Hevonen isolla H:lla

Graceful Swampin kuolema 23.10.2019 pysäytti raviurheilevan Suomen. Kesäkuussa 2018 "Sämpylä" oli kolmevuotias nouseva tähti ja Hevosurheilun Kuukauden hevonen. Yllä oleva video on kuvattu huhtikuussa 2018.

Erkki-Pekka Mäkisen mielestä 3-vuotistähti Graceful Swamp näyttää jo 5–7-vuotiaalta.

”Sen lihakset ovat kehittyneet niin mahtaviksi. Siinä on ollut luomakunta suotuisa, että Taivaan isä on antanut meille sen kympin”, Erkki-Pekka Mäkinen kiittelee tallinsa ikäluokkatähteä, joka sunnuntaina Lahdessa tavoittelee jo 10. peräkkäistä voittoaan Hambossa.

”Emme pidä sitä pumpulissa, mutta mietimme etukäteen mitä tehdään, ettei tehdä valmiiksi tyhmiä asioita. Yritetään elää sen kanssa sellaista elämää, että se menee ravihevosena vielä eteenpäin”, yhdessä vaimonsa Ilona Mäkisen kanssa juoksijaihmettä Teiskossa eteenpäin luotsaava EePee lausuu.

Graceful Swamp seisoi ensimmäisen kerran Mäkisen silmien edessä Ypäjän varsahuutokaupassa syksyllä 2016.

”Tämähän on vielä hienokin”, EePee ajatteli silloin. Hän oli nähnyt jo videolta sen innostavat raviliikkeet.

”Mutta irtoliikkeet ovat maailman kalleimmat liikkeet, sillä hevosen palvelualttius ratkaisee”, Mäkinen painottaa. ”Jos ne liikkuvat vapaana hienosti, sillä ei ole paljoa merkitystä, jos ne eivät kärryn edessä palvele ihmistä.”

”Säkää tämä silti aina on, että tuollainen löytyy”, EePee lisää yhdeksi Suomen kuuluisimmaksi huutokauppaostoksi 2250 euron hinnalla kohonneesta varsasta.

Varsa oli ollut opetettavana EePeen armeijakaverilla, ravivalmentaja Juha Länsimäellä.
”Jussi kertoi, että oli löytänyt siltä sudenhammasongelman. Eläinlääkäri Timo Nurttila oli todennut sudenhampaat ihonalaisiksi ja poistanut ne.”

”Tästä syystä en ikinä laittanut varsalle nivelkuolainta suuhun kotona vaan joustavan suoran kumikuolaimen. Se oli vähän kuin kumiluu, jolla se leikki.”

Mäkinen oli alusta asti varuillaan suun kanssa, hän ei ohjia kiristellyt eikä antanut muiden ajaa varsalla.
”Yritin varjella suuta ja kerrankin onnistuin siinä.”
Kotiharjoituksissa hevosella on suora kuolain, mutta kilpailuissa sillä on paksu, ontto ns. Nurmos-mallin nivelkuolain.

Varsojen saattaminen kilpahevoseksi on Mäkisen mielestä mielenkiintoista, koska se ei ole yksinkertaista eikä helppoa. ”Joskus hevonen, joka alussa ei haise eikä maistu miltään, voi kasvaa juoksijaksi. Joskus hirmu hyvältäkin vaikuttava voi kadota kehityksestä.”

”Graceful Swamp ei ole hirveesti virheitä ikinä tehnyt. Tunsin, että siellä on aika hyvät tehot, mutta silti se on mennyt eteenpäin vähän yllätyksellisesti. Ensimmäisen kerran huomasin, että hetkinen, tämähän on hevonen isolla H:lla, kun se voitti minulle ensimmäisen 2-vuotiskilpailunsa.”

Paras valmentaja Graceful Swampille on ollut samasta huutokaupasta ostettu ruuna MAS Cardinal.

”Ne siirrettiin heti samaan tarhaan. Graceful Swamp oli vähän laiskansitkeä, se tykkäsi katsella ja ihmetellä. Pieni ja pirullinen MAS Cardinal kävi aina puraisemassa sitä perseestä ja tämä suuttui ja lähti ajamaan takaa. Sama toistui kymmeniä kertoja päivässä. Iso ja komea varsa sai liikettä, kun pieni kävi sitä härkkimässä.”

Syksyllä Mäkinen ehti ajaa vetoharjoitteluita, mutta antoi varsojen jatkaa voimistelujaan mäkisessä ja kivisessä tarhassa, koska ajaminen pahimpien jäätikkökelien aikaan olisi vaatinut hokkikengät.

”Kun oli hyvät lumikelit, ajoin paljon, ja kun lumet lähtivät, annoin hevosten painia taas keskenään tarhassa. Se meni näköjään vähän sattumaltakin nappiin.”

Mäkinen painottaa varsan valmennuksessa, että kun niillä on kasvukipeyskausia, silloin ihmisen ei pidä niitä liikaa rasittaa.

”Hevosen palvelualttius kärsii, jos se huomaa, että ihminen vaatii siltä ja se on kipeä. Tulevaisuudessa sitten se ei ehkä anna parastaan.”

Cyril Rocherin käydessään tarkastamassa hevosten hampaita, hän ihaili Graceful Swampin selkälihaksia ensimmäisen kerran jo 2-vuotiskaudella.

Mäkinen ajaa intervallivetoina laukkavalmennusta.

”Kun antaa hevosen mennä pirusti laukkaa kotona, ne pysyvät notkeina ja letkeinä ja tykkäävät kilpailussa juosta ravia.”

Kuvaajalle Mäkinen suuteli harjoitussuoraansa kuin jalkapallotähti.
”Pehmeys radassa on noin 10 senttistä eli kuin rantalentopallokentässä. Sitä on raskas juosta ja siinä on vielä sopivasti mäkeä ja mutkaa.”

”Graceful Swamp on alusta asti ollut hirveän innokas harjoituksiin. Alussa kun hevoset ovat vähän voimattomia, ne tykkäävät laukata, kun se on ilmeisesti helpompaa. Kun ne rupeavat juoksemaan ravia, tiedän niiden alkavat olla pian valmiita kilparadalle.”

”Myöhemminkin laukka on hevosista niin kivaa, että aina muutaman kerran ne vetävät sitä intervallien alussa.”

Välipäivinä Mäkinen antaa hevosen liikkua vapaasti ja olla ilman ihmistä.
”Kun ihminen on mukana, tehdään aina tehokas harjoitus.”

Hän painottaa harjoittelun sopivaa määrää, jota ei saa koskaan olla liikaa. ”Varo purkamasta hevosen latausta. Olen ihan tarpeeksi ajanut niitä miinusmerkkisiä treenejä – en halua ajaa niitä enää. Siinä pitää olla insinööritaidot kohdallaan. Ravihevosten jalostus on niin pitkällä, että ne ovat tänään aika herkkiä F1:ä.”

Ilona Mäkinen hoitaa tallin tähteä. Hän kuvailee sen luonnetta täydeksi kympiksi.
”Se on viisas ja samalla kovin herkkä. Se ei vähästä säikähdä, mutta erikoistilanteissa sen reaktiot ovat rajuja”, Ilona kertoo.
”Silloin se pomppaa kuin sähköjänis”, EePee säestää.

Ilona kertoo myös hevosen ruokahaluista.
”Sillä on ruoka-aika kahdesti päivässä. Se saa 3 litraa kauraa ja kaksi litraa rehuja Racingin punaisesta, vihreästä ja kultaisesta pussista.” Lisäksi hevonen saa ruisleipää, jos vain haluaa syödä.

”Korven Pekka sanoo aina, että hevonen ei saa olla näin lihava, mutta minkäs teet, kun Sämpylällä on aina ollut kovat ruokahalut.”

Vitamiineista Graceful Swampilla on pidetty aina huolta. Niitä sille annetaan truutilla kunnon coktail kielen päälle aina kun hevonen lähtee tarhaan.

Graceful Swamp on tottunut kulkemaan kotioloissa paljon paljasjaloin. Mäkinen ei ole vielä nähnyt tarpeelliseksi kilpailuttaa sitä kengittä. ”Se on niin lahjakas ja kun se on näin riskissä kunnossa, niin on otettu varman päälle ja pidetty kengät jalassa.”

”Sitten, kun vedän ne pois, se menee heti 11-vauhdilla täyden matkan, mutta lujaahan se menee kengilläkin. Ei sillä hirveästi ole rajoja tällä hetkellä.”

Kilpailuissa hevosella on ollut edessä sileät alumiinit ja takana Kerckhaert -kovametallikärkikengät. ”Nykyajan hevoset osaavat heti juosta. Niille ei voi enää lyödä niin painavia kenkiä kuin 70-luvulla käytettiin, juoksutyyli rikkoutuisi.”

Pieni kiire koitti tallille viime syksynä ennen 2-vuotiaiden Hevosenomistajapokaalia, joka ajettiin ryhmälähtönä Lahdessa. Autolähtöharjoitteluun ei ehditty Teivoon vaan se tehtiin kotitiellä.

”Mulla on vanha väyrysmallin mersu ja pojat ovat innokkaita mersukuskeja. Me lyötiin alumiinitikkaat poikittain köydellä perään. Eeli, 20, oli kuskina ja Eikka, 13, istui takapenkillä. Hän kertoi kuskille ohjeita, mitä näytin hevosen kärryiltä, että kovempaa tai hiljempaa.”

”Rohkeasti Sämpylä meni tikkaiden perään ja aika pirun lujaa se meni, varmaan auton mittari näytti parhaimmillaan seitsemääkymppiä.”

Harjoittelu auttoi. Mäkinen voitti debyyttinsä, joka oli karsintalähtö Hevosenomistajapokaaliin.
”Finaalia en ole vielä itselleni antanut anteeksi ja sen takia Ari Moilanen hevosta kilpailuissa ajaakin. Sämpylä laski lähdössä päätään ja kolautti sen puomiin. Se jäi toivottomasti ja tuli kelloni mukaan laukan jälkeen 15,7 täyden matkan elämänsä toisessa kilpailussa.”

Mäkinen on kilpailuttanut oritta ilman obersekkiä uran alusta asti.
”Minusta tuntuu, että tämä ei olisi tällainen, jos sillä olisi obersekki. Monella muulla tallilla se varmasti olisi lisätty varusteisiin, kun se virkeyttään heittelee päätään lämmitykseen mentäessä.”

Kovin juoksu tähän asti Mäkisen mielestä on ollut Seppeleajo.
”Se oli kansainvälinen kilpailu ja kun ajoin kotiin, Esa Lahtinen soitti minulle Kanadasta ja noitui, että Zenio on Euroopan parhaita varsoja ja Graceful Swamp lipui siitä ajamatta ohitse.”
Lahtisen EePee muistaa jo lapsuudestaan, kun Lahtinen ajoi Pekka Mäkisen tallin Listokilla SE:n Kokemäellä.

Graceful Swampin korvia ei ole vielä koskaan avattu kilpailussa.
”Jyväskylässä ori oli vielä 15-vauhdissakin pyydellyt ohjia ja Ari Moilanen oli kysynyt juoksun jälkeen Ilonalta, että oliko sillä nyt aiempaa ohuemmat pumpulit korvissa. Ei ollut, vaan me olemme käyttäneet aina samanlaisia.”

Jyväskylässä Graceful Swampin kerroin oli 1,1 samoin kuin sen jälkeen Kouvolassa.
”Se vetää nöyräksi, kun ollaan Vieskerin kertoimissa. Kansakin rupeaa uskomaan, että se on hyvä varsa.”

EePee piti huimana myös Kuopion Biofarm Cupin finaalin voittotulosta 13,5/2120 metriä tasoitusajossa.
”Silloin polvet väpättivät, kun 3-vuotias menee vauhteja, jotka olisivat hurjia 4-vuotiaallekin, huh, huh.”

Hambon jälkeen tulevaisuudensuunnitelmat osoittavat kohti syksyn suuria kasvattajakilpailuja.
”Eläinlääkäri Kimmo Elfving saa heti lomalta palattuaan luokseen Graceful Swampin. Sille tehdään terveystarkastus, jonka päälle on suunniteltu pitää 1,5 kuukauden hallittu tauko.”

Syksy jatkuu Kasvattajakruunun alkuerillä, Oulu Expressin karsinnoilla ja sitten edelleen kohti kriteriumia.

Hevosella yritetään selvittää maltilla 3–4-vuotiskaudet, vaikka Graceful Swamp -ravikuume nousee juoksu juoksulta Suomessa. Se tuo kehujia ja houkutuksia jatkuvasti lisää.
”Hyvä ystäväni, Billy the Kidiä aikanaan hoitanut Arsi Skyttä sanoi, että hänelle Charme Asserdal, Sir Herman ja tämä ovat tehneet sen, että pikkuisen ääni meinaa kadota, kun puhuu hevosesta.”

”Meillä ei ole hirveää hinkua vielä kilpailumatkoille ulkomaille”, EePee yrittää torjua houkutuksia.
Jostakin syystä hän kuitenkin jätti Sämpylän oriiksi, vaikka yleensä ruunauttaa lähes säännönmukaisesti kaikki varsat tallissaan. Oliko hänellä takaraivossa ollut ajatus Prix d’Amériquesta, johon ruunia ei oteta mukaan, vaiko siitosurasta?

”Martti Ala-Seppälä tarjosi jo orikorttia ensi vuodeksi. Hän kysyi, että olenko liikemies vaiko urheilumies. Siinä minulla riittää pohdittavaa, kun olen mielestäni vähän molempia. Kaikessa on riskejä, myös siitosoriit joskus loukkaantuvat. Aloittaako nuorella vaiko tehdä kuin Dennison Hanover, että antaa huuman nousta ja vasta ensimmäisen Elitloppetin vaiko ensimmäisen Prix d’Amérique -voiton jälkeen avaa astutuskirjanpidon. En ole leuhka jätkä, mutta nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä, kun näin puhutaan”, EePee nauraa mietteilleen.

Suomen yleisö kiittää, että ovat saaneet nauttia urheilutähdestä nimeltä Graceful Swamp.
”Säälin kuitenkin hevosta, urheilijana tämä olisi ansainnut parempaa kuin juosta 10 000 e ykkösistä. Se ei kuulu tällaisiin puitteisiin, sen voi jokainen omin silmin nähdä, kun se juoksee, että siinä on jotakin erikoista. Tämä tulee ottelemaan Vuoden urheilijan tittelistä joskus Kimi Räikkösen kanssa.”

”Toivotaan vain, että joku kreivi tai joku toinen raharikas Ranskanmaalta tulisi ja kättelisi, niin se pääsisi omiin puitteisiinsa, mihin se kuuluu.”

Eepee muistutti tv:n suosikkisarjastaan nimeltä Kuuden miljoonan dollarin mies.
”Tätä hevosta en ole valmis myymään 6 miljoonalla dollarilla, mutta jos joku antaa 6 miljoonaa euroa, niin sitten myyn.”
EePeestä tulisi silloin 6,97 miljoonan dollarin mies.

Myyntihinta varsahuutokaupassa oli 2 250 euroa.
”Pilkkahinnalla se meni, mutta kyllä se on itsensä haukkunut takaisin jo moneen kertaan”, kuukauden hevosen kasvattaja Ari Takaneva totesi. Hän kertoi olleensa hyvin vihreä ravimies emätamma Zora Kempiä ostettaessa.

”Olisinko yhdet ravit ehtinyt nähdä Seinäjoella, kun kaveripiirillä päätimme ostaa kimppahevosen”, Takaneva muistelee raviharrastuksensa ensimmäistä kipinää.

”Kimpan odotukset olivat tietysti nähdä hevonen kilpailemassa radalla, mutta tamman etupolvissa todettiin vikaa, jonka vuoksi sen valmennusaikeista luovuttiin jo ennen kuin ehdittiin aloittaa.”

”Kimppatallin jäsenet rupesivat pikkuhiljaa lähtemään, kun siitä ei tullutkaan kilpahevosta. Lopulta Zora Kemp jäi minulle kokonaan.”

”Zora Kemp tuli niin hyvin mun kanssa toimeen alusta asti. Meillä ei ole ollut ikinä mitään vaikeutta vaan aina hyvät kemiat keskenämme”, Takaneva perusteli haluaan jatkaa tamman omistajana.

Ari Takaneva pyörittää 4. polvessa kotitilaansa yhdessä vaimonsa Riikka Takanevan kanssa. Tilan pääelinkeino pyörii 720 lihasian kasvatuksessa.
”Riikka se meistä hevosista eniten tietää, joten minun parempi olla vain hiljaa”, isäntä vakuuttaa. Riikka on ehtinyt kasvattaa jo yli 20 suomenhevosta.

Takaneva esittelee nuorenparin kahden tilan comboa. ”Riikka pitää tilallaan vuokratallia ja täällä toisella on meidän varsomistalli.”
”Olen päättänyt pitäytyä lämminverisissä. Omistan vain yhden hevosen, emätamma Zora Kempin. Riikalla on enemmän ja suomenhevosia.”

Kasvattaja ei ole nähnyt vielä kertaakaan paikanpäällä Graceful Swampia kilpailussa. ”Keväällä olimme Seinäjoella raveissa, joissa sille tarkoitettu lähtö oli peruutettu.”
”Nyt tulevana sunnuntaina on melkein pakko lähteä Lahteen, kun siellä kilpailevat niin rouvan Larvan Hurmos kuin myös Graceful Swamp. Tulossa on vauhdikas viikonloppu, sillä alkukierrokset haetaan jo torstaina Iskelmäfestareilla”, Ari nauraa mukavaa pitkää viikonloppua odottaessaan.
”Maatalon työt pitävät minut tiiviisti keväällä ja syksyllä pelloilla, mutta raviurheilua tulee seurattua koko ajan enemmän ikään kuin toisella silmällä”, Ari kuvailee hevosharrastuksensa kasvua tasaisella vauhdilla.

Zora Kempin hän astutti ensimmäisen kerran sen ollessa 2-vuotias ori Anderbergillä. Hän on edelleen mukana siitä syntyneessä Swamp’s Rosen omistajakimpassa. Kaksi nuorinta Zora Kempin varsaa ovat oriista Il Villagio, viime vuonna liisattuna Grain Stablelle syntyi tamma Tinafaria Grain ja tänä vuonna omiin nimiin orivarsa Eventful Swamp.
”Pieni sähikäinen”, Ari kuvailee nyt kuukauden vanhaa varsaa. Takaneva antaa mielellään lempinimiä kasvateilleen.

Graceful Swampia hän sanoi kotona Rapsuksi, kun sitä piti koko ajan rapsutella. ”Mäkisellä se sai lempinimen Sämpylä, kun se on aina ollut niin hyvä syömään. Lempinimet ovat pitäneet hyvin paikkansa. Nykyäänkin, kun Graceful Swamp näkee ihmisjoukon, niin se menee heti niille poseeraamaan ja rapsutettavaksi.”

Ennen huutokauppaa Graceful Swamp oli kotitilalla Takanevan mukaan jo hyvin toimiva varsa. ”Kyllä sillä tietysti omat pienet juonensa oli, niin kuin varsoilla aina, mutta se toimi kuin ajatus kaikissa tositoimissa.”
Varsa ilmoitettiin 1,5-vuotiaana huutokauppaan Ypäjälle.
”Meillä oli pakkotilanne, meillä ei ollut paikkoja pitää itsellä. Tuumasin, että näitä on vain pakko saada maailmalle ja toivoin vain, että menisivät sellaiseen paikkaan, missä ne saadaan hyvin juoksemaan. Olikin tosi mahtavaa, että tämä meni EePeelle.”

Isäori So Perfectistä Takaneva tuumaa, että pojasta polvi paranee. Hän olisi astuttanut tammansa tänä vuonna sillä, jos ori olisi ollut Suomessa.
”Ensi vuonna ehkä suunnitelma toteutuu. So Perfectiä on kyselty Suomesta ja kyselyitä on tullut vastaavasti myös Ruotsin suunnasta.”