Hevosia yli neljäkymmentä.

Vuodesta 1980 asti Laukaalla, Harhalan kylässä hevosia valmentaneet veljekset Kaarlo ja Kari Ahokas saivat viime marraskuussa toisen tukikohdan Killerjärven 18-paikkaisesta ratatallista. Vaikka valmennuspaikat ovat hyvät Laukaallakin, veljekset ovat tyytyväisiä uuteen yksikköön, jonka vuokra on edullinen. ”Talli täyttyi heti. Saimme hevosia lisää valmennukseemme ja liikevaihto on luonnollisesti noussut. Lama ei vaikuttanut ainakaan meidän toimintaamme”, Kaarlo Ahokas sanoo tyytyväisenä.

Ahokkaiden sukujuuret ovat lähtöisin itärajan takaa Karjalasta, jossa poikien isoisä syntyi. Hän kävi kauppaa lähinnä lihahevosilla, mutta isä Erkki innostui myös ravureista. Perhe löysi tiensä Laukaalle Saarijärven, Konginkankaan ja Viitasaaren kautta. Kaarlo syntyi Konginkankaalla 34 vuotta sitten ja Kari Viitasaarella kolme vuotta myöhemmin. ”Kun tulimme tänne parikymmentä vuotta sitten, isä sanoi, että nyt olemme vihdoin kotona”, Kaarlo muistelee.

Erkki Ahokkaan tunnetuimmat hevoset olivat lämminverinen Godi, joka paineli 70-luvun alussa ennätyksekseen 18,7a. Aika oli vain reilun sekuntia huonompi, kuin Louisen nimissä ollut Suomen ennätys. Suomenhevosista Kaarlo mainitsee Paavin Pimun 31,7a nimen. Erkki omisti myös neljän vuoden ajan siitosori Mr Saundersin, joka astui häneltä käsin parisataa tammaa. Pojat ovat luonnollisesti olleet pienestä asti mukana hevostouhuissa. Kun Erkki kuoli vuonna 1980, tila jäi poikien kontolle. Tallirakennus, entinen sikala, on 32-paikkainen. Tilalla on maata 20 hehtaaria, josta puolet peltoa. He pystyvät itse tekemään puolet vuoden aikana kuluvasta heinästä.

Ahokkailla on oma 900 metrin harjoitusrata ja parin kilometrin päässä 1100 metrin hiittisuora, joka on paikallisten hevosmiesten yhteisessä käytössä. Alue on hevosrikasta. ”Aivan naapurissa vaikuttavat mm. Antero Vesterinen, Timo Haapajärvi ja Veijo Riipinen”, Kaarlo luettelee. Tupamäen klinikka sijaitsee myös vain muutaman kilometrin päässä. Tonttia sivuava järvi antaa lisää mahdollisuuksia. ”Se on aivan ehdoton. Kesällä voimme uittaa hevosia ja talvella voimme päästellä jäällä reippaasti”, Kaarlo Ahokas sanoo.

Ahokkaat ovat mieltyneet pihattosysteemiin. Varsat saivat olla viime talvena ensimmäisen kerran olla ulkoilmassa läpi vuorokaudet. Tallirakennuksen alle on tehty noin 30 kuution suuruinen suoja. ”Pihatossa olleet yksivuotiaat ovat selvästi vahvempia, kuin tallissa aikaansa viettäneet. Ne on jo opetettu. Ne oli oikein helppo kouluttaa, vaikka ne ovatkin kovin energisiä. Varsoilta häviää jäykkyys jaloista, kun ne saavat jatkuvasti vapaasti liikkua pihatossa. Myös hengitysvaikeuksista kärsiville hevosille se on omiaan”, Kaarlo toteaa. Veljekset aikovat rakentaa kesällä viisi suojalohkoa laitumelle, jotta useammat hevoset saisivat olla ulkona läpi yön.

Kari ja Kaarlo Ahokas 001 (3)

Kari ja Kaarlo Ahokas ovat menestyneet vuosi vuodelta paremmin. Tahti sen kun kiihtyy. ”Pojat tuntuvat ajavan joka lähdössä totosijoja”, raviradan toimistosta huomautetaan. Kumpikin ajoi ajokortin heti, kun se oli mahdollista eli 16-vuotiaana koulun päätyttyä. Kaarlo hieman harmittelee, koska hän ei ole hankkinut lisäkoulutusta hevosalalle. ”Olen yrittänyt itse opiskella ja tutkia alan kirjallisuutta. Ikä kyllä loppuu, jos omatoimisesti yrittää opiskella riittävät taidot itselleen. Olen paljon udellut niksejä muilta valmentajilta.”

Vaikka veljeksillä on paljon omia valmennettavia, heitä käytetään myös lainakuskeina. ”Varsinkin viime vuosina lainatehtävät ovat lisääntyneet hurjasti. Olemme pyrkineet kuitenkin siihen, ettei molempien tarvitsisi käydä samoissa raveissa. Ajamme vuoronperää kilpaa. Näin toinen on aina kotona, eikä valmennustoiminta kärsi”, Kari Ahokas kertoo. Ja vaikka molemmat sattuisivatkin lähtemään samoihin kilpailuihin, he voivat tehdä sen luottavaisin mielin. Kotiin jää silloin jo viisi vuotta heillä töissä ollut Eliisa Berg (kuvassa V.P. Virin kanssa), jota Kaarlo kutsuu tallipäälliköksi.

Kari ja Kaarlo Ahokas 001 (4)

Poikien salaisena haaveena on saada ykkössarjojen menijä talliinsa. ”Täällä päin se tosin tuntuu mahdottomalta. Onneksi kalustomme on nuorta ja sieltä voi putkahtaa esille tavallista parempi hevonen. Ongelmana on, että monet omistajat tuovat hevosensa turhan vanhoina ja antavat meille liian vähän aikaa valmistella niitä starttikuntoon. Vaihtuvuus on siksi tallissamme suuri. Jokainen hevonen on yksilö ja niiden tapojen oppiminen vie aikaa. Ei kaikkia ravureita voi valmentaa samoilla nuoteilla”, Kaarlo painottaa.

Tallin kiiltokuvaksi Kaarlo mainitsee Born To Partyn, V.P. Virin ja Viriliinun. Born To Party on juossut vasta 17 starttia, joista se on voittanut seitsemän.

”Born To Partylta murtui kavioluu 3-vuotiskauden jälkeen, minkä takia sillä on ajettu niin vähän. Ilman haaveria se olisi varmasti jo toisenlaisissa numeroissa. Uskon, että siitä kehittyy hyvä kilpahevonen”, Kari olettaa. V.P. Viri on ollut Kaarlon menestyshevonen. Se on voittanut mm. 65-lähdön. Sen täyssisko Viriliinu on lupaava aloittelija. Viisivuotias tamma avasi tämän kauden Nuorten sarjan voitolla vappuna Joensuussa. Ennätys parani kertaheitolla kahdella sekunnilla lukemiin 34,6. ”Viriliinulla on huimat vauhtivarat. Se paineli jo 4-vuotiaana ennen koelähtöä alle 1.30:n paloja. Siitä kehittyy varmasti hyvä hevonen”, Kaarlo uskoo.

Kari Ahokas on niittänyt mainetta laukaalaisen Hannele Kerkelän omistaman Ilon Vireen vakiokuskina. Ruuna on voittanut rahaa lähes puoli miljoonaa markkaa. ”Minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa ruuna halvalla, kun sillä oli vasta alle 20 000 markkaa, mutta jänistin, koska sen taulussa oli ep-merkintöjä”, Kaarlo harmittelee.

Kaarlo toteaa, että lama ei ole purrut heihin yhtä pahasti kuin moniin muihin. Varsinkin hevosenomistajat ovat hänen mielestään vaikeassa asemassa, koska palkintoja on pudotettu.

”Nollasarjojen hevosten on vaikea nousta ylös nykyisillä palkinnoilla. Ne tahtovat jäädä jumputtamaan paikoilleen näillä korkeuksilla. Jyväskylässä on esimerkiksi huutava hevospula välisarjoissa. Monet välisarjalaiset ajettiin piippuun talvella ja kun uusiakaan ei ole tulossa, lähdöt potevat hevospulaa”, Kaarlo Ahokas todistelee. Kari kertoo esimerkin palkintojen nykyisestä tasosta. ”Ajoimme yhtenä iltana yhdeksän totosijaa, joukossa myös voitto, mutta rahaa niistä kertyi silti vain 9 500 markkaa. Hoitomaksut tulevat täällä enemmän perässä kuin etelässä. Pitää vain yrittää säästää muissa menoissa, niin eiköhän tästä selvitä”, Kaarlo arvelee.

Kari ja Kaarlo Ahokas 001

Ahokkaat saivat Killerin ratatallin siis marraskuussa. Se vapautui, kun Juha Keskinen siirtyi entiseen Ari-Pekka Pakkasen talliin ja tämä edelleen Anssi Niiniseltä vapautuneisiin tiloihin. Killerillä pojat pitävät starttihevosia ja pian uransa aloittavia ravureita.

Rataa arvosteltiin ennen heikkokuntoiseksi ravien välisenä aikana, mutta nykyään siellä pystytään treenaamaan ilman pulinoita. Kiitos aktiivisen valmentajajoukon. ”Meillä ei ole palkattua ratamestaria, joka pitäisi kaviouran jatkuvasti hyvässä kunnossa. Talonmiehen tehtäviin kuuluu vain sen lanaaminen kerran päivässä. Huolehdimme siitä nykyään talkoovoimin poikien kanssa”, Kaarlo sanoo. Valmennusmaastoja Kaarlo pitää tyydyttävinä. Joitakin toivomuksia hänellä kuitenkin on. ”Tarhoja on aivan liian vähän. Olen lisäksi ehdottanut, että radan sisällä olevaa lampea päästäisiin käyttämään hyväksi. Voisimme uittaa siinä hevosia, jos sitä vähän pohjattaisiin.”

Ahokkailla on monta hevosta ajettavana viikonlopun Eliitti-raveissa. Kuka on sinun suosikkisi pääkilpailussa, Kaarlo? ”Texas Express”, entä sinun Kari? ”Hearts Lobell”.

 

 

Kaarlo Ahokas.Kaarlo Ahokas.
Kaarlo ja Kari Ahokas, yläpuolellaan Herman Joutsenen maalaama Mr Saunders.Kaarlo ja Kari Ahokas, yläpuolellaan Herman Joutsenen maalaama Mr Saunders.

Lukijalle saatteeksi

Artikkeli julkaistiin alunperin vuoden 1992 Killerin Eliitin alla, sitä ei voittanut Texas Express (5.) tai Hearts Lobell (2.), kuten veljekset veikkasivat, vaan Jan-Erik Nygårdin Take Control. Jättiyllätystä kuvaa voittajakerroin 63,86.

Tilastot, kuten juttukin, kertovat, että tuohon aikaan veljekset ajoivat melko tavalla saman verran kilpaa. Heidän kokonaissaldonsa oli jutunteon hetkellä: Kaarlo: 2506 starttia, totosijoin 159-171-171. Karin vastaavat olivat 1580, 88-91-105. Jatkossa Kaarlo nousi selkeämmin veljesten “ykköskuskiksi”, ja hän saavutti urallaan 1836 voittoa, Karilla niitä on toistaiseksi 483.

Moitteet palkintotasosta ovat tuttuja nykyäänkin, mutta juuri tuolloin elettiin vuosien 1990-93 syvää lamaa. Monien mielestä nykyinen tilanne on lasten leikkiä siihen verrattuna, niin raviurheilussa kuin muillakin elämänalueilla. Jos joku on jo unohtanut, mikä artikkelissa kerrottava valuutta markka on, niin yksi euro = 5,94573 markkaa.

Jutun hevosista Born To Party todellakin nousi korkealle, se kilpaili kaikki 129 starttiaan Karin ohjastamana, voitti niistä 35, juoksi haamumaileriksi ajalla 14,5a, ja ansaitsi aikanaan kunnioitetut lähes 300 000 markkaa. V.P. Viri kilpaili vielä pari vuotta jutunteon jälkeen, ja menestyi tasaisen mukavasti. Valiojuoksijan rajan puhkaiseminen siltä jäi harmittavan lähelle, ennätys kirjattiin lopulta 25,1a. Viriliinu voitti heti Eliitti-lauantaina, ja siitä tuli jatkossa nopea kilpatamma, mutta ennätykseensä 25,5a nähden vähärahainen. Periyttäjänkykynsä se kuitenkin osoitti tekemällä Heikki Parviaiselle mm. Virimanin ja Virimain, molempien ennätys 23,8a.

Kaarlon ja Karin jutussa mainitsema salainen haave toteutui aikanaan tavalla, jota he luultavasti eivät osanneet rohkeimmillaankaan edes haaveilla. Vain muutaman kuukauden päästä jutunteosta heille tulisi treenaamaton kolmevuotias vokkerilainen orivarsa, joka ei muuttaisi pelkästään heidän elämäänsä kokonaan, vaan koko Suomen raviurheilun. Viesker.

Teksti Harri Lind