Erittäin mukava harrastehevonen

Womanizer kilpaili kesäkuussa kaksi kertaa. Vermossa ruuna V75-voiton sivutuotteena juoksi kauden suomalaisten ratojen kärkiajan ja Kouvolassa se otti Hopeadivisioonan finaalivoiton.

Womanizer on tuonut hollolalaiselle Kauhasen perheelle monta ilon hetkeä. Aivan tällaista hevosta eläinlääkäri Jarno Kauhanen ja vaimonsa Minna ”Monni” Kauhanen eivät puolitoista vuotta sitten tienneet hankkivansa.

”Womanizer - Nasse - on hirmu iloinen ja mukava hevonen. Se oli heti sellainen, että siitä tykkäsi”, Jarno Kauhanen muistelee. ”Eihän sen juoksijanlahjoista niin osannut sanoa, mutta sen näki heti, että se on erittäin mukava harrastehevonen.”

Mukavan harrastehevosen määritteen se täyttää edelleen, vaikka nyt on myös selvää sen urheilullinen pystyvyys. Reilun vuoden Suomessa kilpaileminen on tuonut tusinan voittoja, joista puolet V75-lähdöistä - kaksi finaalista - ja pari V5-ykköstä, rahaa yli 70 000 euroa ja ennätyksen 11,9a.
”Se on perusluonteeltaan kiltti hevonen ja rauhallinen. Se keskittyy olennaiseen, ei pura energiaansa mihinkään turhaan. Ajaessa se on mieluummin vähän laiska, mutta kun siltä pyytää, niin se ymmärtää, että nyt tehdään töitä.”

”Raveissa se saattaa katoksilla nukkua vaikka kaksi minuuttia ennen esittelyä. Joskus se huolestutti, että onko sillä kaikki kunnossa, mutta nyt siihen on oppinut luottamaan, että kun auto irtoaa, niin se on tosissaan. Silloin se tietää mikä on homman nimi.”

”Autossa sitä ei huomaa ollenkaan, että se on mukana. Ruotsin reissulla Kylliäisen Tommia nauratti kun vauhti moottoritiellä laski alle 110, niin sitten se vähän kopisteli, että ollaanko jo perillä.”

Minna on omaa sukua Kalenius - hänen siskonsa Jaana hoiti aikanaan huippuhevosia kuten Charme Asserdalia -  ja pitkän linjan hevostenhoitaja. Minna osaa arvostaa hyvin käyttäytyvää hevosta.
”Tälle kun laitat vaikka putseja, niin yhden kun olet laittanut, niin se nostaa jo itse seuraavaa jalkaa”, Minna kertoo. ”Se tietää miten hommat menee. Sellaista hevosta on kiva hoitaa.”

Womanizerin hankinta oli sattumien summa.Jarno ja Minna asuvat rivitalossa Hollolassa ja hevoset ovat Jarnon vanhempien tilalla kymmenen kilometrin päässä. Jarnon isä Jorma on myös eläinlääkäri ja hevosmies, hänellä oli mm. aikansa kolmivuotiaiden SE-tamma Estrella.

”Isä sairastui toissa talvena ja Monni oli vielä muualla töissä, niin pakko oli tehdä ratkaisuja”, Jarno kertoo. ”Meillä oli tässä muutama vieraskin hevonen. Oikein mukavia hevosia ja vielä mukavampia omistajia. Päätös oli kuitenkin tehtävä kun mulla on nämä omat hommat, enkä niistä halua tinkiä.”
”Valmennustoiminta on kuitenkin enemmän harrastusta. Vieraat lähti ja kun siinä oli lisäksi pari omaakin jotka olivat tulleet vähän niin kuin tiensä päähän, niin tähän uhkasi jäädä vain yksi hevonen, Explem Li.”
”Äiti-Tertun kanssa pidettiin palaveria, ettei tällainen ole mukava paikka ilman hevosia. Tulee orpo olo. Hän opetteli hoitamaan hevosia, perusruokinnat ja tarhaukset ja tämmöset. Aiemmin hän ei ollut osallistunut niihin ollenkaan.”
”Kaveria etsittiin sitten tammalle ja mulla oli haku päällä Ruotsista. Useammallekin kaverilla siellä oli haku päällä, että etsikää mulle valmis kilpahevonen. Sillä saisi olla jotain ongelmaakin, mutta sellainen kunnon kilpuri muuten.”
”Niitä ei tahtonut löytyä ja onneksi oli sen verran hyviä kavereita, että muutamaa mitä ehdottivat, niin ne olivat valmiiksi saatteella, ettei tämä nyt ehkä ole niin kovin...”

Lopulta oiva ehdokas löytyi odotettua lähempää. Risto Airaksiselle oli kuukautta aiemmin ”puoliväkisin” tullut talliin Stall Goop Ab & Stall Arvidssons omistama tapinilainen ruuna. Silloin vuodenvaihteessa kuusivuotiaaksi kääntyneellä ruunalla oli urallaan vasta 11 starttia.
”Tammikuun lopulla Airaksinen tästä puhui ja käytti kerran tässä näytilläkin. Pappa sanoi, että tässä sulle on valmiiksi hevonen joka on jo täällä. Ei tarvitse Ruotsista hakea. Hän lupasi, että jos hevosen saa ravaamaan niin se menee täyden matkan 1.14.”

Se oli tietysti hyvin luvattu kuusivuotiaasta lämminverisestä jonka ennätys kirjattiin silloin 16,6a-lukemin.
”Katsoin lähtöjä ATG:lta ja minusta se näytti siltä, että aina kun se ravasi, niin se teki hyvä juoksut. Oikein kunnon kilpurijuoksut. Ajattelin, että rehdin tuntunen hevonen. Nettiaikakausi on hyvä kun näkee tallenteita. Ei tarvitse kauppiaiden hevosia hirveästi retostella tai moittia. Ne näkyy sieltä. Se kilpailusuoritus on kuitenkin aika realistinen näyte siitä hevosesta.”
”Minä tein tarjouksen suoraan omistajille ja ruuna jäi tähän.”

Kuusivuotias jolla on urallaan 11 starttia ei monen mielestä kuulosta houkuttelevalta yhdistelmältä.
”Ajattelin sen niin, että kun starttaileminen on ollut katkonaista, niin sen tietää, ettei sillä ole väkisin yritetty. Jos niitä laukkoja oli tullut, niin taas oli pidetty vähän taukoa. Minusta se tarkoitti, että asialle oli yritetty jotain tehdä ja se oli tietysti hyvä asia.”

Womanizer oli kaikesta päätellen ns. pikkuvioista kärsinyt hevonen, jolta ei varsinaisesti ollut mikään paikka särkynyt.
”Ulkoisesti siinä ei mitään näkynyt, eikä tuoteselostuksessakaan erikseen mitään paikkaa mainittu. En halunnut kysellä Ruotsin puoleltakaan taustoja. Ajattelin, että liika tieto voi olla jopa haitta. Parempi oli aloittaa siitä mikä se oli kun se tuli.”
”Se tuli hyvässä ja hienossa kunnossa. Ei tarvinnut pohjailla vaan sai siitä suoraan jatkaa sen kanssa sellaista työtä mitä itse halusi.”

Womanizer oli Jarnon mukaan käytännössä jo tullessaan starttivalmis, mutta starttiin tuleminen venyi huhtikuulle paperisotien takia.
”Toisaalta se oli ihan hyvä, että se starttiin tulo vähän venyi”, Jarno uskoo.

Ensimmäinen startti toi Jokimaalta kakkosen. Ruuna juoksi neljännessä ulkona ja tuli maalisuoraa aivan hurjasti, mutta silloin tolppaputkessa ollut huippukuntoinen Ravi De France jäi saavuttamatta. Hevosen vakiokuskiksi muodostunut Tommi Kylliäinen nähtiin heti sen rattailla.
”Tommikin sanoi ekan lähdön jälkeen - eikä hän koskaan innosta hypi - että nyt sulla on pitkästä aikaa oikeanlainen oma hevonen. Semmonen joka tuntuu hevoselta.”

Kuten sanottu, menestys on ollut sen jälkeen huimaa ja epäonnistumisiin tai laukkoihin on ollut syynsä.
”Kokoontumisvaiheessa se on jonkun kerran hermoillut. Yksi niistä kerroista harmittaa erityisesti. Gävlen V75-finaalissa viime syksynä tuli lähtölaukka kokoontumisessa. Se ajoi porukan kiinni ja nousi lopussa vielä kolmanneksi. Se oli minusta siihen seurueeseen erittäin kova suoritus. Se jäi vähän kaivelemaan ja sen laukan olisi saanut jättää ottamatta.”
”Sen jälkeen sitä kyseltiin ostaa takaisin Ruotsiin. Silloin oli hiuskarvan varassa, ettei se tosta lähtenytkin.”

Kaksi kirjainmerkintää ruunan tuloksista löytyy Kauhasten ajalta. Vermon 3100 metrillä kaverin jalka rikkoi kärryistä kumin ensimmäisessä kaarteessa ja Tommi katsoi paremmaksi keskeyttää, kuin yrittää selvitä kolmea kierrosta tyhjällä renkaalla. Joensuussa se ahdistettiin kiihdytyksessä - kilpailukiellon arvoisesti -  pitkäksi menneelle laukalle.

Syntymämaassaan Womanizer on vieraillut Suomesta käsin viisi kertaa. Joka kerralla on tullut jotain tuomisina, mutta Solvallan kakkonen on toistaiseksi paras sijoitus. Viimeisin vierailu toi Elitloppet-lauantaina kuudennen sijan raskaan kiertämisen jälkeen.
”Vaikka voittoja aina kehutaan ja ylistetään, niin minusta se teki kovimman juoksunsa siinä Solvallan Oppilaseliitissä. Fysiikan lait vaan tulivat vastaan, siellä se oli väsynyt, mitä se ei kahdessa viime voitossaan ole ollut.”

Pelkästään rahan takia Ruotsi ei Jarnoa vedä puoleensa.
”Ihailen Ruotsalaista raviurheilua, laji ja hevonen on siellä niin arvossaan. Siellä olisi kiva voittaa. Kyllä mä itselleni ja muillekin uskottelen, että sieltä vielä täysosuma tulee. Jos hevonen hyvänä pysyy, niin jatkossakin yritetään siellä.”
”Onhan se kuitenkin niin, että jos täällä on pärjäävä V75-hevonen, niin ei meidänkään palkinnoissa ole mitään valittamista.”

Jarno pitää tallinsa yhteydessä klinikkapäiviä, mutta pääosin hän kiertää vakiotalleilla tutkimassa ja hoitamassa hevosia.
”Ruotsin puolella on hommat vähän lisääntymäänkin päin. Suurin osa asiakastalleista siellä on suomalaisia, mutta joukossa myös muutama ihan ruotsalainen.”
Eikö silloin käy mietteissä muuttaa kokonaan Pohjanlahden länsipuolelle?
”Se olisi mun toive”, Minna heittää.
”Tämä on ihan toimiva systeemi tässä”, Jarno kuittaa. ”Vaikka Minna puhuu, että muuttaisi sinne vaikka heti, niin se on sitten eri asia puhua kuin lähteä. Sinne pääsee kuitenkin kätevästi, ei siellä välttämättä asua tarvi.”

Womanizerin valmennus perustuu kaksi kertaa viikossa jarrukärryillä tehtäviin intervalliharjoituksiin.
”Välipäivinä jonkun kerran liinoitusta ringissä ja tosi paljon se saa olla omissa oloissaan ulkona”, Jarno kertoo.
”Minun ajatukseni on, että vauhti ei jarrukärryhommassa saisi olla kovin kova. Tiedän, että tätä joku kovempi treenari voi naureskella, mutta en aja oikeastaan alle 1.45 ikinä. Tiedän, että moni ajaa jarrukärryillä paljon kovempaakin, mutta mä en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi.”
”Vastusta hevonen kestää vähän enemmänkin, varsinkin sellainen joka on tottunut siihen. Ja kertojakin saa olla, mutta veto ei saa olla liian pitkä ja sen pidän tärkeänä treenin tehostamiseksi, että palautukset hölkätään, ei kävellä.”
”En halua muutaman hevosen valmentajana kovin suureen ääneen treenisysteemeitäni korostaa. Meillä on haettu juuri tähän omaan maastoon sopiva systeemi ja se tuntuisi nyt toimivan. Silti sitä viilataan kaiken aikaa.”
”Treenissä haetaan kroppaan ärsykkeitä. Ja jos sä teet kaiken aina samalla tavalla, niin eihän se kroppa enää kohta ärsyynny. Siinä mielessä sitä pitää aina jossain kohtaa järkyttää, mutta se pitää tehdä hyvin hallitusti.”
”Minulla on hyviä asiakkaita joiden kanssa voi valmennuksestakin keskustella avoimesti. Kun tässä pyörittää vain muutamaa hevosta, niin se helpottaa hirveästi kun voi toisten kanssa puhua suoraan mikä toimii ja mikä ei.”

Edellä mainittu liinoitus ringissä tarkoittaa, että hevonen juoksee suht’ pehmeää, halkaisijaltaan kymmenen metrin rinkiä ohjaajan pyörittäessä sitä pitkällä liinalla ympyrän keskeltä.
”Liinassa hevosen saa työskentelemään eri tavalla kuin kärrien edessä. Jos tiedetään, että joku jalka on heikko, niin sitä pystyy ringissä ajamista paremmin painottamaan. Hyödyntämällä sitä, kumpaan suuntaan hevosta juoksuttaa.”
”Sitä tehdään aina enemmän kumpaan suuntaan se menee huonommin. Koitetaan pitää ne heikotkin raajat matkassa mukana.”
”Sellainenkin hevonen joka on ajaessa kuuma rauhoittuu ringissä. Kun se on siinä vähän aikaa mennyt, niin se huomaa, ettei tästä mihinkään pääse ja se turha reuhtominen loppuu.”
”Ei liinoittamisella hevosta kuntoon saa, mutta 15 - 20 minuuttia on hyvää väliaikajumppaa. Siihen kun yhdistää lihashuoltoa, niin se on samalla hyvä palauttava harjoite.”

Jarnon tehdessä paljon matkatyötä on valmennettavien kanssa tehtävä päivittäinen työ on paljolti Minnan harteilla. Hän on jättänyt päivätyönsä muualla ja avustaa Jarnoa klinikkapäivinä ja vastaa muuten perheen hevosista, joita on nyt neljä. Viimeisin hankinta on voitokas Smashing Suit.
”Se on ollut nyt kuukauden”, Jarno kertoo. ”Muut hevoset Nassea lukuunottamatta on hankittu niin, että niillä on joku selkeä loukkaantuminen taustalla. Ei niitä sillä perusteella hankittu, että ne on loukkaantuneita, vaan sillä, että ne on hyviä hevosia. Näissä meidän hevosissa sellaisten projektien riskit ovat vaan nyt konkretisoituneet, eikä ole päästy starttailemaan viime aikoina.”

Womanizer on omalta osaltaan edistänyt suomalaista raviurheilua paitsi hienoilla suorituksillaan, niin tuomalla uusia ihmisiä lajin pariin.
”Sillä alkaa olla sellaiset fanijoukot, että pitää kai perustaa Facebook-ryhmä”, Minna naurahtaa.
”Meidän kaveripiirissä on monta sellaista jotka eivät ole raveja seuranneet yhtään. Ovat pitäneet tätä just niin karvalakkitouhuna kuin olla ja voi”, Jarno luonnehtii. ”Ei heille ole mitenkään kerrottu, että meillä nyt on tällainen hevonen, se on tullut vaan ilmi. Nyt moni on käynyt raveissa tai ainakin seurannut telkkarista kun tämä on juossut seiskavitosessa.”
”Nyt moni on innostunut ja vaikkei voi sanoa, että seuraa intohimoisesti raveja, niin ainakin pitää tätä nykyään ihan järkihommana. Ennakkoluulot ovat lähteneet kun ovat käyneet raveissa tai katselleet lähetyksiä. Tämä on antanut mulle vahvistusta siihen ajatukseen, että hevonen tätä meidän lajia markkinoi.”
”Lasten kaveritkin katselevat telkasta”, Minna mainitsee. ”Heidän on helpompi seurata tätä värin perusteella.”
”Kyllä toi väri lisää jotenkin tämän hevosen sympaattisuuspisteitä”, Jarno myöntää. ”Moni on, että ai kun kivan värinen ja vielä näin hyväkin.”

Tommi Kylliäinen on Jarnolle läheinen ”siviilissäkin”. Kummatkin ovat intohimoisia liikkujia, joiden bravuuri on murtomaahiihto. Jarnolle tulee hiihtokilometrejä vuodessa 1000 - 1500.
”On mukava, että on sellainen kaveri joka soittaa, että nyt lähdet lenkille. Tämä on ala jossa kaikki tekee pitkää päivää ja monesti työpäivän jälkeen väsyttää. Tekisi mieli vaan lösähtää sohvalle. Kun puhelin soi, niin sitä tulee lähdettyä.”

Aivan ilman hevosjuttuja ei lenkiltäkään selvitä.
”Puhutaan me hevosistakin, mutta ei se niin mene, että ruvetaan heti puhumaan miten joku hevonen meni tai mihin meinaat ilmoitella. Ja jos on vähän reippaampi lenkki, niin ei siinä paljon jutella. Kyllä sitä vähän joskus kokeillaankin kumpi jaksaa.”

Jarno on hiihtänyt ja urheillut nuorena tosissaan ja löytyy vieläkin Finlandia-hiihdon tuloksissa vuosittain hieman sadannen jälkeen. Sekä hän, että Tommi ovat luonnollisesti kilpailuhenkisiä, joten on selvää, että jossain on välillä koitettava kuka on kuka.
”Viime vuoden Ravi-Pogostassa ei ollut eroa enää kuin kahdeksan sekuntia. Vaarana on, että ensi talvena tulee jo takkiin. Tommi on siinä iässä, että se kehittyy ja minulla taas on täysi työ pitää tasoni.”

Jarno nauttii Tommin takana pitämisestä täysillä, vielä kun kerran voi.
”Minua pyydettiin sponsoroimaan joku lähtö Jokimaalle, niin olisin muuten laittanut lähdön nimeksi ’Jarno Kauhanen on parempi hiihtäjä kuin Tommi Kylliäinen - lähtö’, mutta ei se varmaan olisi mahtunut loimeen. Siitä tuli sitten Hiihtoniilo-lähtö.”
”Nyt se on suunnitellut itselleen sitten T-paitaa jossa lukee: Olen parempi hiihtäjä kuin Kylliäinen”, Minna hymähtää vellosten kisailulle.