Klassikkojuttu: Kaunis Saaga eli Ballaadi Saimaalta

Kuopion kuninkuusraveissa Saaga S oli ennen kaikkea hakemassa kokemusta tuleville vuosille. Tänä vuonna se valmistautuu toiseen kuningatarkilpailuunsa yhtenä suosikeista ja kauden nopeimpana tammana.

Kuluneella viikolla The Wall Street Journal listasi maailman hienoimpia järviä. Saimaa löytyi listalta viidentenä. Sehän on tietysti hienosti, kun ajattelee, että maapallolla lasketaan olevan 10 000 000 järveä.

Silti kun suvisena päivänä istuu männikkömetsän ympäröimässä Saimaan poukamassa, tulee mieleen, että mitä pirua muka parempaa sillä listan ykkösellä, Puolan ja Slovakian rajalla sijaitsevalla Morskie Okolla, on tarjota.

Ainakaan siellä et voi kohdata kaunista suomenhevosta uimassa veneen perässä. Verkkokalvoille piirtyvän kuvan täydentää lähes kalevalaisiin mittoihin suomalaisen naiskauneuden - kuin Ainon punatukkainen versio konsanaan - ilmentymä, joka pitelee hevosen marhamintaa. Airoissa puolestaan työskentelee asfalttitöiden jäntevöittämä mies, joka ei ikänsä ja hillityn leukapartansa puolesta kuitenkaan aivan istu Väinämöisen rooliin.

Saaga S, Milla ja Ilkka Pyysalo ovat valmistautumassa parin viikon päästä ajettavaan Porin kuninkuusravien kuningatarkilpaan.

”Meillä ei kesäisin ole mitkään huippupaikat hevosen ajamiseen”, Ilkka Pyysalo kertoo. ”Sellaista mökkitietä saadaan käyttää, mutta kyllä me kesäkeleillä keskitytään uittamiseen ja käydään sitten pääasiassa radalla ajamassa.”

”Niin mennään nämä pari viikkoa Poriakin kohti, kerran viikossa radalla aisoissa ja muuten uitetaan.” Ollaan Taipalsaaressa, Jauhialan kylässä ja Saimaan Syrjäpohjanlahden rannalla, täällä Pyysalojen suku on vaikuttanut vuodesta 1543 alkaen. Lappeen raviradalle on matkaa 18 kilometriä.

”Nisosille on huonoa oikotietä 10 kilometriä, ja siellä käydään myös ajamassa. Viimeksi kun viimeisteltiin Suurmestaruus-kilpailuun, oli tasokkaat hiittikaverit, Veetuli ja Osmo Cosmos.”

Yhteistyö luotto-ohjastaja Matti Nisosen kanssa pohjaa jo miesten nuoruuteen.
”Matti on muutaman vuoden minua nuorempi, mutta opin tuntemaan hänet isoveljensä Villen kautta, jonka kanssa oltiin hyviä kavereita. Ammattikoulussa oltiin samalla luokallakin.”

Ilkka harmittelee, että vuosikausia Ruotsissa Åke Svanstedtilla työskennelleeseen ja nykyään omaa valmennustallia pitävään Ville Nisoseen tulee pidettyä huonosti yhteyttä.

Ruotsissa puolestaan Kari Lähdekorvella ja Stefan Melanderilla työskennellyt Matti Nisonen hoitaa kilvanajon lisäksi Saaga S:n kengityksen.

”Olen itsekin sellainen kotikengittäjä, mutta Saagan olen jättänyt täysin Matille. Haluan, että sen tekee oikeasti ammattimies, eikä mikään jää ainakaan siitä kiinni. Muutenkin minun pitää välillä turvautua ammatti-ihmiseen ja kysyä Matilta mitä pitäisi tehdä.”

Kipparikvartetti lauloi 50-luvulla kappaleessa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta, että ”Veera oli kulkija luonnoltaan” ja tämä sopii myös nykyiseen Saimaan kaunokaiseen, Saaga S:ään. Lauantaina se edusti yksin omaa sukupuoltaan Suurmestaruudessa, oli kuudes ja paineli oman ennätyksensä 21,6a, joka on myös tammojen vuoden kärkiaika.

”Se suoritti ihan hyvin, mutta ei se ollut hyvä”, Ilkka Pyysalo muotoilee Mikkelin startin tuntojaan.

”Paineet puuttuivat ohjista koko päivän.” Onneksi syy selvisi heti startin jälkeen.

”Se alkoi näyttämään kiimaa. Se on siitä erikoinen, ettei sitä kotona huomaa lainkaan. Nuorena sen kiimat oli aika pelottavia. Silloin se kerran kilpakärryissä monottikin, vaikka ei ole muuten potkinut.”

”Kiimassa sillä on mieliala tavallistakin ailahtelevampi. Se saattaa vielä lämmityksessä olla ihan hyvä, mutta startissa ei oikein pidä selkiä ja jos sillä joutuu pakittamaan, se heittää juoksun sellaiseksi puoliveltoksi.”

Regumate-lääkkeellä pystytään pitämään kiimoja pois, mutta sen doping-varoaikaa muutettiin 14 vuorokauteen, mikä käytännössä estää sen käyttämisen kilpahevosilla.

”Se auttoi Saagaa, kun pystyi vielä antamaan sille Regumatea.” Hyväkin puolensa Mikkeliin osuneella kiimalla toki on. ”Laskeskelin, että kaiken järjen mukaan se ei ole Porissa kiimassa.”

Kipparikvartetti jatkaa Tatu Pekkarisen sanoin, että ”Veera oli tumma jo heimoltaan”, joka ei punarautiaaseen Saagaan oikein sovi (tosin onhan sen isä Turon emänemä Marilla tummanruunikko), mutta seuraava säe; ”Veera meiltä jätkiltä järjen vei”, liippaa jo läheltä.

”On sen kanssa ollut paljon unettomia öitä, kun olen miettinyt tulevaa päivää”, Ilkka hymähtää. Esimerkiksi raveihin lähteminen Saagan kanssa on oma ohjelmanumeronsa. Kuljetuskoppi siirretään asemiin siltä salassa ja kaikkia viitteitä matkaan lähdöstä yritetään välttää.

”Kaikki pitää tehdä varkain”, Milla Pyysalo kuvailee. ”Viimeistään sitten se kuitenkin jo arvaa mistä on kyse, kun ruvetaan letittämään tukkaa. Sitten alkaa jännittäminen, kun se huomaa, että ollaan lähdössä raveihin.”

”Se osaa erottaa hiitille lähdön siitä, kun silloin lähtee Vietsie (tallin toinen kilpahevonen) yleensä mukaan, mutta kun ponia valmistellaan matkaan, silloin se tietää, että on kilpailuun lähtö.”

Tamma oli toissa startissaan kolmas A.V. Marttilan Tammasarjan maililla, mutta hetken näytti, ettei Vermoon tarvitse lähteä lainkaan.

”Se ei antanut kiinni. Juoksi vaan Ilkkaa karkuun ja potkaisi vielä ohimennen.”

”Koppiin meneminenkin on välillä vaikeaa”, Ilkka jatkaa. ”Raveista kotiin lähdettäessä se menee jo aika hyvin, mutta kotoa lähteminen voi olla työn takana. Itse kuljetuksessa se ei varsinaisesti riehu, mutta jännittää niin, että sillä voi tulla ihan tippumalla hiki.”

Keminmaalla syntynyt, Susanna, Juha ja Juhani Keskimaunun kasvattama Saaga S päätyi Karjalan kunnaille vuonna 2007 lehti-ilmoituksen avulla. Ilkka ja Milla halusivat tammavarsalleen samanikäistä seuraa. Ilkan Vieno oli Ilkan ensimmäinen oma hevonen. Se oli hänen isänsä Eskon tähtijuoksijatamma M.T. Patusta ja Orion Hagbysta.

”Sitä ei satu starttiin asti ja Saaga onkin meidän ensimmäinen varsinainen kilpahevonen”, Ilkka kertoo. ”Meillä oli ostoilmoitus ravisukuisesta suomenhevostammavarsasta netissä ja saatiin älyttömästi vastauksia.”

”Valokuvan perusteella tehtiin ostopäätös”, Milla paljastaa. ”Keskimaunut miettivät kumman myyvät, puolitoistavuotiaan Saagan vai kesällisen Venla S:n. Meille olisi käynyt kumpi vaan.”

Tänä päivänä Pyysaloilla on myös Saagan emä Aava S. Kun Saaga alkoi kilpailla, tuli sen emän silloin omistanut, Lappeenrannassa opiskellut Mari Senbom katsomaan raveihin tammansa jälkeläistä. ”Niin tutustuttiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että et liisaisi Aavaa meille, teetettäisiin sillä varsa”, Milla muistelee.

Liisattuna Aava S teki Pyysaloille turelaisen Mildredin, joka on nyt kaksivuotias. Seuraavana vuonna liisausta jatkettiin, mutta tamma jäi tyhjäksi ja lopulta Pyysalot ostivat sen. Nyt sillä on rinnalla kesällinen tammavarsa Siporista, josta se on myös uudelleen kantavana. ”Ei kai meille enää muita hevosia tulekaan kuin tätä sukua.”

Saaga S oli ostettaessa ajettu takaa, eikä sen opettamisessa ollut ongelmia. ”Vasta myöhemmin sen temperamentti
alkoi tulla esiin”, Ilkka kertoo. ”Mutta vaikka olen amatööri näissä hommissa, niin kyllä sen kanssa tuli sellainen suu messingillä olo. Jotain erityistä siinä oli ja tuli tunne, että tästä voi tulla jotain.”

”Meidän yhteinen raviura alkoi sitten, kun Milla ilmoitti minut sen kanssa korttikurssille Kouvolaan, vaikka itse en olisi halunnut.”

”Joo, kyllä tytöt, jotka vaihtoivat hevosille volttiharjoituksissa numerolappuja koittivat aina kaihtaa Saagaa”, Milla nauraa. ”Se meinasi aika lailla keulia.”

Kortti kuitenkin lyötiin Ilkan käteen, ja hän ajoi itse Saagan uran alkustartit. Ensimmäinen yritys tuotti rahattoman sijoituksen 1.40,3-ajalla, joka taas toi seuraavaan, aikatasoituksena ajettuun lähtöön 80 metriä takamatkaa.

”Viimeisessä kaarteessa aloin katselemaan, että ei hitto, ei tämä ole totta, voitetaanko me”, Ilkka muistelee. ”Se oli niin helppoa, sen kun istuit ja annoit hevosen ohitella.”

”Se voitto tuntui joltain ihan älyttömältä. Samanlainen tunne on oikeastaan tullut vain, kun se voitti vuoden vaihteessa sen Jokimaan avoimen 75-finaalin.”

Lahden finaalivoitto maistui varmasti hyvälle myös siksi, että se tuli melkoisena yllätyksenä hevosen taustajoukoille ja vähiten pelattuna myös petsareille.

”Vettä satoi ja puhuttiin tallikaarteessa, että kyllä tämänkin ajan voisi istua saunassa.”

Saunassa istuminen olisi tietysti sillä kertaa lämmittänyt mukavasti Millaa ja Ilkkaa, mutta sympaattisen Saaga S:n suoritukset lämmittävät koko ravikansaa.

Julkaistu Hevosurheilussa ensimmäisen kerran 25. heinäkuuta 2014.