Kourallinen taikaa
Jorma Kontion kädet ovat käsite. Ne ovat sitä taitojensa takia. Ne ovat sitä kokonsa takia. Niissä on taikaa.
Jos minulle maksettaisiin euro joka kerrasta, kun olen kuullut lauseen; ”miten se Jomppe sai tuonkin menemään”, pääsisin pelaamaan hedelmäpeliä supermarketin aulaan niin pitkäksi aikaa, että melonit ja mansikat pyörisivät silmissäni vielä joulun jälkeenkin.
Sillä kun puhutaan Jorma Kontion ajotaidoista, puhutaan usein hänen ihmeellisestä otteestaan hevoseen. Mistä se ote syntyy, miten nuo legendaariset kädet välittävät nahkaisten narujen kautta hevoselle sellaista informaatiota, joka laittaa sen yrittämään parastaan - ja joskus siitä vielä yli.
Luonto antaa meille jokaiselle jotain erityistä jo synnyinlahjana. Monet eivät välttämättä kuitenkaan koskaan oivalla omaa erityisosaamistaan, potentiaali jää käyttämättä. Mutta silloin tällöin todellinen huippulahjakkuus osuu elämässään juuri omalle tontille ja näin syntyy legendoja.
Oli sitten kyseessä Väinö Linna, Siiri Rantanen, Heimo Haitto, Tauno Palo tai Jorma Kontio, ovat ihminen ja hänen lahjansa todella löytäneet toisensa.
Ei Tuntematon sotilas olisi syntynyt mistä tahansa kynästä, vaikka sen käyttäjä olisi koko elontiensä käyttänyt kirjallisen ilmaisun hiomiseen. Ei Äiteen suksi suihkinut olympiavoittoon vain silkan treenin ja tahdon avittamana. Ei Albinonin Adagio sattumalta soinut ainutlaatuisesti viulun kuninkaan kosketellessa jousellaan hevosenhäntäjouhia. Ei muiden suomalaisten näyttelijöiden karisma hyppää silmille mustavalkoisesta filmistä Tauno Suuren lailla.
Eikä tavan naruttelija opi Magicin ohjasotetta, vaikka hän tämän tavoin ajaisi kilpaa laskennallisesti jo kolmatta kertaa maapallon ympäri.
Olen tätä edellä mainittua teoriaa tarjoillut myös mestarille itselleen, mutta heikolla menestyksellä. Hän kiistää jyrkästi uskovansa, että hevosten käsittelyyn, ajamiseen tai ratsastukseen on olemassa minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta.
Oman menestyksensä osalta hän luontaisen lahjakkuuden sijaan korostaa jo lapsuudesta asti omattua hirmuista mielenkiintoaan hevosiin ja niiden käsittelyyn.
Hevosen kehittäjä
Koska Kontion ja minun näkemykseni eroavat näin jyrkästi, on turvallisinta pyytää kolmannen osapuolen näkemystä.
Markku Nieminen on ollut pitkään Suomen johtavia valmentajia ja yli 2000 ajetun voiton ohjastaja. Hän on vuosikymmeniä turvautunut myös Jorma Kontion palveluksiin.
”Kyllä ne lahjat täytyy hänellä jollakin tavalla olla”, sanoo Nieminen. ”Toki paljon tekemällä oppii asioita ja tietenkin silläkin on valtava merkitys, että hän on lapsesta asti tehnyt hevosten kanssa hommia ja kasvanut niiden kanssa. Hän on oppinut lukemaan hevosta.”
”Mutta silloin kun mennään tuolle tasolle, millä Jomppe toimii, niin ei lahjaton kerta kaikkiaan voi oppia noin paljon. Se on aivan varma asia.”
Markkukin korostaa Kontion kykyä saada hevosesta ekstraa irti, mutta hän muistuttaa, ettei tämäkään vielä selitä huikeaa uraa.
”Jompelle ei isoissa lähdöissä tule yli- eikä alilyöntejä. Suoritus on just eikä melkein. Ei hänellä ole sellaisia harhakuvia, mitä meillä tavallisilla kuskeilla tahtoo olla. Mielellään aliarvioidaan vastustaja ja yliarvioidaan oma hevonen. Jompelle ei sellaista satu.”
”Lisäksi hänellä on suunnaton muisti. Hän tuntee ja muistaa itse ajamansa ja vastustajien hevoset käsittämättömän hyvin.”
Edellä mainitut asiat näkyvät suoraan sillä kertaa ja niitä voidaan peilata heti hevosen sen kerran suoritukseen. Sen sijaan yksi hyvin tärkeä seikka jää suurelta yleisöltä peittoon, seikka joka heijastuu vasta hevosen seuraavaan kilpailuun. Tai pidemmällekin uraa.
”Se missä arvostan Jomppea suunnattomasti, on hänen kykynsä hevosen kehittäjänä. Hevonen saattaa voittaa 50 metrillä, mutta silti hänellä saattaa olla huomauttamista. Se ei jää pelkkään sen kerran ohjastamiseen, vaan mukana seuraa hyvät ohjeet ja neuvot siitä eteenpäin.”
”Pidän Jompesta paljon myös ihmisenä. Hänen kanssaan on helppo toimia. Hän ei höpöttele, eikä selittele turhia, mutta kun on oikeaa sanomista tai neuvomista, niin se tulee kysymättäkin. Se on loistava asia.”
Ohjastajan prototyyppi
Kaiken kaikkiaan Jorma Kontiosta on helppo piirtää kuva ohjastajan prototyyppinä.
Mikäli raviohjastajat kantakirjattaisiin ajokkiensa tapaan, tulisi Jorma Kontion lausuntoon ainakin seuraavat kohdat: Hyvä tyyppi. Ryhdikäs kevyt runko, melko isot kädet. Rennot liikkeet. Nöyrä, erittäin hyvä ja herkkä ajamaan. Hyvä suku.
Näillä avuilla Kontio jatkaa maaliskuun 5. päivä vuonna 1967 alkanutta uraansa, joka muutaman vuoden päästä ylittää jo käsittämättömän 10 000 ajetun voiton rajan.
Artikkeli on julkaistu Hevosurheilussa ensimmäisen kerran 7. elokuuta 2013 Jorma Kontio 60 v. -liitteessä
