Lauri Kokon elämän hevoset

1 Tamma Kometa, venäläinen ravihevonen, 131 voittoa, syntynyt 1964, 17,8a -22,0 ly Osuuspankki Grand Prix /Pohjola Grand Prix 1 1971, Lämminveristen Tammerajo-voittaja 1972 ja 1973. Tamma Kometa sai elää ajan, jolloin raviurheilu lämminveri-innostuksen myötä suorastaan räjähti kasvuun Suomessa. Kun Kometa juoksi ensimmäisen Suomen ennätyksensä 3000 metrillä, 21,9 Oulun Juhlaraveissa heinäkuussa 1972, Hevostalouslehdessä uutisoitiin totalisaattorin ylittäneen jo 10 miljoonan rajan.

Kometa.

”Viime vuonna tämä raja ylitettiin vasta marraskuussa ”, lehdessä riemuittiin. Siinä missä helsinkiläiset saivat ihailla Pellervo Pekosen harmaata Gletseriä, Kokko kilpailutti Kometaansa pääasiassa pohjoisen radoilla. Vuoden 1971 nopeustilastossa Kometa oli kesäkuussa juoksemallaan 19,9 -ajalla sijalla 14. Ennätys 17,8 Kometalle ajettiin Mikkelissä vasta sen uran ehtoopuolella, varsomisen jälkeen.

Helätin.

2 Tamma Helätin, suomenhevonen, 139 voittoa, syntynyt 1954, 27,2. Kolminkertainen ravikuningatar 1964, 1965 ja 1966. Kuningatarkisan kolmonen 1967. Hevostalouslehti tiistaina elokuun 3 päivänä vuonna 1965: ” Kaksinkertainen ravikuningatar Helätin tuli Lauri Kokon talliin kuusivuotiaana. Hevosen on kasvattanut Paavo Eloranta Kiukaisista. Lauri Kokko on kertonut että tamman valmennus on tapahtunut pääasiassa kotimaastossa ja talon erilaisissa töissä. Lähimmälle raviradalle on matkaa yli 20 km.

” Hevostalouslehti tiistaina elokuun 31.päivänä samana vuonna: ”Ravikuningatar Helätin oli nopein Pohjolan Hevosystäväin totalisaattoriraveissa Oulussa viime sunnuntaina. Rata ei aamullisen kaatosateen jäljiltä ollut vielä parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta siitä huolimatta juoksi Helätin 2000 metrillä kovan ajan (1.27,8). Tasapäisen vastuksen tarjosi ravikuningas Puhemies, sillä aikaeroa maalissa tuli vain 0,1 sekuntia. Yleisöä oli kilpailuja seuraamassa yli 1000 henkeä, mutta totalisaattorivaihto jäi vain 1000 markan vaiheille.”

3 Tamma Uskotin, suomenhevonen, 113 voittoa, syntynyt 1961, 26,5. Kuningatarkisan kolmonen vuosina 1969 ja 1974. Uskotin ei päässyt kykyjään vastaaviin kisasuorituksiin, sillä puikkoluuvamman takia sitä ei pystynyt treenamaan täysipainoisesti.

 

Elokuun 9. päivä vuonna 1964 Helätin sai Kouvolassa kaulaansa ensimmäisen kolmesta kuningatarseppeleestään. Elokuun 8. päivä vuonna 2014 voitti Vieremällä lämminverinen Nice Kometa. Molempien tammojen rattailla sama mies, Lauri Kokko – välissä 50 vuotta

Hevosmies Lauri Kokko, 85, oli keväällä ravikorttikurssilla Ruukissa. Kurssille joutuminen viidentoista nuoren tytön kanssa hieman nauratti, ja naurattaa yhä.

”Aika monta korttikurssia elämän aikana on tullut vedettyä, mutta nyt jouduinkin itse oppilaaksi”, Lauri Kokko hymyilee. ”Sen verran armahtivat, että volttiharjoituksiin ei koulukkaiden kanssa tarvinnut mennä kärryjä vetämään”, hän lisää.

Ihan suoraan sanottuna asia oli niin, että Kokko ei olisi kurssille halunnut mennä ollenkaan.

”Kyllä kysyin Hippoksesta, mutta sanoivat että säännöt on säännöt. Sitäkin yritin, että mitä jos kerään 50 ajurin nimeä allekirjoitukseksi vakuuteena siitä että Lauri Kokko osaa hevosta ajaa, mutta ei se käynyt”, Kokko muistelee.

Mielestään hän ei olisi tämän sortin oppia tarvinnut, kun on kuitenkin viimeiset yli 70 vuotta hevosia treenannut ja niillä kilpaa ajanut. Mutta kurssi tuli suoritettua.

”Kaikki me läpäistiin”, Kokko nauraa.

Kokko on aina ollut siinä mielessä amatööri, että on treenannut ja ajanut hevosia maanviljelyksen ohella. Mutta siinä missä moni amatööri voi olla tyytyväinen kun saa kasaan 100 voittoa, Lauri Kokko on urallaan useammin kuin kerran ajanut sata voittoa yhdellä ja ainoalla hevosella.

”Helättimellä 139 , Kometalla 131 ja Uskottimella 113 ykköstä ”, hän toteaa ja näyttää asian toteen vanhoista kilpailukirjoista.

”Ainut ukko olen Suomessa, kuka kolmella omalla hevosella on yli sata voittoa ajanut. Kyllähän mä sen verran tosissaan sen ravihomman joskus otin.”

Kokko hankki korttinsa takaisin heti kun sai kuulla, että sellainen on mahdollista jälleen. Huhtikuussa oli ensimmäinen startti. Eikä mennyt kauaakaan, kun elokuussa lehdessä jo kerrottiin hänen voittaneen Nice Kometalla.

Sen jälkeen ei ilmaantunut ihan mieluista sarjaa. Sitten niitä tuli kaksi peräjälkeen: Kannuksessa viime sunnuntaina ja Oulussa heti seuraavana päivänä, maanantaina.

”Kovat tuolla on kaverit”, Kokko arveli Oulun startin alla maanantaina. ”Eilen tamma ei ollut aivan oma itsensä. Luulin, että se on räkätaudissa koko hevonen, pärski räkää startin jälkeen eikä mennyt muutenkaan niin kuin olisi luullut.”

Lämpöä tammalla ei kuitenkaan ollut, ja pärskiminenkin heti laantui.

”Kun mittasin, sillä oli melkeinpä alilämpöä, 37. Kyllä mä nyt Oulussa kokeilen. Uskoisin, että rahasija tulee.”

Ja niin myös tuli, Nice Kometa paranteli ennätyksensä maanantaina aivan uusiin lukemiin 17,5a ja sijoittui kolmanneksi. Kuusivuotiaalla Nice Kometalla on ollut uransa aikana kaikenlaista vastoinkäymistä. Ensin oli nelivuotiaana etupolvi halki.

”Kaksi kuukautta pidin ihan karsinassa, enkä paljon suurustellut, että oli rauhallinen.”

Sitten kuviin. ”Täysin oli hitsautunut kiinni.”

Sitten ajettiin koelähtö ja taas ontuminen alkoi.

”Samasta polvesta oli kaksi irtopalaa lähtenyt. Piti lähteä jo Laukaaseen ja ne imettiin pois.”

Tämän jälkeen meni toisesta jalasta koukistajajänne, joka poltettiin.

”Nyt pitäisi olla hyvä”, Kokko arvioi.

Keskisen ravirata on Kokon kotoa puolentoista kilometrin päässä. Perusperiaatteena on, että sinne ei kilpailupäivänäkään autolla ajeta, vaan starttihevosella.

”Se on hyvä matka lämmittää ja jäähdyttää, ja hevonen on valmiiksi valjaissa ja kärryissä”, Kokko tuumaa. ”Minä olen keskusteluja vähän radalla käynyt, että saako näin tehdä. Ja on se heille tähän asti aina käynyt. Joskus on ollut kolmekin hevosta startilla ja aina olen ehtinyt ne kotoa ehtinyt hakemaan.”

Näin on ollut aina vuodesta 1969, jolloin ravirata rakennettiin. Aiemmin tilanne oli mainio, sillä omat maat ulottuivat raviradalle asti. Nyt Kokko on myynyt maitaan veljenpojalle, mutta sillä ehdolla, että saa edelleen kulkea maiden läpi radalle.

Treenimielessä Kokko käy radalla vain harkiten. Hän on pikemminkin liian paljon, kuin missään tapauksessa liian vähäisen valmennuksen kannalla. Mutta hevosen juoksuintoa pitää varjella ja säästää.

”Kyllä siinä hevonen tympeytyy jos aina samaa rataa kierretään”, hän arvelee. ”Kyllä mä aina eri tielle menen, siellä on hyvät ajomaastot, ei liian kovalla sepelillä hiekoitettuja metsäautoteitä. Joskus käyn radalla ja tietysti sopivasti ennen kilpailuja käyn kunnon kolmen kierroksen hiitin ajamassa.”

Kokon havainto on, että kun pitää sopivasti taukoa radalla käymisestä, itse kilpailuissa hevonen juoksee sitten sitäkin innokkaammin. Kokolla on omassa pihassa tallissaan nyt neljä hevosta.

Takimmaisessa karsinassa on Kokon hänen vävypoikansa Sorosen Ilkan kanssa yhdessä omistama kolmevuotias Lady Lisbella. ”Ei ole vielä nastannut. Pari kertaa on koelähtöä yritetty”, Kokko myöntää.

Kokkoa naurattaa nuoren tamman viimeisin tempaus.

”Pyöräytti kaksi sataa metriä ennen maalia takaisin lähtösuuntaan, niin kuin varsat. En kerinnyt kissaa sanoa. Ajelin siitä sitten saman tien kotia.”

Isoimmassa nurkkakarsinassa majailee vanha emätamma Merrylegs, alfpalemalainen ruotsintuontitamma kesällisen orivarsan Vot Kometan (Don Giovanni) kanssa. Kuusivuotias Nice Kometa on Merrylegsin ensimmäinen varsa.

Kokko ottaa läsipää-tamman silminnähden mieluusti ulos. Eikä ihme. Nice Kometa onkin upea ilmestys, linjakas ja sähäkkä ranskatar, kuin täysiverinen. Kun Kokko esittelee tammaa pihassa, sen silmä on valpas ja olemus terävä. Maanantaina juostu ennätyskään 17,5a ei tee Kokon mukaan tammalle oikeutta.

”Kyllä tämä viriä on, ja kovaa menee”, hän arvioi.

”Niin joutusa jo kävelemään sitä peitsikävelyä, ettei sitä muiden kanssa voi lenkittääkään ollenkaan”, hän nauraa. Kokko toivoo, että joku ymmärtää ottaa Nice Kometasta itselleen aikanaan siitoshevosen.

”Tässä on ihan valtava kapasiteetti. Saa vain nähdä saanko minä sen kaiken ulos”, hän tuumaa.

”Hiitillä menee kahtatoista suoran mitan. Omasta halustaan painaa menemään.”

Kysymykseen eikö aio varsottaa tammaa itse, Kokko hymähtää: ”Noh…täytyypi katsoa.”

Suomenhevosta talossa ei ole, vaikka Kokko on legendaarinen suomenhevosmies.

”Lipsahti lämminverisiin”, hän toteaa.

Vuonna 1954 syntynyt suomenhevonen Helätin oli yksi elämän hevosista, vaikkei hänelle itselleen aivan ykkönen. Helätin oli Kokon valmentamana ja ajamana ravikuningatar kolme kertaa peräkkäin vuosina 1964–1966. Kokon ehdoton menestysvuosi oli ”joskus 1960-luvulla”, jolloin Kokko oli ajajaliigassa kolmas ”yksistään kahdella omalla hevosella”.

”Olikohan siinä justiin Helätin ja Uskotin, Helättimen varsa”, Kokko muistelee.

Hippoksen Heppa-järjestelmässä näitä tietoja ei näy, sillä ne ovat ajalta ennen tietokoneita. Kokko on kuitenkin säästänyt vanhat kilpailukirjat, joista asia on helposti todennettavissa. Helättimen suku pääsi talossa sammumaan. Talon viimeinen suomenhevonen ”jossa sitä Helättimen sukua oli”, oli Hilton Tiltu ja vuosi oli 2006. Tässä kohtaa Kokko miettii hetken, ennen kuin jatkaa.

”Mullahan kun ei silloin enää korttia ollut. Piti ajattaa muilla. Hilton Tiltu oli fiksu, mutta terävä ja vähän säikky tamma, ja sitä piti ajaa ihan tietyllä tavalla että ravasi hyvin. Mä niitä ohjeita annoin, että panet vilkun oikealle ja pidät niin kauan kunnes olet kärjessä ja panet vilkun vasta sitten pois päältä. Mutta ei siitä sitten tullut mitään.”

”Yhdessä lähdössä se vedettiin kuskin toiveesta pois lähdöstä sitten kokonaan. Minä panin seuraavana päivänä autoon ja ajoin teurastamolle nuoren tamman. Vähän suutuin, että mitäpä sitä pitämään kun ei kuulemma vauhtia ota, enkä itse saa ajaa. Se oli viimonen talossa joka oli vähän sitä samaa sukua.”

Elämän hevonen numero ykkönen on yhä venäläinen lämminverinen. Kyseessä on tamma Kometa, joka juoksi 70-luvulla 131 ykkössijaa. ”Minun ajamana ja ilman piiskaa”, Kokko täsmentää. ”Viitamaan Pekka laski ne voitot kerran. Kilpailukirja on tallella, mutta yksi sivu puuttuu kun penskat ovat sen repineet”, Kokko kertoo.

Kometa oli legendaarinen kilpatamma, jonka Kokko omisti hyvän ystävänsä Arvi Antti-Roikon kanssa.

Arvi halusi valmentaa ja ajella vähän hänkin. Tamma siirrettiin asumaan ja valmentautumaan hänen Ylivieskan Raudaskylässä olleen sekatavarakauppansa pihassa olleeseen ulkosaunaan. Kokko huolehti kilpailuttamisesta, Antti-Roiko valmennuksesta. Kuusivuotiaana Porin huutokaupasta ”suomenhevosen teurashinnalla ” Arvin kanssa huudettu Kometa kilpaili neljä vuotta. Tamma oli vikurin ja ryöstäjän maineessa. Mutta molemmat miehet painottavat, että ”se oli todellisuudessa kiltti ja umpirehellinen”.

Antti-Roikon kaupan asiakkaat ihmettelivät irti pihassa ollutta tammaa ja kyselivät eikö se lähde karkuun. Tähän Antti-Roiko vastasi aina: ”Minne se nyt kotoansa?”.

Kometaa muistellessa Kokko innostuu.

”Sillä ei ollut tullessaan yhtään ykköstä, kun oli niin pieleen kengitetty. Me kengitettiin se ihan uudelleen ja heti ensimmäisissä talviraveissa Kinnulassa se voitti heti ensimmäisen tasoituslähdön ja saman päivänä vielä avoimenkin ryhmän, kun siihen aikaan sai ajaa kaksi lähtöä samana päivänä. Voitti, vaikka sillä oli voittosumma vain 700 markkaa ja muilla kymmeniä tuhansia.”

Tamman ennätykset 17,8a ja voltissa 22 eivät olleet huonoja aikoja siihen maailman aikaan. Etenkin kun ensimmäisinä vuosina tehtiin kaikki, että ennätys olisi jäänyt mahdollisimman vaatimattomaksi. Siihen aikaan kun ajettiin aikatasoituslähtöjä.

Vuonna 1973 Kokko kävi ajamassa tammalla Moskovassa Rauhanajotkin.

”Olinko mä viidennen paikkeilla ja suomalaisista nopein. Mutta oli ne venäläiset sen verran taitavia, että pitivät mut laukan jälkeen pussissa melkein maaliin asti.”

Siitostamma Kometa ei ollut. Se tuli vain yhden kerran kantavaksi Kokon ja Antti- Roikon Ruotsista tuomasta oriista Rubicon. Varsa kuoli kahden viikon ikäisenä varsahalvaukseen. Se harmittaa yhä. Varsa syntyi vaikeasti, mutta oli kaunis ori, joka kerkesi saada nimenkin: Kasakka. Tämän jälkeen tammaa ei tiineeksi enää saatu.

Kometan nimi elää Kokon lämminverisissä yhä.

”Kaikille pannaan vanha Kometa nimeen jollain lailla”, Kokko vahvistaa

Ja kohta tulee taas yksi lisää. Merrylegs on kantava jälleen, tällä kertaa Edgestone Hanoverista, ja varsan nimeksi tulee Harasoo Kometa.

Lauri Kokko ja Arvi Antti-Roiko tapaavat edelleen säännöllisesti. Ja joka tapauksessa ainakin kerran vuodessa, vaikka mikä tulisi; yhdessä on tullut käytyä 56 Kuninkuusravit.

Yli 14 vuotta Kokko oli ”ihan eläkeläisenä”.

”Maanviljelyksenkin lopetin, ja maata sen takia myin, kun ajolupa meni. Mutta kyllä mä tuossa hevosia olen melkein koko ajan kuitenkin pitänyt.”

Kun ei osaa olla ilmankaan. Ei voi sanoa, että hevoset olisivat harrastus silloin kun ne ovat melkein koko elämä.

”Kyllä se semmosta niiden kanssa on. Se on varmaan sitä, kun itse on ollut urheilija, sitä haluaa koittaa saako niitä onnistumaan”, Kokko kiteyttää, ilman sen suurempia tunteenpurkauksia.

Vanha hevosmies on onnellinen kun pääsi takaisin ajohommiin.

”Kyllä se vaikeaa aikaa oli kun ei päässyt hevosia ajamaan, vaikkei tuo sitä itse tunnustakaan”, Eeva-vaimo kuiskaa toimittajalle kahvitarjoilun lomassa.

Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Nyt ravitoiminta pyörii jälleen ja pihassa on eloa. Kysymykseen, miltä hevosten paluu ryminällä takaisin kotipihaan tuntui, Eeva vastaa nauraen: ”Kyllä se vähän vaikealta alkuun tuntui, että tallitytöksikö tässä taas joutuu. Mutta on siihen jo tottunut. Ja hyvin vähän minä enää käyn tallissa, kun vävy käy aika paljon siellä auttelemassa.”

Eeva ja Lauri Kokon rintamamiestyylinen kotitalo on rakennettu vuonna 1951. Talo on Kokkojen vanhan sukutilan mailla. Hetken aikaa pariskunta kinaa kuinka kauan siitä on kun nuorisotalolla ensi kerran tavattiin, tanhuttiin ja sen jälkeen yhteen ruvettiin.

”65 vuotta”, sanoo Lauri. ”Ei kun 60”, väittää Eeva.

Oikea tulos selviää – se on siltä väliltä, 63 vuotta. Kysymystä, oliko hän silloin jo hevosmies, Lauri Kokko ei tavallaan käsitä.

”Jaa että olinko hevosmies? No, ainahan niitä hevosia on meidän kotitalossa ollut”, hän muotoilee vastauksen tyhmään kysymykseen.

Kokko on urheilumies. Haastattelupäivänä on meneillään EM-kisojen keihäänheitto ja Kokko seuraa alkuhaastattelun ajan suomalaisia nauliutuneena television ääreen.

”Urheilumies, joo. Liikaakin. Joka lajia olen yrittänyt. Missään en ole ihan kunnolla menestynyt, mutta aina jotakin on saavutettu kumminkin.”

”Poikana ja vielä miehenäkin juoksin ja hiihdin ja nyrkkeillytkin olen. Kai mulla kolme piirimestaruutta on 72-kiloisissa. Suomi- tasolle ei tullut lähdettyä. Sain turpiini hyvästi jonkun kerran, mutta opin kyllä mosauttamaan itekkin.”

Edelleen Kokko tallitöiden ja hevostreenaamisen ohella urheilee minkä ehtii. Hän pyöräilee ja hiihtää. Hiihto sujuu perinteiseen tyyliin.

”Haarukoimaan en rupia. Sen sanon kuin Mietaan Jussi.”

Kesäisin Kokko lähtee pyörälenkille monta kertaa päivässä. Pyöräilykypärää hän ei päähänsä suostu laittamaan: ”Eiköhän mulla ole tässä iässä jo omavastuuravit menossa”, hän tokaisee.

 

Ei siitä mitään tule, jos jää kotiin makaamaan ja vötköttelemään.

”Kyllä mä sanon, että aika moni olisi paljon paremmassa kunnossa kun liikkuisi enemmän. Ei siitä mitään tule jos jää kotiin makaamaan ja vötköttelemään, vaikkei olisi ihan tervekään. Eikä sitä tässä iässä enää terve taida olla kukaan. Mutta ihmisen pitää liikkua!”

Syömisen kanssa Kokko ei ole turhan tarkka. Muuta kuin korkeintaan siitä, että voita ja punaista maitoa sen olla pitää, ja kahviin laitettava kunnolla sokeria. ”Ei tässä kurrilla pärjää, eikä se kahvi hyvälle maistu jos ei sokeria kunnolla laita”, hän summaa.

Kauppamies hän on myös, kuten vanhat hevosmiehet yleensäkin. ”Aina olen hevoselle hinnan sanonut jos on kysytty”, hän vahvistaa. ”Helättimellekin olen hinnan sanonut. Yksi poliisi Lapualta Kokkolan raveissa sitä kysyi. Niin mie sen hinnan sanoin. No se sanoi sitten, että pien on, ei taija kehittyä eikä kyetä. En sitten häntä nähnyt enää sen jälkeen. Olisin kysynyt että mitä sie oot miettinyt sitten, kun se kuitenkin kykeni”, Kokko rupattelee hymynkare kasvoilla.

Mutta nämä ovat vanhoja asioita, eli ei niistä enää enempiä. Kokko tähyää tulevaisuuteen ja mahdollisimman voitokkaaseen sellaiseen.

”Jos ei voittoa tule nyt, se tulee seuraavalla kerralla”, hän kiteyttää.

Kyllä urheilumies tietää.

Nice Kometa, linjakas tamma.

 

★Lauri Kokolla on Suomen Hippoksen Heppa-tietokannassa 812 starttia ja 67 voittoa.

★Kokko on jo yksistään Helättimellä ajanut lähes kaksinkertaisesti mainitun voittomäärän.

★Oikea statistiikka on lähemmäs 3000 starttia ja vähintään 500 voittoa.

★Kokko palkittiin tulostensa perusteella Vuoden ohjastajana vuonna 1966.

★Valtaosa 50-luvulla raviohjastamisen aloittaneen Kokon tuloksista on ajalta ennen tietokoneita, ja osa jopa ajalta ennen ajolupia, jotka otettiin käyttöön vasta 60-luvulla.

 

Seniorit haluavat ajaa kilpaa

 

Vanhat hevosmiehet ja -naiset eivät halua eläkkeelle, he haluavat ajaa kilpaa ja valmentaa.

Joka tapauksessa he haluavat itse valita. Nyt (vuonna 2014) he saavat niin myös tehdä. Yläikärajan poiston taustalla on saksalainen oikeustapaus, jossa ravikorttinsa iän vuoksi menettänyt henkilö riitautti pari vuotta sitten asiansa – ja voitti. Euroopan ravijärjestö UET:ssa linjattiin, että ajolupa annetaan kaikille halukkaille yli 70-vuotiaille – tai ihan minkä ikäisille vain.

Suomessa linjaus otettiin käyttöön tänä vuonna. Tähän mennessä kaikkiaan 44 eri-ikäistä suomalaista senioria on hommannut lupansa takaisin, 43 miestä ja yksi nainen – 74-vuotias kokkolalainen Marjatta Ruotsala.

70-vuoden ikäraja on ollut käytössä vuodesta 1997. Ennen vuotta 1997 raja oli 67 vuotta, ja tämän Suomen Hippoksen kilpailusihteeri Juhani Junttila arvioi olleen käytössä jopa 70-luvulta asti.

Suomessa ajoluvan saanti yli 70-vuotiaalle edellyttää lääkärintodistusta Suomen Hippoksen auktorisoimalta lääkäriltä, joita on kolme eri puolilla Suomea, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Jotta lupa pysyy voimassa, lääkärillä on jatkossa käytävä vuosittain.

”Testissä arvioidaan todellista fyysistä toimintakykyä myös ongelmatilanteessa, sillä kyseessä on myös muiden mukanaolijoiden turvallisuus”, testejä tekevä urheilulääkäri Markku Tuominen kertoo. Hän paljastaa, että tarkastukseen tulleet henkilöt ovat ”hyvässä lyönnissä”:

”Toimintakykyhän nousee 20-vuotiaaksi, jonka jälkeen se alkaa kääntyä laskuun. Näillä ikääntyneillä on lapsena ja nuorena hankittu fyysinen lähtötaso niin hyvä, että he ovat pitkän kokemuksensa avittamina yhä toimintakykyisiä voimaa ja reaktiivisuutta vaativassa raviurheilutilanteessa.

”Hylkäystilanteessa kyse on ollut usein sydänsairauden muodostamasta riskistä tai raajojen motoriikan puutteista. Näkö- tai kuulo sen sijaan ei yleensä aseta rajoitetta.

Tuomisen ennuste on synkkä: ”Nykyisten elintapojen perusteella tulevaisuuden vanhukset eivät tällaista testiä enää läpäise.”

Leena Alerini