Erä-Eeva on jo auttamassa uutta orpovarsaa

Tämän viikon alussa koitti hausjärveläiselle Henna Torttilalle jälleen se hetki, kun piti laittaa suomenhevostamma Erä-Eeva traileriin ja viedä se ilman emää jääneen varsan hoitajaksi. Eevalle kerta on jo neljäs.

”Kun aloitin putsaamaan tissejä ja vähän lypsämään, niin kyllähän se sitten tiesi ja oli jo vähän sellainen, että ramppasi tarhassa eestaas. Ja kun se kuuli, että traileri nousee mäkeen, niin sehän ampaisi tarhassa vastaan. Että kyllä se tiesi, mikä juttu tämä on”, Henna Torttila kuvailee tilannetta.

”Se on tosi haikea hetki aina, kun Eeva lähtee. Kun tietää, että se on vaan puoli vuotta itsellä vuodesta, mutta en toisaalta taas niin itsekäs voisi olla, kun luen niitä orpovarsailmoituksia itku kurkussa ja muistaa sen tilanteen, missä itse oli.”

Kolmesti varsonut Erä-Eeva on 19 vuotta vanha. Se ei ollut enää nuori silloinkaan, kun saapui Oitin kylään kahdeksan vuotta sitten. Torttila oli haeskellut harrastehevosta, mutta sai kerralla kaksi, sillä Eeva oli juuri tuolloin tehnyt toisen varsansa.

”Olin etsinyt suomenhevosta, ja tuttava tiesi sen. Hän kysyi, ottaisinko tällaisen, että sillä on kyllä varsa alla. Kysyin, että koska tulee, niin sanoi, että neljän tunnin päästä on pihassa”, hän muistelee.

”Vieroittaminen oli silloin kyllä tosi hankalaa. Meillä ei meinannut karsinat kestää, kun Eeva koitti tulla yli sen varsan perään. Jouduttiin laittaa ihan eri tallirakennuksiin, ja silti se huusi. Se oli aika kamala vieroitus, kun se varsa jäi vielä omalle pihalle.”

Kaksi vuotta myöhemmin oma risteytyskasvatti Bella Bambina jäi orvoksi, mutta Torttila ei uskaltanut kokeilla Erä-Eevaa siinä vaiheessa sijaisemäksi.

”Kun tiesin, että varsa jää kotiin enkä ollut varma, lopettaako Eeva ikinä imettämistä. Silloin ei kyllä ollut vielä ihan tiedossa tämä Eevan äidillisyyskään. Bambi oli ämpäriruokinnalla, kun ei ikinä löydetty sellaista tammaa, joka olisi imettänyt tai muuten hoitanut. Poni sillä oli kylläkin kaverina, ja se hoiti kaiken muun paitsi imetyksen.”

”Kaksi vuotta myöhemmin kaverin hevonen oli siinä meidän tallilla varsomassa, ja Eeva kun näki sen varsan, niin sehän nosti maidot siitä. Kun muistan, mitä se oli silloin, kun Bambi oli jäänyt itsellä orvoksi, niin halusin sitten Eevan kautta auttaa jotain muuta orpoa.”

Erä-Eeva hoiti peräkkäisinä vuosina orpovarsaa, ja jälkimmäisellä reissulla se siemennettiin ratsuori Maranellolla. Enempää omia jälkeläisiä ei ole luvassa.

”Eevalla tuli tosi pahat kohtutulehdukset ja ähkyt ja kaikki päälle. Silloin päätin, että se on Eevan viimeinen varsa ja jatkossa keskitytään vaan pelastamaan näitä muita varsoja. Orpovarsoja tulee joka ikinen vuosi, niin antaa Eevan tehdä sitä, mitä se rakastaa. Se ei kuitenkaan sillä tavalla sitä kroppaa rasita, kun jää kantoaika ja synnyttäminen pois, mikä on se pahin hevosta kuormittava osuus siinä.”

Hevosenomistajien Keskusliiton alaisuudessa toimivaa keinoemovälitystä pitävä Heli Lepo sanoo, että Erä-Eevaa voi nimittää supertammaksi, vaikkei se sinänsä harvinaisuus olekaan.

”Mutta onhan se hienoa, että sama tamma on mukana vuodesta toiseen ja omistaja ystävällisesti aina lainaa sitä”, hän painottaa.

Yleinen käytäntö näissä tilanteissa on, että tamma viedään varsan kotitallille. Se tarkoittaa pääsääntöisesti noin puolen vuoden reissua, ennen kuin vieroitus tapahtuu.

”Eevan kohdalla orpovarsoista vieroittaminen on ollut yllättävän helppoa”, Henna Torttila iloitsee. ”Toki sitä on tehty sillai, että sitä on ruvettu siellä paikassa jo vähän vieroittaa. Ja kun se varsa ei jää samalle tontille, niin kyllä se on ollut yllättävänkin helppoa.”

Kotona ollessa Erä-Eevalla pääasiassa ratsastetaan. Sitä on käytetty karjanajossa, ja se on ollut yhden kesän Harvialan ratsastuskeskuksessa leirihevosena.

”Sillä mennään pelloilla, metsissä ja teillä. Sisko on ratsastanut meiltä monta kertaa tuonne kylille kahville. Se on aika monitoimihevonen, eikä se ole tehnyt ihmiselle ikinä pahaa. Vähän se saattaa taluttaessa koittaa ruoan perään ryysiä, mutta siinä on ne miinuspuolet. Nykyään se on niin luottohevonen kuin olla ja voi.”

”Ja ikää siinä ei huomaa missään. On ihan sama, ratsastatko sillä kerran viikossa tai kuusi päivää viikossa, niin vauhtia riittää. Se on tosi energinen, ja se on siitä jännä, että jos kävelet sen kanssa ympyröitä, niin saat sen hikoamaan, mutta jos lähdet laukkaamaan, niin saat laukata kaksi tuntia peltoa pitkin eikä se väsy. Varsan kanssa se voi kuitenkin olla vaikka monta päivää karsinassa ilman mitään ongelmaa.”

Erä-Eeva on tullut keinoemotoiminnon kautta tutuksi monelle ihmiselle, jotka kyselevät sen kuulumisia. Henna Torttila onkin perustanut Eevalle ja Bambille oman sivun Facebookissa. Sinne hän kirjoittaa aina, kun hevosten kanssa tapahtuu jotain uutta.

Tuoreimmat päivitykset käsittelevät luonnollisesti tutustumista Eevan uusimpaan hoidokkiin.

”Alkuun kun vietiin se, niin se oli vähän aikaa ihmetellyt, mutta seuraavana aamuna tuli jo viesti, että Eeva hoitaa täällä varsaa ja antaa imeä ihan ongelmitta. Se oli sujunut äkkiä ja kivuttomasti.”

Henna Torttila kiittelee myös Heli Lepoa, joka huolehtii keinoemovälityksestä harrastuspohjalta. Hän arvioi puhuvansa näistä asioista puhelimessa joka toinen päivä maaliskuulta elokuulle.

”Yleensä syyskuussa tulee vielä aina joku yhteydenotto. Saattaa olla joskus vielä sen jälkeenkin, mutta silloin on tosi hankala enää löytää tammaa”, Heli Lepo toteaa.

Useat tapaukset selviävät yhdellä puhelinsoitolla sekä tekstiviestillä, mutta ongelmallisemmissa jutuissa puheluita saattaa kertyä jopa kuusi, eivätkä ne ole lyhyimmästä päästä.

”Kun joku soittaa, että häneltä on kuollut tamma, ja varsinkin jos mulla ei ole tarjota mitään tammaa, alan yleensä keskustella, että onko hänellä muita hevosia tai onko hevosia lähellä tai onko kaverilla tammaa, jolla on jo yksi varsa, että voisi laittaa siihen porukkaan toisenkin varsan. Monesti saattaa tulla sitten, ettei ole tällaisia tammoja edes ilmoitettu.”

”Tänäkin vuonna yksi tapaus oli silleen, että yksi tamma kävi, mutta se oli niin totinen se tamma, ettei siitä tullut oikein mitään. Sitten rupesin juttelemaan sen varsan omistajan kanssa, ja kävi ilmi, että siellä on tamma, jolla on jo varsa. Se oli kylläkin pari viikkoa vanhempi, mutta orpovarsa on nyt samassa porukassa. Ensimmäiset pari, kolme päivää oli vähän hankalia, kun se isompi varsa oli kauhean innokas leikkimään ja pieni oli vastasyntynyt, mutta nyt menee jo aivan hyvin. Siinäkin oli semmoinen tilanne, että se tamma löytyi sieltä omasta tallista, kun ruvettiin vaan puhumaan."

"Eihän kukaan tarjoa tammaa, jolla on jo varsa, koska kaikki haluaa, että se oma varsa saa parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta ei se tarkoita, että ne molemmat varsat tai se tamma menisi jotenkin huonoksi siitä, että on kaksi varsaa. Toki sitä koko kolmikkoa pitää ruokkia vähän paremmin.”

Varsan pystyy kasvattamaan ruokkimalla sitä itse, mutta silloin siltä puuttuu jotain olennaista.

”Idea kaikissa hevosissa ja kilpahevosissa varsinkin on, että hevonen tarvitsee sen esimerkin, että se osaa käyttäytyä kuten hevonen”, Heli Lepo huomauttaa.

”Monena vuonna on ollut sellaisia tammoja, joilla ei ole maitoa oikeastaan ollenkaan, mutta ne on toiminut emänä sille varsalle ja se varsa on saanut opin siltä tammalta. Varsa on saattanut imeä vähän, mutta se on ruokittu sitten muulla. Varsan elimistöhän pystyy käyttämään ihan kiinteää rehuakin siinä vaiheessa, kun se pystyy sitä syömään.”

Keinoemotoimintaa on tilastoitu tämän vuosituhannen alusta. Sinä aikana välityspalveluun on ilmoitettu yli 750 varsaa, ja tammoja on ollut listoilla yhteensä reilut 1600.

Tämän vuoden osalta luvut ovat torstai-iltaan mennessä 13 varsaa ja 24 tammaa.

”Mitä tänä vuonna on ollut ilman emää, niin kaikki on saanut sen”, Heli Lepo kiteyttää.

Erä-Eeva kuuluu palveluun tarjotuissa tammoissa siihen selvästi pienempään ryhmään, jolla ei kuluvana vuonna ole ollutkaan omaa varsaa.

”Tammat joilta kuolee varsa, niitä on tarjotuista varmaan 95 prosenttia.”

Toisaalta myöskään ihan kaikki keinoemoa tarvitsevat varsat eivät ole tosiasiallisesti vailla omaa emää.

”Se mikä saattaa olla jollakin tavalla hieman poikkeuksellisesta, eikä koske pelkästään tätä vuotta vaan tätä nykyaikaa, niin on sellainen, että on niitä tammoja, jotka ei hyväksy niitä omia varsojansa”, Heli Lepo ihmettelee.

”En tiedä, mistä se johtuu, mutta tänä vuonnakin on ainakin yksi sellainen tapaus. Aiemmin niitä oli vähemmän ja harvemmin.”

Välityspalveluun vuosittain ilmoitettava varsojen määrä vaihtelee jonkin verran.

”Aika hyvin korreloi sen syntyvän hevosmäärän kanssa, että kuinka paljon tulee näitä ilmoituksia. Hevonenhan on yleensä hyvä varsoja. Keskimäärin se on noin kolme prosenttia varsomisista, joissa on jotain ongelmaa, eikä onneksi kaikki niistä johda kuolemaan.”