Uusi valmennussarja alkaa – Seppo Suuronen: "Kelloa en ole suomenhevosilla pitänyt ikinä mukana"

Meillä varmaan 80 prosenttia varsoista opetetaan itse. Iät ja ajat on ollut sellainen systeemi, että kun puolitoistavuotiaat tulevat kesän jälkeen laitumelta, niitä aletaan ajaa ohjista. Hampaat katsotaan myös heti, kun varsat tulevat talliin, ja jos tarvitsee, otetaan sudenhampaat pois. Hampaiden hoitoa pidän tosi tärkeänä. Meillä ne tarkastetaan kerran, kaksi vuodessa.Kun varsat perästä ajossa toimivat moitteetta, laitetaan kärryt. Meillä on varsanopetuskärryt, jossa on kuskin kahta puolen lisäistuimet, mutta yhdellä avustajalla narun kanssa nykyään lähes poikkeuksetta mennään.Tällä tavalla ajetaan joka päivä, ja viikkoon nämä nykyvarsat oppivat sellaisiksi, että voit lähteä yksin ajamaan. Joillain voi mennä puolitoista viikkoa. Sitten ajetaan kaksi viikkoa viitenä päivänä viikossa, maanantaista perjantaihin. Lauantain ja sunnuntain saavat huilata. Kyllä jotkut erottuvat jo tässä vaiheessa. Artture oli sellainen. Se meni varmaan 1.50-vauhtia heti, ja sen kanssa oli ongelmana, ettei se menisi liian kovaa. Piti pitää sitä rauhallisena. Se oli niin omahaluinen hevonen. Kolmannesta viikosta eteenpäin ajetaan kolme kertaa ja mennään kahden – neljän varsan porukassa. Meillä varsojen ajopäivät on maanantai, keskiviikko ja perjantai. .Alkuun mennään neljää kilometriä ja siitä hissuksiin pidenneellään, mutta ei ne lenkit vuoden loppuun ole pisimmilläänkään kuin seitsemän kilometriä. Ajella hutkutellaan rataa ympäri aluksi ja sitten meillä on 2,5 kilometrin lenkki, mitä mennään.Tällä tavalla jatketaan joululle asti. Siinä ne saavat olla viikon, puolitoista, jopa kaksikin viikkoa ajamatta. Niitä on siinä vaiheessa jo treenattu melkein kolme kuukautta, saavat vähän hengähtää ja viettää pyhiä. Rokotetaan ja madotellaan siinä samalla.Rokotuksia pidän tärkeinä. Ne antavat suojan. Jos varsa tulee kipeäksi, se ei tule niin kipeäksi. Meillä annetaan myös herpesrokotus varsasta lähtien, se ehkäisee kurkkuongelmia. Jos hevoselle tulee joku pikku tauko, annan rokotuttaa niitä neljän – viiden kuukaudenkin välein. Ruokaa ei varsoilta vähennellä, vaikka ei ajetakaan. Antaa niiden syödä ja tankata itseään. Ovat sitten taas energisiä. Siitä kun lähdetään uudestaan ajelemaan, ne ovat kuin uudet hevoset. Treeni maistuu taas tosi hyvin..Oli monta hyvää talvea, että joululta tuonne tammikuun loppuun, helmikuullekin, pystyi kaksivuotiailla ajamaan ilman kenkiä. Oli niin hyvät polannetiet. Kaviot vahvistuvat siitä ja niihin tulee omanlainen pito. Sitten on talvia, jolloin kelit sahaavat edestakaisin, eikä varsoilla pääse ilman kenkiä tallista ulos.Me ajetaan vastuskärryillä, mutta ei käytetä vastusta. Vain joillain hätäisemmillä varsoilla saatetaan joskus jarrutella, ettei tarvitse ottaa niin kovaa ohjilla suusta kiinni. Oppivat menemään tasaisemmin. .Samalla kolme kertaa viikossa -systeemillä jatketaan ajamista kaksivuotiskevätkin. Perjantaisin ajetaan vähän reippaammin, kun ne ovat sitten kaksi päivää ajamatta. Kelloa en ole suomenhevosilla pitänyt ikinä mukana. Päästelen perstuntumalta, minkä omasta halustaan menevät, ja miksei joskus vähän kysytäkin, että onko sitä kulkua vai ei. Kai se sellaista kakkosen molemmin puolin vauhtia silloin kovimmillaan pätkällä on. .Matkat ovat keväällä sellaista seitsemästä yhdeksään kilometriin. On hyvä vähän vaihdella tempoa. Suomenhevosista voi muuten äkkiä tulla sellaisia robotteja, mennä juputtavat pää pitkällä ja laskevat kilometrejä, että koska täältä pääsee pois. Etenkin tammavarsoilla pitää olla fiilis tehdä töitä. Virkeä varsa on mielekäs treenata, vaikka olisi sitten vähän railakaskin. Sellaisella on oma halu mennä ja tehdä työtä. Cordiitta oli sellainen. Sitä hevosta ei pidä mennä moittimaan, on pitänyt meidän talon leivässä, mutta oli se sellainen ikävän tammamainen, että tirautteli kusta silmille jo opetusvaiheesta lähtien. Kiltti se kuitenkin oli, eikä koskaan potkinutkaan.Kaksivuotiaat pääsevät meillä aina laitumelle. Siellä ne liikkuvat tosi paljon. Kunto ei kesän aikana paljoa laske, joku ahkerampi syöjä voi korkeintaan lihoa. Olen monesti pitänyt niitä syyskuun loppuun asti. Eikä siinä yksi puoli kuukautta meinaa mitään, otatko ne pois elokuun lopussa, syyskuun puolivälissä tai lopussa.Laitumen jälkeen jatketaan vielä sillä maanantai, keskiviikko, perjantai -systeemillä. Jotkut ovat menneet seuraavan talvenkin niin, mutta ainakin sinne vuoden loppuun. Siinä kohtaa katsotaan hevosta myöten, miten ne rupeavat kuntoutumaan..Kun lähdetään, kävelytetään 500 metriä ja myös viimeinen 600 metriä treenin jälkeen mennään käyntiä. Meillä on pari aika jyrkkää mäkeä, ne hutkitaan ravia ylös ja annetaan alamäet kävellä. Mikään varsa ei meillä ole mennyt niitä mäkiä ylös kuin Artture, se oikein rynni niihin. Se oli syntynyt vahvaksi.Se on omalla tavallaan intervallityyppistä treenaamista. Vaikka ei ajetakaan suoralla edes sun taas, mutta mennään muuten pätkä ravia ja pätkä kävelyä.Vuoden vaihteeseen mennessä ei hirveästi treeniä lisätä, mutta kun ne kääntyy kolmoseksi, melkein kaikilla lisätään yksi päivä. Ajetaan maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. .Maanantaina niillä päästetään oikein kunnolla, jonkun 12 kilometriä. Tiistaina mennään nätimmin, vähän niin kuin palautellaan edellisestä päivästä ja ajetaan sellainen seitsemän kilometriä. Torstaina taas raskaammin ja perjantaina nätimmin.Jos en ole lauantairaveissa, saatan käyttää niitä aisoissa silloinkin tilanteen mukaan, miten kehtaan ja kerkeän. Ei niitä siinä vaiheessa liian usein valjasta, nättikin ajo vie varsaa eteenpäin.Lenkin jälkeen ne laitetaan omaan karsinaan. On tärkeää, että hevonen on kuiva, ennen kuin menee takaisin ulos. Kyllä kun kello tulee kolme – neljä alkaa jo halu pihalle olla kova. Jos heität heiniä karsinaan, ne kävelevät vaan yli. Odottavat, että päästä ulos, päästä ulos. Sitten vaan villaloimi alle ja ulkoloimi päälle ja ei muuta kuin pihalle kävelemään. Nykyajan loimet ovat hyviä, räntäsateetkin vielä menee niiden avulla, mutta syksysateet on ilkeitä. Silloin pidetään öitä sisällä, mutta muuten eihän hevosen ole missään niin hyvä olla kuin ulkona. Niillä on siellä vapaa heinä ja vedestä pidetään tarkka huoli..Meillä on hevoset tosi paljon ulkona, orivarsatkin pysyvät sillä tavalla kiltteinä. Vauhtis, Core ja Maurizo olivat kolmevuotiainakin vielä yhdessä. Ne juoksivat koelähdön kolmivuotiaina joulukuussa samassa lähdössä. Kun lähdettiin Jokimaalle, haettiin ne samasta tarhasta ja lyötiin kyytiin. Suurimmalla osalla hevosista on ajettu koelähtö suoraan kotitreenistä. Harvalla hevosella on käyty radalla sitä ennen, varmaan yhdellä kahdestakymmenestä varsasta. Jos se on kotona aran ja epävarman oloinen, niin käydään näyttämässä vähän paikkoja, että se pelittää. Kolmevuotiaalla startataan, jos sen vauhti ja valmius tulee perustreenistä. Ellei sitä tarvi viritellä starttiin mitenkään, voi ajaa muutaman lähdön kolmivuotiaanakin. Silloin siitä ei ole muuta kuin hyötyä, se tuo hyvän valmiuden nelivuotiskauden alkuun. Mutta jos joudut sen takia hiittaamaan ja etsimään sille vehkeitä, on parempi olla ajamatta. Eikä pidä heittää toivoaan, vaikka varsa ei siinä vaiheessa vielä tunnu valmiilta. Jos lämminverinen on siinä vaiheessa tasainen, se on yleensä tasainen loppuelämänsä, mutta suomenhevonen on eri asia. On tässä meilläkin ollut hevosia, joista on kolmevuotiaana miettinyt, kannattaako tätä edes treenata, mutta viisivuotiaana se on mennyt tähtivauhtia.Valjastuskertoja saa nelivuotiskeväänäkin tulla reilusti. Aina ne ovat notkeampia ja liikkuvat paremmin, kun käytät niitä usein aisoissa. Orivarsatkin ovat paljon rennompia, kun niiden kanssa touhuaa tarpeeksi..Kaava ei muutu loppuvuodesta, mutta matkaa lisätään. Maanantaina tulee 12–14 kilometriä, tiistaina 8–10, torstaina ajetaan rapiammin toistakymmentä kilometriä ja perjantaina taas nätimmin. Lauantainakin muutama voi olla aisoissa. Kun olet treenannut normaalitreenit, siinä alkaa nähdä, mikä jaksaa vielä mennä ja sitten palautuu hyvin. Eritoten Villihotti ja Kilun Peedro oli sellainen kaksikko. Sen tiesi, että nämä eivät väsy ihan ensimmäisinä. V.G. Voitostakin alkoi nelivuotiskeväällä nähdä, että se on erikoisempi. Se ei treeneistä tultua juuri puuskutellut. Mieluummin katson hevosen sieraimia kuin pulssimittaria. Tuntuu, että se pulssi kertoo hevosesta enemmän, kun ottaa sen ennen lenkille lähtöä. Jos pulssi nousee sataan, kun nakkaat silat selkään, ei se kerro hevosen hermoista välttämättä hyvää.Joskus käy niin, että hyvinkin menevä varsa hävittää ravinsa ja rupeaa köpöttelemään. Tulee araksi nivelistään.Vauhtis pärjäsi nelivuotiaana hyvin, mutta sitten se meni jäykäksi. Vietiin se Tupamäen Anterolle, että mikä tässä on.Kun tultiin Laukaalle Antero huusi ovelta, että älä ota hevosta alas, ennen kuin hän tulee siihen. Antero tuli ja sanoi, että otahan nyt. Vauhtis käveli siinä asvaltilla varmaan seitsemän metriä ja Antero sanoi, että tuolle ei mahda mitään. Tuo luukipu ei mene ohi kuin ajan kanssa.Sanoi vielä, että et kuitenkaan usko häntä, niin katso, kun puudutetaan takaa vuohisnivelet ja hevonen menee kuin jousilla. Tehtiin niin ja hevonen oli kuin ei mitään vikaa. Hän antoi ohjeet, että ajele, mitä ajelet, mutta anna hevosen olla helpolla, se menee ajastaan ohi. Ja niin kävi.On niitä ollut meillä muitakin, joskus koitettiin piikitellä niveliä tai lääkittiin Tildrenilla, minkä pitäisi auttaa, mutta kyllä lepo on paras lääke ja laidun aivan ylivoimainen paikka silloin hevoselle.Lämminverisillekin voi tulla sitä, mutta se saattaa olla parissa viikossa ohi. Suomenhevosella voi mennä vuosikin.Niillä, jotka eivät ole kolmevuotiaana juosseet kilpaa, on hyvä aloittaa vuoden alussa jo hokkikeleillä. Ajaa muutama lähtö sisään, ennen kuin kasteluautoja tarvitaan radalla – silloin vauhdit muuttuvat totaalisesti kovemmiksi..Monet sanovat, että sieltä voi tulla rahaa ja sitten et pääse siihen tai siihen sarjaan paalulle, mutta minä en ole koskaan niitä satasia pelännyt. Rahaa tulee hevoselle ajastaan jos on tullakseen.Kun aletaan kilpailla, treeni menee yhä enemmän hevosen mukaan, mutta yleensä voi sanoa, että treenataan rennommin ja vähemmän.Hevosen valmennus on loppujen lopuksi yksinkertaista hommaa. Nuorille hevosille on tärkeintä, että ne ovat säännöllisesti liikenteessä. Kun tulee tarpeeksi valjastuskertoja, silloin ei pidä surra jos joku kerta jää ajamatta tai joskus tulee yksi kilometri vähemmän. Niitäkin päiviä tulee, että on vaikka oikein huono tilsakeli, tai varsa tuntuu vähän nuupealta. Silloin on parempi jättää sen päivän treeni väliin kuin lähteä vain sen takia, että se kuuluisi valmennussysteemiin. Lämminverisillä jossain Amerikassa voi muutaman viikon treenaamattomuus ratkaista paljon, mutta näille meidän suomenhevosille voi antaa vähän eteen ja ne vain parantavat..Vähillä vehkeilläSeppo Suuronen haluaa selvitä mahdollisimman vähillä varusteilla treeniajossa.Periaatteessa käytetään niin vähän vehkeitä kuin mahdollista. Silmälappujen kanssa joku tekee paremmin töitä, ja ne laitetaan sille.Obersekkiä pidetään sellaisilla, jotka runnovat päätään oikein alas. Eivät sitten lyö päätään rintaan käänteissä. Vapaampihan hevonen on ilman sekkiä, mutta jos sen joutuu laittamaan, on siinä kitarauta, että sillä on joku merkityskin..Kieltä laitetaan kiinni sellaisilla, jotka oikein leikkivät sen kanssa. Kun kieli lenkoaa ties missä. Pumpulit pidetään korvissa oikeastaan kaikilla hevosilla, kun niillä ajetaan. Eivät turhaan kuule kaikkea.Potkuremmiä meillä ei juuri käytetä. Aivan joillain olen ekoilla ajokerroilla pitänyt, jos tuntuvat vähän epävarmoilta ja siltä, että voisivat potkaista. Ilmankin pärjää, mutta ei se remmi turha vehje ole, ei tarvi olla koko ajan varuillaan ja ohjat koholla. .Suojia ei kotona juuri tarvita. Cimalluksellakaan ei ollut koskaan ollut mitään suojia, mutta tytöt olivat laittaneet sille starttiin säärisuojat. Lähdin sillä katoksilta ja ihmettelin, mikä sillä on, kun se nosteli jalkojaan hirveän korkealle. Jännittääkö se sillä tavalla. Sitten huomasin, että sillä on suojat. Oikeassa tytöt olivat, oli se startissa hipsinyt niihin vähän jälkeä.Meillä ajetaan vastuskärryillä ja niissä on sen verran painoa, että olen kaikille joka päivä tolkuttanut, että rintaremmin pitää olla nasakkaasti kiinni. Hevosen pitää vetää sillä, eikä valjailla. Kärryt ovat remmivaljastuksella, kun lukkovaljaat ei kestä jokapäiväisessä käytössä painavammilla kärryillä..Reellä tekisi mieli ajaa, viime kerrasta on pitkä aika. Se on tosi hyvää hommaa, kun on länget, setolkat ja luokit. Rekivaljastus pitäisi vaan itse tehdä, ettei mikään rinnustin aukea, kun lähdet ajamaan. Kun joskus vähennän hevosia, reki kaivetaan kyllä esiin. Tässä mittakaavassa mitä meillä nyt on hevosia, se on vaan liian aikaa vievää ja työlästä. Kellä aikaa on, niin ihan huipputreeniä monelle hevoselle.Patrikilla ajeltiin paljon reellä. Kolmevuotiaana se veti jo jonkun verran rengasta perässä ja nelivuotiaana jo tosi paljon. Kävelytin sitä rengas perässä ja kun se oli toimiva varsa, pysäytin välillä, nostin renkaan rekeen ja ajoin hölkkää. Sitten taas kävelyksi ja tiputin renkaan perään..Näistä hevosista on puhe1 Artture. Vuonna 2000 syntynyt ruuna. Voitti nelivuotiaana Pikkupelimannin ja Oulu Expressin. Tuli Kriteriumissakin ensimmäisenä maaliin, mutta laukkasi voittonsa ja tulos kirjattiin hlo1. Viisivuotiaana oli paras Pikkukunkussa ja Derbyssä. Uran numerot: ennätys 22,6a, voittosumma 116 490 euroa..2 Cordiitta. Vuonna 2001 syntynyt tamma. Kriteriumvoittaja, josta on tullut yksi aikamme parhaita periyttäjätammoja. Uran numerot: ennätys 22,8a (5), voittosumma 67 400 euroa..3 Vauhtis. Vuonna 2016 syntynyt ori. Nelivuotiaana Pikkuprinssin kakkonen, viisivuotiaana Satakunta Seniorin kakkonen. Voittanut vanhempana Kuusivuotiskunkun, Valkeala-ajon ja kaksi divisioonafinaalia. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 23,5ake, voittosumma 143 350 euroa..4 Core. Vuonna 2016 syntynyt ori. Voitti viisivuotiaana Suomen Cupin ja Mauri Tuurnan Ajon. Vanhempana voittanut hopeadivisioonassa. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 21,4a, voittosumma 112 600 euroa.5 Maurizo. Vuonna 2016 syntynyt ruuna. Voitti nelivuotiaana Pikkupelimannin ja Oulu Expressin. Oli viisivuotiaana toinen Tawaststjernan Muistoajossa. Uran numerot: ennätys 23,6a (5), voittosumma 39 540 euroa..6 Villihotti. Vuonna 2002 syntynyt ori. Ravikuningas, viisivuotiaana Pikkukunkku. Uran numerot: ennätys 22,1a, voittosumma 239 120 euroa..7 Kilun Peedro. Vuonna 2002 syntynyt ori. Voitti Seppo Suurosen valmennuksessa nelivuotiaana Pikkuprinssin ja Satakunta-ajon. Oli viisivuotiaana Tawaststjernan Muistoajon ykkönen ja toinen Derbyssä. Voitti vanhempana Olli Lähtisen valmennuksessa valiodivisioonafinaalin. Uran numerot: ennätys 21,0a, voittosumma 159 920 euroa..8 V.G. Voitto. Vuonna 2017 syntynyt ori. Ravikuningas, SE-ori, kriterium- ja derbyvoittaja. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 18,2a, voittosumma 434 200 euroa..9 Cimallus. Vuonna 2020 syntynyt tamma. Pikkuprinsessa, Pikkupelimannin ja Varsakunkun kakkonen. Uran numerot toistaiseksi: ennätys 27,1ake (4), voittosumma 48 150 euroa..10 Patrik. Vuonna 1981 syntynyt ori. Nelinkertainen ravikuningas, SE-ori ja derbyvoittaja. Uran numerot: ennätys 21,0a, voittosumma 354 876 euroa.

Uusi valmennussarja alkaa – Seppo Suuronen: "Kelloa en ole suomenhevosilla pitänyt ikinä mukana"

Aiheeseen liittyvää