miten olla aamuvirkku ihminen. En osaa vetää työhousuja heti jalkaan, kun yövirkkuna joudun aamulla tekemään enemmän töitä, että pystyn pomppaamaan ylös ja vetämään haalarit jalkaan. Ei ole yhtä helppoa lähteä salamana uuteen päivään.”

Sukulinjat: Rentoakin jännittää ja haukka tuijottaa

Aiheeseen liittyvää