Otto Salojensaaren tarkka hevossilmä on löytänyt monta menestyjää. Tänä vuonna kuninkuudesta kilpailee kaksi hänen kättelemäänsä hevosta.

Kuten moni muukin hevosmies, on Otto Salojensaari (72) käyttänyt ikänsä hyvän hevosen etsimiseen. Vain sillä erotukselle moneen muuhun, että hän on myös sellaisen löytänyt – vieläpä monta – ja laittanut kaikki eteenpäin.
”Mun luonnolla ei hevosta pidetä”, Otto hymähtää. ”Kaikki myydään. Ikinä en sure hevosen perään. Sen saa multa kaikkinensa,  jotta on tuurit matkas.”
”Paljon on ihmisiä jotka sanoo, että kyllä hän tämän sulle möisivät, mutta kun sä ajat sillä sitten niin lujaa. Kadehtivat sitä jos toinen pärjää. Eihän se ole itseltä pois jos toinen pärjää.”
Otolla on maine, että hän osaa ostaa myös kalliin hevosen – silloin kun se häntä tarpeeksi miellyttää. Tällainen oli Tuokkolan Touho.
Kortekallio kerran sanoi, että tule ostamaan se häneltä. Siinä meni pari kuukautta ennen kuin mentiin, niin Juha sanoi, että muistit vain sentään tulla.”
”Ajettiin autolla rinnalla kun Kortekallio ajoi sillä siinä radalla. Sanoin kaverille, että pyytäköön niin paljon kuin tahtoo, niin tuo hevonen lähtee.”
”Se hevonen miellytti. Ja myyjä oli väljä, siltä oli kiva ostaa.”
”Jos annat huonosta 500, niin se on kaikki liikaa. Ikänä ei ole sellaisesta hevosesta mitään iloa, surua tuo vain siitä lähtien kun sen ostaa. Hyvästä hevosesta voit antaa vaikka kuinka paljon, etkä häviä ikinä. Kaikki ei vaan ymmärrä hyvän ja huonon hevosen eroa.”
”Eikä hyvän hevosen miehet rutise jälkikäteen, mutta menepä myymään jollekin tuhannen ratsu, niin siitä riittää rutinaa ja perään soittelua.”
Tarkkasilmäisen maineella on toki kääntöpuolensa.
”Sitä on vaan paljon, että mies ihan peljästyy kun minä menen kysymään. Ne meinaa, että nyt hänellä täytyy olla hyvä hevonen kun Salojensaari tulee sitä kysymään.”
Hiskin Muisto meni Miettisen Jounille, siinä on sellainen mies joka ymmärtää hyvän hevosen päälle. Ja osaa laittaa hevosen pois jos näkee, ettei tällä enää montaa penniä tule. Näkee mikä hevonen juoksee ja mikä pitää antaa toiselle.”

Otto Salojensaari_0711hl (3)

Tuokkolan Touho on vahvasti ehdolla tämän vuoden kuninkaaksi, mutta se ei olisi ensimmäinen kuninkaallinen joka on Oton käsissä käynyt.
Puhetytön (vuoden 1982 ravikuningatar) ostin kolmivuotiaana ja ajoin Forssassa yhden startin. Se meni 1.42 ja se oli tammojen kärkiaika. Sitten kauppasin sen Alangon Antille
Patrikin Muiston ostin nelivuotiaana. Siitä näki heti, että se on juoksija.”
Suurosen Seppo joskus myöhemmin sitä kyseli, että minkälainen hevonen se on. Minä sanoin, että sinun pitää ostaa se hevonen. Sinä ajat sillä vaikka kuinka kovaa. Onneksi se sitten meni toiselle hyvälle miehelle, tälle Tarvaiselle.”
Yksi tuleva kuningas jäi sentään kättelemättä vaikka lapion kokoista kouraa Otolle tarjottiinkin.
”Kokemäellä näin Eri-Teräksen ja kysyin ostaa. Mies sanoi hinnan ja ojensi kätensä – sillä Myhrbergillä oli sellaiset kourat, että ne oli kuin tavallisella ihmisellä kolme.”
”Omat rahat eivät riittäneet ja kysyin Loukkolan Arvoa ja Ala-Riskun Mattia, että tulkaa nyt porukkaan. Sillä oli silloin 1.36-aika ja minä lupasin, että on se kahden viikon päästä tähtijuoksija.”
”Ei ne tohtineet lähteä porukkaan. Juoksijahan siitä tuli kun Vieterinkin kuninkuudessa löi.”

Otto Salojensaari_0711hl (4)

Oton käsien kautta on virrannut suhteettoman paljon hyviä hevosia ja niiden kaikkien luetteloiminen tässä on toivotonta, mutta mainitaan nyt muutamia nykyharrastajalle tutuimpia kuten Villiari, Vihjeen-Varma ja markkamiljonääri Muistokas.
Mitä mies hevosessa katsoo, että tällaisia löytää?
”Otan hevosesta yleiskuvan. Se saa olla vaikka kolmikylkinen kun se on vaan juoksija. Ei ne pienet seikat siellä meinaa, kyllä ne menee mukana kun hevosella on vaan lahjat ja pää joka vetää.”
”Hevonen saa olla vireä, mutta ei sellainen, että sitä saa nyrkit mustana pidellä. Vireä hevonen seisoo paikallaankin, mutta laiska koni vetää aina palan matkaa johonkin päin.”
Hevoskauppa ei ole Otolle ollut ainoa kaupan laji. Karjakauppaa hän tekee edelleen ja silloin tällöin kiinteistökauppaa.
”Romukauppaa tein 60-luvulla. Kuljetettiin Lapista romua Tampereelle.”
”Yksi kuorma oli juoksuhaudoista kerättyjä kranaatteja. Oltiin niin tyhmiä, ettei ymmärretty edes peljätä jos siellä on räjähtämätön joukossa. Otti ne sen yhden kuorman sinne romulaan vastaan, mutta sanoivat, että älkää toista tuoko.”
”Silloin olisi pitänyt pistää pystyyn oma romuliike, niin nyt olisi rahamies. Nyt lompsa on kuin kärpäslätkä.”
Yhtä kaupan lajia Otto sentään välttää.
”Jos mulla olisi vanha milli rahaa ja tekisin kuukauden autokauppaa, niin mulla ei olisi sitä milliä. Eikä autoa. Sellainen autokauppias minä olen.”
Kaupanteosta on muodostunut 65 vuodessa elämäntapa.
”Olin seitsemän ja Lindemanin Pertti minua viittä vuotta vanhempi, sen kanssa vaihdettiin hevosta. Hävisin kuin mies, mutta kaupat piti. Siinähän oppi.”
”Kyllä se aika tulee pitkäksi jos ei hetkeen tee kauppaa. Silloin pitää saada yksi tehtyä vaikka sitten tappioksi.”
”Sillä lailla olen kauppaa tehnyt, että sopii mennä mihin päin Suomea vain, niin missään ei olla kiukus.”

Vihin Mahti ja Otto Salojensaari_0711hl

Otto valmentaa edelleen hevosia vaikka sydän on leikattu ja sokeritauti vaivaa.
”Pitää olla jo hyvä hevonen, että lähden ajamaan. Koneja en pane enää ollenkaan aisoihin. Sitä on niin kuin lamassa kun tallissa ei ole hyvää hevosta. Heti sitä virkistyy kun sellaisen saa.”
Nyt Otto on virkeänä. Vihin Mahdilla on taulussa pari ykköstä ja kakkonen.
”Sillä ajaisin vielä kilpaakin, mutta ajot on nyt ajettu kun kortti meni umpeen.”
Kun Otto ei itse saa ajaa, on hän luottanut ohjat Hannu Hietaselle.
”Hietasen miehet on hyviä miehiä. Ne pystyy ajamaan oli hevonen minkälainen tahtoo. Sitten jos on oikein vaarallinen, niin pitää laittaa Markku ohjiin.”
”Paljon on sellaisia miehiä joita pidetään hyvinä ajureina kun ne ajaa lämpöisellä, mutta kun menevät suomenhevosen rattiin niin eivät pääse yhtään mihinkään. Eihän nuo lämpöiset tartte muuta kuin kattoa, ettei kenenkään päälle aja.”
Toinen virkeänä pitäjä on Roihuli, kolmivuotias joihurilainen jonka emä on Tupla-Helin 23,7a täyssisko.
”Se pitäisi jättää nelivuotiskaudelle, se menee liika lujaa. Menee nyt 1.35-vauhtia helposti. Sen ajaa äkkiä pilalle. Jos se menee hyvälle miehelle, niin se pärjää pitkälle.”
Tällä hetkellä hyvällekään alulle ei vaan tahdo löytyä ostajaa.
”Starttihevonen jonka saa viikon päästä ilmoittaa, se on nyt ainoa mikä käy kaupaksi.”
”Ei tahdo ihmisillä olla rahaa. Tämä aikakausi on niin huono, ettei näin huonoa ole mun aikana ollut ikänä.”
”Olen mä välillä sillä päällä, että ostaisi nyt joku kaikki kerralla. Se pää menee aina ohi kun saa hyvän hevosen. Ja äkkiä sitä ilman hevosta jäisi vaan keinutuoliin istuksimaan.”
Teivon Kuninkuusraveja Otto luonnollisesti seuraa tarkasti, mutta tuskin paikan päällä.
”Jos on kovin lämmin, niin en lähde. Jompikumpi voittaa, Touho tai Patrikin Muisto, ei sen väliä kumpi. Vähän luulen, että ne on kaksarissa.”