Sukulinjat: Välimatka lähensi Jonny ja Juha Länsimäen suhdetta

Jonny Länsimäki, 30:”Jo isänisälläni on ollut hevosia, ja sieltä sitten isän kautta olen hevosten pariin syntynyt ja viettänyt talilla paljon aikaa. Isä teki paljon töitä ravivalmentajana silloin kun olin ihan pieni, joten yhteiset hetket osuivat pääosin tallille tai ravireissuille. Raviurheilu on aina ollut iso osa perheen elämää.Muistan hyvin siskoni Tessan (Länsimäki) ja minun ensimmäisen kilpaponin. Se olikin raveihin ihan asiallinen poni. Yöllä isän hevosauto tuli pihaan, niin innoissaan tultiin ponia katsomaan. Isä oli laittanut ponin eteen loppukuormaksi pienpaaleja heinää. Hän sanoi, että ensin pitää purkaa heinäpaalit, niin sitten pääsette näkemään ponin. Siinä oli vähän sellainen twisti, että ensin työ ja sitten huvit.Ponin nimi oli Peri II, ja sen varsalla Raparperilla vanhempi tyttäreni Janna (Länsimäki) on aloittanut poniraviurheilun ja napannut kaksi voittoakin.Yläasteen jälkeen lukiossa kiinnostus jäi yhteen filosofiankurssiin, ja jotakin piti ruveta tekemään. Isä oli opettanut perustyön hevosten parissa, ja ala kiinnosti. Hirveästi en isän neuvoja ole kuunnellut, kun olen sen verran kommunistiluonteinen. Haluan tehdä monet asiat juuri toisinpäin tai omalla tavallani. Iän myötä on tullut tervettä malttia ja rauhallisuutta..SukulinjatSarjassa saman perheen hevosihmiset puhuvat toisistaan..Aikuisiällä oltiin pari vuotta samassa pihassa. Se ei loppupelissä toiminut, kun olen luonteeltani aika ehdoton, ja isälläkin on vahvat mielipiteet. Laitettiin Ainon (Vaaraniemi) kanssa oma paikka 20 kilometrin päähän, ja se on ollut ihan soppeli välimatka. Ollaan kuusi vuotta nyt asuttu siellä.Muutto on parantanut välejäni isään paljon. Samassa pihassa ollessa pidettiin pidettiin kumpikin omista näkemyksestäni tiukasti kiinni. Halusin aina itse koittaa, teenkö väärin vai oikein. Ensimmäinen virhe voi olla vahinko, mutta toinen on jo tyhmyyttä. En mielelläni sano ääneen, että olen omaa tekemistä kohtaan hyvin kriittinen. Isäkin on aika äkkipikainen, ja siinä yhdessä tehdessä pohjalainen veri herkästi kiehahtaa. Vähän äkkipikaisuus on iän ja kokemuksen myötä on molemmilla laimentunut.Meillä on isän kanssa sillä tavalla huono tyyli molemmilla, ettei tule sanottua kovin usein mitään hirveän hyvää toisistamme. On hän joskus kehunutkin positiivisissa merkeissä. Alustetaan sen verran, että isä ottaa äärimmäisen harvoin alkoholia. Kerran hän oli kuitenkin ottanut vähän rohkaisua ja kuulin jälkikäteen, että hän oli auton takapenkillä selostanut videokuvasta innoissaan Kaustisen raveja, joissa 18-vuotiaana otin kolme voittoa.Olen yrittänyt viettää aikaa enemmän lasteni kanssa kuin mitä omalla isällä oli lapsuudessani mahdollisuus. Se on ollut hienoa, että isä on viettänyt paljon aikaa lastenlasten kanssa. Isä on rauhoittunut nyt kun hänen hevostoimintakin on pienempää, niin aikaa on jäänyt enemmän.Sen isä on opettanut, että nuoresta saakka on oppinut tekemään töitä tai muuten ei selviä. On hän ollut auttavainen, silloin kun olen apua pyytänyt. Enemmän on kuitenkin tullut oppia kantapään kautta virheistä.Nyt sitten toivotaan, että tyttärien mielenkiinto poni- ja raviurheilua kohtaan laantuisi ja tulisi kyllästyminen. Ainakin vielä he näyttävät hevosia kohtaan huolestuttavan innokkailta.”.Hänellä on taito saada ihmisiä ympärilleen ja myös pitää ne siinä mukana.Juha Länsimäki pojastaan Jonnystä.Juha Länsimäki, 63:”Jonny on vuotta vanhemman isosiskonsa Tessan tavoin syntynyt Eskilstunassa. Olin alkuun 7–8 kuukautta Remington Stablella, mutta sen jälkeen pyöritin yritykseni kautta Ruotsin ammattilisenssillä ravitallia. Jonny oli toista vuotta vanha, kun muutettiin takaisin Suomeen.Jonnyn syntymään liittyy tietysti ravitatarina. Oltiin käyty sunnuntaina laitoksella, mutta lähettivät Tarjan (Länsimäki) vielä takaisin kotiin. Tiistaina oli iltaravit Eskistunassa, ja koelähdössä oli yksi vaikea kaksivuotias ja ajattelin, että ehdin ajaa sen ennen synnytystä. Siihen aikaan ei ollut vielä kunnon kännyköitä ja kun mitään ei kuulunut, ajoin vielä kolmoslähdön. Sitten oli vielä seiska- tai ysilähdössä hevonen, mutta siinä välissä yksi hevosenomistajista tuli sanomaan, että nyt on parasta lähteä laitokselle, jos haluat ehtiä synnytykseen mukaan.Siinä oli klo 22.00 kätilöiden työvuorojen vaihtoa ja melkoinen hässäkkä laitoksella, ja Jonny syntyi tiistai-iltana 22.21. Olin saanut delegoitua loppupään lähtöjen hevosille uudet kuskit.Jonny oli lapsena aika vilkas. Hän vietti aikaa tallilla paljon hevosten kanssa väkisinkin. Usein ravireissuilla hän nukkui päiväunet rattaissa vieraskarsinassa. Kun sitten poika kasvoi 10-vuotiaaksi, niin ponihommat alkoivat olla tapetilla. Se toi koulussa hetkeksi aikaa sellaista typerää ponipojaksi puhuttelua ja välissä oli vaihe, ettei Jonnylla tehnyt mieli tulla ainakaan avoimesti tallille. Sitten hän innostui uudelleen, ja meni Kaustiselle ravikouluun.Siihen aikaa Santtu (Raitala) ja Iikka (Nurmonen) tulivat poniraviurheilun kautta Jonnylle ystäviksi. Varsinkin Iikan kanssa hän on ollut paljon tekemisissä. Jonny on aina ollut päämäärätietoinen, oli kyse sitten mopoautokaupasta, poniraviurheilusta tai mistä vaan. Kun hän jotain rupeaa tekemään, hän uskoo siihen hommaan. Hänellä on taito saada ihmisiä ympärilleen ja myös pitää ne siinä mukana.Aikuisiällä Jonny on kypsynyt ihmisenä. Hän on saanut kaksi lasta, joista Janna täytti 10 vuotta 30. joulukuuta. Vanhemmuus kasvattaa, ja varmasti elämänarvot ovat erilaiset kuin vielä silloin 20-kymppisenä. Silloin kun saatiin Tessa ja Jonny, kasvatushomma jäi aika lailla äidin varaan. Sitä mentiin pää märkänä vielä oudolla maaperällä Ruotsissa. Nyt vaarina olen yrittänyt olla lapsenlapsien elämässä mahdollisimman paljon mukana.Kun oltiin samassa tallissa, homma meni vähän turhan tiukaksi. Kun muistelen omaa isä-poika -suhdetta, omasta mielestäni oma isä ei tiennyt mitään ja kuului asiaan kapinoida vastaan. Ehkä vieraalta neuvot menevät paremmin perille läpi Jonnyllakin. Uskon, että nykyinen 20 minuutin välimatka on molempien kannalta hyvä.Olen tyytyväinen, että Jonny on rakentanut oman elämän ja ollut itsenäinen nuoresta asti. Aina hän on hoitanut omat asiansa ja osannut mennä eteenpäin.Ehkä sitä haluaa nähdän oman kuvansa pojassa, ja sitä kautta yrittää neuvoa, miten välttäisi samat virheet kuin mitä itse on tehnyt. Ihmiset ovat kuitenkin sellaisia, että paras oppi tulee kantapään kautta. Niinhän sitä sanotaan, että Siperia opettaa.”

Sukulinjat: Välimatka lähensi Jonny ja Juha Länsimäen suhdetta

Aiheeseen liittyvää