Katsokaa statistiikkaa. 240 starttia, 33 voittoa, sijaprosentti 43. Ja kun ura kilparadoilla saatiin 12-vuotiaana pakettiin vuonna 2006, oli toisen uran vuoro. Siitostammana Manteli pyöräytti 9 jälkeläistä. Ensimmäinen, Mantsuria, syntyi 2007. Statistiikkaan kuuluu olennaisena osana, että sairauskäyntejä eläinlääkärillä on pyöreät nolla. No, oli yksi, mutta se osoittautui turhaksi. Ei Manteli silloinkaan ollut kipeä. Se ei ole koskaan kipeä.”Toisessa takakintereessä näkyi jotain, mutta ei siinä sitten ollutkaan mitään”, omistaja ja varsinaisesti kasvattajakin, Anita Viitanen toteaa tuosta oudosta päivästä, jolloin Manteli kävi klinikalla, vaikkakin turhaan. Haastattelupäivänä Keuruun Kokkomäessä Manteli haetaan karsinasta, jonne se oli haettu odottelemaan jutuntekoa. Tamma talutetaan säpäkkänä ja silmä palaen suuliin. Se on ystävällinen, mutta sellaisella vähän virittyneellä tavalla, joka on useille hyville suomenhevostammoille ominainen. Reaktiot ovat pinnassa ja korvat hakevat vinkkiä siitä, mitä mahdollisesti seuraavaksi tulee tapahtumaan. Pyörän on pyörittävä!”Eläväinen ja virkku se on, kuten huomaat”, Viitanen sanoo loimea suoristellen. .K.T. Mantelitamma, syntynyt 30.8.1994Kihin Muisto – Kiikun Tyttö, VekseliKasvattaja Yrjö LintulaOmistajat Anita Viitanen ja Jouni TörmänenKilpauralla 240 starttia, ennätys 23,8 ja tienestit 110 128 euroa.Outoa kyllä, tamma on eläväinen vähän tilanteen mukaan. Viitanen muistaa erään päivän, jolloin läheisessä kylässä pidettiin kylätapahtuma, jonka vetonaulana oli talutusratsastus. Hevonen, jonka piti tulla, ei tullut, ja tapahtumajärjestäjä soitti hädissään Viitaselle. Hänellä ei ollut yhtäkään sopivaa. Ainoastaan kilpailuvalmennuksessa vielä silloin ollut Manteli.”Mä menin Mantelin tarhaan ja kysyin, että kun ei oo oikeen ketään, läheksä?” Vastaus tulkittiin myönteiseksi. Mantelin kanssa sitten lähdettiin. Viitanen ehti matkan aikana monta kertaa miettiä, oliko tehty kenties vihonviimeinen virhe, mutta tilanteessa tamma toimi kuin olisi ollut talutusratsastuksessa koko ikänsä. ”Se rupesi ottamaan sellasta ihan pientä, 20 sentin askelta ja se talutushomma meni ihan loistavasti.”Se ei silti tarkoita, että ratsastaminen Mantelilla olisi erityisen helppoa. Ei, se on päinvastoin mahdotonta. ”Kukaan ei ole tämän selässä pysynyt koko maastolenkkiä. Kun Mantelilla on mielestään kotiinpaluu aika, se astuu sillä lailla nopeasti sivuun, ratsastaja putoaa, ja se palaa siitä sitten yksin kotiin. Se ei ole mikään pillastuminen, pikemminkin päätös.”.Siitosura lähti Mantelilla vaikeasti käyntiin, mutta sen jälkeen on yleensä pärjätty yhdellä yrityksellä. Terveyden puolesta varsominen voisi jatkua yhä, sillä lisääntymiselimet ovat paremmassa kunnossa kuin monella nuoremmalla. Tamman omasta mielestä siitosuran tulisi jatkua yhäkin, sillä kiimat pyörivät yhä säännöllisinä, mutta omistaja ei ole muutamaan vuoteen enää arvannut. 25-vuotiaana syntyi iltatähti Erihurja Jokivarren Kunkusta ja se jäi viimeiseksi. Pyöreät 30 vuotta vuotta tuli täyteen elokuun viimeinen päivä. Kyllähän ikä jollain lailla näkyy vanhalla hevosella, jos ei muuten, niin selkä on painunut, niinkuin se tapaa näillä kilometreillä tehdä ja karva on sellaista pidemmän sorttista. Mutta Viitanen pitää tärkeänä, että ikä ei kuulu. ”Yksikään nivel ei niksu eikä naksu.”Mantelilla on edelleen tärkeä tehtävä.”Sen titteli on nykyään johtaja”, Viitanen kertoo. Hän puhuttelee tammaa ”rouvana”. Johtajana se on kiistaton. Kun sen johonkin laumaan pistää, ei alfatamman asemasta ole kahta sanaa. Se on myös rakastettu johtaja. ”Lauma sitä tuolla huutaakin.”.Paikalla Kokkomäessä ovat Minna Salminen ja Minttu Kivelä. He tuntevat tamman pitkältä ajalta. ”Mä ratsastelin siihen aikaan, 30 vuotta sitten, tämän emällä Kiikun Tytöllä. Se oli varsonut neljännen varsansa K.T. Mantelin, joka oli ihan pikkuvarsa ja tuli maastolenkeillä perässä”, Salminen muistelee.”Siitä lähti sellanen metsäautotie. Ja välillä käytiin metsän puolellakin.”Tällaista valmentautumista tehtiin jonkin verran, ja Viitanen miettii, ettei se ainakaan huonoa tehnyt. Manteli muistetaan raviradoilla väsymättömänä turbodieselinä, joka joutui alussa antamaan hieman tasoitusta, sillä lähdön hetki oli kuumalle tammalle aina vaikea, mutta jos sen ravilla matkaan sai, lopussa kyyti oli kylmää. ”Se ei kertakaikkiaan väsynyt ollenkaan, sitä Jounikin aina ihmetteli”, Viitanen kertoo. Jouni Törmänen on ajanut tamman kaikki startit muutamaa lukuunottamatta. Hän tiesi, miten tammaa on ohjastettava: pumpulisormin, ohjat tuskin käsissä, henkeä pidätellen etenkin auton siivekkeisiin. Jos ohjista otti vähänkään enemmän kiinni, laukan vaara oli suuri. Ja se oli sitten ryöstölaukkaa. Tämän armottomuuden sai kokea Risto Tupamäki, joka oli pyydetty lainaohjastamaan elokuussa vuonna 2001 Seinäjoella, kun Törmäsellä oli selkä kipeänä. ”Kerrottiin Ristolle, joka on tietenkin hirmu kokenut suomenhevoskuski, että tätä ei saa lähtötilanteessa häiritä yhtään”, Viitanen muistelee hymyssä suin.”Et yhtään ota ohjalle, et tee siinä tilanteessa yhtään mitään!” oli Törmänen muistuttanut. Ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä muutama gramma liikaa painoa ohjilla harjoituslähdössä oli, jonka seurauksena tamma vei Tupamäkeä kiitolaukkaa kaksi kierrosta. ”Risto sanoi, että nyt tuli tehtyä julkinen munaus!” Viitanen muistaa nauraen. Tupamäki raportoi myöhemmin Viitaselle, että lähdön hetkellä hän piti mielessään ohjeet. Kun lähtöauto lähti, hän hoki itselleen ”löysää ohjat!”, noudatti omaa ehdotustaan, ja tuli ykkösenä maaliin. ”Siitä se hevonen saikin lempinimen Diesel-Manteli. Moni hevonen olisi ollut siitä kahden kierroksen kiitolaukasta jo sipissä. Mantelilla ei tuntunut missään”, Viitanen naurahtaa. .Miten Manteli taloon tuli? Viitanen kertoo olevansa sitä tyyppiä, joka hakee aina sopivia tammoja. Vuonna 1995 hän oli laittanut ilmoituksen lehteen, että etsii siitostammaa. Kun Yrjö Lintula hänelle vinkkasi, että kannattaa tulla katsomaan Kiikun Tyttöä, Viitanen ei ensin innostunut. Siihen maailmanaikaan Vekseliä vähän karsastettiin. Se kun jätti laukkaherkkyyttä. Lintula ei jättänyt asiaa siihen, ja lopulta Viitanen kävi katsomassa tammaa. ”Yrjö on jo edesmennyt. Hän oli ihana, vanha ja viisas hevosmies”, Viitanen muistelee. Yrjön poika Jukka otti Kiikun Tytön karsinasta ja talutti tarhaan. ”Siitä kun se lähti, se pysähtyi vasta vähän matkan päähän riihen seinään. Siinä oli urheilijanuorukaisella perässä pysyminen ja mä mietin, että oho, on tässä jotain erityistä. On ainakin virtaa.”Nyt hän miettii, että tamman salaisuus on sen emälinjassa. Viitanen tarkastelee aina mielellään Sukupostista hevosten emälinjan tuotannon. Siellä on havainnollisesti tummennettu kaikki vähän paremmat yksilöt. Mantelin suvusta löytyy sama kantaemä kuin Weikollakin. 1956 syntynyt Sähinä. Sähinän tytär Ailake johtaa Manteliin ja toinen tytär Sitikka Weikkoon. Ja mitä Viitanen on kuullut, sama energia on ollut läsnä. ”Niissä on sellasta kummaa vireyttä, loputonta virtaa”, Viitanen miettii.No, silloin vuonna 1993 ostointoa ei suuremmin ollut, ja kesäkin oli jo pitkällä, mutta Lintula ei antanut periksi. ”Tee sillä edes varsa”, hän yllytti Viitasta. Viitanen otti tamman ja astutti sen Kihin-Muistolla, mutta oli sen verran epäluuloinen, että ensimmäinen varsa sai syntyä vielä Lintulan nimiin. Niin syntyi K.T. Manteli. Loput varsat syntyivätkin sitten Kokkomäkeen. Ja suku jatkuu Mantelin kautta. .Hienoja hetkiä oli kaupan jälkeen luvassa. K.T. Mantelista oli tuleva Kokkomäen tallin ykkösravuri. Se titteli sillä on yhä. Kuningatar-kisan kolmonen vuonna 2006 ei ole ihan tavallinen starttari. Elämää on vielä pitkästi edessä, siltä vaikuttaa. Kaikki hampaat ovat suussa.”Elämänhalua tällä on kuin varsalla. Ja kun se ottaa tossa tarhassaan ravipätkän, ei nuo muut sille pärjää.”
Katsokaa statistiikkaa. 240 starttia, 33 voittoa, sijaprosentti 43. Ja kun ura kilparadoilla saatiin 12-vuotiaana pakettiin vuonna 2006, oli toisen uran vuoro. Siitostammana Manteli pyöräytti 9 jälkeläistä. Ensimmäinen, Mantsuria, syntyi 2007. Statistiikkaan kuuluu olennaisena osana, että sairauskäyntejä eläinlääkärillä on pyöreät nolla. No, oli yksi, mutta se osoittautui turhaksi. Ei Manteli silloinkaan ollut kipeä. Se ei ole koskaan kipeä.”Toisessa takakintereessä näkyi jotain, mutta ei siinä sitten ollutkaan mitään”, omistaja ja varsinaisesti kasvattajakin, Anita Viitanen toteaa tuosta oudosta päivästä, jolloin Manteli kävi klinikalla, vaikkakin turhaan. Haastattelupäivänä Keuruun Kokkomäessä Manteli haetaan karsinasta, jonne se oli haettu odottelemaan jutuntekoa. Tamma talutetaan säpäkkänä ja silmä palaen suuliin. Se on ystävällinen, mutta sellaisella vähän virittyneellä tavalla, joka on useille hyville suomenhevostammoille ominainen. Reaktiot ovat pinnassa ja korvat hakevat vinkkiä siitä, mitä mahdollisesti seuraavaksi tulee tapahtumaan. Pyörän on pyörittävä!”Eläväinen ja virkku se on, kuten huomaat”, Viitanen sanoo loimea suoristellen. .K.T. Mantelitamma, syntynyt 30.8.1994Kihin Muisto – Kiikun Tyttö, VekseliKasvattaja Yrjö LintulaOmistajat Anita Viitanen ja Jouni TörmänenKilpauralla 240 starttia, ennätys 23,8 ja tienestit 110 128 euroa.Outoa kyllä, tamma on eläväinen vähän tilanteen mukaan. Viitanen muistaa erään päivän, jolloin läheisessä kylässä pidettiin kylätapahtuma, jonka vetonaulana oli talutusratsastus. Hevonen, jonka piti tulla, ei tullut, ja tapahtumajärjestäjä soitti hädissään Viitaselle. Hänellä ei ollut yhtäkään sopivaa. Ainoastaan kilpailuvalmennuksessa vielä silloin ollut Manteli.”Mä menin Mantelin tarhaan ja kysyin, että kun ei oo oikeen ketään, läheksä?” Vastaus tulkittiin myönteiseksi. Mantelin kanssa sitten lähdettiin. Viitanen ehti matkan aikana monta kertaa miettiä, oliko tehty kenties vihonviimeinen virhe, mutta tilanteessa tamma toimi kuin olisi ollut talutusratsastuksessa koko ikänsä. ”Se rupesi ottamaan sellasta ihan pientä, 20 sentin askelta ja se talutushomma meni ihan loistavasti.”Se ei silti tarkoita, että ratsastaminen Mantelilla olisi erityisen helppoa. Ei, se on päinvastoin mahdotonta. ”Kukaan ei ole tämän selässä pysynyt koko maastolenkkiä. Kun Mantelilla on mielestään kotiinpaluu aika, se astuu sillä lailla nopeasti sivuun, ratsastaja putoaa, ja se palaa siitä sitten yksin kotiin. Se ei ole mikään pillastuminen, pikemminkin päätös.”.Siitosura lähti Mantelilla vaikeasti käyntiin, mutta sen jälkeen on yleensä pärjätty yhdellä yrityksellä. Terveyden puolesta varsominen voisi jatkua yhä, sillä lisääntymiselimet ovat paremmassa kunnossa kuin monella nuoremmalla. Tamman omasta mielestä siitosuran tulisi jatkua yhäkin, sillä kiimat pyörivät yhä säännöllisinä, mutta omistaja ei ole muutamaan vuoteen enää arvannut. 25-vuotiaana syntyi iltatähti Erihurja Jokivarren Kunkusta ja se jäi viimeiseksi. Pyöreät 30 vuotta vuotta tuli täyteen elokuun viimeinen päivä. Kyllähän ikä jollain lailla näkyy vanhalla hevosella, jos ei muuten, niin selkä on painunut, niinkuin se tapaa näillä kilometreillä tehdä ja karva on sellaista pidemmän sorttista. Mutta Viitanen pitää tärkeänä, että ikä ei kuulu. ”Yksikään nivel ei niksu eikä naksu.”Mantelilla on edelleen tärkeä tehtävä.”Sen titteli on nykyään johtaja”, Viitanen kertoo. Hän puhuttelee tammaa ”rouvana”. Johtajana se on kiistaton. Kun sen johonkin laumaan pistää, ei alfatamman asemasta ole kahta sanaa. Se on myös rakastettu johtaja. ”Lauma sitä tuolla huutaakin.”.Paikalla Kokkomäessä ovat Minna Salminen ja Minttu Kivelä. He tuntevat tamman pitkältä ajalta. ”Mä ratsastelin siihen aikaan, 30 vuotta sitten, tämän emällä Kiikun Tytöllä. Se oli varsonut neljännen varsansa K.T. Mantelin, joka oli ihan pikkuvarsa ja tuli maastolenkeillä perässä”, Salminen muistelee.”Siitä lähti sellanen metsäautotie. Ja välillä käytiin metsän puolellakin.”Tällaista valmentautumista tehtiin jonkin verran, ja Viitanen miettii, ettei se ainakaan huonoa tehnyt. Manteli muistetaan raviradoilla väsymättömänä turbodieselinä, joka joutui alussa antamaan hieman tasoitusta, sillä lähdön hetki oli kuumalle tammalle aina vaikea, mutta jos sen ravilla matkaan sai, lopussa kyyti oli kylmää. ”Se ei kertakaikkiaan väsynyt ollenkaan, sitä Jounikin aina ihmetteli”, Viitanen kertoo. Jouni Törmänen on ajanut tamman kaikki startit muutamaa lukuunottamatta. Hän tiesi, miten tammaa on ohjastettava: pumpulisormin, ohjat tuskin käsissä, henkeä pidätellen etenkin auton siivekkeisiin. Jos ohjista otti vähänkään enemmän kiinni, laukan vaara oli suuri. Ja se oli sitten ryöstölaukkaa. Tämän armottomuuden sai kokea Risto Tupamäki, joka oli pyydetty lainaohjastamaan elokuussa vuonna 2001 Seinäjoella, kun Törmäsellä oli selkä kipeänä. ”Kerrottiin Ristolle, joka on tietenkin hirmu kokenut suomenhevoskuski, että tätä ei saa lähtötilanteessa häiritä yhtään”, Viitanen muistelee hymyssä suin.”Et yhtään ota ohjalle, et tee siinä tilanteessa yhtään mitään!” oli Törmänen muistuttanut. Ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä muutama gramma liikaa painoa ohjilla harjoituslähdössä oli, jonka seurauksena tamma vei Tupamäkeä kiitolaukkaa kaksi kierrosta. ”Risto sanoi, että nyt tuli tehtyä julkinen munaus!” Viitanen muistaa nauraen. Tupamäki raportoi myöhemmin Viitaselle, että lähdön hetkellä hän piti mielessään ohjeet. Kun lähtöauto lähti, hän hoki itselleen ”löysää ohjat!”, noudatti omaa ehdotustaan, ja tuli ykkösenä maaliin. ”Siitä se hevonen saikin lempinimen Diesel-Manteli. Moni hevonen olisi ollut siitä kahden kierroksen kiitolaukasta jo sipissä. Mantelilla ei tuntunut missään”, Viitanen naurahtaa. .Miten Manteli taloon tuli? Viitanen kertoo olevansa sitä tyyppiä, joka hakee aina sopivia tammoja. Vuonna 1995 hän oli laittanut ilmoituksen lehteen, että etsii siitostammaa. Kun Yrjö Lintula hänelle vinkkasi, että kannattaa tulla katsomaan Kiikun Tyttöä, Viitanen ei ensin innostunut. Siihen maailmanaikaan Vekseliä vähän karsastettiin. Se kun jätti laukkaherkkyyttä. Lintula ei jättänyt asiaa siihen, ja lopulta Viitanen kävi katsomassa tammaa. ”Yrjö on jo edesmennyt. Hän oli ihana, vanha ja viisas hevosmies”, Viitanen muistelee. Yrjön poika Jukka otti Kiikun Tytön karsinasta ja talutti tarhaan. ”Siitä kun se lähti, se pysähtyi vasta vähän matkan päähän riihen seinään. Siinä oli urheilijanuorukaisella perässä pysyminen ja mä mietin, että oho, on tässä jotain erityistä. On ainakin virtaa.”Nyt hän miettii, että tamman salaisuus on sen emälinjassa. Viitanen tarkastelee aina mielellään Sukupostista hevosten emälinjan tuotannon. Siellä on havainnollisesti tummennettu kaikki vähän paremmat yksilöt. Mantelin suvusta löytyy sama kantaemä kuin Weikollakin. 1956 syntynyt Sähinä. Sähinän tytär Ailake johtaa Manteliin ja toinen tytär Sitikka Weikkoon. Ja mitä Viitanen on kuullut, sama energia on ollut läsnä. ”Niissä on sellasta kummaa vireyttä, loputonta virtaa”, Viitanen miettii.No, silloin vuonna 1993 ostointoa ei suuremmin ollut, ja kesäkin oli jo pitkällä, mutta Lintula ei antanut periksi. ”Tee sillä edes varsa”, hän yllytti Viitasta. Viitanen otti tamman ja astutti sen Kihin-Muistolla, mutta oli sen verran epäluuloinen, että ensimmäinen varsa sai syntyä vielä Lintulan nimiin. Niin syntyi K.T. Manteli. Loput varsat syntyivätkin sitten Kokkomäkeen. Ja suku jatkuu Mantelin kautta. .Hienoja hetkiä oli kaupan jälkeen luvassa. K.T. Mantelista oli tuleva Kokkomäen tallin ykkösravuri. Se titteli sillä on yhä. Kuningatar-kisan kolmonen vuonna 2006 ei ole ihan tavallinen starttari. Elämää on vielä pitkästi edessä, siltä vaikuttaa. Kaikki hampaat ovat suussa.”Elämänhalua tällä on kuin varsalla. Ja kun se ottaa tossa tarhassaan ravipätkän, ei nuo muut sille pärjää.”
