Pasi Aikio

45-vuotias ravivalmentaja Ekeröstä, Ruotsista.
Syntynyt Tukholmassa, kasvanut Pohjois-Ruotsissa, Tornionjokilaaksossa.
Suku kotoisin Suomen Lapista.
Vaimo ja kaksi lasta.
Valmentaa 44:ää hevosta Ytterstassa, Menhammarin siittolan kilpatallissa.
Valmennettavat juosseet tänä vuonna 64 starttia ja yli miljoona kruunua.
Kaikkien aikojen suosikkihevonen Moni Maker.
Unohtumattomin ravikilpailu paikan päällä nähtynä Scarlet Knightin Hambletonianin voitto.
Suosikkikappale  AC/DC: Thunderstruck.
Viimeisin luettu kirja Jan Guillon Men inte on det gäller din dotter – Tyttäresi tähden.
Mieliruoka kala.
Mielijuoma vesi.

Suomalaisjuurinen Pasi Aikio on kulkenut pitkän tien monen ruotsalaisen huippuvalmentajan opissa. Nyt hänellä on elämänsä tilaisuus nousta itse kärkitreenareiden joukkoon.

Tukholman suurkaupunki muuttuu yllättävän äkkiä täydelliseksi maaseuduksi, kun ajelee naapurikunta Ekeröön. Ja kun nyt puhutaan täydellisestä, niin myös tarkoitetaan täydellistä. Kaikesta huokuu tietty vauraus. Jokaisen ohitettavan tilan pihapiiri on ojennuksessa. Maisemista saisi otettua tuhansia erilaisia kuvia postikortteihin, jotka henkisivät maalaisromantiikkaa.
Nyt matkan kohteena oleva Ytterstan tila ei ole poikkeus. Tarhoissa ja laitumilla olevat hevoset kertovat, että ollaan hevostilalla, mutta muunlaistakin järjestystä nähneen silmään siisteys on harvinaislaatuista. Jos heinänkorsi on jossakin vaiheessa tippunut kuormasta pihalle, niin enää sitä ei ainakaan maassa näy.
Ytterstassa on päätila Menhammarin kilpatalli, ja sieltä on lähdetty voittamaan suurkilpailuja Prix d’Ameriqueta ja Elitloppetia myöten. Nyt Ytterstassa valmentaa Tukholmassa syntynyt, ja Haaparannan Karungissa kasvanut Pasi Aikio. Miehen kuivankäppyrä olemus kertoo vielä Tornionjokilaaksoa pohjoisemmista, lappilaisista juurista.
”Suku on Karigasniemestä, siellä on isän kotipaikka vielä jäljellä”, Aikio kertoo. ”Yritän ehtiä käydä siellä kerran vuodessa. Tykkään metsästää ja kalastaa. Niitä on täälläkin mahdollista tehdä, mutta pohjoisessa se on kaikista hauskinta. Silloin rentoutuu, murheet unohtuvat eikä töitä ajatella. Juuret ovat Suomessa, ja osa minusta on suomalaista, mutta kyllä jääkiekossa Ruotsi–Suomi-matsissa kannatan Ruotsia. Siinä kulkee raja.”
Pitkän tien raviurheilussa kulkenut Aikio on tyytyväisen oloinen esitellessään tallia ja sen hevosia. Mies tietää, että nyt hänellä on tilaisuus nousta aivan uudelle tasolle rakastamassaan lajissa. Sen mahdollistaa Ytterstan puitteet ja tallin hevoskalusto.
”Tämä on joka lailla legendaarinen paikka”, Aikio korostaa. ”Aivan mahtava olla täällä töissä. Kaikki hoidetaan viimeisen päälle. Paikat ja henkilökunta.”
Tilaa ja sen valmennuspaikkoja pitää yllä kaksi siihen palkattua henkilöä. Henkilökunnan huolenpidosta kertoo jotakin esimerkiksi heille varta vasten tehty kuntosali. Se on henkilökunnan käytössä luonnollisesti vapaa-aikana, mutta kaksi kertaa viikossa myös työaikana.
”Silloin tulee treenari, joka laittaa meidät siellä töihin. Saamme liikuntaa ja hierontaa. Työnantaja on varmasti laskenut, että tienaa pidemmässä juoksussa tällä itsekin. Totta kai, kun henkilökunta pysyy kunnossa ja viihtyy, niin työ maittaa, eikä sairauspoissaolojakaan tule niin paljoa.”
Aikiota ennen tilalla valmensi Stefan Hultman. Hän teki sitä täysin omaan lukuunsa. Vaikka Aikiolla on ammattivalmentajalisenssi, hän on Menhammarin palkkalistoilla. Tallissa on kuitenkin työnantajan hevosten lisäksi muidenkin omistajien, kuten Travkompanietin, hevosia.
”Olen Menhammarilla töissä, he laskuttavat ulkopuoliset hevoset, ja minä saan niistä provikoita.”
Aikion apuna kilpatallilla työskentelee 8 henkeä, ja tunnettu Emil Magnusson hoitaa kengitykset.
”Tänne vaan, jos on hyvä heppa”, Aikio vinkkaa suomalaisille hevosenomistajille. ”Valmennuksen päivämaksu on 400 kruunua ja verot. Palkinnot ovat aika paljon Suomen tasoa isommat.”
Aikio lopetti pari vuotta sitten oman valmennustallin pitämisen ja siirtyi Stefan Hultmanin ”ykkösmieheksi”. Kun Hultman sai viime syksynä sydäninfarktin, palkattiin Aikio tallin valmentajaksi. Suuri osa Hultmanin hevosista siirtyi hänen treeniinsä, ja nyt on tullut jo uusiakin valmennettavia.
Muutama viikko sydäninfarktin jälkeen Hultmanilla todettiin harvinainen hermo-lihasliitoksen sairaus myastenia. Hän pysyi julkisuudesta pois kokonaan, kunnes kertoi kuukausi sitten tilanteestaan Expressenille.
”Se on ainoa, mitä minäkään tiedän. Ei hänestä ole muuten kuulunut sanaakaan”, Aikio kertoo. ”Hän häipyi täysin kuvioista, halusi olla aivan rauhassa. Se on ihan ymmärrettävää, eihän mikään merkitse toipumisen rinnalla mitään.”

Ravihevoset kuuluivat jo Pasi Aikion lapsuuteen. Hän oli hieman alle kouluikäinen, kun isäpuoli Martin Harila hankki hevosia.
”Alussa se oli enemmän pakko. Piti auttaa hevosten kanssa”, Aikio myöntää. ” Eikä se hevosten harjaaminen ja karsinoiden siivoaminen ollut mitenkään hauskaa. En välittänyt hevosista, vaan tein sen, mitä käskettiin.”
Hän muistaa tarkalleen hetken, jolloin pakko muuttui omaksi innostukseksi.
”Olin toisella kymmenellä, kun pääsin ajamaan hevosta ensimmäistä kertaa yksin. Se oli Tornionjoen jäällä ja ajaminen olikin hauskaa. Siitä se lähti.”
Perhe muutti muutaman kerran pohjoisen ja etelän välillä. Heidän asuessaan Tukholman kupeessa Upplands Väsbyssa oli aivan naapurissa Olle ”Lappen” Lindqvistin talli. Lindqvist on Ruotsin raviurheilun legendaarisimpia nimiä. Hän on muun muassa voittanut Derbyn Cal Minilla ja Spinoonilla, ja kävi Micko Tillylla voittamassa New Yorkissa vuonna 1977. Viimeksi mainittu oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa syntynyt, valmennettu ja ruotsalaisen omistama hevonen voitti USA:ssa.
”Kävin auttelemassa häntä. En ollut varsinaisesti töissä, mutta aina Lappen jonkun kruununkin pojalle heitti.”
Koulunkäynti ja opiskelu alkoi siinä vaiheessa tuntua vähintäänkin epäkiinnostavalta. Ne saivat jäädä, kun Aikio lähti ensimmäiseen työpaikkaansa, Olle Hedinille. Hedin muistetaan parhaiten suomalaisillekin kovin tutusta Dartster F:sta. Ori kävi täällä voittamassa mm. vuoden 1982 Finlandia-ajon ja St Michelin. Jälkimmäisessä se juoksi kilometrin ratojen sen aikaisen ME-ajan 12,8a.
Aikiota alkoi kuitenkin vuoden Hedinilla olon jälkeen monen muun nuoren miehen tavoin poltella nähdä maailmaa. Pekka Korpi valmensi tuolloin USA:ssa ja Aikion isäpuoli Harila tunsi Pekan isän Allan Korven. Tarkoitus oli Allanin avulla hankkiutua Pekalle töihin. Toisin kävi.
”Soitin Allanille, mutta hän sanoi, että älä sinne lähde, tule tänne. Niin lähdin Floridan sijasta Forssaan.”
Aikio ei harmittele lännen muuttumista idäksi, päinvastoin.
”Se oli mahtavaa aikaa. Siellä oppi paljon valmennuksesta ja kengityksestä. Aku (Allan Korpi) pärjäsi siihen aikaan tosi hyvin, ja voittoja tuli paljon. Oli hauska katsoa, kun Aku puuhaili hevosten kanssa. Hän halusi vielä lisäksi opettaa ja selitti aina kaiken, mitä teki. Hän oli loistava opettaja.”
Vaikka Aikio työskenteli jatkossakin legendaarisilla valmentajilla, kuten Erik Svenssonilla, Tommy Hannélla ja Torbjörn Janssonilla, jäi Allan Korvella olo hänelle erityisesti mieleen.
”Aku on minulle esikuva joka tavalla. Hevosmiehenä ja ihmisenä. Häneltä ei kirosanaa päässyt. Herrasmies, joka osasi käyttäytyä ja otti aina toiset ihmiset huomioon.”
Aikio käy edelleen silloin tällöin Forssassa.
”Sinne jäi kavereita, ja varsinkin Kari-Matti Lehtokankaan kanssa pidetään yhteyttä.”
Vuoden Korvella olon jälkeen kutsui Ruotsin armeija, jonka jälkeen vuorossa oli Erik ”Busen” Svenssonin talli. Siellä mukana oli Aikion oman perheen Came Key. Valorama’s Priden poika voitti 3-vuotiaana perinteisen Ibrahim Paschas Loppin ja oli vuotta myöhemmin Derbyn viides. Svenssonia seurasi työnantajana Tommy Hanné.
”Mahtava äijä joka lailla. Hän oli suora, ja jos hän tykkäsi, että jotain on väärin, niin hän kyllä sanoi. Hänessä oli sitä samaa kuin Akussa, halusi opettaa.”
Aikio poikkesi myös Italiassa ja oli muutaman kuukauden Heikki Korvella.
”Työmaa oli hyvä, mutta en oikein kotiutunut maahan.”
Seuraavakaan työnantaja ei esittelyjä kaipaa, Torbjörn Jansson.
”Kun on töissä jollain, niin tietysti katsoo työnantajan ajamisia lähdöissä. Janssonia parempaa kuskia on vaikea löytää. On edelleen huippu, vaikka ei juuri nyt tilastoissa näykään.”
Kun Jansson lopetti valmentajana, jatkoi Göran Lång hänen paikallaan ja sai perinnöksi lähes kaikki hevoset sekä Pasi Aikion.
”Olin siinä vielä monta vuotta.”
Aikion oppilasvuosien saavutuksia oli muun muassa vuodesta 1957 asti ajetun oppilaskilpailu Travronden Guldklockan finaalin voittaminen kolmeen kertaan, vuosina 1998, 2001 ja 2003.
Stall Staffan osti 2000-luvun alussa Erikssundin siittolan kokonaisia ikäluokkia, ja Aikio siirtyi Julmyraan – jossa nykyään valmentaa Reijo Liljendahl – sisäänajamaan nuoria hevosia. Hänelle osui loistava ikäluokka, kun siihen kuului Triton Sund, Turbo Sund ja Talang Sund.
Vuoden Stall Staffanilla olon jälkeen Aikio löysi työpaikan kahdeksaksi seuraavaksi vuodeksi, Carl-Olovf Johanssonin ja hänen tyttärenpoikaansa Peter Karlssonin Stall Farmingin yksityisvalmentajana. Fituna Gårdin talli oli sama, jossa Timo Nurmos valmensi sittemmin vuosia. Lukas Farming oli tallin ykkösnyrkki ja kävi voittamassa Pariisissakin.
”Siellä pääsin valmentamaan omin päin. Jokaisella valmentajalla töissä olosta on ollut hyötyä, ja minulla oli hyviä oppivuosia. Niitä kokemuksia on pitänyt ajatella omalla järjellä. Tekisikö itse niin, vai ei. Ehkä eniten olen oppinut siitä, että jossain on tehty minun mielestäni väärin.”
2010-luvun alussa Aikio siirtyi Tystbergaan ravikoulun opettajaksi. Hän sai ammattivalmentajalisenssin ja treenasi koulun oppilaiden kanssa tallin hevosia.
”Olin siinä kaksi vuotta, ja koulu lopetettiin, mutta olin kyllä jo kypsynytkin siihen opettajana oloon. Sitten näin Travrondenissa ilmoituksen, jossa Hultmanille etsittiin apuvalmentajaa.”
Viimeinen startti valmentajana ennen Hultmanille siirtymistä oli mainio. I Am Unique voitti Eskilstunassa ja teki nelivuotiaiden tammojen Ruotsin ennätyksen 14,8a/3140m.
Monien mutkien kautta Pasi Aikio siis päätyi Menhammariin.
”Nyt tuntuu, että täällä ollaan loppuun saakka. Ei tällaista tilaisuutta enää varmaan saa. Ja elämä on nyt täällä. Puoliso Anna-Karin Lindgren työskentelee siittolan puolella. Asumme tuossa muutaman kilometrin päässä ja meillä on kaksi lasta, 3- ja 9-vuotiaat. Heitä ei hevoset kiinnosta. Varsinkin vanhempi on vaksinoitu hevosia vastaan.”

Pasi Aikion kiittelemät valmennuspaikat sisältävät 800 metrin suoran, 5 kilometrin metsälenkin ja 700 metrin mäen.
”Tykkään ajaa hevosilla paljon”, Aikio sanoo. ”Valmennan niitä kovaa, mutta niin, ettei tarvitse ajaa kovaa. Sydämen pitää tehdä kunnolla töitä, ilman hurjia vauhteja. Meillä on mäki, mutta ellei sitä olisi, treenaisin jarrukärryllä tai raskaalla hiekkaradalla.”
Kaikilla hevosilla on lenkeillä pulssimittari, ja Aikio seuraa kärryihin telineellä kiinnitetystä iPadista valmennusryhmän jokaisen hevosen pulssia.
”Siitä on paljon apua, kun pulsseja seuraa joka kerta. Heti näkee, jos joku on sairas ja sen voi lähettää kotiin. Ei tule ajettua sairaana.”
Aikio pitää itseään kunnossa ja pelaa muun muassa salibandya pari kertaa viikossa.
”En ole ollut huippu-urheilija, mutta olen aina liikkunut paljon ja tehnyt jotain. Yritän ajatella hevosia omien kokemuksieni kautta. Hevosen hyvinvointi on tärkeintä. Ellei hevonen voi hyvin, se ei suoritakaan hyvin. Jos se olisikin niin helppoa, että se voittaa eniten lähtöjä, joka ajaa eniten ja koviten treeniä.”
Hevosten hyvinvointia varmistaa eläinlääkäri Nils Ronéuksen ja hevoshieroja Mikael Nyqvistin jokaviikkoiset käynnit. Hyvinvointiin kuuluu luonnollisesti myös hevosen motivaation ylläpitäminen.
”Ei hevonen itse ymmärrä, miksi ajan tuolla metsässä sitä edestakaisin mäkeen. Se raja, että pystyy pitämään valmennuksen hevoselle mielekkäänä on ohut, ja sen väärälle puolelle on helppo tippua.”
Suurin osa hevosista menee juuri mäkivalmennusta. Sitä Aikio harjoitti jo Fitunassa, mutta tarpeen tullen valmennusta sovelletaan.
”Jokainen hevonen on erilainen. En voi ajatella, että nyt ajetaan vaan mäessä, kun meillä mäki on. Ei se ihan kaikilla toimi, ja niille pitää keksiä jotain muuta. Ikinä tässä ei ole valmis. Koko ajan pitää olla hereillä uudelle.”

Valmennustallinsa hevosmateriaaliin Pasi Aikio on perin tyytyväinen.
”Hevoset ovat huippuluokkaa”, Aikio kuittaa. ”Nimbus C.D. on ykköshevonen, mutta ei Venkatesh ole sitä juuri jäljessä. Jos se pysyy lähdöissä rauhallisena, niin ei siltä kukaan ainakaan karkuun juokse. Molemmista odotan hevosta aivan terävimmälle huipulle.”
Nimbus C.D. ei 09,8a ennätyksellä ja kolmen miljoonan kruunun voittosummalla ole kuitenkaan vielä numerollisesti tallin ykkönen. Sitä paikkaa pitää vielä hallussaan Elitloppetissakin nähty Orecchietti 09,5a, voittosummalla 4,3 milj. skr.
”Se on jo 9-vuotias, ja ongelmia alkaa olla kasaantunut. En ole kovin toiveikas sen kanssa.”
Vaikka hänellä on treenissä vielä edellä mainittujen lisäksi kaksi kruunumiljonääriä, Quality Questioned ja Queasy, niin vasta nuoremmat hevoset saavat hänet oikein innostumaan kehuihin.
”Nuoret hevoset vasta mielenkiintoisilta näyttävätkin. Nelivuotiaissa on tamma Cayenne Ovel (11,9ake 3-vuotiaana). Se on juossut meiltä vasta yhden lähdön ja oli kuudes, mutta tuli täydellä vauhdilla maaliin. Sitä on treenattu raskaasti, ja se varmasti menee eteenpäin starteista. Sillä tähdätään Stochampionatiin.”
Uusimpana tulokkaana nelivuotiaista on hollantilaisomisteinen italialaistamma Trecciadoro Rex, joka aloitti Aikiolla Elitloppet-lauantaina Klas II:sen finaalin nelosena ennätyksellään 12,4ake. Startti oli vasta sen uran kuudes.
Kolmevuotiaita treenilistoilta löytyy 14, niistä toistaiseksi pisimmällä on pari kertaa Solvallassa voittanut Ullyett 15,6ake.
”Niissä on tosi mielenkiintoisia. Vielä ei ole paljoa kilpailtu, mutta nyt niitä alkaa tulemaan ulos.”
Erityisen tyytyväinen Aikio on yhden oriin jälkeläisiin.
”Maharajahlaiset ovat ihan oma rotunsa. Ori on Viking Kronoksen manttelinperijä.”
Ei ole sattumaa, että tallin 3-vuotiailla ei ole kiirehditty starttiin. Varsat tulevat 1,5-vuotiaina kilpatalliin, ja vaikka Aikio pitää ikäluokkakilpailuja tärkeinä, hän ei halua yrittää millään hevosella niihin väkipakolla.
”Kun kuuntelee, niin monet ajelee jo tässä vaiheessa kesää 1.20-vauhteja 2-vuotiailla. Meillä ei ole yksikään rikkonut vielä 1.40-rajaakaan, paitsi ehkä pätkällä omia aikojaan metsälenkillä kiihdytellessään.”
Niinpä Aikiolta ei kaksivuotisstarttareja juuri nähdä.
”Minusta hevoset eivät ole vielä siihen valmiita, ainakaan henkisesti. Vauhtia ja varmaan jaksamistakin olisi, mutta kun ajatellaan, kuinka harva kaksivuotiaana menestyneistä on mukana 6–7-vuotiaina, niin minusta niillä kilpaileminen ei ole viisasta. Mieluummin annan jokaiselle varsalle sen ajan, minkä se tarvitsee.”
Pasi Aikion kanssa on ollut mukava haastella. Mies tuntuu löytäneen oman paikkansa maailmassa ja odottaa selvästikin innolla, mitä tallin hevoset alkavat radoilla näyttämään. Kriittisiä äänenpainoja hänestä ei tahdo saada irti lainkaan, mutta hieman usuttamalla hän sentään jotakin löytää. Vaikka suomalaisittain Ruotsin palkintotaso tuntuu lähes utopistiselta, siinä on Aikion mukaan selvästi parantamisen varaa. ”Eihän täällä palkinnot ole sellaisia, mitä niiden pitäisi. Ne eivät ole seuranneet kaikkia muita kustannuksia. Nythän ne paranee kahden vuoden päästä, kun 3-vuotiaille tulee vähintään 50 000:n ykkösiä ympäri maata. Se on jo selvästi herättänyt ihmisten intoa ja mielenkiintoa satsauksiin.”