Lumisade yltyy Ylivieskan Niemenkylässä, mutta se ei Siirin Älliä haittaa. Mieluummin näyttäisi päinvastoin, että antaa tulla vaan.Yksi kaikkien aikojen nuorista suomenhevosravureista on nyt 16-vuotias. Ruunan työnkuva on muuttunut, siinä missä se ennen veti kilpakärryjä raviradan ovaalilla, mennään nyt kentällä selässä satula ja ratsastaja.Siirin Ällin omistajan Tapani Krapun tytär Oona ratsastaa ruunalla, joka voisi mielellään mennä vaikka hieman reippaamminkin. Tottelee toki ohjia, mutta nykäisee silloin tällöin protestimielellä päätään. Se on selkeästi jossain määrin eri mieltä sille tarjotusta vauhdista.Pauliina Annalaa hymyilyttää. Siirin Älli on ollut hänen Pauliinan Tallillaan kaksi viimeistä vuotta ja hän tuntee ruunan ajatukset.”Se ei ole ihan pienten lasten ratsu tuon reippautensa takia, sillä on sen verran vauhtia”, hän hymähtää. ”Mutta Oonan tapaiset vähän kokeneemmat ratsastajat pärjäävät Ällin kanssa ja tykkäävät siitä kovasti.”.Siirin ÄlliRuuna, s. 15.6.2008Kasvattajat Outi Belt ja Hannu Idström, PertteliOmistaja Tapani Krapu, YlivieskaEnnätys 21,2a, vs. 278 245 euroaSE-ruuna, joka on voittanut muun muassa Kriteriumin, Oulu Expressin, Satakunta Seniorin, Tawaststjernan Muistoajon ja Pelimanni-ajonToimii nykyään tuntiratsuna.Siirin Ällin varsinainen kilpaura päättyi oikeastaan jo vuonna 2019, Kainuu-ajon 10 000 euron arvoiseen ykköseen, mutta se teki sen jälkeen vielä kaksi paluuyritystä – yhden per vuosi.”Uskottiin, että sen jalkavaivat vielä paranevat, mutta ei se enää noussut tasolleen”, Tapani Krapu kertoo. ”Todettiin, että on viisainta lopettaa.”Hänelle oli selviö, että Siirin Älli saa jatkaa elonpäiviään, vaikka kilpaura jää. Se oli aluksi Satu Haaraojan tallissa Ylivieskan radalla, jossa Oona Krapu kävi liikuttamassa sitä.”Hyvä sen sielläkin oli olla, mutta Oona ei sitten opiskeluiltaan oikein enää ehtinyt liikuttaa sitä. Ajattelin, jos toimeliaalle hevoselle löytyisi joku paikka, missä se pääsisi vähän töihin.”Tapani Krapu ja Pauliina Annala kumpikin korostavat, että Siirin Älli on työmies.”Tämä on ollut hyvä ravihevonen ja se on tottunut tekemään töitä, ja kun se saa vieläkin tehdä töitä, se voi tuntea itsensä tärkeäksi”, Annala näkee. ”Edelleen se saa sen huomion, mitä kilpailuaikanakin.”Ikäherraa ei silti haluta laittaa liian lujille.”Työt ovat kuitenkin sellaisia, ettei kainalot kastu, niin sen mieli pysyy virkeänä. Joku saattaa ajatella tuntihommia tylsänä työnä, mutta tuohan tykkää niistä.”Siirin Älli tykkää töistään jopa niin paljon, että niitä pitää siltä hieman rajoittaa, ettei väsy yllätä. .”Ällin työaika viikossa on neljä – viisi tuntia ja se on hyvin maltillinen määrä. Se on kumminkin joka kerta töissä ollessaan tosissaan töissä. Ei sillä voi mennä kolmea tuntia putkeen.”Silloin tällöin Siirin Älli käy myös maastolenkeillä. Pauliinan Talli sijaitsee reilun kilometrin päässä Ylivieskan raviradalta ja aivan naapurina on Eija Sorviston paikka.”Maastossa käydään omalla porukalla, asiakkaat menevät sillä vain kentällä.”Samoissa maastoissa valmennetaan ravihevosia.”Siellä pitää olla jo varma ratsastaja, että Älli pysyy lapasessa, kun joku syyhkäsee siitä ohi. Eikä tietenkään haluta, että meidän hevoset on häiriöksi heille, jotka treenaa työkseen”, Annala sanoo.Siirin Ällille maastolenkit ovat luonnollisesti mieluisia.”Se tykkää kyllä mennä siellä, ja tuntee reitit ja tietää, missä on hiittisuora. Siitä Älli on siellä mukava, kun se ei pienistä kotkotuksista välitä. Se on nähnyt suurta maailmaa, ja jos joku pikku lehti lentelee jaloissa, niin lennelköön, kun se on niin sanotusti nähnyt isompiakin puita.”Ne viimeisten kilpailuvuosien ongelmatkin ovat nykyään vain muisto.”Jalkavaivoista ei tässä hommassa pienellä kevyellä liikkeellä ole tietoakaan, nekin mitä joskus on ollut, on varmasti jo parantuneet. Se liikkuu puhtaasti ja mielellään. Vielä on virtaa.”.Ratsastus tuli Siirin Ällin ohjelmistoon varsinaisesti vasta, kun sen kilpaura päättyi. Aivan tuosta vaan se ei tuntiratsuksi kääntynyt. Aluksi ruuna tuli Pauliina Annalalle sillä puheella, että katsotaan soveltuuko se siihen hommaan.”Ensimmäiset kaksi viikkoa oli sellaiset, että annoin jo tilannevaroituksen Tapanille, ettei tämä ehkä ole Ällin juttu”, Annala naurahtaa. ”Se oli niin reipas, ei siinä muuta ongelmaa ollut.”Pari lisäviikkoa käänsi ajatukset kuitenkin toiseen suuntaan.”Yksi tyttö ratsasti sillä tuossa enemmän ja alkoi kehua, että se on miellyttävä hevonen ja ottaa koko ajan oppia vastaan. Hirveän nopeasti se alkoi oppia ratsastusliikkeitäkin, menee pohkeenväistöä ja laukannostoa paikaltaan.”Siirin Älli valloitti ratsastajiensa sydämiä ja se oli lopullinen niitti uuden uran aloittamiseen.”Kuukauden päivät oli kokeiltu, niin ajattelin, että miksi ei. Sillä oli ollut jo paljon kokeneita ratsastajia, jotka oikeasti tykkäsivät mennä sillä, ja ajattelin, että sehän riittää.”Tällainen ravurista ratsuksi -projekti ei ole Pauliina Annalalle outo. Hänellä on nytkin Siirin Ällin lisäksi muutama entinen ravuri tuntikäytössä.”Ihan mitä vain hevosta en ota, sen pitää sopia tähän käyttöön. Pitää olla sellainen hevonen, joka sietää lapset ympärillään, tykkää kun sitä hoidetaan, malttaa kun sitä harjataan ja puunataan.”Nämä kriteerit Siirin Älli täyttää.”Sille on ihan sama, minkä kokoinen lapsi sen kanssa touhuaa, se tykkää. Melkein aina vain parempi, mitä pienempi.”Yleistäminen on aina vaarallista, mutta Annala vastaa kysyttäessä, onko lämminverinen vai suomenhevonen kiitollisempi tällaiseen projektiin.”Suomenhevosravurin pitäisi periaatteessa soveltua tähän paremmin, mutta minulla on ollut vähän sellainen kokemus nyt, että lämpöiset ovat soveltuneet paremmin.”Tämä johtuu hänen mukaansa suomenhevosissa useammin esiintyvästä itsepäisyydestä.”Mutta yksilöitähän ne ovat, kyllähän oikeanlainen suomenhevonen on yleishevonen, jolla voi tehdä mitä vain, ajaa, ratsastaa tai töitä.”.Siirin Älli asustaa ulkona yötä päivää, kesät talvet. Sillä on tarhassa oma katoksellinen yksiö ja ilmeisen introverttina yksilönä se haluaa, että yksiö tarkoittaa nimenomaan sen olevan yksin.”Älli haluaa olla yksin”, Pauliina Annala sanoo. ”Sille on muutamia tarhakavereita kokeiltu, kaksi päivää se jaksaa olla vieraskorea ja sitten se sanoo kaverille, että oikeastaan voisit muuttaa pois.”Kokeilut ovat kestäneet juuri sen kaksi päivää, niin viimeisinkin.”Se on hyvin tarkka aika. Viimeksi laitettiin kuusivuotias suomenhevostamma, että kyllähän Älli tykkää tytöistä, mutta kahden päivän jälkeen se kyllästyi ja alkoi pomottamaan toista aivan liikaa.”Toki ruuna karsinassakin joskus käy, mutta kovin kauaa se ei siellä viihdy..”Tallissa se voi olla tunnin pari okei, mutta sitten se on jo sitä mieltä, että kyllä täältä joutaisi pois.”Siirin Älli osaa myös tehdä tiettäväksi, mikä sen ajatus tilanteesta on.”Se alkaa kiertää karsinassa, ohi kävellessä kopauttaa seinää ja huutaa, että hei, minut on unohdettu tänne. Selvästi ilmoittaa, ettei tämä ole hänen paikkansa.”Henkisellä tasolla Siirin Ällillä menee siis hyvin, mutta niin myös ulkoisesti. Ruuna on hienossa kunnossa, hieman tosin on vanhemmalle valtiomiehelle sopivaa vatsakkuutta nähtävissä.”Ruoka sille maittaa, ja olisihan se noloa jos hevonen olisi laiha, kun tallinpitäjä on vähän tällainen pyöreä”, Pauliina Annala nauraa.Siirin Älli on siis löytänyt paikkansa maailmassa myös ravikilpailujen jälkeen. ”Tässä se on loppuikänsä”, Pauliina Annala korostaa.Kun äärettömän sympaattista ja virkeää ruunaa katsoo, on pakko uskoa ja toivoa, että niitä elonpäiviä olisi sille tarjolla vielä mahdollisimman kauan..Loistava nuori hevonen, joka menestyi vanhempanakinSiirin Älli teki hienon kilpauran.Siirin Ällin uran aloitus oli yksi kovimpia, mitä nuorilta suomenhevosilta on konsaan nähty. Se aloitti voittamalla suoraan Tapiola Cupin karsinnan 30,5ke-vauhdilla ja heti toisesta startista se siirtyi tähtijuoksijaksi täydestä voltista voittamalla finaalin 29,6ke-ajalla.Tapani Krapu oli ostanut sen kolmevuotiaana oriina Otto Salojensaarelta.”Se oli Taittosen Markolla ja Otto kauppasi sitä”, Krapu muistelee. ”Minulla oli jo Ällin vanhempi sisko, Siirin Sisu. Siitä minulla on nyt varsoja, varsinkin Siirin Veeti on mennyt ihan hyvin.”. Oriina Siirin Älli ei kauaa hänellä ollut.”Ruunattiin se aika äkkiä sen jälkeen, kun se oli ostettu. Sen luonteessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta toinen kives oli kiertynyt.”Siirin Ällin nelivuotiskausi jatkui Tapiola Cupin jälkeen yhtä upeasti. Yhdeksästä startistaan se voitti seitsemän, joukossa Kriterium ja SE-tuloksella 25,5ake tullut Oulu Expressin ykkönen. Kakkoseen sen oli tyytyminen Pikkuprinssissä ja Pikkupelimannissa. Jälkimmäisen voitti tuleva kuningas Jokivarren Kunkku ja Siirin Ällin nuoruuden menestyksien arvoa nostaakin se, että sen ikäluokka oli varsin kova. Esimerkiksi Vixen ja Kujanpään Jyräys nousivat myös ikäluokkakilpailuista kuninkuuskilpailutasolle saakka.Vielä viisivuotiskaudellakaan Siirin Älliä ei saatu kammettua kahden parhaan joukosta pois. Viiteen ykköseen sisältyi muun muassa Satakunta Senior ja Tawaststjernan Muistoajo, kolmeen kakkoseen esimerkiksi Jokivarren Kunkun voittama Derby.Siirin Älli pystyi menestymään myös avoimella tasolla. Erityisesti vuoden 2016 Pelimanni-ajo on jäänyt Tapani Krapun mieleen. Silloin taakse jäivät muun muassa Vitter ja Suivikas, mutta se ei ollut ainoa syy unohtumattomuudessa..”Tultiin Kaustiselta ja katsottiin Kalajoen ylittävältä sillalta, kuinka koko Ylivieskan vanha hirsikirkko roihusi tulessa. Se ei varmasti unohdu koskaan.”Siirin Älli oli ”meidän hevonen” Ylivieskassa, sillä tavalla sitä moni Krapun mukaan nimitti.”Kyllä sen kaikki pienellä paikkakunnalla tunsivat. Ainakin Shellin baarissa tultiin kyselemään, koska ja missä se starttaa seuraavaksi.”
Lumisade yltyy Ylivieskan Niemenkylässä, mutta se ei Siirin Älliä haittaa. Mieluummin näyttäisi päinvastoin, että antaa tulla vaan.Yksi kaikkien aikojen nuorista suomenhevosravureista on nyt 16-vuotias. Ruunan työnkuva on muuttunut, siinä missä se ennen veti kilpakärryjä raviradan ovaalilla, mennään nyt kentällä selässä satula ja ratsastaja.Siirin Ällin omistajan Tapani Krapun tytär Oona ratsastaa ruunalla, joka voisi mielellään mennä vaikka hieman reippaamminkin. Tottelee toki ohjia, mutta nykäisee silloin tällöin protestimielellä päätään. Se on selkeästi jossain määrin eri mieltä sille tarjotusta vauhdista.Pauliina Annalaa hymyilyttää. Siirin Älli on ollut hänen Pauliinan Tallillaan kaksi viimeistä vuotta ja hän tuntee ruunan ajatukset.”Se ei ole ihan pienten lasten ratsu tuon reippautensa takia, sillä on sen verran vauhtia”, hän hymähtää. ”Mutta Oonan tapaiset vähän kokeneemmat ratsastajat pärjäävät Ällin kanssa ja tykkäävät siitä kovasti.”.Siirin ÄlliRuuna, s. 15.6.2008Kasvattajat Outi Belt ja Hannu Idström, PertteliOmistaja Tapani Krapu, YlivieskaEnnätys 21,2a, vs. 278 245 euroaSE-ruuna, joka on voittanut muun muassa Kriteriumin, Oulu Expressin, Satakunta Seniorin, Tawaststjernan Muistoajon ja Pelimanni-ajonToimii nykyään tuntiratsuna.Siirin Ällin varsinainen kilpaura päättyi oikeastaan jo vuonna 2019, Kainuu-ajon 10 000 euron arvoiseen ykköseen, mutta se teki sen jälkeen vielä kaksi paluuyritystä – yhden per vuosi.”Uskottiin, että sen jalkavaivat vielä paranevat, mutta ei se enää noussut tasolleen”, Tapani Krapu kertoo. ”Todettiin, että on viisainta lopettaa.”Hänelle oli selviö, että Siirin Älli saa jatkaa elonpäiviään, vaikka kilpaura jää. Se oli aluksi Satu Haaraojan tallissa Ylivieskan radalla, jossa Oona Krapu kävi liikuttamassa sitä.”Hyvä sen sielläkin oli olla, mutta Oona ei sitten opiskeluiltaan oikein enää ehtinyt liikuttaa sitä. Ajattelin, jos toimeliaalle hevoselle löytyisi joku paikka, missä se pääsisi vähän töihin.”Tapani Krapu ja Pauliina Annala kumpikin korostavat, että Siirin Älli on työmies.”Tämä on ollut hyvä ravihevonen ja se on tottunut tekemään töitä, ja kun se saa vieläkin tehdä töitä, se voi tuntea itsensä tärkeäksi”, Annala näkee. ”Edelleen se saa sen huomion, mitä kilpailuaikanakin.”Ikäherraa ei silti haluta laittaa liian lujille.”Työt ovat kuitenkin sellaisia, ettei kainalot kastu, niin sen mieli pysyy virkeänä. Joku saattaa ajatella tuntihommia tylsänä työnä, mutta tuohan tykkää niistä.”Siirin Älli tykkää töistään jopa niin paljon, että niitä pitää siltä hieman rajoittaa, ettei väsy yllätä. .”Ällin työaika viikossa on neljä – viisi tuntia ja se on hyvin maltillinen määrä. Se on kumminkin joka kerta töissä ollessaan tosissaan töissä. Ei sillä voi mennä kolmea tuntia putkeen.”Silloin tällöin Siirin Älli käy myös maastolenkeillä. Pauliinan Talli sijaitsee reilun kilometrin päässä Ylivieskan raviradalta ja aivan naapurina on Eija Sorviston paikka.”Maastossa käydään omalla porukalla, asiakkaat menevät sillä vain kentällä.”Samoissa maastoissa valmennetaan ravihevosia.”Siellä pitää olla jo varma ratsastaja, että Älli pysyy lapasessa, kun joku syyhkäsee siitä ohi. Eikä tietenkään haluta, että meidän hevoset on häiriöksi heille, jotka treenaa työkseen”, Annala sanoo.Siirin Ällille maastolenkit ovat luonnollisesti mieluisia.”Se tykkää kyllä mennä siellä, ja tuntee reitit ja tietää, missä on hiittisuora. Siitä Älli on siellä mukava, kun se ei pienistä kotkotuksista välitä. Se on nähnyt suurta maailmaa, ja jos joku pikku lehti lentelee jaloissa, niin lennelköön, kun se on niin sanotusti nähnyt isompiakin puita.”Ne viimeisten kilpailuvuosien ongelmatkin ovat nykyään vain muisto.”Jalkavaivoista ei tässä hommassa pienellä kevyellä liikkeellä ole tietoakaan, nekin mitä joskus on ollut, on varmasti jo parantuneet. Se liikkuu puhtaasti ja mielellään. Vielä on virtaa.”.Ratsastus tuli Siirin Ällin ohjelmistoon varsinaisesti vasta, kun sen kilpaura päättyi. Aivan tuosta vaan se ei tuntiratsuksi kääntynyt. Aluksi ruuna tuli Pauliina Annalalle sillä puheella, että katsotaan soveltuuko se siihen hommaan.”Ensimmäiset kaksi viikkoa oli sellaiset, että annoin jo tilannevaroituksen Tapanille, ettei tämä ehkä ole Ällin juttu”, Annala naurahtaa. ”Se oli niin reipas, ei siinä muuta ongelmaa ollut.”Pari lisäviikkoa käänsi ajatukset kuitenkin toiseen suuntaan.”Yksi tyttö ratsasti sillä tuossa enemmän ja alkoi kehua, että se on miellyttävä hevonen ja ottaa koko ajan oppia vastaan. Hirveän nopeasti se alkoi oppia ratsastusliikkeitäkin, menee pohkeenväistöä ja laukannostoa paikaltaan.”Siirin Älli valloitti ratsastajiensa sydämiä ja se oli lopullinen niitti uuden uran aloittamiseen.”Kuukauden päivät oli kokeiltu, niin ajattelin, että miksi ei. Sillä oli ollut jo paljon kokeneita ratsastajia, jotka oikeasti tykkäsivät mennä sillä, ja ajattelin, että sehän riittää.”Tällainen ravurista ratsuksi -projekti ei ole Pauliina Annalalle outo. Hänellä on nytkin Siirin Ällin lisäksi muutama entinen ravuri tuntikäytössä.”Ihan mitä vain hevosta en ota, sen pitää sopia tähän käyttöön. Pitää olla sellainen hevonen, joka sietää lapset ympärillään, tykkää kun sitä hoidetaan, malttaa kun sitä harjataan ja puunataan.”Nämä kriteerit Siirin Älli täyttää.”Sille on ihan sama, minkä kokoinen lapsi sen kanssa touhuaa, se tykkää. Melkein aina vain parempi, mitä pienempi.”Yleistäminen on aina vaarallista, mutta Annala vastaa kysyttäessä, onko lämminverinen vai suomenhevonen kiitollisempi tällaiseen projektiin.”Suomenhevosravurin pitäisi periaatteessa soveltua tähän paremmin, mutta minulla on ollut vähän sellainen kokemus nyt, että lämpöiset ovat soveltuneet paremmin.”Tämä johtuu hänen mukaansa suomenhevosissa useammin esiintyvästä itsepäisyydestä.”Mutta yksilöitähän ne ovat, kyllähän oikeanlainen suomenhevonen on yleishevonen, jolla voi tehdä mitä vain, ajaa, ratsastaa tai töitä.”.Siirin Älli asustaa ulkona yötä päivää, kesät talvet. Sillä on tarhassa oma katoksellinen yksiö ja ilmeisen introverttina yksilönä se haluaa, että yksiö tarkoittaa nimenomaan sen olevan yksin.”Älli haluaa olla yksin”, Pauliina Annala sanoo. ”Sille on muutamia tarhakavereita kokeiltu, kaksi päivää se jaksaa olla vieraskorea ja sitten se sanoo kaverille, että oikeastaan voisit muuttaa pois.”Kokeilut ovat kestäneet juuri sen kaksi päivää, niin viimeisinkin.”Se on hyvin tarkka aika. Viimeksi laitettiin kuusivuotias suomenhevostamma, että kyllähän Älli tykkää tytöistä, mutta kahden päivän jälkeen se kyllästyi ja alkoi pomottamaan toista aivan liikaa.”Toki ruuna karsinassakin joskus käy, mutta kovin kauaa se ei siellä viihdy..”Tallissa se voi olla tunnin pari okei, mutta sitten se on jo sitä mieltä, että kyllä täältä joutaisi pois.”Siirin Älli osaa myös tehdä tiettäväksi, mikä sen ajatus tilanteesta on.”Se alkaa kiertää karsinassa, ohi kävellessä kopauttaa seinää ja huutaa, että hei, minut on unohdettu tänne. Selvästi ilmoittaa, ettei tämä ole hänen paikkansa.”Henkisellä tasolla Siirin Ällillä menee siis hyvin, mutta niin myös ulkoisesti. Ruuna on hienossa kunnossa, hieman tosin on vanhemmalle valtiomiehelle sopivaa vatsakkuutta nähtävissä.”Ruoka sille maittaa, ja olisihan se noloa jos hevonen olisi laiha, kun tallinpitäjä on vähän tällainen pyöreä”, Pauliina Annala nauraa.Siirin Älli on siis löytänyt paikkansa maailmassa myös ravikilpailujen jälkeen. ”Tässä se on loppuikänsä”, Pauliina Annala korostaa.Kun äärettömän sympaattista ja virkeää ruunaa katsoo, on pakko uskoa ja toivoa, että niitä elonpäiviä olisi sille tarjolla vielä mahdollisimman kauan..Loistava nuori hevonen, joka menestyi vanhempanakinSiirin Älli teki hienon kilpauran.Siirin Ällin uran aloitus oli yksi kovimpia, mitä nuorilta suomenhevosilta on konsaan nähty. Se aloitti voittamalla suoraan Tapiola Cupin karsinnan 30,5ke-vauhdilla ja heti toisesta startista se siirtyi tähtijuoksijaksi täydestä voltista voittamalla finaalin 29,6ke-ajalla.Tapani Krapu oli ostanut sen kolmevuotiaana oriina Otto Salojensaarelta.”Se oli Taittosen Markolla ja Otto kauppasi sitä”, Krapu muistelee. ”Minulla oli jo Ällin vanhempi sisko, Siirin Sisu. Siitä minulla on nyt varsoja, varsinkin Siirin Veeti on mennyt ihan hyvin.”. Oriina Siirin Älli ei kauaa hänellä ollut.”Ruunattiin se aika äkkiä sen jälkeen, kun se oli ostettu. Sen luonteessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta toinen kives oli kiertynyt.”Siirin Ällin nelivuotiskausi jatkui Tapiola Cupin jälkeen yhtä upeasti. Yhdeksästä startistaan se voitti seitsemän, joukossa Kriterium ja SE-tuloksella 25,5ake tullut Oulu Expressin ykkönen. Kakkoseen sen oli tyytyminen Pikkuprinssissä ja Pikkupelimannissa. Jälkimmäisen voitti tuleva kuningas Jokivarren Kunkku ja Siirin Ällin nuoruuden menestyksien arvoa nostaakin se, että sen ikäluokka oli varsin kova. Esimerkiksi Vixen ja Kujanpään Jyräys nousivat myös ikäluokkakilpailuista kuninkuuskilpailutasolle saakka.Vielä viisivuotiskaudellakaan Siirin Älliä ei saatu kammettua kahden parhaan joukosta pois. Viiteen ykköseen sisältyi muun muassa Satakunta Senior ja Tawaststjernan Muistoajo, kolmeen kakkoseen esimerkiksi Jokivarren Kunkun voittama Derby.Siirin Älli pystyi menestymään myös avoimella tasolla. Erityisesti vuoden 2016 Pelimanni-ajo on jäänyt Tapani Krapun mieleen. Silloin taakse jäivät muun muassa Vitter ja Suivikas, mutta se ei ollut ainoa syy unohtumattomuudessa..”Tultiin Kaustiselta ja katsottiin Kalajoen ylittävältä sillalta, kuinka koko Ylivieskan vanha hirsikirkko roihusi tulessa. Se ei varmasti unohdu koskaan.”Siirin Älli oli ”meidän hevonen” Ylivieskassa, sillä tavalla sitä moni Krapun mukaan nimitti.”Kyllä sen kaikki pienellä paikkakunnalla tunsivat. Ainakin Shellin baarissa tultiin kyselemään, koska ja missä se starttaa seuraavaksi.”