Eveliina Teivainen:”Isi on ollut kasvattajana positiivinen ja halunnut saada nauramaan. Tietysti isi oli työn takia paljon poissa, ja äidillä oli iso vastuu, kuten monessa muussakin raviperheessä, mutta siitä huolimatta isi on perhekeskeinen. Silloin kun oli vapaata, isi vei muun muassa uimahalleihin ja ulkomaille. Silloin kun olin lapsi, isillä oli talli Vermossa ja valmennuksessa Lento-Pusu -niminen hevonen, joka oli minun lemppari. Kävin tallilla isin mukana ja kun Lento-Pusu vietiin tarhaan, pääsin siellä sen selkään ja isi talutti minua sen selässä muutaman kierroksen.Isi on kertonut, että hänen kiinnostus raveihin ja hevosiin alkoi, kun naapurustossa oli hevosia. Minä uskon, että isillä on synnynnäinen palo tähän lajiin. Hän on opettanut minulle, että hevosten kanssa ei saa ikinä olla kiire, ne hoidetaan rauhassa ja hyvin. Isi korostaa myös hevosten tarkkailua ja havannointia. Hän on kertonut, miten hevosta kuuluu katsoa ja miltä hevosen kuuluisi vaikuttaa..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset kertovat toisistaan..Isi on tarkka, että hevosten rutiineista pidetään kiinni ja niiden tarpeet huomioidaan. Muistan, kun Lil Runner oli varsa ja istuimme pihassa katsomassa sitä ja sen emää. Isi sanoi, että ainahan ravureita pikkujuoksijoiksi sanotaan ja siitä sitten keksi, että se voisi olla sen nimi. Isi ei ole kielissä hyvä, joten minä autoin sitten kääntämään sen englanniksi.Kahdenkeskinen aika meillä menee pitkälti hevosten parissa. Hoidellaan varsoja yhdessä tai käydään hiitillä. Nähdään yleensä kerran-pari viikossa, sillä minä käyn tallilla iltaisin töiden jälkeen, jolloin isi on jo usein raveissa. Hän on aina halunnut viettää meidän tyttöjen kanssa aikaa, käydään muun muassa yhdessä syömässä. Meillä on isin kanssa sellainen tapa, että kun olen lähdössä tai tulossa ulkomailta reissusta, hän vie ja hakee minut lentokentältä. Isi on aina kannustanut lähtemään ulkomaille ja tämä on kiva tapa osoittaa sitä kannustusta.Isi on muutenkin äärimmäisen kannustava ja se on hänen parhain puolensa. Hän on painottanut, että tehkää elämässä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Isi sanoo, että kaikki aina järjestyy ja hän löytää aina jotain hyvää, vaikka olisi kuinka synkkä tilanne tahansa. Hän on ollut sitkeä omien unelmiensa kanssa, mennyt määrätietoisesti niitä kohti.Äkkipikainen isi välillä on, mutta leppyy myös nopeasti. Äkkipikaisuuden minäkin olen häneltä perinyt, mutta myös yritteliäisyyden. Isi jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan ja myös minä yritän tehdä aina parhaani. Haluaisin oppia häneltä päämäärätietoisuudesta ja pitkäjännitteisyydestä. Isi on sanonut, että kannattaa etsiä omaa paloa ja unelmia, mutta niiden eteen pitää tehdä myös töitä. Hän kuitenkin myös muistuttaa, että menestyminen ei ole hyvän elämän mitta, vaan se tulee bonuksena: Tavallinen elämä voi olla hyvää, tärkeintä on löytää onni ja rauha omasta elämästä.”.Isi sanoo, että kaikki aina järjestyy ja hän löytää aina jotain hyvää, vaikka olisi kuinka synkkä tilanne tahansa.Eveliina Teivainen.Antti Teivainen:”Silloin kun Eveliina syntyi, ajattelin että onpa nätti mustatukkainen tyttö. Eveliina oli vilkas ja energinen. Lapsena hän sai muutamia astmakohtauksia ja kerran jouduttiin yölläkin lähtemään päivystykseen. Sitä tutkittiin ja otettiin astmatestejä, muistan kun menimme Hyvinkään sairaalan ylämäkeä yhdessä. Pari vuotta oli vaikeampaa, mutta sitten syy löytyi nielurisoista ja tyttö tuli kuntoon.Minulla oli talli Vermossa silloin, kun tytöt olivat pieniä ja Eveliina kävi minun mukana siellä silloin kun oli aikaa. Eve tuli kyytiin, kun ajelin hevosia ja hänen silmänsä oikein säkenöivät. Erityisesti Eveliina ihastui Lento-Pusu -nimiseen hevoseen. Opeteltiin ratsastamaan niin, että taluttelin Eveliinaa sen selässä tarhassa ja siitä hän tykkäsi tosi paljon.Olemme molemmat intohimoisia hevosihmisiä. Vietämmekin yhteistä aikaa tallilla. Eveliinalla on tietysti oma työ ja sen ohella käy auttamassa. Keskustelemme paljon hevosista ja hevosjutuista. Olemme samanlaisia siinä, että pidetään hevosesta huoli parhaan kykymme mukaan.Siitä olen erityisen ylpeä, että Eveliinalla on tarkka silmä hevosten suhteen. Sitä olen yrittänytkin opettaa, sillä se on hyvä ominaisuus, jos hevosten kanssa aikoo olla. Minä olen oppinut Eveliinalta kärsivällisyyttä hevosten kanssa. Hän työskentelee eläinlääkärinavustajana, niin olen saanut Eveliinalta paljon uutta tietoa hevosten hoitoon liittyvissä asioissa. Paljon otan neuvoja Eveliinalta vastaan hoitamiseen liittyvissä asioissa, hän on niissä viisaampi. Koen, että pitää saada uutta tietoa ja pysyä kehityksen mukana, sillä koskaan ei ole liian viisas.Merkkipäivinä ja juhlapyhinä kokoonnumme tyttöjen kanssa yhteen. Käymme syömässä ja vietämme muuten aikaa yhdessä, sellaista normaalia kanssakäymistä.Eveliina on itsenäistynyt ja kannustan häntä elämässä eteenpäin sen mukaan minkä voin. Eveliina on määrätietoinen, tulee ihmisten kanssa toimeen ja pystyy keskustelmaan kaikista asioista. En ole koskaan huomannut, että hän arvostelisi, vaan hän hyväksyy kaikki sellaisena kuin on. Äkkipikainen hän on välillä, mutta leppyy nopeasti. Jos meillä on erimielisyyksiä, iltaan mennessä ollaan lepytty ja soiteltu.Ihailen Eveliinassa avoimuutta. Hän on sellainen, että katsoo rohkeasti maailmaa avarin mielin, tutustuu ihmisiin ja on sosiaalinen. Ne piirteet vievät elämässä eteenpäin.”
Eveliina Teivainen:”Isi on ollut kasvattajana positiivinen ja halunnut saada nauramaan. Tietysti isi oli työn takia paljon poissa, ja äidillä oli iso vastuu, kuten monessa muussakin raviperheessä, mutta siitä huolimatta isi on perhekeskeinen. Silloin kun oli vapaata, isi vei muun muassa uimahalleihin ja ulkomaille. Silloin kun olin lapsi, isillä oli talli Vermossa ja valmennuksessa Lento-Pusu -niminen hevonen, joka oli minun lemppari. Kävin tallilla isin mukana ja kun Lento-Pusu vietiin tarhaan, pääsin siellä sen selkään ja isi talutti minua sen selässä muutaman kierroksen.Isi on kertonut, että hänen kiinnostus raveihin ja hevosiin alkoi, kun naapurustossa oli hevosia. Minä uskon, että isillä on synnynnäinen palo tähän lajiin. Hän on opettanut minulle, että hevosten kanssa ei saa ikinä olla kiire, ne hoidetaan rauhassa ja hyvin. Isi korostaa myös hevosten tarkkailua ja havannointia. Hän on kertonut, miten hevosta kuuluu katsoa ja miltä hevosen kuuluisi vaikuttaa..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset kertovat toisistaan..Isi on tarkka, että hevosten rutiineista pidetään kiinni ja niiden tarpeet huomioidaan. Muistan, kun Lil Runner oli varsa ja istuimme pihassa katsomassa sitä ja sen emää. Isi sanoi, että ainahan ravureita pikkujuoksijoiksi sanotaan ja siitä sitten keksi, että se voisi olla sen nimi. Isi ei ole kielissä hyvä, joten minä autoin sitten kääntämään sen englanniksi.Kahdenkeskinen aika meillä menee pitkälti hevosten parissa. Hoidellaan varsoja yhdessä tai käydään hiitillä. Nähdään yleensä kerran-pari viikossa, sillä minä käyn tallilla iltaisin töiden jälkeen, jolloin isi on jo usein raveissa. Hän on aina halunnut viettää meidän tyttöjen kanssa aikaa, käydään muun muassa yhdessä syömässä. Meillä on isin kanssa sellainen tapa, että kun olen lähdössä tai tulossa ulkomailta reissusta, hän vie ja hakee minut lentokentältä. Isi on aina kannustanut lähtemään ulkomaille ja tämä on kiva tapa osoittaa sitä kannustusta.Isi on muutenkin äärimmäisen kannustava ja se on hänen parhain puolensa. Hän on painottanut, että tehkää elämässä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Isi sanoo, että kaikki aina järjestyy ja hän löytää aina jotain hyvää, vaikka olisi kuinka synkkä tilanne tahansa. Hän on ollut sitkeä omien unelmiensa kanssa, mennyt määrätietoisesti niitä kohti.Äkkipikainen isi välillä on, mutta leppyy myös nopeasti. Äkkipikaisuuden minäkin olen häneltä perinyt, mutta myös yritteliäisyyden. Isi jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan ja myös minä yritän tehdä aina parhaani. Haluaisin oppia häneltä päämäärätietoisuudesta ja pitkäjännitteisyydestä. Isi on sanonut, että kannattaa etsiä omaa paloa ja unelmia, mutta niiden eteen pitää tehdä myös töitä. Hän kuitenkin myös muistuttaa, että menestyminen ei ole hyvän elämän mitta, vaan se tulee bonuksena: Tavallinen elämä voi olla hyvää, tärkeintä on löytää onni ja rauha omasta elämästä.”.Isi sanoo, että kaikki aina järjestyy ja hän löytää aina jotain hyvää, vaikka olisi kuinka synkkä tilanne tahansa.Eveliina Teivainen.Antti Teivainen:”Silloin kun Eveliina syntyi, ajattelin että onpa nätti mustatukkainen tyttö. Eveliina oli vilkas ja energinen. Lapsena hän sai muutamia astmakohtauksia ja kerran jouduttiin yölläkin lähtemään päivystykseen. Sitä tutkittiin ja otettiin astmatestejä, muistan kun menimme Hyvinkään sairaalan ylämäkeä yhdessä. Pari vuotta oli vaikeampaa, mutta sitten syy löytyi nielurisoista ja tyttö tuli kuntoon.Minulla oli talli Vermossa silloin, kun tytöt olivat pieniä ja Eveliina kävi minun mukana siellä silloin kun oli aikaa. Eve tuli kyytiin, kun ajelin hevosia ja hänen silmänsä oikein säkenöivät. Erityisesti Eveliina ihastui Lento-Pusu -nimiseen hevoseen. Opeteltiin ratsastamaan niin, että taluttelin Eveliinaa sen selässä tarhassa ja siitä hän tykkäsi tosi paljon.Olemme molemmat intohimoisia hevosihmisiä. Vietämmekin yhteistä aikaa tallilla. Eveliinalla on tietysti oma työ ja sen ohella käy auttamassa. Keskustelemme paljon hevosista ja hevosjutuista. Olemme samanlaisia siinä, että pidetään hevosesta huoli parhaan kykymme mukaan.Siitä olen erityisen ylpeä, että Eveliinalla on tarkka silmä hevosten suhteen. Sitä olen yrittänytkin opettaa, sillä se on hyvä ominaisuus, jos hevosten kanssa aikoo olla. Minä olen oppinut Eveliinalta kärsivällisyyttä hevosten kanssa. Hän työskentelee eläinlääkärinavustajana, niin olen saanut Eveliinalta paljon uutta tietoa hevosten hoitoon liittyvissä asioissa. Paljon otan neuvoja Eveliinalta vastaan hoitamiseen liittyvissä asioissa, hän on niissä viisaampi. Koen, että pitää saada uutta tietoa ja pysyä kehityksen mukana, sillä koskaan ei ole liian viisas.Merkkipäivinä ja juhlapyhinä kokoonnumme tyttöjen kanssa yhteen. Käymme syömässä ja vietämme muuten aikaa yhdessä, sellaista normaalia kanssakäymistä.Eveliina on itsenäistynyt ja kannustan häntä elämässä eteenpäin sen mukaan minkä voin. Eveliina on määrätietoinen, tulee ihmisten kanssa toimeen ja pystyy keskustelmaan kaikista asioista. En ole koskaan huomannut, että hän arvostelisi, vaan hän hyväksyy kaikki sellaisena kuin on. Äkkipikainen hän on välillä, mutta leppyy nopeasti. Jos meillä on erimielisyyksiä, iltaan mennessä ollaan lepytty ja soiteltu.Ihailen Eveliinassa avoimuutta. Hän on sellainen, että katsoo rohkeasti maailmaa avarin mielin, tutustuu ihmisiin ja on sosiaalinen. Ne piirteet vievät elämässä eteenpäin.”