Keijukainen ja GP-ratsastaja - suitsilla ja ilman

Sitten kumpikin käveleskelee tallinpihan ympäri kulkevaa pikkutietä jonkun sata metriä vierekkäin. Hevosella on selkäloimi, mutta riimua tai päitsiä sillä ei ole. Se on irti pihassa niin kuin tielläkin.Kentällä pysähdytään hetkeksi miettimään. Lusitanoruuna Sultan silmäilee hetkisen hajamielisenä ympärilleen. Froment rapsuttelee sitä otsasta. Sitten he lähtevät vierekkäin raviin.Ollaan Belgiassa Zandhovenissa, väliaikaisella tallilla..Alizee Froment 37-vuotias ranskalainen kouluratsastaja ja esiintyvä taiteilija.Kuuluisat hevoset Mistral ja Sultan de Coussoul. Ruuna ojentelee etusiaan Fromentin raipalla näyttämään paikkaan, halutulle korkeudelle. Koska olemme tottuneet näkemään työtä tekevällä hevosella yleensä kuolaimet suussaan, keskittynyt ilme ja viivaksi puristunut suu näyttävät jotenkin hassunkurisilta. työtä tekevä hevonen nyt vain on tämän näköinen, korvatkin hieman takaviistossa.Isot liikkeet kiihdyttävät Sultania selvästi, ja sen katse terästyy hieman. Kaiken lisäksi naapurin kana juoksee kentälle ja alkaa jostakin syystä seurata hevosta. Kanaa ei saada pois kentältä, joten harjoittelu jatkuu sen läsnäollessa.”Heh, tästähän tulikin hyvä erikoisharjoitus”, Froment hymyilee.Froment puhua pulputtaa, viheltää, naksuttaa, suhisee ja ääntelehtii eri tavoin hevosilleen kaiken aikaa. Puheella on funktio. Ei hevonen sanoja ymmärrä, mutta Froment kertoo, että ääni sitoo heidät yhteiseen toimintaan ja lisäksi äänellä on rauhoittava vaikutus. Tai kiihdyttävä, jos niin halutaan.”Mutta ehkä ennen muuta, kun hevonen kuuntelee minua, se ei kuuntele kaikkia mahdollisia muita ääniä ympäristöstä. Hevoset ymmärtävät kuitenkin hyvin äänenvärejä ja niiden avulla voi hyvin kommunikoida”, Froment sanoo.”Vai mitä, pikku possuseni”, hän sanoo nauraen Sultanille.Raippa on yleensä aina mukana, jopa kaksi pitkähköä koulupiiskaa. Niillä ei tietenkään piiskata, vaan ne ovat välttämättömiä kädenjatkeita, näyttävät paikan, mitä milloinkin tarkoitetaan.Froment pukeutuu eri tavoin sen mukaan mitä tekee. Maastatyöskentelyharjoituksessa hänellä ei ole kypärää, vain koristekukkanen hiuksissaan. Myöskään Mistralin selässä hän ei käytä kypärää. KWPN-tamman satulassa hänellä on sekä kypärä että kannukset. Ja hevosella kuolaimet suussaan.”Nämä ovat aivan eri asioita. Tamman kanssa pyrin GP-radoille ja sille opetetaan GP-asiat. Arvostan urheiluratsastusta erittäin korkealle. Joidenkin fanieni on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä”, hän kertoo.Käskysanat ovat lyhyitä ja aina samoja.”Paikalla.””Tule.””Ei.””Lisää.””Noh!”Harjoitus kestää puolisen tuntia ja sen aikana tehdään asiat, jotka tällä hetkellä ovat työn alla. Ne ovat kaikki erilaisia hevonen irrallaan -numeroita. Sultan tekee GP-liikkeet kouluttajansa vierellä, mutta myös espanjalaisen käynnin ja ison laukan ympyrällä, kouluttajansa ympäri. Froment lisää liikkeeseen volyymia sanomalla hevoselle ”plus”, siis ”lisää”. Vähän kerrassaan laukka kasvaa edestä niin suureksi, että hevonen on lähes keinuu takajaloillaan.Käsky ”plus” pätee kaikkiin tehtäviin. Kuullessaan sanan hevonen tekee enemmän sitä liikettä, mitä on juuri tekemässä. Froment väittää hevosten pystyvän ymmärtämään näinkin epätarkan käskyn, ja siltä todellakin myös näyttää. 100 prosenttiaAika ajoin hevosen keskittyminen tahtoo hieman herpaantua ja silloin se alkaa valua kouluttajansa vaikutusvallan ulkopuolelle – kuin pois taikaympyrästä. Tätä Froment ei salli, vaan ottaa huomion itselleen niin nopeasti kuin pystyy, jolloin palataan jälleen tehtävän tekemiseen.Tämä huomion jakaminen on olennainen osio esityksissä.”Se, onko hevonen sinun kanssasi 100-prosenttisesti vai ei, ratkaisee esityksen sisällön. Joitakin vaikeimpia asioita ei kannata edes yrittää, jos huomaa, että hevonen on yhtään poissaoleva”, hän kuvailee. ”Ne eivät aina halua olla läsnä. Eivät ehkä jaksa tai jotain, ja se asia on vain hyväksyttävä.”Froment ei yritä tunkea niin sanotusti käärmettä pyssyyn, sillä mielentila on ykkösasia. Jos hevonen tekee jonkin osion vastentahtoisesti, se aloittaa siinä tietynlaisen noidankehän. Mikään temppu tai liikekokonaisuus ei saa muodostua hevoselle millään lailla vastenmieliseksi, sillä sen, mikä hevonen tekee vastahakoisesti, se tekee huonosti – ja huonoja suorituksia ei kannata toistaa.Kun työt on tehty, Sultan käy maahan makaamaan ja Froment kiipeää sen selkään. Seuraa rapsuttelutuokio.Se viedään tallin perimmäisessä päässä olevaan solariumiin, poispäin isästään Mistralista, sillä tallissa on sellainen pieni ongelma, että Mistral vihaa poikaansa.Asiassa ei auta, että Sultan on ruunattu, ja että toimenpide oli pakko tehdä isän ja pojan sotatilan takia. Poika ei näyttänyt merkkejä alistumisesta ja tilanne oli vihellettävä poikki. Se auttoi vain osittain.”Sultan ei enää kanna huolta isästään, mutta isän viha ei laantunut ruunaukseen”, Froment huokaa.”Sota on edelleen käynnissä, mutta siitä on tullut tällainen yhden miehen sota.”Häntä harmitti, että tuleva tähti ei ole enää ori, mutta toimenpide oli pakko tehdä.”Se oli minulle suuri suru, sillä Sultan on hienosukuinen lusitano.”Sultanin koulutus on vielä hyvinkin kesken ja sen kanssa on tarkempaa. Tallilla harjoittelemassa oleva Ornella saa tämän tästä tarkkasilmäiseltä pomolta huomautuksen miten siihen on suhtauduttava. Hevosen koulutus on jatkuvaa pienten asioiden hiomista ja niistä muistuttamista. Sultan on pesupaikalla irti, mutta sillä ei ole lupa astua paikalta pois, tai kääntyä siinä ennen kuin annetaan käsky.”Annat pikkusormen, ne vievät koko käden.” GPRanskalainen Alizee Froment tunnetaan taiteellisista hevosesityksistään, joissa hevoset ovat joko irti tai niillä ratsastetaan ilman suitsia. Ratsastaja itse on milloin prinsessa, milloin keijukainen, ja hevosellakin saattaa olla suuret lentävän hevoset siivet kyljissään. Vähemmälle huomiolle jää Fromentin klassinen, urheilullinen GP-ratsastajapuoli. Pitkä ja hoikka Froment istuu satulassa kuin siihen liimattuna, hän on suorastaan kouluratsastajan perikuva.”Niin. Olinhan minä 15 vuotta maajoukkueessa”, hän sanoo. ”Olen ollut EM:issä ja nuorten hevosten MM:issä, ratsastanut vuosikausia grand prix’tä.”GP:ssä Froment on ollut tavanomaista tasoa. Tulokset ovat pikemminkin kuutta- kuin seitsemääkymmentä.Valmentajana toimi pitkään Hubert Perrin. Takavuosina Froment itsekin toimi Ranskan ponimaajoukkueen valmentajana, ja hän kaipaa edelleen noita vuosia.”Ne lapset oli niin ihania ja lahjakkaita! Olen tosin lähes kaikkiin heihin yhä säännöllisesti yhteydessä.”Tämän jälkeen oli vuorossa jakso Henri Ruosteen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Joachim Arlin tallilla.”Olen etsinyt paikkaani maailmassa”, Froment toteaa.Froment seuraa KWPN-tamman kehitystä ja miettii samanaikaisesti mitä tehdä, jos tamma osoittaa lahjoja. Lahjoja vaikuttaisikin olevan, mutta tamma on myös äärimmäisen kuuma ja räjähtävä. Se on aivan erilainen kuin lusitanot.”Paluu grand prix’hin? Se on pienen mietinnän paikka sitten jossain vaiheessa.”Ennen ryhtymistään kouluratsastajaksi Froment hyppäsi esteitä kansallisella vaikealla 150-tasolla.”Kaikkea on tehty”, hän hymähtää. Mistral du CoussoulHänen elämänsä muuttui lusitano-ori Mistral du Coussolin myötä vuonna 2007.”Mistral tuli minulle, sillä kovin moni muu ei olisi sitä varmaan kelpuuttanut. Minä olin ikionnessani saatuani käyttööni hevosen, vaikka se ei omani ollutkaan.”Melko pitkään Froment sai kuulla, että yritys noin huonon hevosen kanssa on tuhoon tuomittu.”Mutta ei se minua haitannut, sillä en tiennyt paremmastakaan. Siihen aikaan minulla ei todellakaan ollut rahaa eikä resursseja ryhtyä miksikään GP-kouluratsastajaksi. Mistral vaan muutti kaiken”, Froment muistelee.Jälkikäteen ajateltuna kyse oli sattumasta.Hän kertoo ”vain kokeilleensa kaikenlaisia juttuja”.”Ja kun jokin onnistui, kehittelin sitä eteenpäin. Vietin niin paljon aikaa Mistralin kanssa, että meille syntyi erittäin vahva side.”Se oli hänen ensimmäinen hevosensa ja hän panosti tähän hevoseen kaiken aikansa ja mielenkiintonsa. Sillä tavalla syntyy tuloksia, jos on syntyäkseen.Mistral oppi helposti erilaisia temppuja ja Froment huomasi ihmisten katselevan näitä temppuja mielellään.GP-ura päättyi vuonna 2015. Mistralin oli aika siirtyä kokonaan esiintyväksi taiteilijaksi. Siinäkin on ehditty tehdä jo jäähyväisnäytäntö, mutta ei ole aivan selvää onko esiintyminen kuitenkaan aivan täysin loppu.Froment teki tämän hevosen kanssa esiintymisiä ja GP-kisoja yhtä aikaa, joskus samana viikonloppuna.”Olin eräissäkin CDI4*-kisoissa Mallorcalla. Siellä oli GP perjantaina, esitys ilman suitsia ja satuloita lauantaina ja muistaakseni kür-finaali sunnuntaina. Hyvin se meni, oltiin viidensiä 71 prosentilla”, Froment naurahtaa.Kouluratsastus, ei sirkusHän kertoo, että kouluratsastuksen klassinen puoli on se, mikä häntä kiinnostaa. Ei sirkus.”Yritän päästä mahdollisimman lähelle tätä klassista kouluratsastuksen ideaalia myös ratsastaessani ilman suitsia. Muuten en näkisi siinä paljoakaan mieltä.”Froment sanoo, että voisi ratsastaa grand prix’n millä hetkellä hyvänsä pelkällä kaulanarulla, ja suoritus saattaisi saada jopa hyväksytyt pisteet.”Se voisi olla jonkinlainen haaste jonakin päivänä, ja Equitanassa vuonna 2017 esitinkin GP-radan siten, mutta en tiedä, olisiko tuollaisesta mitään suurempaa hyötyä kenellekään. Grand prix -kouluratsastus on urheilulaji, jossa on omat sääntönsä. Siinä on ne kuolaimet ja välineet, mitkä siinä on siksi, että liikkeiden suorittaminen on siten täsmällisempää ja ratsastus tarkempaa.”Froment on tällä hetkellä syrjässä kouluratsastuksen kansainvälisestä maailmasta, mutta sanoo arvostavansa yhteisöä valtavasti.”Siellä on valtavasti osaamista. Olen todella hyvissä väleissä kaikkien kansainvälisten kilparatsastajien kanssa, vaikka oma metodini erilainen olisikin.”. SomeEsiintymisiä on nykyään vähemmän, sillä Fromentilla on kolmivuotias tytär, jonka lapsuus on hänelle selvästi lähes pyhä asia.”Teen töitä vain aamupäivisin. Iltapäivät vietän tyttäreni kanssa”, Froment sanoo.Ehkä nyt, tyttären syntymisen jälkeen, Fromentista on tullut herkempi arvostelulle. Vai pitäisikö sanoa allerginen. Hän menee suorastaan tuskaisen näköiseksi, kun puheenaihe vaihtuu tähän Fromentin pyytäessä saada nähdä kaikki otetut kuvat ennen niiden julkaisemista.”Tämä on suoraan sanottuna välillä yhtä helvettiä! En ymmärrä, mikä niitä ihmisiä vaivaa, kun he väsymättä ruotivat muiden hevosihmisten, yleensä kilparatsastajien, tekemisiä, enkä myöskään niitä medioita, jotka yllyttävät tällaiseen ja elävät siitä. Tuollainen tuhoaa lopulta kaiken.””Olen jo saanut kuulla olevani hirviö, koska hevosillani on rautakengät jaloissaan. Se kuulemma todistaa, että kidutan niitä päivät pitkät.””Toinen kamala asia someraadin mielestä on työskentely eteen-alas tai syvässä muodossa. On ihmisiä, joiden mielestä vain hevosen pää ylhäällä saa ratsastaa. Kuulun kuitenkin siihen perinteiseen koulukuntaan, joka uskoo, että pyöreässä muodossa työskentely, kuolainten kanssa tai ilman niitä, on hyväksi hevosen selän hyvinvoinnille.”Kuvien kanssa vietetään hetki aikaa.”Älä laita tuota. Tuo on ookoo.” Ja niin edelleen.On yllättävää nähdä, että tämänkin lajityypin superosaaja pelkää sosiaalista mediaa, sillä Froment kuuluu kuitenkin niihin ratsastajiin, joista somessa pikemminkin pidetään.”Totta, että tähän asti olen päässyt vähällä. Olen ollut pikemminkin näiden tiettyjen tahojen suosiossa, mutta tilanne näyttää valitettavasti olevan muuttumassa.””En jaksa niitä vihaviestejä. Toivon, että ymmärrät”, Froment sanoo.Froment toteaa, että kukin tyylillään ja tavallaan. Hän haluaa kuvia, joissa Sultan on puettu yksisarviseksi tai pegasokseksi ja hänellä on itsellään prinsessapuku päällä, mutta sen jälkeen hän haluaa treenata hevosia perinteisiä menetelmiä käyttäen.”Olen kuitenkin maajoukkueratsastaja ja -valmentaja.”Esiintymiset olivat huipussaan vuosina 2015–2017, jolloin Froment saattoi olla lähes kaiken aikaa tien päällä, tulossa jostakin ja menossa seuraavaan paikkaan. Meinasipa hän tulla Suomeenkin, mutta matka jäi kustannussyistä aivan kalkkiviivoilla toteutumatta.Haastattelupäivänä Froment työskentelee kaikki kolme hevostaan ja ottaa vanhan oriinsa toisena esiin. Mistral otetaan ulos päitsien kanssa, ja ne riisutaan vasta, kun Froment voi olla varma, että suurimmat patoutumat on purettu, ja päävehkeet voi turvallisesti vaihtaa kaulanaruun.Froment on selkeän varovainen. Hän on saanut oman osansa vastoinkäymisistä hevosten kanssa. Selkäranka on murtunut kahteenkin otteeseen, ja hän on joutunut viettämään pitkiäkin aikoja kuntoutuksessa. Itse asiassa maajoukkuevalmentajan pesti katkesi loukkaantumiseen nuoren hevosen selässä.Vanha ori on hyvin ryhdikäs ja kimmoisa. GP-liikkeet pelkällä kaulanarulla näyttävät moitteettomilta.Ratsastaessaan avokarsinoiden ohi ilman suitsia oriin huomio kiinnittyy hetkeksi tallinpihan tapahtumiin, se kääntää päätä ja hirnuu. Froment alkaa viheltää, ja hetkellinen poissaolo muuttuu jälleen läsnäoloksi.Mistral on jalostusori, mutta Froment arvelee nimenomaan esiintymisen muuttaneen sen.”Nuorempana se oli hyvin arka ja ujo. Elämä muokkaa meitä kaikkia.”Minkälaiseksi ori mahtaa muuttuakaan, sillä siitä aletaan tehdä myös elokuvaa. Näyttelijöiden valinnat ovat kuulemma juuri meneillään.”Elokuvalla on itse asiassa pian jo kiire, sillä hevonen on jo 20. Se on vielä hyvin nuorekas, mutta kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa ikä näkyä.”Froment sanoo, että tekisi Mistralin vuoksi ihan mitä hyvänsä.”Meillä on hyvin erityinen suhde. Ja kuten huomaa, se saa tehdä itse melkein mitä lystää, kuten näkyy”, Froment sanoo harjatessaan vanhaa oria ennen treenejä.Ori luimistelee, pyörittelee silmänvalkuaisiaan ja kauhoo etusilla ilmaa. Ja saa aivan vapaasti tehdä niin. Froment puikkelehtii sen edestä, takaa ja alta puolta vaihtaessaan.”Mistral on mielestään tämän tallin johtajaeläin, ja annan sen ajatella niin.””Tottakai mukana on aina ihmisen kunnioitus. Siinä menee raja, jota ei ylitetä.”

Keijukainen ja GP-ratsastaja - suitsilla ja ilman

Aiheeseen liittyvää