Sara Perttunen:”Minulla on ollut tosi ihana lapsuus, superhyvä. Vasta näin aikuisena tajuaa, että iskä ei ollut mikään tavanomainen isä, kun oli paljon pois. Meille oli normaalia, että hän oli aamusta tallilla, kävi kotona ja meni illaksi raveihin.””Kun me sisarukset menimme kahdeksaan kouluun, iskä talvisin vei meidät. Kouluun mentiin asfalttitien kautta, ja jos hän vei meidät hiekkatietä pitkin, tiesimme, että hällä ei ollut ajokorttia. Varmaan kerran vuodessa kortti oli hyllyllä. Hän sanoi, ettei saa kertoa äidille, ja me naureskeltiin vaan, että taas hiekkatietä.””Poissaolonsa takia hän oli vähän pihalla arkisista asioistamme, joten osasimme vetää oikeista naruista. Äiti oli kieltänyt minua värjäämästä hiuksia mustaksi, joten kirjoitin lapulle luvan värjäykseen ja hain iskältä allekirjoituksen. Jos meille jotain luvattiin, siitä pidettiin kiinni. Tein saman lapputempun, kun halusin käärmeen.””Kun iskä pelasi sulkapalloa, oli tosi kiva lähteä mukaan. Sain aina ananaslimun ja Geisha-patukan, ja tauolla iskä tai joku muu pelasi kanssani. Se oli spessujuttu. Ravimuistot ja ravielämä olivat meille arkea, ja kaikki tavalliset jutut erikoisuuksia. Vuosia elämääni rytmitti Salaman (ravikuningas Saran Salama) kilpailukalenteri ja joka starttiin menin iskän kyydillä, usein kahdestaankin.””Iskältä olen oppinut, että tallissa voi aina vähintään kääriä pinteleitä. Hänen vahvuutensa ovat hevoset, ja arvostan sitä todella, todella paljon. Muuten hän on ylivilkas ja keskittymiskyvytön, mikä saattaa ärsyttää, vaikka itsessäni on vähän samaa, mutta hevosissa hän pystyy keskittymään. Niistä hän muistaa kaiken, mutta muuten… Kerran äiti oli tehnyt heille hääpäiväkakun ja koristellut siihen päivämäärän 11.8. Iskä tuli kotiin, katsoi kakkua ja mietti, mikä hevonen on mennyt 11,8. Meille tuo piirre on saattanut näkyä vaillisuutena, mutta ei hän muuten varmaan olisi superlahjakas hommassaan.””Iskä on luonnonlapsi! Aina iloinen, positiivinen ja höpsö. Kun uusi kaverini tuli kylään ja iskä tapansa mukaan hypähteli keittiössä ympyrää, muistan tajunneeni, että ei varmaan kaikkien iskät hyppele noin. Sitten hän teki vain kahta ruokaa, joko Jalostajan purkkihernekeittoa tai tirripaistia.””Olemme molemmat pippurisia ja kovaluonteisia. Kiihdytään nollasta sataan, ja ollaan otettu yhteen. Mutta meitä yhdistää myös positiivisuus, ja se on iskässä parasta, hän on aina optimisti ja elämäniloinen.”.Tapio Perttunen:”Sara oli lapsena vähän temperamenttinen ja jo nuorena rohkea. Hän oli omatoiminen ja päättäväinen, ja tiesi, mitä halusi. Mutta ei silti ollut tuhma. Lisäksi hänellä on ollut tietty pilke silmäkulmassa, ja varmaan siksi hän on omalle alalleen päätynyt.””Mielestäni Sara oli normaalia rohkeampi. Hän meni montélähtöjä jo pienellä harjoittelulla, kävi muutaman kerran selässä ja lähti kilpailemaan. Minua hirvitti, kun hän ei treenannut, vaan meni melkein suinpäin. Hommasi kortin ja oli ihan rämäpää.””Kaikki lapset ovat aina olleet rakkaita, mutta olin paljon raveissa siihen aikaan, kun Sara syntyi. Hän oli syntyessään pieni, mutta positiivinen alusta asti. Aina hyväntuulinen.””Sara on tosi määrätietoinen omissa hommissaan, oli se sitten ravien juontamista ja ravilähetysten tekoa tai Ilveksen pelien emännöintiä. Hän paneutuu siihen, mitä tekee. Kerran hän lähti Ylivieskaan lainakuskiksi ja matkusti sinne junalla. Mielestäni aivan liian vähällä harjoittelulla. Hevonen laukkasi ja teki U-käännöksen, ja Sara putosi kyydistä. Mutta se kuvaa hänen luonnettaan, miten avoin hän on kokeilemaan uutta. Äitiys on häntä rauhoittanut ehdottomasti.””Huonoja puolia Sarasta ei oikein löydy. Hän on oikeudenmukainen ja ajattelee aina toisia ihmisiä. Hän uskaltaa yrittää vaikka mitä. Vaikka hän ajattelisi, ettei olisi hyvä jossakin, hän yrittäisi silti.””Me muistutamme toisiamme vilkkaudessa, ja Sarakin pystyy olemaan tosi vilkas. Molemmat osaamme myös olla itsepäisiä. Minulla voisi olla enemmän määrätietoisuutta, ja Saraan verrattuna ujostelen välillä. Vaikka ei välttämättä uskoisi.””Sara on tehnyt oman uran valitsemallaan alalla. Hän pystyy juontamaan erilaisia tilaisuuksia ja tehtäviä, ja on ollut vaikka missä. Ihailen sitä, miten hän pystyy nopeasti omaksumaan uuden tilanteen ja asian, joka ei välttämättä liity urheiluun lainkaan. Olen ylpeä hänen työstään ja siitä, miten hän osaa esiintyä positiivisella tavalla.”Sukulinjat-sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.
Sara Perttunen:”Minulla on ollut tosi ihana lapsuus, superhyvä. Vasta näin aikuisena tajuaa, että iskä ei ollut mikään tavanomainen isä, kun oli paljon pois. Meille oli normaalia, että hän oli aamusta tallilla, kävi kotona ja meni illaksi raveihin.””Kun me sisarukset menimme kahdeksaan kouluun, iskä talvisin vei meidät. Kouluun mentiin asfalttitien kautta, ja jos hän vei meidät hiekkatietä pitkin, tiesimme, että hällä ei ollut ajokorttia. Varmaan kerran vuodessa kortti oli hyllyllä. Hän sanoi, ettei saa kertoa äidille, ja me naureskeltiin vaan, että taas hiekkatietä.””Poissaolonsa takia hän oli vähän pihalla arkisista asioistamme, joten osasimme vetää oikeista naruista. Äiti oli kieltänyt minua värjäämästä hiuksia mustaksi, joten kirjoitin lapulle luvan värjäykseen ja hain iskältä allekirjoituksen. Jos meille jotain luvattiin, siitä pidettiin kiinni. Tein saman lapputempun, kun halusin käärmeen.””Kun iskä pelasi sulkapalloa, oli tosi kiva lähteä mukaan. Sain aina ananaslimun ja Geisha-patukan, ja tauolla iskä tai joku muu pelasi kanssani. Se oli spessujuttu. Ravimuistot ja ravielämä olivat meille arkea, ja kaikki tavalliset jutut erikoisuuksia. Vuosia elämääni rytmitti Salaman (ravikuningas Saran Salama) kilpailukalenteri ja joka starttiin menin iskän kyydillä, usein kahdestaankin.””Iskältä olen oppinut, että tallissa voi aina vähintään kääriä pinteleitä. Hänen vahvuutensa ovat hevoset, ja arvostan sitä todella, todella paljon. Muuten hän on ylivilkas ja keskittymiskyvytön, mikä saattaa ärsyttää, vaikka itsessäni on vähän samaa, mutta hevosissa hän pystyy keskittymään. Niistä hän muistaa kaiken, mutta muuten… Kerran äiti oli tehnyt heille hääpäiväkakun ja koristellut siihen päivämäärän 11.8. Iskä tuli kotiin, katsoi kakkua ja mietti, mikä hevonen on mennyt 11,8. Meille tuo piirre on saattanut näkyä vaillisuutena, mutta ei hän muuten varmaan olisi superlahjakas hommassaan.””Iskä on luonnonlapsi! Aina iloinen, positiivinen ja höpsö. Kun uusi kaverini tuli kylään ja iskä tapansa mukaan hypähteli keittiössä ympyrää, muistan tajunneeni, että ei varmaan kaikkien iskät hyppele noin. Sitten hän teki vain kahta ruokaa, joko Jalostajan purkkihernekeittoa tai tirripaistia.””Olemme molemmat pippurisia ja kovaluonteisia. Kiihdytään nollasta sataan, ja ollaan otettu yhteen. Mutta meitä yhdistää myös positiivisuus, ja se on iskässä parasta, hän on aina optimisti ja elämäniloinen.”.Tapio Perttunen:”Sara oli lapsena vähän temperamenttinen ja jo nuorena rohkea. Hän oli omatoiminen ja päättäväinen, ja tiesi, mitä halusi. Mutta ei silti ollut tuhma. Lisäksi hänellä on ollut tietty pilke silmäkulmassa, ja varmaan siksi hän on omalle alalleen päätynyt.””Mielestäni Sara oli normaalia rohkeampi. Hän meni montélähtöjä jo pienellä harjoittelulla, kävi muutaman kerran selässä ja lähti kilpailemaan. Minua hirvitti, kun hän ei treenannut, vaan meni melkein suinpäin. Hommasi kortin ja oli ihan rämäpää.””Kaikki lapset ovat aina olleet rakkaita, mutta olin paljon raveissa siihen aikaan, kun Sara syntyi. Hän oli syntyessään pieni, mutta positiivinen alusta asti. Aina hyväntuulinen.””Sara on tosi määrätietoinen omissa hommissaan, oli se sitten ravien juontamista ja ravilähetysten tekoa tai Ilveksen pelien emännöintiä. Hän paneutuu siihen, mitä tekee. Kerran hän lähti Ylivieskaan lainakuskiksi ja matkusti sinne junalla. Mielestäni aivan liian vähällä harjoittelulla. Hevonen laukkasi ja teki U-käännöksen, ja Sara putosi kyydistä. Mutta se kuvaa hänen luonnettaan, miten avoin hän on kokeilemaan uutta. Äitiys on häntä rauhoittanut ehdottomasti.””Huonoja puolia Sarasta ei oikein löydy. Hän on oikeudenmukainen ja ajattelee aina toisia ihmisiä. Hän uskaltaa yrittää vaikka mitä. Vaikka hän ajattelisi, ettei olisi hyvä jossakin, hän yrittäisi silti.””Me muistutamme toisiamme vilkkaudessa, ja Sarakin pystyy olemaan tosi vilkas. Molemmat osaamme myös olla itsepäisiä. Minulla voisi olla enemmän määrätietoisuutta, ja Saraan verrattuna ujostelen välillä. Vaikka ei välttämättä uskoisi.””Sara on tehnyt oman uran valitsemallaan alalla. Hän pystyy juontamaan erilaisia tilaisuuksia ja tehtäviä, ja on ollut vaikka missä. Ihailen sitä, miten hän pystyy nopeasti omaksumaan uuden tilanteen ja asian, joka ei välttämättä liity urheiluun lainkaan. Olen ylpeä hänen työstään ja siitä, miten hän osaa esiintyä positiivisella tavalla.”Sukulinjat-sarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan.