Miljoonien eurojen hevonen

”Kyllähän tuollaiset hevoset maksavat. Se on kiinnostava hevonen markkinoilla”, kommentoi Henri Ruoste ajatusta, että hänen ykkösratsunsa Kontestro DB:n täytyy olla miljoonien arvoinen.

Ja hän sanoo, että Kontestrosta on tullut jo tarjouksia, joille ei enää pitäisi sanoa ei.

”Se on nuori, terve ja uransa alussa. Ja totta kai on ratsastajia, joilla on takanaan isoja firmoja, joista jotkut myyvät aseita, jotkut jotain muuta. Ei niitä ihmisiä ole kauhean paljon, mutta on ihmisiä, joilla on mahdollisuudet tuollaiseen hevoseen. Ja jotka osaavat myös ratsastaa”, Ruoste lisää. ”Eikä se kiinnostus vähene, jos Kontestro jatkaa, niin kuin tähän asti.”

Tavallaan se on tragedia, koska Ruoste haluaa ratsastaa Kontestrolla Tokion olympiafinaalissa 2021 tai jos olympialaisia ei järjestetä, niin EM-kilpailuissa 2021. Olympialaisia vartenhan hän on elänyt yli 20 vuotta urheilijan elämää.

Usein ammattilainen voi pitää hevosta itsellään sillä ajatuksella, että sen arvo vielä nousee. Kontestro on kuitenkin jo nyt huippukallis. Toissa viikonloppuna se voitti kaksi neljän tähden GP-luokkaa, toisen yli 76 prosentin tuloksella, vaikka kansainvälisiä kilpailuita on kaikkiaan takana vain viidet. (Loka-marraskuun vaihteessa 2020)

”En mä usko, että Konstan arvo enää nousee nykyisestä. Jos ajattelee puhtaasti taloudellisesti, nyt on oikea aika myydä”, Ruoste sanoo mietteliäänä.

Hän on itse asiassa sitä samaa suomalaista kylmänrauhallista huippu-urheilijamiestyyppiä kuin Janne Ahonen  tai Kimi Räikkönen, mutta lisättynä kansainvälisen hevoskaupan vaatimalla charmilla ja kohteliaisuudella. Hevoskaupassahan hän operoi samalla käsittämättömän korkealla tasolla kuin ratsastusosaamisessaan.

”Olympialaiset ovat meillä tähtäimessä, mutta asioista on keskusteltava aina, kun tulee jokin tarjous. Myös Kontestron toinen omistaja Jochen Arl on urheiluihminen, mutta se ei hänellä ole millään tavalla samassa mittakaavassa kuin minulla. Minulla urheilupuoli on ilman muuta eteenpäin ajava asia, mutta samalla kauppa on se, joka mahdollistaa kaiken”, Ruoste hahmottelee.

Hän toteaa, että päätös myynnistä on kuitenkin tehtävä yhdessä. Miehet ovat tehneet yhteistyötä pitkään, ja he omistavat yhdessä myös muita hevosia, eikä kumppanuutta ole tarkoitus rikkoa.

Jos olympialaiset eivät olisi siirtyneet vuodella, Kontestro olisi varmaankin jo myyty, Ruoste sanoo.

”Olisihan se hienoa pitää se loppuun asti, ja kilpailla sillä itse, kunnes se jää eläkkeelle. Mutta realistisesti ajateltuna se ehtii vielä tehdä uran jonkun muun kanssa”, hän lisää.

Kun puhutaan nykyisestä Kontestrosta, puhutaan siis valtavan kalliista ja harvinaislaatuisesta eläimestä. Mutta kun Kontestro syntyi, se oli hyvin tavallinen belgialainen varsa, sikäläisten hevosharrastajien kasvattama. Kontestron isä Contendro on kenttähevoskasvatuksessa arvostetuimpia isäoriita, ja estehevosista se on isänä esimerkiksi Fredrik Jönssonin Cold Playlle. Oriin mainostetaan jättävän kaunista niskan asentoa ja upeaa liikkumista sekä hyppäämiseen tekniikkaa, varovaisuutta ja kykyä.

Kontestron ovat kasvattaneet belgialaiset Ronny  ja Ria de Beule van Holle. He ovat seuranneet ihastuksella ja hämmästyksellä kasvattinsa uraa.

He ostivat Kontestron emän Esterin (Cassini II – Julio Mariner) 3-vuotiaana ja ratsuttivat sen itse.

”Se oli hiukan spesiaali, eikä aina niin helppo. Luonne oli erikoinen, eikä se ollut kovinkaan sosiaalinen ihmisiä kohtaan”, kasvattajat kertovat.

Tamma kilpaili koulussa ja esteillä helpoissa luokissa, mutta ei edennyt pidemmälle, koska sillä alettiin teettää pian varsoja. Kasvattajille se teki kolme varsaa, ja sitten vielä yhden heidän nimiinsä, mutta uudelle omistajalle. 2009 syntyi tamma Jesterelle Qualitysta, 2010 Kontestro Contendrosta ja 2011 ruuna Lyon d’ Argilla Flipper d’Ellestä. Kaikki kolme myytiin jo varsoina. Neljännen varsan isäksi valittiin Diabeau, mutta tamma myytiin sen ollessa kantavana. Ester päätyi Ruotsiin, jossa se sai vielä varsan Bengt Nababista.

Kun Kontestro syntyi, se oli vankka varsa. ”Luonteeltaan aika huimapäinen ja utelias kaikkea kohtaan”, kasvattajat kuvaavat.

Sillä oli jo silloin erinomainen tasapaino ja paljon sisua – juuri niitä ominaisuuksia, joita Ruoste Kontestrossa arvostaa.

”Emä Ester taas oli yleensä kantavana, ja silloin yleensä hieman äkäinen eikä kovinkaan elegantti. Mutta se oli erittäin hyvä emä varsoilleen”, kasvattajat kertovat.

Maitovarsa-Kontestron kanssa käytiin muutamissa huutokaupoissa, mutta pikkuoria ei valittu. Se oli syynä siihen, että de Beule van Hollet päättivät luopua kasvattamisesta, ja he myivät siitostammansa Esterin. Kontestro pääsi kuitenkin finaaliin kansallisessa varsanäyttelyssä Jeverleessä, ja sieltä se myytiin belgialaiselle olympiaesteratsastajalle Herman van den Broeckille.

Nyt kasvattajien tunne on erikoinen.

”Kun Kontestro syntyi, emme olisi ikinä uskaltaneet unelmoida, että jonain päivänä se voi olla valikoituna olympiajoukkueeseen”, he sanovat.

”Olemme pieniä kasvattajia pienestä kylästä, ja olemme otettuja kunniasta saada kokea jotain tällaista. On teidän ponnistelujenne ansiota, että Kontestro on päässyt näin pitkälle. Toivomme teille paljon menestystä”, kasvattajat kiittävät suomalaisia.

Van Den Broeckilla ja hänen kumppanillaan Ingrid Daelemanilla Kontestro oli viisivuotiaaksi. Van den Broek on belgialainen esteratsastaja, joka kilpaili Los Angelesin olympialaisissakin.

”Kun näimme Kontestron tulevan kehään näyttelyssä, se näytti hyvin kivalta. Se liikkui hyvin, sillä oli hyvä laukka ja se meni hyvin ylämäkeen. Pidimme myös sen hyvästä holsteinilaisesta Contendro-Cassini-suvusta”, Daeleman kertoo.

Kontestro kasvoi heidän laitumillaan, ja se ruunattiin aikanaan. Se ratsutettiin, kun se täytti 4.

”Se oli kiva varsa, ja se oli helppo laittaa satulaan”, Daeleman kertoo.

4- ja 5-vuotiskaudella Van Den Broek kilpaili ruunalla joitain pieniä luokkia.

”Mutta vain muutamia. Haluamme antaa nuorten hevosten kehittyä rauhassa, ja teemme varovasti”, Daeleman kertoo.

Kilpailuissa Kontestro oli kuitenkin liian pelokas, ja se ei vaikuttanut riittävän vahvalta ja voimakkaalta, että Van den Broek olisi innostunut siitä.

”Se hyppäsi hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin. Itsekin ratsastin sillä vähän, ja se oli kiva hevonen ja helppo ratsastaa. Siinä oli tarpeeksi verta, mutta se ei ollut millään lailla hullu. Mutta se halusi mennä ja työskennellä joka päivä”, Daeleman kuvaa.

Van den Broek alkoi miettiä, että Kontestro sopisi kenttähevoseksi, koska se liikkui ja myös hyppäsi hyvin, vaikkakaan ei esteratsastajan käyttöön riittävästi.

”Sitten mieheni sanoi Nick van Laerille, joka meni kenttääkin, että sinun täytyy tulla kokeilemaan tätä hevosta. Ja hän tuli, kokeili kaksi kertaa, ja sitten hän osti sen”, Daeleman kertoo.

Hän toteaa, että vaikka Kontestrolla oli hyvät askellajit, eivät he silti ikinä ajatelleet, että siitä voisi tulla sellainen hevonen, mikä se on tänä päivänä.

”Toivottavasti se pääsee olympialaisiin”, Daeleman sanoo.

Kontestro Belgian nuorten hevosten mestaruuskilpailuissa Linda Meischin kanssa.

Viisivuotiaana Kontestron osti siis belgialainen ammattiratsastaja Nick van Laer.

”Tiesimme, että se oli ollut BWB-mestaruuksissa varsana. Suunnitelmamme oli, että siitä Nick saa itselleen kenttähevosen, mutta ajattelimme samalla, että jos Kontestrosta ei tule kenttähevosta, se sopii kouluun”,  Linda Meisch kertoo.

Hän on van Laerin puoliso, ja ammatiltaan juristi ja kirjanpitäjä, mutta työskennellyt jo pitkään hevosten kanssa ja noussut inter-tasolle kouluratsastuksessa.

”Talvisin Kontestro kävi erilaisilla esteradoilla, mutta kun se liikkui hienosti, aloin työskennellä sen kanssa enemmän kouluratsastuksessa. Se oli kuitenkin todella kuuma, ja esteratsastusharjoitukset eivät tehneet työtäni helpommaksi. Etenkin vaihdot… Se vei tunteja! Työskentelimme paljon myös ihan yksinkertaisten asioiden, kuten siirtymisten kanssa. Se oli ainakin riittävän vaikeaa!” Meisch kertoo.

Van Laerin mielestä Kontestro ei hypännyt tarpeeksi hyvin selkänsä läpi, ja ruuna alkoi siirtyä kokonaan kouluratsuksi.

”Aloitin aivan pienistä kilpailuista. Kontestroa piti ratsastaa todella pehmeästi, eikä se ollut helppoa, sillä se oli niin kuuma. Suhteemme kuitenkin parani ja parani, ja pian joka kerta, kun menin talliin, Kontestro hirnui minulle. Ajattelen, että lopulta se oli juuri aiempaa parempi suhteemme, joka muutti paljon. Kontestro avautui, ja antoi minun tehdä itsestään kouluhevosen”, Meisch jatkaa.

Yhdeksän kuukauden ahkeran työskentelyn jälkeen ratsukko osallistui isompiin kilpailuihin Belgiassa: ensin pronssicupiin Hulsterlossa ja sitten Belgian nuorten hevosten mestaruuksiin, joissa piti jo vaihtaa joka kolmannella.

”Kontestro oli silloin 7, ja olimme lopputuloksissa viidensiä. Olin niin onnellinen!” Meisch kertoo.

Sen jälkeen asiat tapahtuivatkin nopeasti. Kontestro oppi leikkimään ravillaan ja tekemää passagea, joka oli ratsastajasta kerta kaikkiaan upeaa. Sitten tehtiin video.

”Ja se toi Jochen Arlin, joka tuli Henrin kanssa kokeilemaan Kontestroa”, Meisch muistelee vuotta 2017.

Hän kertoo, että Kontestron ja Henrin välillä klikkasi välittömästi.

”Kun näin heidät, tiesin heti, että olen menettänyt Kontestron. Eikä minua enää sen jälkeen hämmästyttänyt nähdä heitä ringissä saamassa isot prosentit”, Meisch kertoo.

Toki hän kouluratsastajana ymmärtää sen pitkän ja epävarman tien, mikä on suorituksen takana.

”Me tiesimme, että Kontestrossa on laatua, ja me tiesimme, että Henri on kova tekemään työtä”, Meisch painottaa. ”Se on tärkeä asia. On kaksi eri asiaa leikkiä vähän ravin rytmillä kuin tehdä grand prix, niin kuin he tekevät.”

”Nyt pidän sormet ristissä, että he pääsevät olympialaisiin. Sitten meillä on ollut osamme kolmen olympiahevosen uralla: Ranskan Zo Whatin, Suomen Kontestron ja Riossa Dominikaanista tasavaltaa edustaneen Foco Loco W:n”, Meisch kertoo.

Video Kontestrosta Meischin kanssa täällä.

Ruoste ei itse asiassa tiennyt ennen tätä artikkelia Kontestron taustaa kovinkaan tarkkaan.

”Käsitin, että Konsta oli ehkä tehnyt jotain kenttäohjelmia. Se vaihtoi ja kääntyi vähän piruettiin. Mutta en hevosta kokeillessani oikeastaan mieti sitä, mitä se on tehnyt aiemmin, vaan vain sitä, minkä tunteen se tuo ja miten se reagoi”, Ruoste paljastaa.

Kontestro tuntui siltä kuin piti. Hevoselta, joka oli potentiaalinen, reagoi hyvin ja pystyi muuttamaan itseään. Lisäksi se oli Ruosteelle sopivaa hevostyyppiä: tulikuuma ja kevyt.

”Mä ostan nykyään vain hevosia, jotka sopivat minulle. Kontestro sopii yhä edelleen”, hän hymyilee.

Koska Kontestrossa oli riittävästi energiaa, reaktionopeutta ja tasapainoa, Ruoste ja Arl päättivät hankkia sen. Tavoitteet eivät olleet mitenkään erityiset, mutta eiväthän he toki ole kiinnostuneita muista kuin mahdollisista kansainvälisistä GP-hevosista.

Ville Vaurio oli samaan aikaan Saksassa, kun Kontestro tuli talliin. Hän kertoo, että ei kyllä itse pystynyt näkemään hevosessa mitään erityistä.

”Ei siihen uskonut varmaan kuin Henri. Mä itse taisin sanoa hänelle, että toi hevonen oli virheostos”, Vaurio paljastaa.

”Se rikkoi maneesin ikkunankin ensimmäisellä viikolla, kun se pukitti ja potkaisi tai jotain. Mutta onhan Henri ihmeitä tehnyt ennenkin”, Vaurio kertoo.

Ruoste piti siitä, että Kontestro yliyritti aina, eikä sitä koskaan tarvinnut patistaa. Piti vain ratsastaa niin, että energia alkoi suuntautua oikeaan suuntaan. Ruoste ratsasti Kontestroa reilut 2 vuotta ennen ensimmäisiä kilpailuita.

”Olisi sillä voinut mennä GP:tä aiemminkin, mutta silloin se ei olisi ollut lähellekään sitä tasoa, kuin toivon”, Ruoste kuittaa. ”Kuumilla se ihan alku kestää kauemmin, mutta jos hevosella on hyvä tasapaino, sille on aika helppoa opettaa GP:n asiat.”

Hän huomauttaa, että Kontestrolla on luontainen vahva laukka, mutta ravin mekaniikka taas on enemmän tehty. Piaffi ja passage taas ovat vähän eri asiaa, ja ne Kontestro tekee hyvän tasapainonsa ansiosta helposti.

”Ensin sitä alkaa toivoa, että kyllä tämä on GP-hevonen, ja sitten alkaa laittaa rimaa ylemmäs ja ylemmäs ja siirtää maalia aina eteenpäin”, Ruoste kuvaa prosessia.

Varsinaista maalia Ruoste ei ole vieläkään asettanut, mutta jotain kertoo se, että se 76 prosenttia on tullut ohjelmalla, jossa oli ratsastajan mukaan vielä paljon pientä korjattavaa siellä täällä ja jossa ei vielä ratsastettu erityisen paljoa isoa liikettä ulos.

Muutamat ostajaehdokkaat Kontestrolla ovat vuosien varrella käyneet, mutta osa on karsastanut vähän sen ulkonäköä, osalle se on ollut liian vaikea ratsastaa.

Ruosteelle ruuna on melko täydellinen. Niin estehevosjalostuksen tulos kuin onkin, Kontestrolla on kouluhevoselle ihanteellinen luonne.

”Se on tosi herkkä, kiltti ja rohkea hevonen, joka reagoi paljon ratsastajaan, vaikka samaan aikaan se on pelkäämätön, itsevarma ja tuntuu siltä, että mikään ei sitä hetkauta. Se näkee kaiken ja pitää itsestään huolen, mutta silti se pystyy samalla keskittymään täysin ratsastajaan”, Ruoste kuvaa.

Hänen tallinsa on täynnä hienoja, nuoria ja potentiaalisia hevosia. Silti Kontestro on ihan omassa luokassaan, Ruoste sanoo.

”Siinä on pelivaraa joka suuntaan; voimaa, tasapainoa ja liikettä. Sen selässä on mahtava fiilis, kun asiat onnistuvat”, hän kehuu.

Mutta koko ajan hän joutuu samalla elämään hieman myös sitä mahdollisuutta, jossa Kontestro ei olekaan oman satulan alla.

”Kun saa kerran kokea jonkun hevonen kanssa tietyn fiiliksen, se auttaa paljon muiden hevosten kanssa. Siksi Konsta on vienyt minua ratsastajana jo nyt paljon eteenpäin”, Ruoste kiittää.

Artikkelia laadittaessa Ruoste katseli videon Kontestron ensimmäisestä kesästä. Video löytyy täältä. Ruoste naurahtaa, että siinä ruuna näyttää enemmän hyppääjältä.

”Se on ollut kasvattajilleen tärkeä hevonen, mutta ehkä kukaan kouluratsastusta tavoitteleva ei olisi sitä heti varsana ostanut. En ainakaan itse olisi vielä tuossa vaiheessa nähnyt sen tulevaisuutta”, Ruoste sanoo.

”Ilmeet taas ovat samat kuin nykyään”, hän huomauttaa. ”Kontestrolla on omalaatuinen mimiikka, eikä se ole klassisen kaunis. Se ei ole kiiltokuva, vaan se kaunistuu liikkuessaan. Kun meillä asiakkaat kävelevät tallin läpi, kukaan ei pysähdy sen karsinan eteen. Mutta niin kuin Sönke Rothenberger  minulle opetti: jokainen hevonen on kaunis, kun sillä on voittoruusuke korvalla”, Ruoste miettii.

Hän kertoo, että kaunis hevonen on paljon helpompi myydä, kuin tavallinen tai rumahko.

”Mutta minulle itselleni ulkonäkö ei merkitse mitään, vaan se kuinka hevonen liikkuu”, hän korostaa.

”Ja Kontestroahan minä en yritä myydä, vaan yritän pitää”, hän lisää.

Henri Ruosteen ja Kontestron rata tältä vuodelta DressageHubilta täällä.

https://youtu.be/uvtVquhtLak