Sukulinjat: Tommi Kela muistaa, kuinka juoksi isäänsä karkuun Metsämäen tallialueella

Tommi Kela:.”Lapsuuteni oli omalla tavallaan aika vauhdikas. Me muutimme Tanskaan, kun olin 2-vuotias ja tultiin sieltä Forssaan, kun olin kuuden vanha. Olinkohan täyttänyt edes kahtatoista, kun taas mentiin – tällä kertaa Laukon kartanoon. .Peruskoulua kävin kolmessa eri koulussa, mutta minun mielestäni se oli vaan hauskaa. Jokuhan saattaisi kauhistella, että voi lapsiparkaa, mutta itse ainakin nautin siitä. Kaveripiiri piti rakentaa monta kertaa uudelleen, mikä oli mielestäni rikkaus..Iskä oli käytännöllisesti katsoen aina raveissa tai tallilla, joten sellainen peruskasvatus oli enemmän äidin harteilla. Toisaalta jo Forssan aikaan lähdin tosi usein iskän kanssa raveihin, ja silloin tuli vietettyä aikaa yhdessä. .Ehkä se hänen kasvatustyönsä oli sellaista esimerkkinä olemista. Kun pienestä asti seurasi, miten kovaa työtä ja kunnianhimoa ravivalmentaminen vaatii, niin sen esimerkin myötä olen oppinut sitten aikuisiälläkin tekemään asioita..Yksi hemmetin hauska tarina on se, kun sain ensimmäisen kunnon totovoiton Turussa. Olin silloin yhdeksän tai kymmenen vuoden ikäinen, ja voitto oli 8000 markkaa..Menin sitten näyttämään iskälle innoissani voittorahoja ja hän kysyi, että mitä oikein pelasit. Vastasin, että 500 markalla suoraa paria. Se voitto menetti samalla hetkellä merkityksensä, koska iskä suuttui aivan älyttömästi siitä, että olin pelannut niin isolla rahalla..Olin saanut V4:n kiinni pienemmällä sijoituksella ja täräytin sitten ideatipsin perusteella kaksaria, joka antoi kertoimeksi 16. Iskän ajama hevonen tuli muuten suosikin kanssa pariin siinä. Siellä meikäläinen juoksi sitten tennarit heiluen iskää karkuun Metsämäen tallialueella. Hän huusi perään, että et ikinä enää pelaa tuollaisella rahalla..Kun pienenä seurasin sivusta, niin kunnioitus hevosta kohtaan on jäänyt iskän toiminnassa vahvimpana mieleen. Hänen menestyksensä perustui mielestäni aikanaan määrään ja laatuun. Iskä treenasi paljon ja kaikella, mitä hevosten kanssa tehtiin oli jokin tarkoitus..Iskä on jääräpäisen päättäväinen. Hän ei ihan ensimmäisenä anna periksi, ja minusta sellainen tietynlainen kunnianhimo on kantanut läpi uran. Hänellä on älytön halu tehdä asiat kunnolla, eikä siitä periaatteesta lipsuta. Jos iskä päättää, että jokin asia on näin, niin se on sitten näin. Varsinkin hevoshommissa kunnianhimo ja periksiantamattomuus ovat mielestäni hyveitä..Olen joskus miettinyt, että mitähän siitä olisi tullut, jos iskän tallinpito olisi jatkunut oman aikuisiän kynnykselle. Lähinnä siis siten, että olisin päätynyt sinne tallille töihin. Tulemme ihan helkkarin hyvin toimeen arjessa, mutta luulen, että siellä olisi tavaroita ja mielipiteitä lennellyt. Olemme nimittäin molemmat samalla lailla jääräpäisiä..Emme ole ihan hirveän usein fyysisesti samassa paikassa nykyään. Olimme taannoin iskän ja äidin mökillä Haukiputaalla neljä päivää, mutta hyvin vähän ehdimme saman pöydän ääreen. Sanotaanko näin, että kaksi kertaa vuodessa he ajavat tänne meille kahville, ja me ajamme vuorostaan puolison kanssa heille pari kertaa vuodessa. Yhteydenpito on enemmänkin puhelimessa puhumista, koska asutaan eri kaupungeissa..Haluaisin oppia iskältä sellaista oikeaa hevosmiestaitoa. Taito lukea hevosia auttaisi tavallaan myös nykyisessä työssäni. Ja ahkeruudessa olen häntä aika paljon jäljessä, vaikka koitankin tehdä paljon töitä. Kunpa saisi edes pienen pisaran sellaista ahkeruutta, jota olen nähnyt hänen toiminnassaan läpi elämän..Haluaisin sanoa iskälle, että antaisi jo välillä vähän armoa itselleen, ettei tarvitse ihan jokaista hommaa olla koko ajan tekemässä. Voisi ottaa jo vähän rennommin.”.Ari Kela:.”Olimme vielä tosi nuoria Tommin syntymän aikoihin. Se oli elämän täyttymys, kun poikalapsi tuli ensimmäisenä – todella mukava ja miellyttävä hetki..Tommilla oli vähän alkuvaikeuksia lapsena, kun syntymästä pari ensimmäistä päivää olivat kriittisiä, mutta kaikki meni hyvin. Tuollainen asia tietysti aina säikäyttää, ja laittaa miettimään maailman asiat eri kantilta..Tommi oli lapsena todella vilkas ja osallistui kaikkeen mahdolliseen. Hän oli erittäin aktiivinen ja välillä vähän liiankin teräväpäinen tarttumaan kaikkeen..Siihen aikaan raviurheilu oli ihan päällimmäinen asia koko perheelle. Tommi oli yleensä sellainen, joka innostui kaikesta ja oli valmis lähtemään monelle reissulle..Hän oli jo pienenä sellainen ihmeellinen selviytyjä. Kun ravipaikalla auton ovi aukesi, niin poikaa ei sen koommin näkynyt kuin vasta sitten, kun oltiin jo lähdössä pois. Mietinkin aina välillä, että minnehän se on kadonnut, mutta Tommi kyllä osoitti, että selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta..Kerran oltiin Hampurissa raveissa ja lähdettiin sinne kahdestaan. Minulla oli yksi hevonen mukana, mutta koko päiväksihän sinne aina mentiin. Välillä tuntui jopa pelottavalta, että missähän se oikein viipottaa. Sieltä Tommi kuitenkin taas ilmestyi, kun hevonen oli laitettu lähtövalmiiksi kotia kohti. Hän sopeutui nopeasti kaikkiin paikkoihin ja tilanteisiin..Seuraan aika tiiviisti hänen toimittajan työtään ja kyllähän se on niin, että lapsestaan pitää olla ylpeä. Koen, että hän ottaa työnsä niin tosissaan, kuten on tehnyt koko ikänsä. Kyllä se lämmittää mieltä..Kai Tommillekin on tullut tiettyä elämänviisautta. Hän on mielestäni paljon seesteisempi ja keskittyneempi elämäänsä, ja pyrkii seuraamaan monipuolisesti yhteiskunnallisia asioita. Se on ollut merkittävä parannus nuoruuden vilkkauteen, ja olen seurannut sitä kehitystä todella tyytyväisenä..Tommi oli alun perin erittäin kiinnostunut hevosista. Kun hänen jääkiekkoharrastuksensa vei tavallaan toiseen suuntaan, niin Tommi hieman etääntyi tiiviistä ravitoiminnasta. Jos oma aktiiviurani olisi jatkunut vielä pidempään niin luulen, että hän olisi ollut vielä innostuneempi hevosten kanssa toimimisesta..Työtehtäviin paneutuminen on hänen vahvuutensa. Tietynlainen äkkipikaisuus on puolestaan joskus vähän huonompi puoli. Tommi voi olla vähän ajattelematon tietyssä hetkessä, mutta palautuu kyllä aika äkkiä normaalitilanteeseen, ja on hyvä pyytämään anteeksi tarvittaessa. Minusta se on hieno piirre..Meissä on siinä mielessä jotain samaa, että sisällä saattaa kiehua kovastikin, vaikka se ei näkyisi päälle päin. Tunteet osataan pitää oikeassa paikassa kurissa..Molemmat ovat aika tiiviisti kiinni omissa töissään, joten ehdimme valitettavan harvoin samalle tontille. Yleensä menemme silloin mökille, laitamme hyvää ruokaa ja nautimme vapaa-ajasta. Ehkä Tommi osaa nauttia siitä hetkestä vielä enemmän kuin minä..Tietynlainen rauhallisuus määrätyissä tilanteissa on yksi Tommin vahvuuksista. Olen miettinyt, että saisinpa pidettyä itsenikin tuollaisena tiukoissa paikoissa. Vaikka tätä ikää on jo tullut, niin ei ole vielä kaikkea oppinut..Arvostan Tommissa sitä, että hän on ottanut vastuuta elämästään. Toivon, että hän on jatkossakin oma itsensä – tilanteessa kuin tilanteessa.”

Sukulinjat: Tommi Kela muistaa, kuinka juoksi isäänsä karkuun Metsämäen tallialueella

Aiheeseen liittyvää