Kontio ja Nurmos toistensa suhteen varmalla pohjalla
”Tiedän, että se hihittää ja tuulettelee itsekseen, että nyt siltä meni jauhot suuhun.”
Kun puhutaan Jorma Kontiosta ja hänen suurista menestyksistään Suomessa ja maailmalla, Timo Nurmos on mies, joka on usein liittynyt asiaan.
”Olen vähän Jormaa nuorempi. Hän ajoi jo kilpaa sinisessä ajopuvussaan valkea X selässä, kun minä vasta pyörin joukon jatkona. Muistan, kuinka Jompella piti olla vehkeet aina viimmosen päälle. Kerran me tuotiin isän kanssa sille uudet kärryt Bodenista, Ruotsissa ne oli silloin paljon hienompia.”
”Jompen kanssa on jotenkin aina synkannut. Jomppe oli helppo valinta kuskiksi, kun tätä valmennushommaa alettiin tehdä enemmän ammattipohjalta. Jomppe oli paras ja muutenkin tulimme hyvin juttuun. Se ei ole muuttunut, eikä muutukaan.”
Taivaallinen lahja
”Jompella on taivaallinen lahja tähän hommaan. Sitä lahjaa voisi yrittää jotenkin analysoida ja pilkkoa, mutta minusta se on enemmän sellaista vaistoa. Tottakai tekeminen vain vuosien varrella paranee, kun kertyy kokemusta – ja on oikeanlainen luonne. Enemmän se on kuitenkin myötäsyntyistä. Jomppe aavistaa etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Siksi se ei ole juurikaan ollut esimerkiksi onnettomuuksissa.”
”Jompella on kavereiden kesken tilannekomiikka hallussa - monet varmaan tietää sen - ja vähän samalla lailla se vaisto toimii siinä kilpailutilanteessakin. Tulee luovia ratkaisuja nopeissa tilanteissa.”
Ei saa lopettaa soutamista
”Luonne Jompella on erilainen kuin monilla. Meidän juttuun kuuluu, että mennään eteenpäin. Oli sitten Derby tai tavallinen lähtö, niin me voidaan käydä hevosta läpi, mutta kun tullaan takaisin tallin oville, niin se oli siinä. Ei me katsota videolta tai juublailla jälkeenpäin tai haukuta toisiamme vääristä ratkaisuista. Me mennään eteenpäin, kohti uusia seikkailuja.”
”Juuri se, ettei juutu murheeseen tai liikaan tuuletteluun, on tärkeä tekijä Jompen menestyksessä. Että pääsee asioista nopeasti yli.”
”Meidän yhteisessä tekemisessä on ollut tärkeää, että molemmilla on ollut ja on tavoitteet korkealla. Meidän touhu on niin kuin pariairokaksikkoa: sellainen menee eteenpäin vain jos kumpikin soutaa samalla voimalla. Jos vain toinen soutaa, niin kaikkihan sen tietää, kuinka siinä käy.”
Ei nauti valokeilassa
”Jomppe nauttii voittamisesta, mutta ei seremonioista. Se menee jotenkin hämilleen, kun kaikki huomio on kohdistunut siihen. En ole koskaan nähnyt, mutta mulla on sellainen fiilis, että Jomppe tuulettaa sitten kun se on yksin. Kun se nousee seuraavan hevosen rattaille tai istuu autoon, se saattaa päästä siihen fiilikseen, että JESS!”
”Samanlainen se on huumorin kanssa. Kaikki jotka tuntee sen, tietää, että se nautti sutkautuksista. Kaikkein parasta sen mielestä selvästikin on, kun se pääsee lataamaan jotain päin esimerkiksi meikäläisen näköä. Sitten se ottaa ohjat, kääntää selkänsä ja hyppää rattaille. Tiedän, että se hihittää ja tuulettelee itsekseen, että nyt siltä meni jauhot suuhun.”
Pakko jaksaa uskoa
”Meistä on varmaan molemmista ollut apua toisillemme täällä Ruotsissa. Vaikka Ruotsi on lähellä Suomea maantieteellisesti ja henkisesti, ei olla kotimaassa kuitenkaan. Menestyminen ei ole tullut helposti, kummallekaan. Tärkeintä on sellainen ikuinen luottamus, ollaan toistemme suhteen varmalla pohjalla.”
”Täytyy olla kunnianhimoa ja intohimoa, että jaksaa tällaista leikkiä. Oli se sitten ohjastamista tai valmentamista tai molempia tai mitä vaan. Tavalliset ravien seuraajat ajattelee, että miten se Jorma jaksaa. Ne käsittää, että se on melkein epäinhimillistä, mutta siltikään ne ei voi tietää, millaista se Jompella on ja on ollut. Oli vaikka marraskuun ensimmäinen tai viimeinen, kaatosade ja surkeat hevoset esimerkiksi Rommessa, hyvä jos saa rahaa, vuodesta toiseen. Ollaan vielä kuitenkin vähän vieraalla maallakin. Pakko on vain jaksaa lähteä ja jaksaa uskoa.”
Lukeminen on tärkeää
”Johonkin Jompen täytyy pystyä purkamaan kaikki raskas tässä hommassa. Oon usein miettinyt, että mihin. Jomppe lukee, se lukee Reijo Mäkeä ja kaikkea sellaista tavallista dekkari- ym. kirjallisuutta, se on varmasti tärkeää.”
”Ja sitten Jomppe nautti tienpäällä olemisesta. Ratissa se saa olla ihan oma itsensä. Kukaan ei katso, onko tukka hyvin, eikä määrää, mitä ajatella. Se varmaan veistelee uusia puujalkavitsejä siinä ajaessaan. Paljon se juttelee autossa myös kavereitten kanssa, siinä on aikaa pitää yhteyttä kavereihin. Ja perhe on tietysti tärkeä. ”
Yhdeksän henkeä
”Moni on varmaan matkan varrella ajatellut, että nyt Jomppe on tullut vanhaksi, nyt mä päästän siitä ohitse. Mutta Jompella on yhdeksän henkeä, jotenkin se vaan on aina pelissä mukana. Aina on kisoja ja lähtöjä, joita se ei vielä ole voittanut. Jomppe pärjää niin kauan, kuin se itse viitsii!”
Artikkeli on julkaistu Hevosurheilussa ensimmäisen kerran 7. elokuuta 2013 Jorma Kontio 60 v. -liitteessä
