Sukulinjat: Anna Torvinen ja Tero Sulin soittelevat päivittäin – "Hän on minun isä ja hän on sellainen kuin on"

Tero Sulin, 56:”Anna oli lapsena reipas ja touhukas tyttö. Hän kokeili kaikkea rohkeasti ja liikkui paljon. Harrastuksiin kuului ratsastus, koripallo ja jalkapallo. Mieleen on myös jäänyt, kuinka Anna oli heti lapsena näppärä käsistään ja kävikin erilaisissa näpsä-kerhoissa. Tyytyväinen olin, kun harrastaminen tuntui Annasta selvästi mieluisalta.Meillä on perheessä ollut aina ravihevosia, mutta alkuun Anna oli enemmän kiinnostunut ratsastamisesta. Hevosharrastus meinasi meidän perheemme kohdalla hiipua, kunnes Anna innostui ajamaan ponikortin 13–14-ikäisenä. Korttikurssin hän suoritti lainaponilla nimeltä Joose Goose. Se vuokrattiin Annan käyttöön ja hän kävi sitä hoitamassa Teivossa.Korttikurssin jälkeen poni palautettiin omistajalleen ja puhuin ääneen, että saadaan varmasti uudelleen lainata sitä. Lopulta poni ostettiin meille ja siihen liittyy hauska tarina. Minulla oli töissä kokous ja kokouksen jälkeen katsoin puhelinta. Olin saanut 28 puhelua ja kaikki Annalta. Mietin, että mitä on nyt sattunut ja soitin hänelle. Asia oli, että Joose Goose on nyt myytävänä, joten kai me ostetaan se? Ennen ponin ostoa kävimme vielä tiukat neuvottelut, että Anna sitoutuu hoitamaan ponia. Annan innostus raviurheiluun sytytti myös oman paloni takaisin lajiin..SukulinjatJuttusarjassa saman perheen hevosihmiset kertovat toisistaan..Anna on esikoislapseni ja hänen syntymänsä oli tietysti mahtava hetki. Hän oli syntyessään aika pienikokoinen ja tuntui, että tämä tyttö mahtuu pelkälle kämmenelleni. Olin isänä kovin iloinen, että sain tyttären eli oman prinsessan.Ihailen Annassa, kuinka rohkea hän on kokeilemaan kaikkea. Kuorma-auton ja kaivinkoneen ajoakin hän lähti rohkeasti kokeilemaan ja opettelemaan jo nuorena.Anna on toimeentarttuva ja ahkera, ja vaatii myös ympärillä olevilta ihmisiltä tosissaan asioihin panostamista. Määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä Annassa on ollut aina. Se kävi hyvin ilmi, kun hän pyrki opiskelemaan hammaslääketiedettä. Aina elokuussa Anna aloitti lukemisen kevättalvella oleviin pääsykokeisiin: kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Opiskelupaikka kouluun ei avautunut ensimmäisellä tai toisella kerralla, ja viimeistä edellisellä kerralla kouluun pääsy jäi vain puolesta pisteestä kiinni. Silloinkaan hän ei mitenkään masentunut, vaan päättäväisesti aloitti taas elokuussa uudestaan pääsykokeisiin valmistautumisen.Tunnistan Annassa paljon itseäni nuorempana, ja huonoin puoli hänessä on äkkipikaisuus. Se tosin on tasaantunut ajan ja iän myötä.Hevosten kohdalla Annassa on parasta tiedonjanoisuus. Hän selvästi haluaa oppia hevosista lisää ja valmentaa niitä kovaa. Anna pärjää hyvin kaikenlaisten hevosten kanssa. Lisäksi hän on kova yrittämään, eikä tosiaan ole ensimmäisenä vaihtamassa hevosta vaikka onnistumisia ei heti tulisi.Vietämme Annan kanssa aikaa yhdessä viikonloppuisin tallillamme ja mielestäni olemme aikaansaava kaksikko.Lauantaisin meillä on tapana kerääntyä syömään koko perheen voimin. Laitetaan yhdessä ruokaa, illastetaan ja vietetään aikaa porukalla.Asutaan nykyisin vielä mukavan lähekkäinen. Meiltä on matkaa Annan ja Hannun (Torvinen, aviomies) luokse vain kolmisen kilometriä.Isyys merkitsee minulle läsnäoloa. Haluan olla mukana lasteni elämässä ja tukea heitä. On hieno tunne huomata, jos tärkeää päätöstä tehdessä lapseni soittaa minulle kysyäkseen mielipidettäni.”.Anna Torvinen, 30:”Koen lapsuuteni hyvin onnellisena. Vanhempani kuskasivat ja mahdollistivat, että sain harrastaa lapsena paljon. Isä tuki minua aina harrastuksissa. Harrastukset mahdollistivat paljon yhteisiä kokemuksia ja kasvattivat minua. Tuli pettymyksiä ja onnistumisia, joista sitten yhdessä iloitsimme. Isältä olen oppinut työnteon kulttuuria: jos jotain haluat, sen eteen täytyy tehdä ahkerasti töitä.Ollessani alle kouluikäinen aloimme isän kanssa käymään aina itsenäisyyspäivän aikaan Rukalla laskettelemassa. Alkuun kävimme kahdestaan, kunnes pikkuveljeni Olli tuli vähän vanhempana reissuille mukaan. Reissut ovat jääneet hyvinä ja mukavina muistoina mieleeni.Olin lapsena aika tarkka pukeutumisesta. Kaiken piti olla suorassa, eikä saanut olla ryppyjä. Silloin isä on hyvin kestänyt minua, kun Rukan-reissuilla lasketellessa minulla oli kypärän alla pipo, joka kutitti. Aina kun mentiin hissillä ylös, isä kiltisti otti kypärän ja pipon pois päästäni, jonka jälkeen rapsutettiin päätäni ja laitettiin pipo ja kypärä takaisin. Sen jälkeen laskimme alas ja taas hissillä ylös noustuamme oli edessä sama ruljanssi.Myöhemmin, kun tyhjensimme vanhempieni taloa löysin kyseisen pipon ja vähän puolustan itseäni. Se pipo oli villaa ja siinä oli vielä tupsu, joka jäi kypärän alle. Eli en ihan niin prinsessa ole ollut, kuin isä ja äiti ovat väittäneet.Hevoset ja raviurheilu on meille yhteinen harrastus ja vuosien aikana olemme yhdessä oppineet ratkomaan asioita. Olen vanhemmiltani oppinut hevosten käsittelytaitoa, mutta jatkuvasti opimme kyllä yhdessäkin lisää, kun teemme asioita porukalla.Isän kiinnostus hevosiin on peräisin hänen isänsä (Aimo Sulin) hevosinnostuksesta. Tietenkään ei ole automaatio, että tykkää hevosista vaikka vanhemmilla on niitä, mutta isä selvästi tykkää oikeasti hevosista eläiminä. Monesti hän jää rapsuttelemaan hevosia kävellessään tallin käytävää pitkin.Isä on hyvin reilu, työteliäs ja jalat maassa kulkeva ihminen. Hän tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja on ystävällinen. Paras puoli isässä on ratkaisukeskeisyys ja sitä puolta haluan itsekin vielä elämässä oppia. Soittelemme päivittäin ja minulla ei kyllä tule mieleen asiaa, josta en voisi isältä kysyä neuvoa. Pääsemme puheluiden aikana hyvin monesti ratkaisuun, liittyi se hevosiin tai johonkin muuhun asiaan elämässä. Isä on hyvin luotettava ihminen.Mitään yksittäistä huonoa puolta en osaa hänessä sanoa. Hän on minun isä ja hän on sellainen kuin on.Isältä olen perinyt tunteella elämisen. Tuli pettymyksiä tai onnistumisia, tunteella ollaan molemmat niissä mukana.Meillä isänpäivä on monesti ihan tavallinen päivä. Isänpäivä kun on oikeastaan joka päivä.”

Sukulinjat: Anna Torvinen ja Tero Sulin soittelevat päivittäin – "Hän on minun isä ja hän on sellainen kuin on"

Aiheeseen liittyvää